Syysarkistoa

Dostolla meni tänään aika hyvin. Iso D onkin viheliäinen huono ihminen täynnä syntejä. Kirjailija paljastaa ihmisen salaiset paheet ja pahuuden joopa joo. Kukapa olisi uskonut.

D oli vähän kuin A. Kivi tai Simeoni? Vaikka ei kai Idiootista se tule ensin mieleen tai niin no. Rikos ja rangaistus voisi tietenkin kuvata ihmisen väistämätöntä rikollisuutta, luisumista väärään.

Jopa väärinkirjoitukseen.

Onko hyvyyttä ja jos on onko se itsepetosta. Who cares.

Ehkä sekin pitää paljastaa.

Ai niin, aikaisemmassa osassahan D jo löysi ihmisen pyhyyden.

Love is all you need. Niinpä niin, mutta vain kerran...

Tasha: hello...i come her to support and smile for you...please support and smile back to me...thanks

Of course. Thanks. You are lovely, like Dostojevski's Apollinaria perhaps.

Dostosta kertovaa tv-sarjaa voi siis katsoa täältä: http://ohjelma.yle.fi/ohjelmat/1211263

Apollinarija.

Suvereenin laulajan Kapa Ahosen ulkonainen habitus muistuttaa muuten hieman Vasili Rozanovia.

No joo, siis kannatan oikeinkirjoitusta periaatteessa ainakin osittain ja joskus, vaikka sitä vastaan voidaan varmaan esittää myös teoreettisia argumentteja.

Blogger tai selain tai joku muu taipumaton tekninen taho ei siis salli korjailuja joten olkoon.

Heather: Make another visit

Nik: jom baca entri baru kat lepak.my

Keskiväli eli huippukohta.

Euroopan matkailu ei oikein sujunut Apollinarijan kanssa. Kotona kuoli sekä veli että vaimo.

Namie: Hw abt link exchange? Interested?

JAa, en yhtään tiedä mitä se on? Ei ole mulla linkkiä, ei vinkkiä.

Rouva on hyvä vaan, Nam, sanoi James Potkukelkka.

Omituisen höpöttäjän sukulaishahmoja.

Lin: Just to say hello

Hello hello. Hei älä mee.

Kajo taisi laulaa: elämää.

Kojo oli eri mieltä ja halusi nukkua pommiin.

Keksin aluksi hyvältä vaikuttavan kuvaidean, mutta nyt se rupesi jo vaikuttamaan huonolta.

Bai bai beibi pai.

Huomasin että sekin oli vain muunnelma muiden sanaleikistä.

Prisman ja MOT.in lisäksi paras ohjelma tänään on varmaankin Pasila, pakko katsoa.

Välillä D6/8 paljastaa viihteellisen melodramaattisuutensa hah hah lähinnä musiikissa, mutta kirjailijan piina työnsä parissa sittenkin vetää paremmin kuin joutilas elämä "Euroopassa". Harasoo.

Hm. voisin alkaa tv-kommentaattoriksi joka lausuu pari sanaa illassa, kolme parhaassa, vaikka 1+1 = 0 tosiaan aika usein.

Tosin alkaminen joksikin viittaa jonkinlaiseen rahalliseen korvaukseen. No maksanhan sellaista ainakin yhteydentarjoajalle.

Kapa olisi ollut jenkkilässä superstara, vähän kuin Kenny Rogers mutta parempi.

Miksihän kantri ei vedä Suomessa? Täälläkin jos joku erehtyy käymään niin varmaan ottaa pulttia hän saman biisin pakkosyötöstä, vaikka onhan siinä nappi mistä sen saa hiljaiseksi.

Tissinappi.

Nazrin: jom lepak dan baca entri tebaru saya..

Jostain syystä videon kääntäminen nyt ei vaan onnistu.

Nyt taisi onnistua. Valitan kolinaa jne.

Kim: A big smile at your blog

Even bigger smile to You!

And I kiss Olga Smirnova's tit too.

En voinut katsoa Dostoa, koska jotkut pitivät salattuja elämiä tärkeämpinä. No samantapaista, samantapaista.

Täytyy nyt vaan sitten odottaa, että nettijakso aukeaa. Vaikka saman kertausta uuden naisen kanssa se kai on vaan. Dosto ei onnistu Euroopassa hah hah. Kukapa onnistuisi. Paitsi joku goottifeministi.

D taitaa myös juoda teetä koko ajan vai onko se vettä vaiko vodkan sekaista. Ei näytä hyvältä se.

Radiossa menee aika mainio ohjelma jonka nimi saattaa olla Hienostelua, Janne Koskinen oli tänään galleristi Forsblomin luona. Hieman sama ote kuin Enbuskella 10 vuotta sitten.

Kai se kulttuurin kanssa hienostelee ja kirjoittaa Herrasmiehen päiväkirjaa. Muuten hyvä mutta liikaa klassista musiikkia.

Sarah: i love reading your blog.. visit back my site..

Nazrin: jom follow lepak.my

Yanie: Visiting you with smile

Calvin: hello...i come her to support and smile for you...please support and smile back to me...thanks

Jaapa jaa, turhaan niin turhaan täällä kukaan käy eikäpä onneksensa käykään.

Lyöttykään ei edisty ollenkaan missään mitenkään.

Taidan vaihtaa takaisin sen vanhan videon...

Lepak: jom lepak sini http://lepak.my

Nia: I'm sorry if I'm disturbing you here

Not at all, I greet with joy each of your visit here.

Ei ehkä ole kovin järkevää soittaa noin suosittua kappaletta videona, mutta minkä sille voi että Adele on niin hyvä kaikkien mielestä, muidenkin kuin mun.

Tietysti Adelen laulutyyli lähentelee joskus huutamista, mutta hän vaan tekee sen niin hyvin.

Kristiina Brask ei huuda eikä nykyään edes käytä nenä-ääntä kuten videossa nyt.

Polina kiusaa Rozanovia joopa joo.

Taidepersoonat on hyviä haastateltavia, jopa kriitikko. No joo, Peter von Bagh on paljon muutakin.

Petteri muka surkutteli addiktioitaan, jotka ovat vieneet aikaa elämältä.

Eli muilta addiktioilta.

Petteri "epäonnistui" sekä taiteilijana että tieteilijänä. Niinpä hän onkin aika hyvä kulttuurinautiskelun puhemies.

Naz: blogwalking sana sini.. jom ke blog saya..

Miera: Do your best

Okei, ehkä vaihdan siis videon, ehkä kohta tai kuitenkin joskus.

Sabotaasiin en vaihda kuitenkaan, huonot sanat.

Jaapa jaa muutetaan sitten ulkoasua, banaaliin päin. Valitettavasti en saa tuota taidetta toistaiseksi istutettua tarpeeksi ylös.

Samassa meressä kellutaan, kunnes upotaan tai ratsuväki hyökkää vai miten se oli.

Dave: Hi.. here is another craze blogwalker

Naz: blogwalking.. jom jenguk lepak.my

Blogwalking too, or sitting. The Sitting Bull.

Farina: Hw abt link exchange? Interested?

Yes, I am Yes-man. Mutta miten ihmeessä kirjoitin takavasemmalle. Huono oikein huono, särkee realismin idyllin hah hah. Yes was good band.

Yes is bad brand.

Tää on niin kova istuin ja tää on niin ylhäällä ja... Siis puolessa tunnissa olen valmis petiin. Aika tehokas esileikki, sanoi joku.

Huono asento jäykistää.

Ylhäällä on siis näyttö.

Taide on lyöty alas.

Aamulla oli pihatie saanut jäätävästä tihkusta kunnon jääkuorrutuksen joten en lähtenytkään automatkalle maakuntaan.

Tosin kun tarkistin kelikameroja niin missään muualla ei siitä mainittu. Ihme juttu.

Luultavasti jäin turhaan kotiin. En nyt onneksi muista sitä sovinistista sananlaskua tähän.

Niinpä rupesin korjaamaan autoa, mutta ei siitäkään tullut mitään, kun en löytänyt ostamaani varaosaa.

Täytyy kai muuttaa nimeksi Valitusblogi tai Itkumuuri. Mutta luultavasti ne nimet on jo varattu.

Fiktio voi olla täysin virheellistä ja väärää hölynpölyä, vaikka se tekstinä olisi jotenkin oikeutettua.

Lisäksi jotkut kirjailijat puhuvat hienon kuuloisesti haastateltuina.

Aina joskus tulee mieleen kirjoitusidea, mutta onneksi huomaan miten huono se on jo ennen kuin alan kirjoittaa.

Alunperin tämän blogi nimi olikin muistaakseni Huonon kirjallisuuden päivät.

Vaikka oikeasti huonoa kirjallisuutta tuskin on, koska huonoa tekstiä tuskin kukaan jaksaa kirjoittaa kokonaisen kirjan verran.

Kaikki kirjat ja kirjailijat ovat siis hyviä.

Niinpä jouduin silloin kauan sitten vaihtamaan blogin nimen. Jotain ristiriitaa tässä kyllä tuntuu edelleen olevan, ei sitä muuten turhaksi blogistiksi pääsisikään.

Mitä lyhyempi kirjoitus sitä huonompi se voi olla.

Blogipostaukset voivat olla jo aika huonoja.

Teoriassa pelkkä kirjoittamaton ajatus voi olla jopa huonompi kuin blogipostaus, mutta toisaalta jos on ajatusta, se on jo paljon.

Hyvää.

Toiminta on kuitenkin parasta. Sain korjattua auton perinteisesti räntäsateessa.

Tai huomennahan tuon näkee kuinka pitkälle sillä pääsee. Että tuliko korjattua vaiko särettyä.

chika: I visit back. your blog is amazing. great work bigbigbig LIKE

Nice words, thanks.

Myöhästyneet onnittelut Rosa Liksomille! Hän tosiaan jatkaa suurten lappilaisten taiteilijoiden perinnetta: Mukka, Paasilinnat, Särestöniemi, Palsa, Tervo. Lordi, Arvola...

Vaikka asuukin kehä kolmosen tuntumassa, tai tavaassa, kuten kaikki.

Olen kyllä hieman kyllästynyt palkitun kirjallisuuden ikuiseen NL-buumiin. Eikö siitä jo voisi päästä eroon ja eteenpäin hah hah, tai taaksepäin.

Tavaa on tavujen taivas.

Liksomin Reitari oli jo hyvä, Kreisland aika huono. Liksomkin onnistuu parhaiten, kun heijastaa mahdollisimman suoraan todellisuutta. Siitä oli yksi teoriakin olemassa, tai montakin.

Liian myöhään?

Harmaapartainen mies lähetti vanhasta tottumuksesta tuhannesseitsemässadasyhdeksänkymmentäkolmannen samanlaisen työpaikkahakemuksen, joista mikään aikaisempi ei ollut aiheuttanut mitään toimenpiteitä kenenkään taholta. Hän hämmästyi suuresti, kun hänelle ilmoitettiin, että hänet on valittu hakemaansa työpaikkaan. Harmaapartainen mies joutui ilmoittamaan, että ei voi ottaa työtä vastaan, koska hänellä ei ollut enää pätevyyttä turhan pantiksi vuosikymmeniä sitten opiskelemaansa ammattiin. Pahempi myöhään kuin ei milloinkaan. Hänen täytyi kuitenkin ottaa työ vastaan, koska työpaikalta vastattiin, että nykyään pelkkä titteli riittää. Niin on miltä näyttää.

Pahan päivän varalle

Harmaapartainen mies kuuli uutisista, että euro saattaa lakata olemasta. Niinpä hän käveli pankin tiskille ja vaati kaikki rahansa puhtaana käteen Norjan kruunuina. Sitten hän maksoi niillä laskunsa. Taskun pohjalle jäi muutama kolikko. Palvelumaksuihin ja vaihtotappioihin kului aika penni, mutta vara ei venettä kaada ja aina roiskuu kun rapataan.

Pankkineiti näytti aivan Kaisa Valalta.

Puolet ei ole mitään

Harmaapartainen mies avasi sähkötolpan luukun ja painoi lämmitysjohdon töpselin pistorasiaan. Valitettavasti hän unohti johdon toisen pään makaamaan maahan eikä kiinnittänyt sitä auton lokilämmittimen liitäntään. Puoliksi tehty on sama kuin ei tekisi ollenkaan. Kun oli lähdön aika, auton kylmäkäynnistys epäonnistui.

Nokkapokkaa

-Hei onko sulla taskulaskinta lainata?
-Mitäs sää semmosella?
-Mitäs utelet?
-No ei mulla oo ku taskupuhelin.
-Jaa, no lainaa sitä.
-Ää, en mä lainaa puhelinta edes eukolle.
-No sen ymmärtää mutta voithan sää lainata silti mulle.
-Ai siksi kun oot homo?
-Mitä prkl, kuule mun seksuaalinen identiteetti ei kuulu yhtään sulle. Ite oot homo.
-No kuuluu se vähän jos meinaat vaikka iskeä mua.
-Okei kohta mä tinttaan ja kunnolla.
-Ai jaa oliko tuo uhkaus ja onko tämä siis ryöstö vaiko raiskaus.
-Tää lopputulos kuule riippuu ihan susta.
-Taidat olla niitä karhuhomoja.
-Minä sinulle karhun kuule näytän. Tästä näin ja näin.

Ja niin vanhat joskin etäiset perhetuttavat joutuivat tappeluun, joka päättyi kuitenkin sivistyneesti ratkaisemattomaan suhteellisin vähin vammoin. Nenästä verta valuen ja hampaita suusta sylkien he poistuivat toisiaan sadatellen takavasemmalle. Eivät kuitenkaan sovintoryypylle kapakkaan lämpimästi halaillen, edes kapakan ilolintua. Jotain saattoi vielä jäädä hampaankoloon. Virallisista syytteistä toisiaan vastaan he pidättäytyivät, mikä varmasti olisi ollut seurauksena tuntemattomien välienselvittelystä. He eivät halunneet sotkea aviopuolisoitaan jupakkaan. Aikaa myöten he pääsivät hammaslääkärin vastaanotolle ja saivat maksaa kalliit kipurahat.

Lyötty palaa kehiin

Lyötty kokeili ovea. Se oli auki. Hän työntyi sisään asuntoon. Tavaroita lojui hujan hajan siellä täällä. Julia näytti kuitenkin yhtä upealta kuin ennenkin. Hän istui lyhyessä mekossa sohvalla, kittasi kaljaa ja töllötti teeveetä. Oletko yksin, Lyötty kysyi. Julia katsahti häneen ja sanoi, kyllä jepari, mä olen aivan yksin. Jimi lähti lätkiin. Miksi? Emmä tiiä, kai se kyllästyi minuun. Jaha se on aivan ymmärrettävää. Miksi olet deekiksellä? En ole. Et ole käynyt töissä viikkoon, etkä ole ilmoittanut sinne mitään. Se alkaa olla syy irtisanomiseen. Huomenna mä otan itse loparit. Miksi? Mä en jaksa enää sitä p...a virastoa. Millä ajattelit sitten elää vai onko sulla säästöjä? Voi v...u, mitä mun raha-asiat poliisille kuuluu. Alan jakaa vaikka p...ulloa. Vai niin, se kuuluu kyllä huoltopoliisille aika kiinteästi. Mutta ei se mitään. Voisit alkaa mun jalkavaimoksi. Paljonko maksat? Kolme kymppiä kuussa. Pimeenä? Pimeenä. Kiinni veti. Aletaanko heti hommiin? Aletaan vaan. Mut mä vaadin etumaksun. Paljonko? Kybän. Selvä, tässä on. Lyötty kaivoi taskuaan ja laski setelin Julian käteen. Julia näytti vähän pöllämystyneeltä. Hän pujotti rahan rintojensa väliin ja poistui takahuoneeseen. Pian Lyötty kuuli veden lorinaa. Lyötty päätti itsekin mennä suihkuun ja kiiruhti Julian perään. Hän vilkaisi ennen riisuutumistaan Juliaa vaahtosuihkussa ja se kuva painui hänen mieleensä kuin olisi poltinraudalla poltettu naudan vuotaan.

Laihialainen hätävara

Aamulla huomasin että kahvipaketti oli tyhjä joten jouduin tyytymään teepussin antimiin. Olenkin ripustanut sen kuivauskaapin alle jo vuosia sitten näitä äkillisiä tarpeita varten. Noinkin tuore vihreä tee on kyllä siitä huono, että sen nauttiminen kiihdyttää aineenvaihduntaa ja lisää siten ruokalaskua.

Fjodor Dostojevskin elämä_keskiväli

Seuraavassa pitäydyn Vladimir Hotinenkon ohjaaman ja Eduard Volodarskin käsikirjoittaman Fjodor Dostojevskin (Jevgeni Mironov)elämästä kertovan tv-sarjan antamiin tietoihin, melkein. Ja kertaan juonta (VAROITUS), valitettavasti, joskin vain jo esitetystä jaksosta.

Aikaisemmin ihmettelin naivisti mitä annettavaa Dostojevskilla oli Apollinarijalle (Olga Smirnova) sen tavanomaisen lisäksi? Tietysti Polina saattoi antautua Dostojevskille myös siksi, että saisi julkaistua Dostojevskien lehdessä käsikirjoituksensa Toistaiseksi. Ja niin ilmeisesti tapahtuikin ja Polina Suslovasta tuli kirjailija kuten sisarestaan Nadezhdastakin, joka oli myös ensimmäinen venäläinen naispuolinen lääketieteen tohtori sekä vallankumouksellinen feministi.

Ehkä ensimmäinen perääntyminen suhteessa tapahtui sen jälkeen kun julkaisupäätös oli tehty ja ehkä kirjoitus oli jopa julkaistukin ainakin osittain siinä vaiheessa? Myöhemmin jo Polinan hylkäämänä Dostojevski sai tietää, että hänen vaimonsa Maria Isajeva (Tsulpan Hamatova) ei ollutkaan rakastanut häntä, vaan että Maria rakasti edelleen nuorta rakastajaansa, jonka kanssa hänellä oli ollut suhde ennen lähtöä Dostojevskin mukaan, koska Maria oli arvioinut Dostojevskin varakkaammaksi kilpakosijoista. Ehkä niin olikin, vaikka Dostojevski itse ei katsonut talouttaan erityisen vakaaksi.

Vaimonsa tunnustuksesta järkyttyneenä Dostojevski ryntäsi aamuyöllä Apollinarijan asunnolle ja uhkasi tappaa tämän jostain minulle käsittämättömästä syystä. Ehkä hän halusi, että kun hän ei saanut Polinaa niin ei sitten kukaan muukaan? Tai paperiveitsenä Marian tunnustuksen hetkellä käsillä ollut puukko veti häntä vastustamattomasti intohimorikosta kohti? Kun Dostojevskin tuollaiset tappoaikeet paljastuivat veitsen pudotessa ennen rakastetun selkään uppoamista maahan, Apollinarija käyttäytyi erikoisesti ja otti Dostojevskin uudestaan rakastajakseen ja suunnitteli jopa Euroopan matkailua tämän kanssa. Nykypäivänä luulisin, että useimmat naiset olisivat asettaneet Dostojevskin syytteeseen tapon yrityksestä tai ainakin raiskauksesta.

Apollinaria antoi Dostojevskille rukkaset

Itsekin kirjailijana toiminut Polina Suslova ei ilmeisesti ollut ulkonaisesti aivan niin seksipommi kuin häntä esittävä näyttelijä Hotinenkon tv-sarjassa Dostojevskin elämästä. Tietenkin elokuvallinen esitys on muutenkin ylöspanoltaan todellisuutta koreampi. Jo mainio pateettinen musiikki vaikuttaa ylentävästi katsojan sieluun, jota fiktiohenkilö Apollinarijan mukaan ei tosin ole olemassa. Dostojevskin tytär kuvaa muistelmissaan Polinaa rikkaaksi provinssiprimadonnaksi, joka ilmestyi Pietariin aina syksyllä yliopiston lukukauden alettua. Hän kävi luennoilla, osallistui opiskelijoiden seuraelämään ja mielenosoituksiin, mutta ei tenttinyt eikä suorittanut tutkintoa. Joka tapauksessa häntä pidetään esikuvana moniin Dostojevskin luomiin kirjallisiin henkilöhahmoihin: mm. Polina Pelurissa, Nastasia Filipovna Idiootissa ja sekä Katerina että Grushenka Karamazovin veljeksissä. Ilmeisesti Polina oli Nefernefer-tyyppinen vamppi noin suomalaisegyptiläisesti luonnehdittuna, joka itsetietoisena draamakuningattarena oli vaikea pala rakastajilleen, joista hänen aviomiehenään joutui myöhemmin kärsimään toinen paljon nuorempi kirjailijafilosofi Vasili Rozanov, Venäjän kirjallisuuden Rasputiniksikin mainittu, joka harrasti myöhäisessä tuotannossaan paradoksaalista ja dadaistista yksinpuhelua ehkä paljolta juuri Polinan vaikutuksesta heh heh.

Poeettisia arvailuja

Dostojevskin elämästä kertova Teemalla näytettävä moniosainen elokuva vaikuttaa juonenkäänteiltään epärealistiselta saippuaoopperalta kuten paikoittain monet Dostojevskin romaanitkin, mutta ilmeisesti se on aika pitkälle sittenkin historiallisesti oikein?

Aikaisemmassa Teemalla esitetyssä ranskalaisessa Houellebecqin romaaniin perustuvassa parisuhde-elokuvassa Halujen taistelukenttä kantavana ajatuksena oli se, että vanheneva normaali mies helposti jää yksinäiseksi eikä menesty seksimarkkinoilla. Siinä valossa on yllättävää Dostojevskin seksisuhde nuoreen kauniiseen opiskelijattareen. Vaikka kerskuihan Saarikoskikin huippuaikoinaan, että kotimaisen kirjallisuuden opiskelijattarien opintovaatimuksiin tavallaan kuului käydä läpi seksisuhde Saarikosken kanssa. En oikein ymmärrä mitä annettavaa Dostojevskilla oli nuorelle älykkäälle feministille ja vallankumoukselliselle seksipommille. Ehkä suhteessa oli sadomasokismin ja Dostojevskin yliopistoluennollaan markkinoiman synnin viehätystä, ihmisen alhaisten ajatusten ja halujen löyhkää ja niiden paljastamista ja toteutumista, tai aivan päinvastoin hetkellinen kaunis puhdas rakkausepisodi molempien jatkaessa elämäänsä sen jälkeen eri suuntiin joskin tietenkin Pariisiin.

Muuten kirjailijalle ei ehkä ole ensiarvoisen tärkeää paljastaa tai ihmetellä ihmisen oikeaa luonnetta, vaan kehittää senkin suhteen itselleen sopiva poetiikka, tai sellainen joka edistää antoisia suhteita potentiaalisena seksipartnerina kiinnostavaan sukupuoleen. No ei vaan poetiikka joka tuottaa jatkuvasti tekstiä tai ei ainakaan estä tekstin emergenttiä syntymistä. Julkaisu on sitten eri asia kuten AKK:kin sanoisi.

Sielu on olemassa

Television tiedeohjelmistakin oppii kaikenlaista hyödyllistä. Esimerkiksi sen, että Torinon käärinliina on aito (vrt. Hiltunen) ja sen, että sielu on olemassa. On tutkittu, että sairaalassa sydänpysähdyksen aikana, jolloin aivot eivät voi olla toiminnassa, noin 10 % ihmisistä katselee elvytystilannetta ylhäältä katonrajasta. Ehkä niillä 90 prosentilla on vastaava rajatilakokemus, mutta jokin estää ihmistä muistamasta sitä. Kun aivosähköinen käyrä osoittaa suoraa viivaa, aivot eivät voi toimia eikä niillä voi olla myöskään harha-aistimuksia. Silti nämä ihmiset voivat jälkeenpäin selittää tarkasti, mitä heidän ympärillään tapahtui, kun he olivat hetken aikaa kuolleita. Jopa syntymästään sokeat voivat nähdä saman. Tietoisuus tai sielu voi säilyä ainakin jonkin aikaa olemassa, vaikka ruumis olisi kuollut. Sielu voi toimia irrallaan ruumiista. Sielu tai tietoisuus ei synnykään pelkästään monimutkaisten aivokytkentöjen tuotteena tai tietoisuus ei ole (pelkästään) aivojen ominaisuus, seuraus tai välitön heijaste tai vain aivojen luoma ja aivoista kiinteästi riippuvainen illuusio minän olemassaolosta. Descartes oli oikeassa. Ihminen on dualistinen sielun ja ruumiin yhteenliittymä. Tosin saattaa olla jopa sieluttomia eläviä ruumiita, kuten muutamista on epäiltykin. Tällä tiellä kaukana ei myöskään ole ajatus vaikkapa demoneista tai itse sielunvihollisesta, kummituksista, sielunvaelluksesta, karman laista, paratiisista, kuoleman jälkeisestä elämästä jne. (vrt. vaikkapa Luukanen, ufologia ja uskonnot).

Kokotin houkutus

Seurasin jälleen televisiosta kappaleen Ison D:n elämää. Hän pääsi pois Siperian karkotuksesta takaisin Pietariin, minne hänen mukaansa tarttunut keuhkotautinen vaimo ei oikein kotiutunut. Liian holotna Pietarissakin. Kaipa Pietari oli turhan lähellä kylmää Suomea eikä tarpeeksi etelässä. Länteen pyrkineen Pietari Suuren syytä se. Niinpä köyhä aristokraatti D vieraantui länsimaista ja vasemmistolaisuudesta ja taantui vankeutensa ja armahduksen vaikutuksesta slavofiiliksi, monarkistiksi ja uskovaiseksi, mistä joku nuori sosialistiälykkö häntä pilkkasi illanistujaisissa. Dostojevskilla näyttää olevan taipumus rakastua toisten vaimoihin, kiellettyihin hedelmiin ja tällä kertaa hänellä oli kiikarissa lääkäriystävänsä petollinen ja hurmaava näyttelijävaimo, joka houkutteli D:tä karkaamaan kanssaan Moskovaan, mutta D ei ainakaan vielä suostunut.

Tarkkailin puolella silmällä myös taideohjelmaa barokista ja myöhempiä avaruusohjelmia, mutta torkahdin pahasti jo Rubensin teinivaimon uhkeiden muotojen pehmeyteen ja lopulta unohdin traagisesti Reinikaisen, mitä vahinkoa pätkät Rebusta tai Playboyta saati Fraseria tai vihailtaa ei pystynyt enää korvaamaan, mutta aamulla heräsin, kun Adele liverteli radiossa ja nousin valaistuneena uuteen aamuun ha ha ha.

Työkokemus on rasite

Jo vähäisellä otoksella todellisuudesta voidaan havaita nuorten naisten valtaavan useimmat työpaikat. He voittavat säännönmukaisesti uudet valintaprosessit. Työ kuin työ tyttöistyy.

Perusteluiksi mainitaan juuri koulunsa päättäneiden tuoreet tiedot ja henkilökohtainen sopivuus. Mieshakijoiden ja jopa vanhempien naishakijoidenkin pitkä työkokemus ja työssä oppiminen ei paina vaakakupissa juuri mitään. Yli kymmenen vuotta vanhempi tutkinto ja titteli saati työkokemus on vain rasite.

Kieltämättä tämä tuntuu hieman omituiselta ja mielivaltaiselta. Miten feminismi ja nuorisoaate on saavuttanut näin mahtavan hegemonian työelämässä? Presidentin vaikutusko ulottuu kaikkialle?

No lähemmin tarkastellessa nimenomaan valitsijoita tilanne valkenee. He ovat edelleen pitkälti patriarkaalisia myöntyväistä naistyöseuraa arvostavia miehiä tai tiukkoja feministilesboja tai nuorison edustajia itsekin.

Valitsijat edistävät valinnoillaan omaa asemaansa ja pyrkivät yhdistämään työn ja huvin. Suomen löyhä työlainsäädäntö antaa tähän mahdollisuuden: pätevintä ei tarvitse valita mihinkään työpaikkaan vaan vetoamalla henkilökohtaisiin ominaisuuksiin johtaja voi valita hakijoista sen, jonka työpanoksesta uskoo eniten itse henkilökohtaisesti hyötyvänsä. Hakijan persoona on riittävä peruste.

Totaalia tai ei

Hollanti pelasi puolivauhdilla Suomea vastaan. Se hallitsi ja piti tapansa mukaan palloa isäntien vetäydyttyä suosiolla puolustukseen. Suomen vastahyökkäykset ja pallollinen peli muutenkin oli enimmäkseen olematonta. Näytti kuin pelaajat olisivat teknisesti taitamattomia pallonkäsittelijöitä (tai pallonjaloittelijoita oikeastaan). Peliväline ikäänkuin poltteli jaloissa ja kun se saatiin haltuun, se menetettiin yleensä heti vastustajalle. Syöttöpeli ei onnistunut, kun vapaat miehet karkasivat liian kauas kuten kommentoija Reini älykkääseen tapaansa totesi.

No tietenkin vastustajalla on oma vaikutuksensa. Moldaviaa vastaan pelaajien pallonkäsittely ja syöttötyöskentely näytti erittäin taitavalta, nopealta ja varmalta. Eli uskoisin että tuo offensiivinen kömpelyys tällä kertaa oli vain näennäistä ja johtui suurimmaksi osaksi puolustusvoittoisesta taktiikasta ja ehkä liiallisestakin kunnioituksesta vastustajaa kohtaan.

Huolestuttavaa kuitenkin on, että tämä joulukuusipuolustus on kai Paatelaisen vakiotaktiikka, jolla Suomi yleensä pelaa. Hyökkäystä täytyy kehittää myös isoja maita vastaan joskaan ei niin yltiöpäisesti kuin silloin kun Muurinen oli maajoukkueen peräsimessä, jolloin Suomi kai pyrki itse totaaliseen jalkapalloon. Tässä kohtaa tulee mieleen aina Italia 1982 ja loistavat vastahyökkäykset. Vaikka joulukuusipuolustus on muistaakseni astetta aktiivisempi ja ylempää estävä kuin Italian alas valuva siilipuolustus siihen aikaan. Mutta vastahyökkäykseen lähtökin olisi siten jopa nopeampaa teoriassa.

Ehkä Suomen pitäisi käyttää vastahyökkäyksissä lyhytsyöttöpeliäkin eikä vain roiskia pitkää palloa kärkimiehille. HJK näytti Schalkea vastaan, että kun uskalletaan lähteä rauhassa vaikka nopeasti hyökkäyksiin varmoilla syötöillä eteenpäin niin tulosta voi syntyä harvoillakin yrityksillä jos sitten panostetaan niihin hetkellisesti aivan maksimaalisesti. Ilmeisesti maajoukkueesta puuttuu Sorsan tapainen nopea ja rohkea pallonkuljettaja. Eli en tiedä miksi Sorsa ei pelaa maajoukkueessa? Eremenko taitaa olla liian hidas tekemään vastaavia irtiottoja vastustajasta. Ehkä Eremenkokin onnistuisi, jos Pukki hakisi myös palloa alempaa ja vastaisi osaltaan puolipitkästä kuljetuksesta kohti vastustajan maalia. Sitten Pukki voisi yrittää kaukolaukausta tai syöttöä laitahyökkääjälle tai keskelle Forssellille. Tuollainen monivaiheinen pistohyökkäys vaatisi tietenkin nopeaa paluuta puolustukseen tai riittävää varmistusta muilta pelaajilta.

Ottelun loppupuolelta pisti silmään vapaapotku, joka annettiin oikealta keskustaan diagonaalisesti suomalaisen päähän, joka puski pallon takaisin seinäsyötön tapaisesti oikeaan laitaan eteen. Ehkä kyseessä oli sovittu kuvio, mutta mihin oli jäänyt jatkaja? Jos hän olisi ollut paikalla niin hän olisi voinut tällätä pallon maaliin läpisyötöstä tyhjään paikkaan ihan hollantilaisten hyökkääjien tapaan.

Äärimmäiset rytminvaihdokset ja mahdollisimman täydellisiksi hiotut erikoistemput on hyvä tapa yllättää nukkuva karhu eli ylimielinen huippujoukkue, jota ei useinkaan pidä ärsyttää liian aikaisin saavuttamaan vakiotasoaan totaalisessa jalkapallossaan ja lappamaan ärsyytettynä maaleja Suomen verkkoon urakalla. Jalkapallon nykyisten suurjoukkueiden totaali jalkapallokin on voitettavissa ja vaihtoehtoisista taktiikoista ei ole puutetta. Suomen joulukuusitaktiikka saattaa olla hyvä alku, kun siihen yhdistetään juonikkaat ja nopeat yllätyshyökkäykset sekä tehokkaat patenttikonstit oikeilla roolipelaajilla.

Maajoukkueen vähäinen yhteinen harjoitusaika asettaa tietenkin omat rajoituksensa ja kallistaa vaakakuppia löyhään ohjeistukseen ja etukäteissuunnitteluun. Voitollinen pelitapa voi kuitenkin pelaajien tasoon oikein sovelletun kokonaissapluunan lisäksi koostua osittain pelin mukana automaattisesti kehittyvistä moduleista ja mekanismeista kunhan pelaajat ja valmentaja (ja vastustaja) osaavat antaa niille tilaa ja mahdollisuuden. Itse kukin pelaaja voi kehittää taitoja ja valmiuksia tuollaiseen tahollaan seurajoukkueissa ja vapaa-ajalla. Päävalmentaja voi antaa kotiläksyjä ammattimiehillekin. Ugh.

Ylösnousemuksen toivossa

- Hei sääkö olet niin vanaha, niin tiedäks sää miten kannattaa elää.
- Ite oot vanaha.
- No niin mutta sää olet vielä vanahempi.
- Jotkut elää enemmän vaikka kuolevat nuoreena. Ja me molemmat vanahennutaan niin perusteellisesti täsä koko ajan aivan turhas puuhas.
- Eihän me mittä puuhata ny.
- Niin juuri ja niin aina sun kanssas.
- Mut vastaa ny kysymykseen äläkä takerru lillukanvarsiin.
- Kyl mää sulle varret näytän sinä sen vapaaherra von Wartburg. Mut täsä varmaan päädyttiin jo johonkin olennaiseen: Kyse on optimaalisesta ajankäytöstä, mut kyl se tahtoo ain tavallisel jannul mennä vähemmän optimaalisesti. Eli joka päivän muuttaasin pois, tai ainakin joka toisen, mää ainakin. Vaikka ei se mittää hyöryttäs, sama lail tai vähän toisel lail pieleen se menis se toinenki kerta, vaik toista kertaa ei tulekaan aivan samanlaisena. Sää et astu koskaa uudestaan samaan veteen. Aika virtaa eteen päin.
- Ai jaa sää vanaha pessimisti vaan horiset noita vanahoja iankaikkisia. Noista ei paljoa enää kostu. Virta on muuttanut uomaansa.
- Näinhän se on kullakin etsikkoaikansa, ja varmaan sen olis jokainen voinut paremminkin käyttää, mutta eipähän käytä. Toisaalta on jo aika paljon, jos pysyy hengissä.
- Elämä on ihmisen parasta aikaa, sanoi se mäkihyppääjäfilosofi, Nuekaenen hueueppaeae.
- Mistä se sen tiesi?
- Kai se on niin monta kertaa noussut ylös.
- Aivan, korkealta näkee kauas.

Lyötty yllättää

Noora kuului tulevan kotiin. Komisario Lyötty sulki selaimen ja näytön poistettuaan historian. Lyötty kipaisi eteiseen ehtiäkseen ottamaan vastaan Nooran. Tervetuliaisiksi hän suuteli Nooraa suoraan suulle.
- Oho, mistäs nyt tuulee.
- Voi rakas, olen jo odottanut sinua.
- Vai niin, miten ihmeessä kerkisit ennen kotiin kuin minä.
- Katsos olen kehittynyt töiden delegoinnissa muille.
- Kotonahan sinä oletkin jo delegoinut kaiken minulle.
- Sinä olet niin hyvä kaikessa. Vaatimaton päivällinen odottaa sinua kuitenkin. Lihapullia ja ranskalaisia.
- Jotenkin minä arvasin. No hyvä kun edes jotain.
- Niin, meidän ei tarvitse aina hienostella ruuan kanssa, laihduttaa ja karpata. Pääasia että panostamme juomiin.
- Joo, me voimme syödä roskaruokaakin ja kitata vettä aivan vapaasti vaikka joka päivä.
- Niin rakas.
- Huomenna kyllä syödään ulkona, jos tulet yhtä aikaisin kotiin.
- Selvä. Minä tulen, minä tulen. Mutta nyt minun taytyy mennä hakemaan juomat. Ne jäivät autoon. Kata pöytä.

Salainen agentti

Komisario Lyötty ajoi töistä kotiin kaupan kautta. Hän jätti ostoskassin auton takakonttiin, koska naapurit parveilivat pihallaan. He olisivat vamaan joko ilmiantaneet Lyötyn pomolle tai tulleet itse osille. Sisälle päästyään Lyötty sulki sälekaihtimet ja avasi internetin. Jossain vaiheessa naapurit väsyisivät puuhiinsa ja Lyötty pääsisi vaivihkaa käymään autollaan.

Audio

- Luulin, että oli hiljaista kunnes tajusin, että en vain kuullut sitä.
- Ai että mitä?
- No todellisuutta.
- Todellisuus on yliarvostettua.
- Voi olla, mutta sekin on joskus hauska kuulla.
- Nythän kuulit.
- Vain melua.
- Siitä on hyvä alkaa.
- Siihen se loppuu.
- Aika on alkaa ja aika on lopettaa.
- Ei ole mitään aikaa, kun kaikki loppuu.
- Ehkä ei sinulla, mutta minulla on.
- Pian loppuu myös sinun aikasi.
- Sitä ei koskaan tiedä.
- Tietää sen joskus.
- Tai sitten ei.
- Niin jos vaikka nukahtaa.
- Herra varjelkoon nukahtamasta.
- Sanos muuta.

Komisario Lyötyn nukahdus

Komisario Lyötty tunsi väsymystä jo ennen yhtätoista ja asettui makaamaan selälleen täysin velttona. Oli niin kuuma, että hänellä ei ollut päällä muuta kuin radio. Noora teki pian seuraa yhtä vähäpukeisena. Hän kumartui Lyötyn puoleen ja silitti häntä varovasti. Lyötty tunsi Nooran samettisen pehmeiden huulien kosketuksen. Se olikin hänen viimeinen muistikuvansa. Komisario nukahti syvään uneen.

Muukalaisten avaruusalus Itämeren pohjassa?

Ruotsalaiset hylynetsijät, Ocean explorers johtajanaan Peter Lindberg, ovat huomanneet (19.6. 2011) kai viistokaikuluotaimen kuvasta mystisen ympyrän tai litteän kupolin/kiekon 87 metrin syvyydessä merenpohjassa jostain puolivälistä Ruotsin ja Suomen rannikkoa. Kohteen läpimitta on noin 60 metriä. Siihen liittyy toiselta puolen 300 metrin pituinen painanne, kuin laskeutumisjälki. Aikaisemmin ryhmä on löytänyt jopa samppanjaa.

Alustavan tulkinnan mukaan kyseessä on siis pyöreä kumpare, joka muodostuu kiinteästä aineesta kuten kivestä, betonista tai metallista. Ympyrämäinen uudehkon näköinen kohoumamuoto tulopainanteineen näyttäisi viittaavan taivaalliseen alkuperään: meteori tai avaruusalus. Nyt saattaisi olla mahdollista kerralla todistaa ufoteoria oikeaksi. Monien mielestä tämä valtava kohde muistuttaa Star Warsin Millennium Falcon -alusta. Julkaistussa kuvassa kupolin pinta näyttää minusta tosin ehkä kuvaustekniikasta johtuen hieman epätasaiselta.

Kyseessä saattaa olla vain geologinen muodostuma kuten pehmeämpien sedimenttien ympäröimä kalliopaljastuma, ehkä kalkkikivikallio. Painanne selittyisi pohjavirtausten aiheuttamalla eroosiolla. Positiivinen muoto sulkee pois meteorikraaterin tai tulivuorikraaterin. Alueella tuskin on ollut myöskään kimberliittipiippua tai tulivuoritappia. Graniitteihinkin voi kyllä liittyä ympyrämäisiä rakenteita. Jäätikön toiminta saattaisi tuottaa myös pyöreitä muotoja vaikkapa sulavesiputoukseen (vrt. hiidenkirnun syntyminen), kame-kumpuun tai johonkin moreenikumpuun liittyen, mutta sekään ei ole tuolla alueella todennäköistä. Ison meteoriitin säilyminen ehjänä vaikuttaa aika kaukaa haetulta, mutta lienee mahdollisuuksien rajoissa sekin. Tottakai myös ihminen on voinut noinkin ison esineen paikalle kuljettaa, mutta siinä tapauksessa on jälleen vaikea kuvitella, mikä se alunperin olisi ollut ja mihin tapaus olisi liittynyt.

Hylynetsijöiden piirissä on herättänyt kysymyksiä miksi kohdetta ei samantien tarkemmin tutkittu, mutta ilmeisesti hylynetsijät eivät siihen hommaan itse uskaltaneet, tai koska kyse ei selvästikään ollut samppanjalastista, niin he luovuttivat jatkotutkimukset Ruotsin merimuseoviranomaisille, ja sitä kautta tapaus painettaneen unholaan, ellei Raumanmeren Hylky-Team tai muu vastaava luotettava suomalainen taho puutu asiaan.

Torinon käärinliina onkin Leonardo da Vincin luomus?

Katsoin nimittäin juuri äsken kolmoselta sellaisen dokumentin, jossa niin väitettiin ja minähän uskon aina edelliseen puhujaan.

Viimeksi kun asiaa googlailin vajaa kymmenen vuotta sitten kallistuin muistaakseni juuri ja juuri myös myöhemmän alkuperän puolelle, vaikka kankaassa väitettiin olevan Jeesuksen aikaisia siitepölyjä, radiohiiliajoitus olisi väärä jne.

Nyt tv-dokumentissa tuotiin esille minulle uusia todisteita ja annettiin uskottava kokonaiskuva aiheesta: Leonardo da Vinci teki Jeesus-hahmon Savoy-suvulle Camera Obscuralla vanhalle pellavakankaalle, johon oli sivelty hopeasulfaattia tms., tavallaan ensimmäisen valokuvan. Hieman himmeän mutta sellaisenaan uskottavan. Hän valotti erikseen samalle kankaalle sekä selkäpuolen, etupuolen ja pään, jonka mallina hän käytti omaa päätään.

Käsityksemme siis sekä täydellisestä naisesta (Mona Lisa) ja Jeesuksen tai Jumalan hahmosta pohjautuvat samaan malliin: tekijään itseensä eli Leonardo da Vinciin. Mona Lisan kasvojen suhteiden identtisyys da Vincin ja käärinliinan hahmon kanssa on myös todistus siitä, että da Vinci teki käärinliinaesityksenkin. Tosin da Vinci etsi tyypillisen ihmiskasvon mittasuhteita ja ne sopivat aika moneen.

Tekotapa selittää mainiosti sen, että Torinon käärinliinan hahmossa on pieniä anatomisia suhdevirheitä, esimerkiksi pää on asemoitu ja suhteistettu vartaloon nähden hieman väärin. Toisaalta tekotapa selittää kasvojen ja ruumiin kapeuden, koska käärinliinoihin kolmiulotteinen malli olisi hahmottunut huomattavasti leveämpänä palloefektin takia.

Suorastaan uskomaton pilailija tuo da Vinci. Niinpä ehkä minun pitää vielä kysyä toinen mielipide vaikkapa täältä ja katsoa dokumentti, joka todistanee käärinliinan sittenkin ihmeeksi. Petri Paavola ja dosentti Hiltunen näyttävät olevan hieman harhapoluilla molemmat.

Da Vinci -teoriaa vastaan on sanottu olevan mm. sen, että hopeaa ei ole havaittu kankaasta ja valokuvia ei osattu tehdä ennen kuin 1800-luvulla. Ei pidä unohtaa myöskään mahdollisuutta, että kuva syntyi säteilyn vaikutuksesta siinä vaiheessa, kun ne valkopukuiset tyypit menivät Jeesuksen haudalle ja säde vetäisi kaikki takaisin avaruusalukseen.

Pari havaintoa

Hän on täällä taas: ikuinen ikoni Marilyn Monroe olisi täyttänyt tänään 85 vuotta.


Kuriositeettina mainittakoon, että erään suomalaisen naisikonin nännin keskusta näytti koveralta 1980-luvulla. Kuvaustilanne oli siis kai melko tylsä.

Paradigman vaihdos

Sosiologiassa ja lääketieteessä on sosiobiologia ja evoluutiopsykologia syrjäyttämässä psykoanalyysin. Freud on viimeinkin osoittautumassa huijariksi. Samoin paljastuu humpuukiksi koko nykyinen psykiatrinen, kriminaalinen jne. hoito. Jopa postmodernismi kaikissa muodoissaan, eikä vähiten kirjallisuudessa, romahti, voihan nenä. Esimerkiksi Juha Siltala ja hänen oppikuntansa seisookin tyhjän päällä. Oikeastaan koko länsimainen kulttuuri ja älymystö on pahassa kriisissä, voihan Zizek. Sekä Kant että Moore kumoutuvat etiikassa, puhumattakaan Sartresta ja kaikista myöhemmistä ranskalaisista uusfilosofeista, mennyttä kamaa. Alitajuntaakaan ei enää ole. Luovuus kai häipyi samantien, siistiä. Onneksi Esa Saarinen ei ole moksiskaan. Suuret kansakuntaa yhdistävät kertomukset palasivat. Kansannousuja tapahtuu. Juopotteleva mieslauma tekee oikeasti jotain ja saa tyttöjen jakamattoman suosion. Barcelona on kuin toiselta planeetalta.

Tilaustyö

Vapaa-ajallani harrastan silloin tällöin muotokuvamaalausta. Silti työteliääseen tapaani en silloinkaan unohda tyystin asiakaspalvelua ja rahantekoa vaan teen tilaustöitä. Tässä yhtenä aurinkoisena päivänä huomasin, että eräskin tilaus oli puolisen vuotta odottanut täyttymistään. Niinpä aloin siirtää vaimean heikkomielisesti mallista napsauttamaani valokuvaa kankaalle. Jotkut vanhanaikaiset tyypit näkevät tuollaisessakin käsityössä tai sen lopputuloksessa jotain mieltä. Prosessi tuottaa siis heidän mielestään lisäarvoa lähtökohtaan. Se johtunee suuressa määrin virheistä verrattuna malliin. Taide on virhe. Formalistit sanoivat sitä outoudeksi. Oudoltahan tuo kuulostaa. Virheitä tuottavia prosesseja arvostetaan ja niistä maksetaankin joskus yllättävän paljon. No minä teen ehkä liikaa pieniä virheitä, koska olen nauttinut vain pieniä muodollisia korvauksia, joissakin poikkeustapauksissa jopa stripteasea, vaikka kyseessä silloin onkin virallisesti vain prosessin alku.

Pässiä narussa

Sitähän minä tulin sanomaan, että olen se minäkin päässyt saatille monta kertaa. Kerrankin ajoin kaupunkiin, parkkeerasin auton hollille ja otin vähän pohjia. Menin siitä yhteen kapakkiin. Siellä oli hiljasta vaan siinähän jäi paremmin aikaa lasin kallisteluun. Iskin silmäni aika hyvännäköseen dorikseen ja vähän uhkailin, että lähen saattaan sitä. No se ei kieltänyt eikä kyllä myöntänytkään. Katoin vähän sen perään millon se teki lähtöä ja eikun pökkäsin ittenikin ulos samaan kuumaan. Onneksi se oli yksin vaan eipä kauan. Vähän ihmettelin, kun se aina lisäsi vauhtia, kun kirin rinnalle, mutta väkisinkin pysyin sen vierellä ja juttelin mukavia. Ei se kyllä vastannut mitään, mutta minä ajattelin, että se on hiljasta sorttia ja urheiluihmisiä. No ei siinä mitään, tultiin viimen semmosen ison kivitalon pihaan ja minä ajattelin, että nyt tästä kohta pääsee jatkoille ja sitä rataa, mutta arvatkaapa kuka tuli aukaseen ovea. Poliisi saakeli. Johan löyty tytöltäkin kieli. Se lauloi minut heittämällä sisään. Sillon otti kyllä pattiin ja aamulla hirveissä krapuloissa vielä enemmän. Kai sitä oli meikäläinen sen verran pöllyissä etten ollenkaan ajoissa huomannu, että se mitä luulin tytön kotitaloksi olikin poliisiasema. Yö kului vähemmän rattosasti putkassa ja uhkaili se poliisi muitakin seurauksia, mutta sain puhuttua sille vähän järkiä, sentään oman kylän poikia alkujaan.

Ristiaallokossa

Sitähän minun piti tulla sanomaan, että olen se minäkin ollut melkoisessa ristiaallokossa. Mitä kun kerrankin pääsin kahen puolitutun tytön kanssa mökille kuskiksi niin sillä toisella tytöllä oli vesisukset ja sitä piti vetää peräprutkulla täyttä häkää, että se olisi pysynyt pinnalla. Vaan bensa pääsi loppumaan juuri kun oli päästy keskelle järvenselkää ja se vesihiihtäjähän vajosi kerralla. Minun piti siinä riisua kaikki vaatteet pois ja sukeltaa pelastamaan tyttö pinnalle ja veneeseen. Niin siinä ne tytöt varmaan hoksasi jottain erikoista nähneensä niin ne alako reppiin multa vaatteet pois just kun olin saanut ne takasin päälle. Kyllä sillon otti pattiin mutta ei sitten vähän ajan päästä, vaikka airotkin oli jäänyt pois, mutta onneksi tappi oli tallessa, niin että ei siinä mitään hätää tullut meloskellessa hiljalleen jalalla vauhtia.

Kynnyskysymys

- Herra Hallituksenmuodostaja, miten neuvottelut etenevät?
- Oikein hyvin.
- Mitä asioita itse pidätte tärkeinä?
- Niin, katson että minun näkökulmasta tärkein kysymys on se, että kansallinen Kokoomus saa liikenneministerin postin.
- Vai niin, aiotte siis ajaa oman puolueen etua ettekä näe metsää puilta? Eikö tuo ole nurinkurista toimintaa, mistä kokonaisuus kärsii? Saako liikenneministeri sitten niin tärkeää postia, että siitä on tullut mielestänne hallitusneuvottelujen pääkysymys?
- No näin se vain on. Olen kuullut luotettavasta lähteestä, että Daisy Fuentes on lähettänyt liikenneministerille postia koskien leijonien suojelua ja se jos mikään on tärkeää.
- Jaha no mitä aiotte tehdä asiassa. Vaikka tuo taitaa olla ympäristöministerin heiniä varsinaisesti.
- Niin, me olemme ottaneet sellaisen periaatteellisen kannan, että televisiolähetyksissä on pyrittävä jälleen koordinoimaan samanlaiset ohjelmat eriaikaisiksi kuten ennen YLE:n valta-aikaan tehtiin eikä kuten nykyään tehdään, että samanlaiset ohjelmat pyritään lähettämään samaan aikaan. Nyt on ilmennyt, että tämä on aiheuttanut pahoja ristiriitatilanteita esimerkiksi Riitta Väisäsen ja Daisy Fuentesin ihailijoissa. Tähän on saatava aikaan muutos.
- Selvä. Onnea pyrkimyksiinne!
- Kiitos. Mitäpä me poliitikot emme tekisi itsem näisyyyden hyväksi ja kansan parhaaksi.

Uskomaton ilmaveivi öö siis beibi

- Miko Lapanen, senioripelaaja, miltä nyt tuntuu?
- Aivan uskomaton, häntä ei voi sanoin kuvailla. Pää on ihan tyhjä, tai siis täynnähän se on mutta no niin. Näillä mennään niin kauan kuin kusi sihisee.
- Kenestä Te oikein puhutte? Nikke Kraanlundistako?
- Daisy Fuentesista tietenkin, aivan mieletön cheerleader.
- Missä Te häneen tutuistuitte?
- Me katsottiin aina sen ohjelmaa viimeisellä erätauolla. Vanhoja Amerikan hauskimpia kotivideoita, aivan mielettömiä.
- Jaha koko joukkueko fanittaa Daisya?
- Kyllä kyllä me on kutsuttu Daisy viikoksi Suomeen kun me juhlitaan mestaruutta.
- Onko hän luvannut tulla Suomeen?
- Näin on, tai niin ainakin Jurminen sanoo. Sitä se on hokenut koko ajan. Se on ollut yhteyksissä.
- Vai niin, sekö Jurmisen oli tarkoitus sanoa lavallakin juuri kun mikki meni mystisesti mykäksi.
- Joo joo, Daisy tulee, Daisy tulee, Daisy on maailmanmestari, Daisy on maailmanmestari.
- No onnea koko joukkueelle Daisyn suhteen ja muutenkin!
- Kiitos kiitos, me emme tee mitään vaikka tekee kipeää. Koko viikko leijutaan vaan. Tämä lähtee ihan lapasesta. Daisy Daisy...

Näin jääkiekkoilijoiden fanituksen kulta-aikoina, koska kuitenkin on melkein kesä, mikä vie ajatukset Meren pornoromaanin Jääkiekkoilijan kesän kautta Isoon vaaleeseen, päätin minäkin seurata sankariemme esimerkkiä ja täytyy tunnustaa, että leijonat ovat todella jäljillä. Daisy Fuentes on latinoblondi julkkis, malli, juontaja, säätyttö eli ilmabeibi yms. Hän on syntynyt 1966 Kuubassa, mutta on jo lapsesta asti sulostuttanut ympäristöään jenkeissä. Itse törmäsin Daisyyn kotivideo-ohjelman juontajana (okei en itse ollut se juontaja edes) ja suureksi onnekseni hän on parhaillaankin nähtävillä siinä ominaisuudessa Suomen televisiossa, vaikka nähtävästi hänen ohjelmakautensa, ellei hän ole vastikään uusinut sopimustaan, oli jo niinkin varhain kuin 1998-1999. Tuolloin hän oli todella tyrmäävä ilmestys koko 33-vuotisen hyvinmuodostuneen vartalon ja eloisan kauniiden kasvojen ja ruskeiden sänkykamarisilmien voimin puhumattakaan voimakkaan persoonallisuuden intensiivisestä läsnäolosta. Muuten en oikeastaan tiedä miksi Daisy on niin valloittava esiintyjä. En muista yhtään hänen repliikkiään, vaikka hänen supliikissaan ei ole mitään vikaa, pikemminkin päinvastoin. Daisyn tarvitsee vain hymyillä, nauraa ja tuijottaa paljon sanovasti kameraa sillä aikaa kun säälittävä juontajakolleega säheltää jotain, ehkä tuo hymy ja koko sen takana seisova ja majesteetillisesti mutta kuitenkin maanläheisesti liikehtivä lavauskottava, hieman amatsonimainen mutta mekoissa erittäin edukseen vastustamattomasti verkkokalvoon piirtyvä olemus riittää selitykseksi. Kuvat eivät tee hänelle oikeutta, videot hieman paremmin ehtivät hänen peräänsä. Daisy on kuningatar, cheers.

P.S. Mitä tulee jääkiekkoilijoiden menestykseen niin sen täytyi todellakin olla henkimaailman hommia (tai tuleville kisajärjestäjille tarjottu salaliiton hedelmä), jo senkin takia että puolustus peruutti liikaa, Lassila pelasi niin vähän ja Aaltosta ei pantu samaan ketjuun Pihlströmin vai kuka se duracell blondi olikaan, kanssa. Kahdesta nopeasta tehottomasta tyypistä olisi tullut kaksi tehokasta maalinsylkijää, kun olisi tiukassa paikassa ollut rinnalla joku yhtä nopea, jolle sysätä vastuu. Okei Immonen ja Granlund oli liekeissä ja hyvä niin.

Hot baby

Jos haistat palaneen käryä, tarkista ensin palaako oma viiksesi.

Iltapäivän auringossa

Herättyään päiväunilta komisario Lyötty ei muistanut nähneensä mitään unta. Harmin paikka, hän ajatteli. Edes taloudenhoitajan vartalon pehmeät kaaret teräväpiirteisten kasvojen alapuolella eivät olleet ilmestyneet Lyötyn olemattomiin uniin. Jokin yksityiskohta Lotan olemuksessa häiritsi kuitenkin edelleen Lyötyn mieltä. Aivan, se oli se nenäliina johon oli kirjailtu L ja E. Hän oli ajatellut sen juontuvan nimestä Lotta, mutta hänen oikea nimensä oli Charlotte, joten nenäliina oli alunperin tuskin hänen. Lyötty avasi koneeltaan tapausta koskevan tutkimuskansion, johon tutkimussihteeri oli merkinnyt kaikki jo esille tulleet asiat ja taustatietoineen niitä ei ollut aivan vähän. Aivan, Jorma Hulkon äiti oli ollut omaa sukua Ekenäs ja etunimeltään Lisbet. Hän oli kuollut muutama vuosi sitten ja sen jälkeen Hulkko oli ottanut palvelukseensa tuon kopeakatseisen mutta näyttävän emännöitsijän. Oli varsin luultavaa, että nenäliina oli ollut alkujaan vanhan rouvan. Tämä viittasi johonkin, mutta Lyötty ei jaksanut ruveta sitä miettimään. Mahdollisuuksia oli toistaiseksi liian monia. Lyötty soitti muutaman puhelun ja päätti niiden perusteella itsekin lähteä vähän tuulettamaan päätään ja ajelemaan avoautossaan kaupungilla kenttätutkimuksissa. Pitkää apulaista ei kuulunut takaisin retkiltään. Liekö eksynyt pitkäripaiseen. Alkoi olla jo niitä aikoja, kun työläiset leimaavat kellokorttinsa ja lähtevät hakemaan uusia eväitä. Lyötty kurvaili hattu päässä keskikesän iltapäivän auringon lämmittäessä leppeästi poskia. Jalkakäytävällä asteli minihameisia toinen toistaan viehättävämpiä neitokaisia. Komisario vältti juuri ja juuri kolarit ja pääsi turvallisesti perille erääseen osoitteeseen laitakaupungilla. Hän painoi päättäväisesti soittokellon napin pohjaan asti.

Herää pahvi!

Hellapoliisi siivosi varastoa.
Tupajäärä lastasi auton täyteen pahvia.
Viedessään niitä pois
pahvilaatikoissa talvehtineet
nokkosperhoset heräsivät henkiin.
Äijä ajoi puutarhan kautta
ja vaihtoi perhoset kukkiin hellulle.

Selityksen makua

Valitettavasti näyttö haalenee kuin pyy maailman lopun edellä. Jotta näytöt pysyisivät tasapainossa olen katsellut kameroita vaihteeksi. Tuollaiset kiinnostaa kuin vanhahkot halpuneet bridget kuten dmc-Fz38 (269e), gps-halpis Sonyn hx5v (249 e) ja halpisjärkkärit (350-600 e). Oikeastaan jopa videottomilla Canon 1000d:llä, Nikon d3000:lla moni saa aikaiseksi yhtä hyviä kuvia kuin useat Nikon d3100, d5000, Canon 550d käyttäjät saati kalliimmilla porskuttavat. Kennon koko ei sittenkään ole kuin yksi tekijä. Mutta en voi tehdä ostopäätöstä kun en voittanut lotossa joten pitää kai tyytyä todella haaleisiin kuviin myös siltä osin entisellä "kalustolla". Sitäpaitsi vaadin tietenkin kameralta text memo tai ainakin voice memo ominaisuutta ja sitä ei ainakaan tavan Canoneissa ole. Nikoneissa saattaa olla text input Exif-tiedoston otsakkeeseen, mutta en ole löytänyt siitä tarpeeksi pitäviä todisteita. Manuaaleissa ei minusta sanota sitä. Bridgeissä audion lisäys kuvaan lienee tavallinen piirre, mutta niissä taas kennon pieni koko arveluttaa plaa plaa... Bridgejen hyvä puoli on zoom, mikä vaatisi yleensä pari objektiivia järkkäriin. Lähtevien laivojen satama sopii siis hyvin tunnelmaan tietenkin. Muistaakseni siinä on Oiva Paloheimon, suuren kirjailijan sanat ja laulaja luki Viisikkoja joten nykyistä ilmaisua käyttäen haastava veto on myös hyvin kirjallista laatua ja sopii siten tällaiselle kirjallisuussaitille hah hah. Jatkossa panostan mahdollisesti lisää Tenavatähtiin tai sitten Lasten mehuhetkeen.

Tupluurien aika

Komisario Lyötty poistui surutalosta apulaisineen toimistolle. Lain kouran virkarattaat oli pantu hiljakseen pyörimään ja nyt oli aika ottaa iltapäivätorkut. Lyötty käski Kuivalaisen tutkimaan alustavasti pari tietokonetta, jotka oli takavarikoitu Hulkon residenssistä. Ensin Kuivalainen kiikutti laboratorioon tutkittavaksi sormenjälkien ja kuitujen sen sellaisen selvittämiseksi ne ja muun kaman, minkä poliisimiehet olivat kartanosta saaneet vaivihkaa koottua isoon mustaan laukkuun suloiseen sekamelskaan. "Kyllä ne laboratoriossa osaavat panna ne muovipusseihin ja sinetöidä muka poliisin omaisuudeksi", hän kailotti taas apulaiselleen. Laborantit tiesivät, että Lyötty ei useinkaan viitsinyt tehdä teknisiä rutiinihommiaan kunnolla, vaan alaisten ja kolleegojen oli paikattava hänen virheensä, jotta todisteilla säilyisi lainvoima. Lyötty puolusteli menettelyään itselle ja muille, että ei niistä kuitenkaan mitään selviäisi ja että asiat oli tehtävä nopeasti insinöörijärjellä ja joustavasti eikä hitaasti ja paragrafin mukaan. Kukaan ei ollut viitsinyt kysyä, miksi Lyötty luotti insinöörijärkeen, vaikka ei itse ollut mikään insinööri vaan alemman tason lainoppinut fariseus. Saati että miksi kannatti tutkia nopeasti, kun ei todistuskappaleista mitään löytyisi. Lyötyn ajatuksenjuoksu oli joidenkin mielestä alkeellista ja ristiriitaista, vaikka hän itse piti itseään loogisena ja älykkäänä. Insinöörillä hän ajoi takaa ehkä Teräväistä, joka vastasi varsinaisesta rikospaikkatutkinnasta. Lyötty itse ei vaikuttanut aina kovin nopealta saati tehokkaalta. Hänen tapansa ottaa nokkaunet keskellä työpäivää oli varsin tunnettua ja laajasti paheksuttua. Kun ylikomisario sai hänet silloin tällöin kiinni itse teosta, Lyötty väitti selvittävänsä rikoksia alitajuisesti unissaan. Kun hän kysyttäessä saattoikin herättyään usein esittää uuden näkökulman tutkimuksiin, ei ylikomisario voinut pitää väitettä aivan tuulesta temmattunakaan. Kukapa muiden unista tietäisi. Vaikka oli ylikomisario joskus heikkoina hetkinään puntaroinut mahdollisuutta tutkia tarkemmin Lyöttyä hänen nukkuessaan. Liikkuivatko silmäluomet REM-vaiheessa vaiko ei. Niin pitkälle Lyötyn hullutuksiin hän ei kuitenkaan ollut valmis menemään mukaan ja niinpä hän tyytyi antamaan aina silloin tällöin ankaran varoituksen unissatutkijalle. Oli unennäöstä hyötyä tutkimuksille tai ei, sitä ei saanut harjoittaa virka-aikana.

Päiväkahvilla

Kartanon pääovelle noustiin leveitä portaita pylväiden välistä jykevälle ovelle. Lyötty painoi koristeellista ovikelloa. Hetken päästä ovi avautui ja ulos kurkisti arvokkaasti pukeutunut naishenkilö, jonka kasvot näyttivät itkettyneiltä. Vaikutelmaa vahvisti se, että kädessään hän puristi valkoista nenäliinaa, mistä Lyötty erotti nimikirjaimen L mutta loppu jäi taitoksen alle. Löytty ojensi kätensä ja sanoi: otan osaa. Kiitos, vastasi nainen. Tavanomaisten muodollisuuksien ja kohteliaisuuksien vaihdon jälkeen poliisimiehet pääsivät istumaan salin pöytään mihin sisäkkö tarjoili kahvia ja leivoksia. Myös oven avannut nainen, joka oli osoittautunut taloudenhoitaja Lotaksi istui pöydän ääressä. Ikävä tapahtuma, ikävä tapahtuma, Lyötty toisteli. Voisitteko kuvailla aamupäivän kulkua omalta osaltanne ja mitä havaintoja olette tehnyt. Lotta, Charlotte Enqvist, sanoi heränneensä kiivaaseen ammuntaan puistossa. Katsottuaan ikkunasta hän oli nähnyt tumman hahmon juoksevan kaupunkiin päin. Joku oli maannut liikkumattomana puistokäytävällä. Lotta oli aavistanut, että kyseessä oli isäntä. Hän kiiruhti alakertaan ja soitti hätänumeroon. Sen kummempaa poliisit eivät saaneet alustavassa kuulustelussa irti kartanon väeltä. Kukaan ei ollut nähnyt miksi isäntä oli mennyt ulos saati että itse traagisella tapahtumalla olisi ollut välittömiä silminnäkijöitä. Lyöttyä se hieman kummastutti. Miten saattoi olla mahdollista, että talon isäntä oli ensimmäinen joka heräsi ja meni yksin ulos haistelemaan aamuilmaa ikävin seurauksin. Voi aikoja voi tapoja.

Fukushiman mysteeri

Fukushiman suhteen olen koko ajan ihmetellyt näin tietämättömänä maallikkona eikö kukaan kysy Tepcolta, miksi se ei pumppaa vaikkapa sadoilla letkuilla ja polttomoottoripumpuilla vettä merestä reaktorien altaisiin ja reaktoreihin? Senhän luulisi olevan varsin yksinkertaista, vaikka säteilyarvot olisivat paikallisesti suuriakin. No, luulisin että suurin este ovat kuitenkin nuo korkeat säteilytasot. Ei kai sentään enää tässä vaiheessa kaluston ja miehistön puute? Nostokorkeus varmaankaan ei ole liian iso. Putken tai letkun asennus ja ankkurointi tuskin on ylivoimaista. Miksi helikopterit eivät heittele alas letkuja yms. vaan tehottomasti vettä?

Kiina-ilmiö

Lyötty ja Kuivalainen lähtivät astelemaan kohti kartanon päärakennusta keskustellen päivänpolttavista yleisistä asioista.
- Se alkaa olla kiina-ilmiö lähellä ellei jo käynnissä.
- Niin, kenenkään muun ei kannata tehdä enää mitään kuin kiinalaisen orjatyövoiman.
- Ei kun tarkoitin sitä ydinonnettomuutta Japanissa.
- Jaa, niin se, sehän on Japani-ilmiö.
- Tai Suomi-ilmiö jos ydinsula tulee läpi maapallon Suomeen.
- Joo, turhaan ne ulkomaalaiset nauraa suomalaisten jodi-intoa. Ei vara venettä kaada.
- Siinä saattaa käydä niin, että reaktorien ytimet sulavat ja saavat lisää polttoainetta nelosreaktorin varastosta ja muualta lähistöltä.
- Ja sitten se sula möntti alkaa painua maapallon läpi.
- Jos ei räjähdä pohjavesikerroksessa.
- Enpä usko, kyllä siinä pohjavedetkin kuivuu äkkiä niin että sihinä vaan kuuluu. Pieniä vetyräjäyksiä saattaa tulla.
- Ja sitten sula painuu kohti maapallon keskipistettä.
- Jos matkalla tulee uraanikerros vastaan niin koko maapallo räjähtää taivaan tuuliin.
- Tai sitten se reaktio jatkuu hiljakseen ja syö vähitellen muutamassa miljoonassa tai tuhannessa miljoonassa vuodessa maapallon pois.
- Joo voi olla että ei sammu se tuli melkein koskaan.
- Aina sillon tällön se saattaa lähettää suihkuvirtauksia maanpinnalle ja avaruuteen.
- Tosiaan, sillä keinoin maapallo irtaantuu aurinkokunnasta ja aloittaa matkan huitsin nevadaan ihan eri puolille Linnunrataa ja häipyy jonnekin pois kotigalaksista.
- Joo niin siinä voi käydä. Ne on vaihtoehdot maapallolle ja ihmiskunnalle siinä sivussa. Palaa hiljakseen pois, räjähtää tai alkaa tähtimatkaajaksi.
- Saa nähdä miten pallon käy. Nyt saattaa muuten alienitkin puuttua asioiden kulkuun.
- Tai sitten ne on tämän kaiken takana. Tiedä häntä. Tai Jumala.
- Kaipa se kohta selviää kuten tämä ampumisjuttukin.
- Niin aina. Eiköhän me saada aikaiseksi läpimurto, ennemmin tai myöhemmin.

Rikospaikka

Kun komisario Lyötty ehti rikospaikalle, oli helteinen keskipäivä. Tekniikan miehet olivat jo levitelleet tavaransa ja eristäneet alueen. Ruumis makasi vanhan kartanon puistossa kävelytiellä omenapuun alla mahallaan. Selkä oli tikattu täyteen luodinreikiä.
- Luoteja taitaa löytyä hyvin, Lyötty kysäisi Teräväiseltä, rikospaikkatutkijoiden lyhyenlännältä ja kyömynenäiseltä, mahakkaalta jo keski-ikään ehtineeltä pomolta.
- Ei kai ne ole ilmaankaan haihtuneet?
- Vaan jos ovat painuneet Kiinaan asti? Ette ole siis vielä koskeneet ruumiiseen.
- No emme, kuvaillaan tässä ensin, mittaillaan ja etsitään hylsyjä.
- Selvä se. Murhattu taitaa olla talon isäntä itse.
- Kyllä, siitä ei ole epäilystäkään, vaikka eipä se minulle kuulu. Taitaa olla sinun heiniäsi se puoli?
- No niin no, hoidetaan nyt vaan itse kukin hommamme.
- Meistä se ei ole kiinni, sanoi Teräväinen.
- Jatkakaa, Lyötty päätti lopettaa turhan jaarittelun sotilaallisesti.
Teräväinen veti käden leikkisästi tai vittuillakseen lippaan. Lyötty ei tuntenut Teräväistä tarpeeksi hyvin ollakseen tulkinnasta varma, mutta yhtyi leikkiin. Paikalla odottaville ambulanssimiehille hän sanoi, että tässä menee vielä vähän aikaa.

Komisario tarkasteli luotien mahdollista tulokulmaa ja huomasi tutkijoiden haravoivan aluetta todennäköiseltä ampumasuunnalta. Luultavasti Hulkko oli ammuttu noin 5o metrin päässä olevan matalan kivimuurin takaa. Raakaa peliä Pohjolassa. Vaikutti teloitukselta. Ilmankos juttu oli annettu heti keskusrikospoliisille, jonka paikallinen päätutkija komisario Lyötty oli. Vaarana kyllä oli, että tutkinnan johtoon astuisi joku terävästä päästä pääkallonpaikalta. Lyötty pyörähti ympäri kannoillaan eikä nähnyt paikalla ketään siviiliä. Hän päätti lähteä tarkastamaan päärakennuksen löytyisikö sieltä haastateltavia ja viittasi epätietoisena hortoilevan langanlaihan pitkänhuiskean apulaisensa mukaan.

Oslossa flopanneille valmentajille heti potkut

Pahimmat kannot kaskessa Suomen kisamenestyksessä Oslossa olivat selvasti Dalen ja Niemelä. Joten heille on annettava potkut, se on selvä. Dalen suututti hiihtäjiä ja valitsi diktatorisesti vääriä joukkueita ja järjestyksiä joukkuekilpailuihin. Niemelä taas pudotti jo kauden alussa pois joukkueesta arvovaltasyistä parhaan potentiaalisen hyppääjän eli Ollin. Muutenkin Niemelällä on liian korkea puheääni eikä hän vakuuta millään osa-alueella sen paremmin. Väätäinen takaisin remmiin. Myös hiihtäjien suksien hankintaan on saatava jotain rotia ehkä perustamalla joku osaava välikäsi, joka jakelisi joka urheilijalle kunnon suksia. Nyt puolet joukkueen potentiaalista menetetään suksien ja voitelun takia. Jopa Lallukka menetti selvästi voiton suksien huonon luiston takia 50:n lopussa. Kaikenlaista pilipaliäijää laski kiinni ja lappoi ohi alamäessä. Se syö ainakin katsojaa heh heh. Norjalaisten suksilla Lallukka olisi päässyt karkuun aikaa ennen maalia.

Tutkimukset alkoivat

Ovikello soi. Julia puki aamutakin päälleen ja meni avaamaan. Siellä oli joku pitkä paksu mies, joka sanoi olevansa poliisista.
- Haluaisin saada tietoja Jorma Hulkon kuolemasta.
Julia purskahti itkuun, huusi täyttä kurkkua: " Niin minäkin", ja paiskasi oven kiinni.
Poliisi ei antanut periksi, vaan aukaisi oven joka ei ollut mennyt lukkoon.
- Anteeksi neiti, mutta tehtäväni on puhutella teitä.
- Aivan niin, olkaa hyvä ja astukaa peremmälle, Julia antoi virkavallalle periksi. Poliisi haki valaistusta siihen, mitä heillä oli ollut työn alla virastossa ja oliko Julialla aavistusta, mikä olisi saattanut vaikuttaa tapahtuneeseen. Mikä oli Julian suhde Hulkkoon? Julia selosti detaljit parhaimpansa mukaan, mutta sanoi, että ei tiennyt mitään, mikä selittäisi tapahtunutta millään tavalla. Lopuksi poliisi kysyi missä Julia ja Jimi olivat olleet viime aikoina. Julia selitti senkin niin tarkkaan kuin pystyi. Poliisi lopetti kuulustelun pikaisesti ja sanoi, että heidän taholtaan varmaan jossain vaiheessa palattaisiin asiaan. Poliisin lähdettyä Julia jäi istumaan jännittyneeseen asentoon repien irti hiuksiaan.

Loppu on lopullista

Kuultuaan Jorman kuolemasta Julian valtasi lamaannus. Konemaisesti hän käveli huoneeseensa, sulki koneen ja lähti kotiin leimaamamatta kellokorttia. Kotona hän meni makaamaan sänkyyn ja nukkui koko illan ja yön. Jimi kävi herättelemässä häntä ihmeissään, mutta Julia ei saanut sanottua mitään muuta kuin että hänen täytyi nyt nukkua. Julia heräsi yksin. Hänestä tuntui epätodelliselta. Välillä hän ei uskonut, että Jorma oli kuollut, välillä taas uskoi ja vaipui lohduttomaan epätoivoon. Juliaa hieman ihmetytti miksi hän otti niin raskaasti noinkin vanhan miehen kuoleman, joka oli vain hänen pomonsa. Tai no niin no. Jokainen meistä elää vain kerran ja kuka elää se myös kuolee ennemmin tai myöhemmin. Julia värisi, mitä myöhemmin sitä parempi.

Pönttö johtaja töksäytti pöntöstä pöntön puheen

Kiihkeä puheensorina täytti suuren kokoussalin. Väkeä oli kertynyt paikalle kymmeniä. Johtaja asteli vakavan näköisenä puhujapönttöön. Niin hyvät kolleegat, minun on surulla ilmoitettava, että ylitarkastaja Jorma Hulkko on tänään löydetty kuolleena kartanonsa mailta. Hän on ilmeisestikin joutunut henkirikoksen kohteeksi. Ei ole poissuljettua etteikö traaginen tapahtuma liity työasioihin. Siinä mielessä jokaisen meistä tulee noudattaa varovaisuutta, vaikka mihinkään paniikkiin ei ole syytä. Kenellä ei ole mitään pakollista toimitettavaa, voi jäädä pois töistä iltapäiväksi viraston johtoryhmää lukuun ottamatta. Johtoryhmä siirtyy kriisipalaveriin heti tämän tilaisuuden päätyttyä. No niin päätämme tiedotustilaisuuden seisaalle nousten minuutin hiljaisuuteen kunnioitetun ja pidetyn työtoverimme poismenon johdosta.

Yllättävä käsky

Ruokatunnin jälkeen johtaja kutsui viraston väen suureen saliin tiedotustilaisuutta varten. Se oli poikkeuksellista. Julia ei muistanut tosin lyhyellä virkaurallaan koskaan tapahtuneen ilman valitusaikaa vastaavaa. Mitä tämä tarkoitti? Liittyykö virasto Aviin vaiko Elyyn vai lopetetaanko se kokonaan. Sydän pamppaillen Julia ja muut kiiruhtivat kuulemaan mitä johtajalla oli sanottavaa.

Epätavallinen aamupäivä: ei Jormaa

Jormaa ei kuulunut töihin. Julia tarkisti kalenterista ja tosiaan, Jormalla olikin alkanut jo kesäloma. Julialla oli muutamia omia projekteja menossa pomonsa loman ajaksi ja lisäksi hän päivysti alhaisella profiililla Jorman postia. Kohta Juliakin pääsisi lomalle. He olivat suunnitelleet Jimin kanssa ottaa lainaan Jimin perheen vanha joutilas asuntovaunu ja lähteä vähän kiertelemään kotimaan leirintäalueita. Juliasta se kuulosti tosi mummo ja pappa meiningiltä mutta samalla jotenkin nostalgiselta. Lapsuudessa Julia oli oman perheensä kanssa harrastanut jonkun verran sitäkin. Olisi hauska tarkastaa vanhoja paikkoja miten ne olivat muuttuneet. Sitten talvella voisi lentää kauemmaksi lämpimiin maihin. Suomen kesässä oli puolensa kunhan onnistui välttämään sääsket ja ukkosmyrskyt.

Kolmivarpainen sammakko

Kirjaston poistokirjojen satoa: Kari Suomalaisen omaelämäkerrallinen kirja vuodesta 1975 (painettu 1976: Kolmivarpainen sammakko, humoristin päiväkirja) on jonkin verran mielenkiintoinen. Vuoden 1975 päiväkirjassa kolmivarpainen sammakko esiintyy Karin unessa Lipen mukaan osoituksena siitä, että Kari on töykeä ja epäystävällinen. Unessa Kari ei ollut päästänyt sammakkoa sisään väittäen, että kyseessä on yksityistilaisuus. Kirjaan on myös piirretty kyseinen sammakko istumassa sohvalla ja litkimässä Karin viskiä muistaakseni myös sikaria tuprutellen. Se lienee kuitenkin kirjailijan itsensä vertauskuva ainakin Lipen mielestä, jollaisena sitten myöhemmin Tommy Hellsten käytti virtahepoa. Muita selviä viitteitä Karin alkoholismiin en kirjasta ainakaan ylimalkaisella selailulla huomaa. Varmaan niitäkin on. Yksi sellainen voisi olla triviaalisti puliukkojen toverillinen käytös Karia kohtaan, kun he sattuvat vastakkain yleisillä paikoilla, vaikka toisaalta Kari paljastuu kirjassa yllättävänkin jyrkäksi elitistiksi. Se on kyllä ymmärrettävää ottaen huomioon hänen sukunsa kulttuuritaustan ja statuksen Helsingin/Suomen vanhoissa seurapiireissä. Wikipedian mukaan Lipen mielestä Kari oli karkeasti ilmaistuna mustasukkainen juoppo. Tämä vaikeutti perhe-elämää. Kirjassa mustasukkaisuus liitetään kuitenkin lähinnä Lippeen eikä Kari suoraan tunnusta omia syrjähyppyjä, vaikka vääriä viittauksia sellaisiinkin Lipen turhina ja naurettavina epäilyinä on.

Jossain 80-luvun haastattelussa Kari sanoo vaihtoehtoisina ehkä antoisampina työurina säveltäjän tai muotokuvamaalarin työtä. Hän tekikin monia muotokuvia. Varmaan sävellyksiäkin on, mutta niistä minulla ei ole tietoa, muuta kuin siitä oopperasta, jonka hän sai juuri valmiiksi ennen kuin joutui kohtalokkaalle sairaalakäynnilleen. Ja kyllä hän sävelsi musiikkia esimerkiksi näytelmiinsä. Kari oli myös novellisti ja näytelmäkirjailija, fagotisti, toimittaja, taittaja ja tietokirjailija kuvittajan ja pilapiirtäjän jne. ohella. Yhteiskunnallisena ajattelijana hän oli myös varsin huomattava ja itsepäinen hahmo, oikeastaan toisinajattelija mutta kansan suurella tuella. Hänen elitisminsä ei siis ollut opportunismia eikä seurannut moraalisesti arveluttavaa vaikuttajien valtavirtaa. Elitistinä hän oli siis oikeastaan anakronisti ja siinä mielessä ehkä lähellä Sariolaa, vaikka muuten varmaan olikin hänestä kaukana. Sariola ei ilmeisesti koskaan päässyt seurapiireissä aivan niin korkealle kuin Kari, vaikka lähetti vaikuttajille ahkerasti sähkeitä tietyssä vaiheessa illan viettoa. Kari oli pilapiirtäjänä viime vaiheessakin aikaansa edellä: hän oli ensimmäinen jota sensuroitiin poliittisesti epäkorrekteista mielipiteistä maahanmuuttoon nähden. Kari joutui väistymään mediasta omalla termillään ilmaistuna hurraaisänmaattomien takia.

Uusi käänne käyttissodassa

Nokian puhelinten myynti on räjähtänyt pilviin. Jopa amerikkalaiset ostavat nyt kilvan Nokian kapuloita. "Täytyy vielä saada aito nokialainen Symbian älypuhelin, niin kauan kuin se on mahdollista", sanoi Jesse Jamesson jonottaessaan toista päivää Tombstonen pääkadulla kännykkäkaupan edessä. Nokian uhkaus vaihtaa Symbian Microsoftiin on saanut trenditietoiset ihmiset todella liikkeelle. Nokia Preretro Symbianiin oli vaihtanut myös Doc Holloday pääsiäistoivelahjapyyntönsä: "Vinyyli-LP:t on jo niin out puhumattakaan iPodista ja Androideista,." hän totesi tyttöystävänsä kanssa Bourbon-viskiä naukkaillessaan Anssi Vanjan baarissa Tombstone Bulevardilla. "Hyväksyn deiteille vain Symbian-koodaajia, he naattivat ennen kuin laakasevat ", tunnusti kohukaunotar Pilvi Päivä uusista salarakkaistaan 8 -1 päivää lehdessä.

Alta lipan

- Mua vähän jurppii, kun yhä nuoremmat rupeavat muistelemaan, mutta itse en muista oikein mitään muistelemisen arvoista, vaikka ikää on vaikka toisille jakaa.
- Aha, sulla ei ollu ennenkään elämää.
- Sun mutsilla ei ollu.
- No ei varmaan niin paljon ku sun mutsilla.
- Täh, mitä sää tolla tarkotat.
- En mitään, mutta muistatko kun 60-luvulla oli kaksi Kristiinaa.
- No oli niitä varmaan useampiakin, ja on edelleen.
- Niin mutta tunnettuja julkkiksia, muistatko, vähän synkän puoleisia nimiä.
- Ei kai Kristiina mikään synkkä nimi ole?
- No onhan se kristinuskoon päin ja sehän voi olla synkkääkin, mutta tarkoitin sukunimiä.
- Jaa nythän mää muistin, että kyse on varmaankin Kristiina Halkolasta ja Kristiina Hautalasta hyvinkin pitkälle.
- No osuu se älynväläys joskus puupäähänkin, tai sokeakin kana jyvän nappaa.
- Älä älä kuule venkoile siinä yhtään tai näytän mistä kana kusee.
- Mää mitään venkoile, mutta kato ensin toinen Kristiina paukauttaa sua halolla päähän ja sitten toinen hautaa.
- Mää kuule en ole tavannut koskaan kumpaakaan.
- Kiitä onneasi siitä, ja mää kiitän kans, kun en oo tavannu.
- Niin ja nyt muistettiin ulkoa kokonimet ihan ilman tavaamatta.
- Ha ha ha.
- Ha ha ha.

Julia heräsi

Aamulla Julia heräsi myöhään ja himpsi töihin. Jimi jäi vielä nukkumaan. Kun Julia astui ulos portista, naapurin teini juoksi vastaan ja napsaisi hänestä kuvan. Julia kohautti kauniita olkapäitään ja jatkoi matkaansa. Teineillä on omat huvinsa ja aikuisilla omansa. Tai tiedä häntä, kellä on ja kellä ei. Maailma muuttuu, Jasmiini.

Uskottomat unet

Julia oli jo nukkuvinaan, kun Jimi kömpi yöpuulle. Jimi teki samoin. Pian hän nukahtikin oikeasti ja näki outoja unia. Juliaa korpesi hetken mutta kohta hänkin lennähti höyhensaarille muistelemaan päivän tapahtumia.

Tämä on ilmoitus

Aloitin lukea Kolmivarpaista sammakkoa eli humoristin päiväkirjaa vuodelta 1975. Täytyy pysytellä ajan hermolla.

Kirja on selvästikin lukemisen arvoinen. Samoin on muistaakseni asian laita koskien Hunsvotin päiväkirjaa vuodelta 1989. Sen olen jo lukenut kauan sitten, mutta enpä muista siitä yksityiskohtia (basso:mitään) kuten on tyypillistä.

Päiväkirjat muistuttavat sopivasti blogeja.

Mahalasku

Nähtyään mistä täytyi olla kysymys, Jimi suttasi äkkiä sinistä, pinkkiä ja valkeaa väriä tauluun. Hän jätti työn sikseen, istui nojatuoliin ja alkoi katsoa Beckiä. Julia ihmetteli äkillistä mielenkiinnon lopahdusta, vaikka Julia oli pannut mallina mielestään parastaan. Hän pukeutui aamutakkiin ja marssi katsomaan maalausta.
- Ai sä teitkin mut tuntemattomaksi.
-Joo, toi maalaaminen oli aivan paska idea.
Julia oli tottunut Jimin ailahtelevaisuuteen. Julia heitti niskojaan ja sanoi menevänsä nukkumaan.
- Mä tuun kohta perästä, sanoi Jimi.

Vikaliikki

Vikaliikit sivustosta poimimme seuraavan luultavasti täysin epäluotettavan uutisankan.

Kjallis on tunnettu siitä, että hän paitsi erottaa myös maksaa edelleen palkkaa erotetuille. Nyt on paljastunut, että Karri Illi on ajautunut vastaavaan palkkaloukkoon. Vaikka hän jo lopetti urheilu-uransa, hän maksaa palkkaa kolmelle edelliselle valmentajalleen ja yhdelle tyttöystävälle. Karrin tapauksessa tämä on romahduttanut hänen taloutensa, koska debit ja credit ovat kehittyneet epäsymmetriseen konstellaatioon. Kjallis voi edelleen paksusti, mutta joutuu urakoimaan televisiossa epäinhimillisesti pystyäkseen kattamaan tappiot. Illi ponnistelee irti tukalasta tilanteestaan iskemällä urakalla rikkaita naisia yökerhossa toistaiseksi siinä vielä onnistumatta, mikä taas vaatii lohdutusta. Kellä on raskas työ sillä on raskaat huvit ja päinvastoin.

Musta rakkaus

Selailin Väinö Linnan Mustaa rakkautta. Sen voi ajatella kuvastavan jotain sodan jälkeistä epätoivoista eksistentialismia, film noiria. Synkkään ikävyyteen on suomalainen taideromaani luottanut pitkään ja varmaan edelleenkin. Päähenkilöt ovat ihmisiä, jotka on heitetty enemmän tai vähemmän orpoina hankalaan maailmaan ja no niin. Nainen on kuitenkin ulkonaisesti kaunis ja nuorella miehelläkin olisi loistava tulevaisuus edessään, jos hän vain olisi käynyt edes yhdellä Sarasvuon luennolla ja voittanut negativisminsa ja saanut valaistua luonteensa pimeät puolet, jotka nyt kuitenkin antavat mahdollisuuden rakentaa tarinasta antiikin tragedioihin tai vaikkapa Raskolnikoviin vertailtavan kohtalon kosketuksen, joka jää helposti kummittelemaan lukijan mielessä kuten taideteoksen pitääkin. Kieli vaikuttaa ainakin alussa melko yksinkertaiselta ja kuivakkaalta. Muuten teoksessa on tiettyjä yhtymäkohtia Waltarin pienoisromaanien työläistragedioihin mutta myös aikalaisen joskin ns. linnamaisen realismin vastaleirin eli suomalaisen modernismin Mereen, joka paljolta kuvaa ikäviä taviksia ainakin päällisin puolin tyhjänpäiväisissä puuhissaan. Linnalla on enemmän pyrkimystä rakentaa vaatimattomista aineksista normaali romaanin kaari, missä hän taitaa onnistuakin luoden taiteellisesti ehjän mutta hieman ennalta arvattavan juonen? Kertomuksen kieli, ihmistyypit ja fyysinen sekä yhteiskunnallinen miljöö ovat tietenkin vanhentuneita, vaikka tiettyjä yhtymäkohtia varmaan on löydettävissä nykyisten iltapäivälehtien otsikoihin. Miehinen mustasukkainen käytös on edelleen voimissaan vierasperäisenkin primitiivisen vaikutuksen elvyttämänä ja maustamana. Mutta romaanin epäsankari on asenteiltaan nietseläinen jäykkä moralisti, joka halveksii juoppoja ja huoria päinvastoin kuin mitä nykyään yleensä ajatellaan ja toimitaan. Jos verrataan Mustaa rakkautta tämän blogin postmodernistiseen viihteellisyyteen pyrkivään minifiktioon niin kyllähän vaaka kallistuu Mustan rakkauden puolelle: siinä on pitemmässä konstruktiivisessa muodossa tavoitettu taiteellisesti korkeampi taso sortumatta silti varsinaisiin saippuaoopperamaisuuksiin. Musta rakkaus on oikeaa kirjallisuutta, joka lievästä banaalisuudestaan huolimatta on klassikko.

Häränpyllyä

Voidaan ajatella, että maailmassa ja yksin Suomessakin on jo julkaistu niin paljon kirjoja, että on vaikea optimoida ajankäyttöä niiden lukemisen suhteen. Oikeastaan ei siis voi lukea mitään, koska se aika on pois joltain paremmalta kirjalta. Kuitenkin jos ajatellaan kuinka monta kirjaa saa käteensä tavis tyyppi kuten meitsikin elämänsä aikana niin ei niitä loppujen lopuksi kovinkaan montaa ole, jos ei aktiivisesti laukkaa kirjakaupoissa. Uudet kirjat ovat kuitenkin kalliita ja vaikeasti saatavissa. Jos taas lainaa kirjan kirjastosta niin eipä tahdo hidas lukija montaakaan saada kunnolla luettua kuitenkaan vuodenkaan aikana. Kovasti pitää olla aina uusimassa lainojaan ja joku kerta se kuitenkin unohtuu ja sitten rapsahtaa niin suuret sakot, että menee viimeinenkin mielenkiinto kirjoihin. Viha rakkaus suhde kääntyy vihan puolelle. Näin ollen Lainan päivänä kannattaa sittenkin ostaa loppuun luettuja poistokirjoja, kun halvalla saa. Ja sitten kun kirja on oma niin siihenhän voi aivan hyvin tuhlata aikaa siinä kuin television töllöttämiseenkin. Näin saa oikeutuksen lukea huonompiakin tai jopa vanhoja kirjoja, kun ne nyt kuitenkin ovat käsillä eli helposti hollilla. Varsinkin vessassa voi lukea aivan rauhassa ja hyvällä omallatunnolla monessakin mielessä.

Poseerausta

Jimi löysi mieleisensä kuvan ja alkoi kiireisesti kopioida sitä maalausalustalle.
Pian hän olikin valmis.
- Katsopa tätä. Eiks oo hyvä?
Julia vilkaisi olkansa yli ja sanoi:
- Ei. Seksististä esineellistämistä ja brutaalia. Luuletko olevasi Ritari Siniparta vaiko Viiltäjä Jack?
- Ei kun painija Henri Öö. Poseeraa sitten tässä ja nyt niin kuin kauan sitten lupasit niin teen paremman alla prima märkää märälle.
- Mä olen kyllä jo kuiva. Mä mitään ole luvannut. Julia heilutteli jälleen pyyhettään.
- Tai olkoon menneeksi. Julia heitti pyyhkeen menemään, nousi hitaasti täyteen pituuteensa ja asettui kissamaisesti makaamaan sohvalle alasti vasemmalle kyljelleen.
- Onko tämä hyvä? Tai tämä: Julia nosti hitaasti oikean jalkansa sohvan selkänojalle.
- Just noin, pysy nyt paikallasi. Johan alkoi Lyyti kirjoittaa. Jimi huitoi innoissaan väriä uudelle kankaalle.
- Sudi nyt ihan itse mutta pian. Mun käsi puutuu tässä asennossa.
- Nyt ei kuule puutu yhtään mitään. Tässä on kaikki, sanoi Jimi, mutta huomasi samalla, että näkymässä oli jotain liikaakin.

.

Sessio jatkuu

- Toi en oo mä, sanoi Julia.
- Ai sä huomasit. Et niin, mutta se voisi olla. Nenässä on jotain samaa.
- Joo, yhtä terävä. Julia meni keittiöön ja valmisti itselleen terävän drinkin. Hän palasi olohuoneeseen ja istahti pitkä lasi kädessään jäät kalisten vain pyyhe verhonaan nojatuoliin.
-No entäs tämä, sanoi Jimi ja käänsi esille uuden maalauksen. Sekin esitti kaunista vaaleaverikköä.
-Mitä siitä?
-Eikö olekin kaunis. Se voisit olla sä.
-Mutta en ole.
-On siis aika maalata sinut. Asetu malliksi!
-Ai näinkö, Julia laski kupin pöydälle, heilautti jalkansa istuiltaan puolispagaatiin ja pyyhkeen auki.
-Just noin, just noin, läähätti Jimi hieman yllättyneenä ja tempoi maalaustelinettä sopivaan asentoon.
-Älä unta nää, Julia perääntyi ehdotuksestaan, kääriytyi tiukasti jälleen pyyhkeeseensä ja kallisti kovaa lasia pehmeiden huuliensa väliin.
Hyvä on hyvä on, Jimi hillitsi itsensä ja alkoi kaivaa esille perhealbumeja.

Luonnos

Sillä aikaa kun Julia oli ollut suihkussa, Jimi väitti luonnostelleensa hänestä kasvokuvan. Julia kylläkin huomasi heti, että kuvan malli ei ollut hän itse. Erot olivat vähäiset, mutta tarkalle silmälle selvät.

Automaattimaalaus

Vaikkapa Virtual Painterilla (trial) saa valokuvista aikaiseksi varsin mukiinmeneviä maalauksia. Ohjelmasta löytyy 16 filtteriä, jotka tuottavat tulokseksi eri tyylisiä muunnoksia. Yleensä parhaan tuloksen näyttäisi antavan genret guassi, pastelli, impasto, pointillismi ja gootti öljyväri. Aivan impressionismia ei löydy, mutta impasto menee aika lähelle.

Raahen rokkimimmi Jenni Alexandrova aikoo itsekin taidemaalariksi, tai tohtoriksi. Itse luulisin, että hänellä on eväitä pitemmälle kuin Vapulla, uusi Maria?

Vanhoja aikoja

Jotenkin on hauska lukea Sariolan ensimmäisiä dekkareita, joiden vielä paljolta agraarinen ympäristö, mennyt maailma joka tekstissä kuvataan modernina, on noin vuodelta 1956. Varanotaari, 32-vuotias komisario Susikoski kuitenkin jo ajaa, ja kerää ihailevia katseita pikkupojilta, isoilta pojilta ja tuhmilta tytöiltä, modernilla cabriolet mallin pikku-Mersulla, joka kuulostaa olevan menohaluiltaan kuin Rytsölän Lamborghini. Lapin tunturihotelliin matkustetaan Helsingistä ensin Aeron lentokoneella useita välilaskuja tehden aina Rovaniemelle asti, mistä jatketaan jykevänokkaisella onnikalla maantietä, mutta mikä yllättävintä loppumatka, yli peninkulma, pitää matkata omatoimisesti halki erämaan hiihtäen. Matkalaukkua ei siis voinut mukana raahata, vaan tavarat täytyi kantaa repussa! Hotelliin ei mennyt aurattua tietä, sinne ei päässyt autolla, korkeintaan hevosella, jos sellaisen sai tilattua jostain ajoon? Ehkä hotellilla oli käytössään oma hevonen? Nykyään vastaavilla kulkuyhteyksillä varustettuun hotelliin ei taitaisi montaa asiakasta saapua. Kuitenkin perillä on jo käytössä moderni laskettelurinne, missä voi harrastaa mutkamäenlaskua hissin ja koukkuun kiinnitettävän hissivyön avulla. Ravintolassa tarjotaan gourmet-aterioita lämmitetyiltä lautasilta ja snapsi on kylmää. Juopottelevat seurueet ovat yleisiä ja muutama sievä neitokainenkin sulostuttaa komisarion sinänsä synkkiä tutkimuksia Lapin taikaa ja lumousta hehkuvassa maisemassa. Lentokoneen kaartaessa Rovaniemen uutuuttaan hohtavan kauppalan yli huomio kiinnittyy keskuskansakoulun massiiviseen kivikompleksiin.

Automaattikirjoitus I

Kirjaankin pannaan sanoja peräkkäin, huomasi Kalle Päätalo. Pitää vaan valita oikeat sanat ja sanajärjestys sekä naputella ne. Hm, tai valita alkuasetukset ja muut lähtötiedot ja antaa jonkun sovelluksen hoitaa hommat puolestasi. Markku Sarastamo teki niin jo 80-luvulla. Reseptiä ja tyyliä saattoi rukata mieleisekseen. Luukanen sen sijaan kirjoitti itse automaattisanelusta. En muista kenen. Jonkun kummituksen tai humanoidin kai. Monenmoisia kirjoitusrobotteja ja puppusanageneraattoreita kuten blogia kirjoittava Veijo tai postmoderni tekstirobotti on ollut jo pitkään, mutta ilmaisversiot ovat olleet toistaiseksi liian yksioikoisia, jotta niillä olisi vakavaa kirjallista käyttöä. Mutta ehkä tarkistan jatkossa tilannetta. Okei, katsotaan jo pikkuisen sanoi tohtori. Veijo ei näytä toimivan enää.

Puppulausegeneraattori tuottaa tällaista: Ei tarvita syvällistä ymmärtämystä sen käsittämiseen, että vanha kunnon sosialismi yksinkertaistaa järjestelmän ulkopuolelle jääneitä epäonnistuneita prosesseja.

Vanha kunnon postmoderni kone toimii edelleen: “Reality is fundamentally elitist,” says Sontag; however, according to Drucker[1] , it is not so much reality that is fundamentally elitist, but rather the defining characteristic, and some would say the economy, of reality. Finnis[2] holds that the works of Eco are an example of self-justifying nationalism. Therefore, the subject is interpolated into a deconstructivist predialectic theory that includes sexuality as a paradox.


Lähde: Maalainen. Eli siellä on lisää muutamia.

Foliohattu panikoi

Maailma on Titanicin kurssilla. Niin on miltä näyttää. Tai mitä jos vaan unohdetaan koko velka, mitätöidään se ja kielletään ottamasta uutta. Kielloissa on voimaa. Varmaankin. Älä synkistele.
Be Happy.
Don't worry.
Kielletään NWO.
Demokratia toimii vain pikkuvaltioissa, jos sen annetaan toimia.
Onko demokratia virttynyt ylellisyys, joka on työnnetty romukoppaan ja jolle on asennettu kuonokoppa?
Vai onko demokratia vain manipuloinnin keulakuva.
Sitäkö meille propagoidaan?
Pitäisin kuitenkin kiinni demokratiasta kuin Tatjana huivista.
Linnuilla kaloilla mehiläisillä kimalaisilla menee huonosti. Varmaan alienien tekosia. Siirtyneet lehmistä pienempiin mutilaatioihin.
Taitaa olla samaa salaliittoa eli NWO.
Kuin älytön rahajärjestelmä ja globalisaatio, ilmestyskirjan peto, EU, joopa joo. Näitä ei voi välttää. Pakkotoistoa.
Täytyy siis äänestää Jouko Pihoa, aamen. Eläköön Uuden Suomen munaton leijona.
Jellonakin on mutiloitu.
Turhaan, näillä pakkasilla.
Tai sitten ufoja vaan liikkuu niin paljon joka puolella näinä aikoina, että paikallinen fauna joutuu kärsimään.
Ufojen naamioitumisteknologia saattaa vaikuttaa myös.
Tai sitten kyseessä on joku Haarp tai vastaava tuhoase, jolla voidaan tappaa myös ihmiset tietyltä alalta. Vaikkapa koko maapallolta silmänräpäyksessä tai Suomesta tai Ahvenanmaalta. Joopa joo.
Vaikuttaa aika uhkaavalta. Mikähän sen Ruotsin lentokoneen lentotason pudotuksenkin aiheutti? Tuskin lähden lenteleen lähiaikoina, vaikka ei ole kyllä rahaakaan siihen.
Illuminatin tai vastaavan hommia siis. Wheelerin kuolema ilmeisesti liittyy samaan. Ai jaa että lietson paniikkia. No ei täällä kukaan käy eikä ainakaan usko sanaakaan. Tuskin edes itse. Be happy, don´t worry.
Mutta täytyy panna päähän foliohattu ja rakentaa Faradayn häkki josko nuo auttaisi jotain. Ei vara venettä kaada vai miten se oli.
Äärimmäinen lämpökin ehkä auttaa joten menen saunaan.
Ja saunan katossa on foliota myös.
Luin nukkumaan mennessä Porvalin kirjan Kallesta, oikein hyvä kertaus.
Reino Kurtti ja Helvi Ojala (Laina Puronen) meinasivat, että Kalle muunsi totuutta kerronnan hyväksi aika lailla. Minusta Kallen kirjoista voisi julkaista edes muutaman kirjailijan valinnan. Julkaistiinhan Linnaltakin Sotaromaani.
Jostain voisi löytyä alkuperäisiä käsikirjoituksia niin jälkieditoinnista saisi oikean kuvan. Porvali ei mainitse sitä seikkaa lainkaan.
Eli KP ehkä oli kerronnan mestari enemmän kuin päiväkirjamölläri.
Tai sitten puolet kunniasta kuuluu kustannustoimittajalle?
Syrjille ja muille leikkaajille saneeraajille poliiseille sensuroijille ja stilisteille.
KP saattoikin olla pohjimmiltaan postmoderni beat heh heh.
Tajunnanvirtaa kuin Joyce?
KP:kin oli siis salaliitto, jonka joku Jenni tai muu väittelijä voisi räjäyttää pirstaleiksi?
Samoin se ampuja varmaankin on abduktiotapaus ja siru korvassa käski ampua. Salaliitto pudotti Iranin koneen, kuoliko mukana joku atomiekspertti tai ...
Kaiken takana Haarp?
T. Harpf?
Ennen Iijokisarjaa KP kirjoitti melkein normaaleja romaaneja.
Hänellä oli jo takanaan vankka kirjailijan ura ja myyntimenestys.
Iijokisarja on sitten sellainen erikoisuus, että tutkimus ei ole siitä ottanut vielä paljoakaan selvää. Onko se kompleksinen ja monimutkainen, megalomaaninen eikä triviaali?
Erikoislaatuinen romaanin, päiväkirjan muistelman, omaelämäkerran välimuoto. Liikaa dialogia muistettavaksi.
Eli "kirjallisesti ristiriitainen".
Onko joku muu kirjoittanut jossain mielessä vastaavaa? Ehkä Hannu Salama, Eino Säisä?
Henry Miller, Bukowski, Sammakon beat tyypit.
Nuo suppean kerronnan edustajat kjeh kjeh.
Menneen talven lumia. Mutta voihan pitäytyä vanhaan ja jättää Oksasen tai Pulkkisen lukematta, kuten melkein kaiken.
Naiset rulettaa myyntilukuja nykyään. Toista se oli Sariolan ja Päätalon aikaan heh heh.
Noi Putouksen hahmotkaan ei oikein jaksa kiinnostaa. Minna Kauppi on piristävän huonosti käyttäytyvä kaunotar ja blogisti.
Saati uutiset tai keskustelufoorumit tai tavan blogit, kiinnosta vaikka kinostuvat.
Mysteeriuutiset ja mysteeriblogit on asia erikseen.
39 kanavaa pitäisi nyt näkyä, vaikka osa on salattu tietenkin, tai vailla ohjelmaa. Aika vähän on kuitenkin tällaisia kunnon kulttuuriohjelmia kuten tämä boksi. Ei oikeastaan yhtään.
Terrestrisiä.
Forumit ovat siitäkin kiusallisia, että niissä voi joku väittää vastaan hah hah.
Marginaaliboksissa voi kuvitella olevansa keskiössä ja normaali tai intellektuelli, mitä vain.
Hurriganesit oli aika jäyhiä ja vähäsanaisia Mikko Alatalon haastattelussa Iltatähdessä 1974.
Niin aika muuttuu ja me sen mukana, paitsi mä.
Nykyään Hurriganesit on vielä jäyhempiä ja vähäsanaisempia kuin silloin ennnen paitsi ehkä Remu.
Joskus änniä tulee liikaa ja joskus taas ei.
Pitäisiköhän ruveta viittaamaan muihin blogeihin?
SusuPetal on muuttanut wordpressiin. Kuulostaa toimittajien mestalta, eli pressiltä.
RR puhuu edelleen Zizekistä aika paljon.
Ja muista hengen jättiäijistä.
Muissa kulttuuriblogeissa en ole käynytkään pitkään aikaan. Mitähän se Panu Rajala hommasi, no siis elämäkertaa Ahosta.
Okei, Häiriöklinikka on kulttuuriblogi jos mikään.
Näyttää siltä että pystyn kirjoittamaan minkä tahansa lauseen huonosti tai vieläkin huonommin. (Täytyi palata hieman oman napaan päin.).
"Mölähdys hukkuu hetkessä uusien mölähdysten joukkoon, eikä sitä enää ole."
Noin totesi Dionysos tai Hanhensulka vai kuka se oli.
Hän ei siis arvosta sms-tekniikkaa vaan täyspitkää blogipostausta.
Joillakin ajatusta riittää pitkäänkin muotoon heh heh.