Hot baby

Jos haistat palaneen käryä, tarkista ensin palaako oma viiksesi.

Iltapäivän auringossa

Herättyään päiväunilta komisario Lyötty ei muistanut nähneensä mitään unta. Harmin paikka, hän ajatteli. Edes taloudenhoitajan vartalon pehmeät kaaret teräväpiirteisten kasvojen alapuolella eivät olleet ilmestyneet Lyötyn olemattomiin uniin. Jokin yksityiskohta Lotan olemuksessa häiritsi kuitenkin edelleen Lyötyn mieltä. Aivan, se oli se nenäliina johon oli kirjailtu L ja E. Hän oli ajatellut sen juontuvan nimestä Lotta, mutta hänen oikea nimensä oli Charlotte, joten nenäliina oli alunperin tuskin hänen. Lyötty avasi koneeltaan tapausta koskevan tutkimuskansion, johon tutkimussihteeri oli merkinnyt kaikki jo esille tulleet asiat ja taustatietoineen niitä ei ollut aivan vähän. Aivan, Jorma Hulkon äiti oli ollut omaa sukua Ekenäs ja etunimeltään Lisbet. Hän oli kuollut muutama vuosi sitten ja sen jälkeen Hulkko oli ottanut palvelukseensa tuon kopeakatseisen mutta näyttävän emännöitsijän. Oli varsin luultavaa, että nenäliina oli ollut alkujaan vanhan rouvan. Tämä viittasi johonkin, mutta Lyötty ei jaksanut ruveta sitä miettimään. Mahdollisuuksia oli toistaiseksi liian monia. Lyötty soitti muutaman puhelun ja päätti niiden perusteella itsekin lähteä vähän tuulettamaan päätään ja ajelemaan avoautossaan kaupungilla kenttätutkimuksissa. Pitkää apulaista ei kuulunut takaisin retkiltään. Liekö eksynyt pitkäripaiseen. Alkoi olla jo niitä aikoja, kun työläiset leimaavat kellokorttinsa ja lähtevät hakemaan uusia eväitä. Lyötty kurvaili hattu päässä keskikesän iltapäivän auringon lämmittäessä leppeästi poskia. Jalkakäytävällä asteli minihameisia toinen toistaan viehättävämpiä neitokaisia. Komisario vältti juuri ja juuri kolarit ja pääsi turvallisesti perille erääseen osoitteeseen laitakaupungilla. Hän painoi päättäväisesti soittokellon napin pohjaan asti.

Herää pahvi!

Hellapoliisi siivosi varastoa.
Tupajäärä lastasi auton täyteen pahvia.
Viedessään niitä pois
pahvilaatikoissa talvehtineet
nokkosperhoset heräsivät henkiin.
Äijä ajoi puutarhan kautta
ja vaihtoi perhoset kukkiin hellulle.

Selityksen makua

Valitettavasti näyttö haalenee kuin pyy maailman lopun edellä. Jotta näytöt pysyisivät tasapainossa olen katsellut kameroita vaihteeksi. Tuollaiset kiinnostaa kuin vanhahkot halpuneet bridget kuten dmc-Fz38 (269e), gps-halpis Sonyn hx5v (249 e) ja halpisjärkkärit (350-600 e). Oikeastaan jopa videottomilla Canon 1000d:llä, Nikon d3000:lla moni saa aikaiseksi yhtä hyviä kuvia kuin useat Nikon d3100, d5000, Canon 550d käyttäjät saati kalliimmilla porskuttavat. Kennon koko ei sittenkään ole kuin yksi tekijä. Mutta en voi tehdä ostopäätöstä kun en voittanut lotossa joten pitää kai tyytyä todella haaleisiin kuviin myös siltä osin entisellä "kalustolla". Sitäpaitsi vaadin tietenkin kameralta text memo tai ainakin voice memo ominaisuutta ja sitä ei ainakaan tavan Canoneissa ole. Nikoneissa saattaa olla text input Exif-tiedoston otsakkeeseen, mutta en ole löytänyt siitä tarpeeksi pitäviä todisteita. Manuaaleissa ei minusta sanota sitä. Bridgeissä audion lisäys kuvaan lienee tavallinen piirre, mutta niissä taas kennon pieni koko arveluttaa plaa plaa... Bridgejen hyvä puoli on zoom, mikä vaatisi yleensä pari objektiivia järkkäriin. Lähtevien laivojen satama sopii siis hyvin tunnelmaan tietenkin. Muistaakseni siinä on Oiva Paloheimon, suuren kirjailijan sanat ja laulaja luki Viisikkoja joten nykyistä ilmaisua käyttäen haastava veto on myös hyvin kirjallista laatua ja sopii siten tällaiselle kirjallisuussaitille hah hah. Jatkossa panostan mahdollisesti lisää Tenavatähtiin tai sitten Lasten mehuhetkeen.