Likainen tusina

Pakko nyt pikkuisen rostata tv:tä ja sen julkkiksia, joita esiintyy ylenmäärin tv:n uusissa K18 leikkiohjelmissa lapsille ja lapsenmielisille. Itse en ole kumpaakaan, paitsi että muumeja ja Peppi Pitkätossua katselisin mieluusti, mutta en ykkösinhokkiani Sami Hedbergiä todellakaan missään muodossa. Myös vaikkapa Mikko Kuustonen,  Kari Ketonen, Jenni Pääskysaari, Cheek, räppärit yleensäkin, Palsanmäet, Mikko Leppilampi, Duudsonit, Saariluoma, Ali, Rasila, Rostedt ja kumppanit aiheuttavat ruutuun ilmaantuessaan välittömän oksennusreaktion ja kanavan vaihdon, josta tosin ei useinkaan ole apua: samat tyypit mellastaa joka kanavalla. Yllättäen pystyn vielä joten kuten sietämään Janne Katajaa, Niina Lahtista ja jopa joka paikan Riku Niemistä. Kahdella viime mainitulla on niin tavanomainen nimi, että jopa sen muistaminen tuottaa vaikeuksia, mikä hidastaa naaman kulumista. 

Siis ihmettelen syksyn tv-ohjelmien uustarjontaa. Luulevatko imbesillit tuottajat ja johtajat todellakin, että joku haluaa katsoa samojen tv-julkkisten meluamista ja kohkaamista jokaisessa älyvapaassa peliohjelmassa. Missä ovat filosofiset ja parapsykologiset katsaukset ja keskustelut, minä kysyn vaan hah hah. Yle Puheen Perttu Häkkinenkö on median ainoa häikäisevä soihtu, joka valaisee infantiilin pimeyden.

Täysipainoista suomalaista pitkäaikaisempaa kirjallisuusohjelmaakaan ei ole nähty televisiossa sitten Tuula-Liina Variksen Kirja A&Ö lopetuksen, vaikka paras sellainen oli tietysti legendaarisen Timo Hämäläisen luotsaama Lukulamppu. Myöhemmät kirjallisuusohjelmien laimeat vetäjät kuten Palmgren, Tulusto, Itkonen, Korhonen ja varsinkin Harakka, Kortelainen ovat täydellisiä limboja. Osittain se johtuu ohjelmiin väkisin ympätyistä ulkokirjallisista yleisöä aliarvioivista, näkemyksettömän suosiontavoittelun asetelmista. Pitäisi luottaa kirjojen, kriitikkojen, lukijoiden ja kirjailijoiden, jopa toimittajien, omaan voimaan. Henkilövalinnoissa annan mielelläni apua.

Ellenorin seikkailu

Ellenor var här på Blacksåsberget?

Hienoa että Ellenor löytyi hyvävointisena, vaikka vaelsi shortseissa eksyksissä 13 tuntia synkässä kylmenevässä märässä metsässä, missä uskomaton määrä vaaroja ja ansoja oli tarjolla joka puolella Hudiksvallin Blacksåsbergetillä. Harmi vain että kunnon karttoja tapahtumasta ei julkaista.

Oletan että Ellenor, 6 v, käytti kaakkoista reittiä poistumiseen näköalapaikalta.

Ehkä puolivälissä hän lähti seikkailemaan jonnekin päin pois polulta.

Luultavasti hän kuitenkin harhaili aika korkealla vuorella eikä siis kulkenut pahimpia jyrkänteitä?

SVT:n mukaan hänet löydettiin laajojen etsintöjen jälkeen 500 m päästä katoamispaikasta, jota tosin ei paikanneta tarkemmin. Etsintöihin osallistui tuntikausia ehkä kaksi sataa ihmistä ja useita koiria: poliiseja, tunturipelastajia, Missing People-väkeä, paikallisia vapaaehtoisia suunnistajia, metsästäjiä, luontoharrastajia jne. Merkillistä että Ellenoria ei löydetty jo aikaisemmin, mutta sitä suurempaa oli ilo tytön löytyessä vahingoittumattomana ja terveenä keskellä yötä.

Ehkäpä hän oli löydettäesä siis Blacksåsbergetin huipun eteläpuolella eikä itäpuolen jyrkänteellä? Oheisen kartan alkuperäinen mittakaava on 1 : 10 000. Ellenorin mahdollinen löytymispaikka on tässä hahmoteltu olevan noin 500 m vuoren huipulta ja myös itäpuoliselta polulta. En ole tarkistanut asiaa somesta.

Graniittivuoren huipun korkeus on 457 m ja huipulla on vanha kuparikaivos. Vuoren laitamia reunustaa jyrkänteet ja lohkareikot, kaivoskolot.

Muutenkin maasto on paikoin jyrkänteistä ja vaikeakulkuista. Löytyy liukkaita kallionpintoja, pystysuoria korkeita seinämiä, rotkoja, hylättyjä kaivoskuiluja ja  tiheää vanhaa metsää, myös pedoista kuten karhusta oli epäilyksiä. Yöllä alkoi jo olla kylmää, pimeää ja sateista.

Arviolta löytöpaikan koordinaatit olivat 592950, 6835600 (SWEREF99TM).

Mutta tämä on ihan hakuammuntaa. Saattaa olla, että hän oli sittenkin lähellä itäpuolen jyrkännettä polun toisella puolen? Tai kauempana etelässä-kaakossa karttaan arvatusta paikasta.

Hän katosi klo 11.30 ja löytyi koirapartion havaitsemana seuraavana yönä klo 01 17.7.2017.

Blacksåsberget ja sen luonnonsuojelualue on noin 20 km kohti länsilounasta Hudiksvallista.

Ehkä Valitut palat esittää paremmat arviot tapahtumien kulusta. Oliko Ellenor hieman piilosilla?

Tämäkin on kirjablogi

Tosin vain historiaa, ei televisiosta tuttu ja ilman kirjoja, mutta kiroja löytyy. Otsikkoon ei pitäisi nojata.

Naivi laulun pätkä, joka on pessimistisempi ja surkeampi kuin Hanhiniemen balladit. No joo, ainakin se on huonompi, ei rimmaa ja muutenkin ontuu.  Kappaleita on helppo sanoittaa jonkun valmiiseen säveleen eli kun kuuntelee jotain biisiä. Tai niin voi kuvitella, en ole sanoittanut yhtään laulua, en kirjoittanut yhtään runoa. Kirjoittamaton lehti, lehdetön puu, ikäloppu, ihan resuiseksi pelattu. Artikkeleita ja muuta kielioppia voi käyttää niin väärin. Jos voi sanoa jotain hämärästi, se on paikallaan. Lainaukset on syytä häivyttää. Mutta valitus lyö aina läpi.

This is the deadline day, the doomday.
Yesterday I lost the money,
all the rest long before.
I am a looser, looser of the life.
Who cares and why she should.

Dylan välttää itsesäälin ja patetian enimmäkseen kertomalla muiden sorrettujen sortumisesta, ja usein ihan oikealla nimellä. Hieman  kuin Spoon River antologiaa, onkohan se vaikuttanut Dylaniin. Hm, milloin se ilmestyi?  Ja mikä siihen vaikutti? Jaa, vuonna 1915. Teoria on mahdollinen. Toinen keino on piiloutua munkin kaapuun ja ajaa kaksipyöräisellä.