Feminismi jyrää

Jos ajatellaan "Vielä virtaa" - tv-sarjan parin fiktiivisen henkilön,  Noora Battyn ja rähjäisen naapurinsa Compon, ohjelmallista kehityskaarta, niin huomataan, että 70-luvun jaksoissa suhteen valta-akselilla miespuolinen henkilöhahmo on niskanpäällä. Parin kohtaamisten aikana Compo saattaa lievästi ahdistella seksuaalisesti Nooraa ja Noora on hätää kärsimässä ja yleensä perääntyy eikä kumauta harjanvarrella päähän. Myöhemmissä jaksoissa Noora on valtahierarkiassa selvästi ylempänä. Yhteiskohtauksissa Compo saa pitää varansa ja hän joutuu väistämään Nooraa. Tämä heijastaa yleisesti feminismin ja epätasa-arvon eteen päin menoa urbanisoituvassa yhteiskunnassa. Miehet ovat ns. länsimaissa jo pahasti alakynnessä.

Putinin valloitusoppi

Venäläisten ostamat valtavia keskeisiä tai strategisia alueita kattavat (rappio)kiinteistöt ja muu omaisuus Suomessa ovat selvästi myös turvallisuusuhka. Niitä käytetään mahdollisesti  hyväksi muutenkin kuin vakoiluun tai  "venäläisen väestön etujen puolustamiseen" mikä oikeastaan on vain tekosyy, millä Venäjän valtio voi painostaa monin tavoin Suomen valtiota. Kiinteistöihin voi esimerkiksi muuttaa lyhyessä ajassa suuria desanttijoukkoja jopa aivan laillisesti matkustamalla. Nuo joukot voivat sitten ottaa haltuunsa kaupunkien ja valtion hallintorakennuksia, lentokenttiä jne.  ja tehdä ns. alueellisia vallankaappauksia muka paikallisen väestön itsenäistymispyrkimysten nimissä Suomen valtiosta kuten Krimillä ja Ukrainan itäosissa tehtiin. Tämä on tavallaan putinilainen muunnos Terijoen hallitukseen pohjautuvasta valloitusopista ennen talvisotaa. Sotapesäkkeet viedään muka oikeutetusti valloitettavan maan sisälle. Näin alennetaan ja hämärretään sodan syttymisen kynnystä. Uuden sota- ja solutusopin mukaan ei tarvita vanhanaikaista rintamahyökkäystä. Ja tehokkaan propagandan avulla omaa maataan puolustava valtio leimataan sodan aloittajaksi. Valloitettavan maan on vaikea puuttua prosessiin ajoissa. Kehitys on jo mennyt liian pitkälle, jotta sille enää voitaisiin tehdä mitään. Tietääkseni esimerkiksi Virossa, Latviassa ja Puolassa eivät EU:n ulkopuoliset ulkomaalaiset voi ostaa maa-alueita. Tämä on Suomen erityiskysymys ja suuri maanpuolustuksellinen uhka, jolle "tarttis ehkä viimein tehdä jotain", vaikka luultavasti se onkin jo myöhäistä. Lakiin pitäisi myös liittyä maa-alueiden ja kiinteistöjen rauhanomainen takaisinluovutus. Tämä kaikki surkeus johtuu Suomen poliitikkojen sinisilmäisyydestä ja haluttomuudesta puolustaa millään lailla Suomen saati suomalaisten kansallisia etuja. Ei siitä ole kauaa kun Stubb vaatii viisumivapautta ja varmaan vaatii sitä edelleen. Kokoomukselle kaikki on myytävänä ja rajat ovat avoinna kaikkien halullisten saapua. Myös Ruotsi on alkanut pelätä venäläisten hyökkäystä.

Suomi voi kieltäytyä talouspakotteista

Jos reviiriään laajentava EU haluaa asettaa talouspakotteita myös reviiriään laajentavalle Venäjälle, niin sen tulee koskea vain niitä maita, jotka ovat myös Naton jäseniä.  Suomi ei voi ottaa osaa pakotteisiin ja suututtaa Venäjää, koska Suomella ei ole vastaavia turvatakuitakaan kuin muilla. Tämä on painava peruste, jolla Suomi voi vetäytyä talouspakotteista ja olla edelleen hyvää pataa Venäjän kanssa. Suomen kokemattoman oikeistojohdon pitää nyt palata itsenäisen sotilaallisesti liittoutumattoman maan puolueettomuuspolitiikan kekkoslaisille juurille.

Väärää politiikkaa

Sonera annettiin Telialle, Nokia Microsoftille ja nyt Rautaruukki ruotsalaisille. Itella vähentää työvoimaa muuten vain. "Kansallinen" Kokoomus on sitä tyytyväisempi mitä halvemmalla vaivoin aikaansaatua kansallisomaisuutta saadaan myytyä. Kekkonen, Haavisto ja talvisodan sankarit kääntyvät haudassaan. Maat myydään venäläisille ja yritykset kenelle vaan. Kohta suomalaiset ovat orjia ja vankeja entisessä maassaan liittohallituksen valvoessa missä autot liikkuu. Näin käy kun ei ole perusarvoja ja mikä vain myydään mistä rahaa saa edes vähän. Ulkomaalaiset ymmärtävät että kysymys on edelleen myös reviiristä ja määräysvallasta mutta Suomen idiootti politiikot ei. Fortum luopui sähköverkosta ja Wärtsilä on menossa RollsRoycelle. Tämä siitä seuraa, kun eduskunta myönsi hallituksille oikeuden luopua valtionyhtiöistä. Ns. Helsingin pörssikin ammottaa yhä enemmän tyhjyyttään. Tämä "kehitys" myydä kaikki ja poistaa kaikki työpaikat ei ole pakollista edes EU:n ja globalisaation oloissa. Hullu hallitus ja muut poliitikot vain haluaa niin. Talous ei sitä määrää.

Nokian kaappaus

Heh, Microsoft ja Elop tekivät juuri sen, mistä niitä epäiltiinkin. Tuhosivat Nokian puhelinbrandin ja kaappasivat rippeet itselleen. Suomalaisille jäi lamaantuneen ja petetyn hölmöläisen osa. Narussa talutettavat pässit (vähintään). Kuka valitsi myyrä Elopin toimitusjohtajaksi? Lähinnä Ollila ja amerikkalaiset osakkeenomistajat? Ollilan käytös asettuu outoon valoon. Luulisi että palkka ja optiot olisivat jo riittäneet. Vai painostiko Bilderbergin ökyrikkaiden kerho muuten Ollilaa? Suomen sampo tuli jälleen ryöstetyksi. Tai no amerikkalaisethan sitä jo omisteli ennenkin.

Pöyristyttävä autoverouudistus

Vastustan autoverouudistusta. Se suosii rikkaita ja vaatii järkyttävää valvontaa.

Jokaisen auton jokaista liikettä muka aiotaan seurata.

Sen täytyy rikkoa jo jokaista perustuslakia ja ihmis- sekä auto-oikeutta.

Ihmettelen jos tuollainen saadaan läpi tai että tuollaista edes aiotaan esittää. Tuskin edes vankien valvonnassa sallitaan moista, saati sitten vapaiden veronmaksajien vangitsemisessa öö siis valvomisessa. Kohta me jokainen ollaan vankeja, vankeja liikenneministerin.

Työkokemus on rasite

Jo vähäisellä otoksella todellisuudesta voidaan havaita nuorten naisten valtaavan useimmat työpaikat. He voittavat säännönmukaisesti uudet valintaprosessit. Työ kuin työ tyttöistyy.

Perusteluiksi mainitaan juuri koulunsa päättäneiden tuoreet tiedot ja henkilökohtainen sopivuus. Mieshakijoiden ja jopa vanhempien naishakijoidenkin pitkä työkokemus ja työssä oppiminen ei paina vaakakupissa juuri mitään. Yli kymmenen vuotta vanhempi tutkinto ja titteli saati työkokemus on vain rasite.

Kieltämättä tämä tuntuu hieman omituiselta ja mielivaltaiselta. Miten feminismi ja nuorisoaate on saavuttanut näin mahtavan hegemonian työelämässä? Presidentin vaikutusko ulottuu kaikkialle?

No lähemmin tarkastellessa nimenomaan valitsijoita tilanne valkenee. He ovat edelleen pitkälti patriarkaalisia myöntyväistä naistyöseuraa arvostavia miehiä tai tiukkoja feministilesboja tai nuorison edustajia itsekin.

Valitsijat edistävät valinnoillaan omaa asemaansa ja pyrkivät yhdistämään työn ja huvin. Suomen löyhä työlainsäädäntö antaa tähän mahdollisuuden: pätevintä ei tarvitse valita mihinkään työpaikkaan vaan vetoamalla henkilökohtaisiin ominaisuuksiin johtaja voi valita hakijoista sen, jonka työpanoksesta uskoo eniten itse henkilökohtaisesti hyötyvänsä. Hakijan persoona on riittävä peruste.

Paradigman vaihdos

Sosiologiassa ja lääketieteessä on sosiobiologia ja evoluutiopsykologia syrjäyttämässä psykoanalyysin. Freud on viimeinkin osoittautumassa huijariksi. Samoin paljastuu humpuukiksi koko nykyinen psykiatrinen, kriminaalinen jne. hoito. Jopa postmodernismi kaikissa muodoissaan, eikä vähiten kirjallisuudessa, romahti, voihan nenä. Esimerkiksi Juha Siltala ja hänen oppikuntansa seisookin tyhjän päällä. Oikeastaan koko länsimainen kulttuuri ja älymystö on pahassa kriisissä, voihan Zizek. Sekä Kant että Moore kumoutuvat etiikassa, puhumattakaan Sartresta ja kaikista myöhemmistä ranskalaisista uusfilosofeista, mennyttä kamaa. Alitajuntaakaan ei enää ole. Luovuus kai häipyi samantien, siistiä. Onneksi Esa Saarinen ei ole moksiskaan. Suuret kansakuntaa yhdistävät kertomukset palasivat. Kansannousuja tapahtuu. Juopotteleva mieslauma tekee oikeasti jotain ja saa tyttöjen jakamattoman suosion. Barcelona on kuin toiselta planeetalta.

Fukushiman mysteeri

Fukushiman suhteen olen koko ajan ihmetellyt näin tietämättömänä maallikkona eikö kukaan kysy Tepcolta, miksi se ei pumppaa vaikkapa sadoilla letkuilla ja polttomoottoripumpuilla vettä merestä reaktorien altaisiin ja reaktoreihin? Senhän luulisi olevan varsin yksinkertaista, vaikka säteilyarvot olisivat paikallisesti suuriakin. No, luulisin että suurin este ovat kuitenkin nuo korkeat säteilytasot. Ei kai sentään enää tässä vaiheessa kaluston ja miehistön puute? Nostokorkeus varmaankaan ei ole liian iso. Putken tai letkun asennus ja ankkurointi tuskin on ylivoimaista. Miksi helikopterit eivät heittele alas letkuja yms. vaan tehottomasti vettä?

Oslossa flopanneille valmentajille heti potkut

Pahimmat kannot kaskessa Suomen kisamenestyksessä Oslossa olivat selvasti Dalen ja Niemelä. Joten heille on annettava potkut, se on selvä. Dalen suututti hiihtäjiä ja valitsi diktatorisesti vääriä joukkueita ja järjestyksiä joukkuekilpailuihin. Niemelä taas pudotti jo kauden alussa pois joukkueesta arvovaltasyistä parhaan potentiaalisen hyppääjän eli Ollin. Muutenkin Niemelällä on liian korkea puheääni eikä hän vakuuta millään osa-alueella sen paremmin. Väätäinen takaisin remmiin. Myös hiihtäjien suksien hankintaan on saatava jotain rotia ehkä perustamalla joku osaava välikäsi, joka jakelisi joka urheilijalle kunnon suksia. Nyt puolet joukkueen potentiaalista menetetään suksien ja voitelun takia. Jopa Lallukka menetti selvästi voiton suksien huonon luiston takia 50:n lopussa. Kaikenlaista pilipaliäijää laski kiinni ja lappoi ohi alamäessä. Se syö ainakin katsojaa heh heh. Norjalaisten suksilla Lallukka olisi päässyt karkuun aikaa ennen maalia.

Siperia opettaa eli kukkivan roudan maa

Esa Saarinen painottaa Jörn Donneria käsittelevässä kirjassaan, että myös ns. epäkirjailijat ovat mitä suurimmassa määrin kirjailijoita. Muut kuin kaunokirjallista tekstiä tuottavat kirjailijat ovat joutuneet heidän mielestään pahasti paitsioon, pois kaanonista. No, nykyäänhän blogien ja kolumnien (epä)kirjoittelu on räjähtänyt pilviin. Kuitenkin haluan täällä fiktiivisillä kirjallisuuden päivillä kantaa korteni tässä mielessä kekoon ja laatia myös (pseudo)tieteellisiä tai dokumentaarisia artikkeleita tai niiden tynkiä, joissa esitän tieteellisesti merkittäviä kannanottoja, öhöm.

Routanousukokeilla on osoitettu, että ns. routimattomatkin maalajit, jotka eivät sisällä lainkaan hienoainesta routivat hieman huonoissa pakkas- ja kuivatusolosuhteissa, ja että jos halutaan olla jokseenkin varma, että maa-aines ei ole routivaa ominaisuuksiensa takia eli jos halutaan maa-ainesvalinnalla estää routimista, niin aines ei saa sisältää hienoainesta (raekooltaan alle 0,06 mm) kuin korkeintaan prosentin verran.

Näin ollen esimerkiksi uudet InfraRyl -vaatimukset ovat aivan liian lieviä routivuuden kannalta. Rakennekerroksiin käytetään materiaalia, mikä on routivaa. Yleisimmin käytetyt kantavan kerrokset murskeet ovat perinteisestikin arvioituina routivia. Eristyshiekasta on tie- ja katurakennuksen IfraRyl-vaatimuksissa kokonaan luovuttu ja suodatinhiekalle sallitaan hienoainespitoisuuksia, mitkä selvästi voivat aiheuttaa routimista. Aina kuivatusjärjestelyt eivät onnistu ja routimisherkät rakennekerroksetkin todella routivat, kun pakkasta on tarpeeksi. Tämä on näkynyt selvästi Suomen maanteillä ja rautateillä tänä keväänä. Urakoitsijat säästävät ja kansa kärsii tai maksaa ja kärsii.

Lievennettyjen eli lämpimämpiin maihin sovellettujen rakennusvaatimusten takia sitomattomien kerrosten ongelmat lisääntyvät ja pahenevat, jos normaalitalvet jatkuvat. Myös asvaltin pakkaskestävyyttä voisi ehkä kehittää.

Dynaaminen analyysi ilmiöstä on nähdäkseni seuraavan suuntainen. Tieteen uudet saavutukset laajentavat routivien ainesten piiriä: perinteisesti teoriassa routimattomina pidetyt ainekset saattavatkin todellisuudessa routia ja jopa ns. routimattomat ainekset routivat sopivissa olosuhteissa. Ilmasto saattaakin joinakin talvina pysyä entisellään tai jopa taantua. Rakennekerrosten vaatimukset ovat lieventyneet varsinkin routivuuden suhteen. Lopputuloksena on, että routavauriot todennäköisesti lisääntyvät.

Donnerwetter

Täytyy ihmetellä monien blogistien tuotteliaisuutta ja korkeaa tasoa. Kuitenkin hyvien blogien lukeminen on yleensä hieman työlästä, ne ovat niin täynnä vaikeita asioita idiootille heh heh. Siksi välttämättä ei ole sen huonompaa kirjoittaa huonoa blogia kuin hyvää, kunhan muistaa välttää kappalejakoa. Minulla ei ole nytkään mitään erityistä sanottavaa. En ole lukenut tarpeeksi tarkasti mitään, jotta voisin referoida tai arvioida jotain tekstiä. Miksei wannabe blogiin voi myös kirjata näitä pelkkiä narsistisia säälittäviä valituksia. Luulisin että vaikkapa joku jälkipolven edustaja, sukulainen siis, saattaisi lukea tällaisia mielelläänkin jonkin verran, tietysti hyvin rajoitetusti. Minä ainakin lukisin antaumuksella (keksin mielelläni tilalle toistoa välttääkseni tähän väkisin tämän sinänsä tavallisen mutta hieman kökön sanan äh) jonkun esi-isän tai -äidin vanhoja kirjoituksia, mutta eipä niitä saa enää käsiinsä kuin aivan harvan kirjeenpätkän ehkä. Niiden kiinnostavuus taitaa olla osittain samaa perua kuin juorujen suosio. Yksilö on kiinnostavampi kuin yksilön tuotteet, voisi sanoa Saarinen. Saati tarina, voisin sanoa minä. Tarkkahan niitä on julkaissut Lehtosen osalta. Itse olen yrittänyt hitaasti edistyen mutta kuitenkin lueskella nukahtamiskirjana Esa Saarisen estotonta kehukirjaa Donnerista (1987), mikä on aiemmin mennyt minulta aivan ohi, vaikka Saarisen, ja Donnerinkin tai ainakin Donnerin elokuvien, jonkinlainen fani olen joskus ollutkin. Kyllä von Baghin tai Saarisen tai Himasen ja ketä muita heitä onkin, positiivisuudella ja ylisanoilla on paikkansa ankeaksi sanotussa Suomen mielipideilmastossa, no joo. Himasen viimeinen raportti hallitukselle on tietysti järkyttävää skeidaa minun ja monen muun mielestä. Tukeudun tässä(kin) siis vain toisen käden tietoihin. Omin silmin en ole vielä huomannut Saarisen kirjasta yhtäkään kirjoittajan omaa kriittistä saati haukkuvaa sanaa Donnerista, mutta toisaalta en ole erikseen sellaisia etsinytkään, mutta lähdenpä nyt etsimään ja raportoin tänne lisää, jos löydän, ja varmaan muutenkin, siis kehuja. Niistä tulikin mieleen, että voisin itsekin yrittää kankeasti koostaa mininovellin tapaista, jossa esiintyy vain positiivisia ja kunnioittavia, asenteita sekä asentoja varmaankin. Ensin voisin kiinnittää huomiota Saarisen kehusanastoon tuossa mainiossa kirjassa yhdestä Suomen eturivin julkkiksesta ja populaarista eli helposta? intellektuellista joopa joo. Donner väittää muuten Saarisen mukaan, että Suomessa muut intellektuellit ovat laiskoja, varsinkin verrattuna häneen ja Bergmaniin, tuskin Katiiin. Toisaalta muistelen, että Donner kieltäytyi jossain vaiheessa ruumiillisesta työstä. Hän on niin korkeatasoinen yksilö, että pärjää pelkällä ajatuksen voimalla. Tosin Päätalon hengessä vain ruumiillisen työn raataja on ahkera ja työteliäs, ei niinkään selällään makoileva (ajatteleva) annakantekijä (tai koodaava nörtti) tai televisiostudion laiskanlinnassa veltosti itseään raapiva Donner, kuten klisee kilisee. Toisaalta raskaan ruumiillisen työn tekijälle saattaa tulla vasta todella hiki joutuessaan esiintymään televisioon, mutta ei kaikille.

Tuottelias toisinajattelija on poissa

Jaaha nyt se sitten tapahtui. Veikko Huovinenkin vaihtoi kortteeria. Muistelen yhtä tv-ohjelmaa, missä hän källäili pihallaan ja meinasi, että on sääli jättää rakennuksia oman onnensa nojaan, kun kuolee. No joo. Siitä saisi joku ulkomaan elävä aihetta ihmettelyyn suomalaisesta kansanluonteesta, mitä ei kai tiukan tieteelliseltä kannalta ole olemassakaan sen paremmin kuin muitakaan kansanluonteita, tai edes luonteenpiirrettäkään. Huovinen oli kuitenkin kansanomainen toisinajattelija, tai itsenäinen ajattelija, miten vain. Luulisin että hän arvosti luovaa laiskuutta jopa enemmän kuin vaikkapa Kalle Päätalo? Eino Säisästä tai Heikki Turusesta en olisi aivan varma. Itse asiassa Huovinen olisi itseoikeutettu alustaja Laiskan kirjallisuuden päivillä, ja saattaahan hän vielä alustaakin, tai edeltää, tai jotain.

Jippu

Kirjaan tähän alustavaa fanitusta (ennen kuin se loppuu, no joo, Jipusta joko pitää tai sitten inhoaa). Tyypillistä tosiaan, että Jippu herättää mielipiteitä niin laidasta laitaan. Aivan alussa seisoin Jipun erikoisen persoonan ja käytöksen harhauttamana ehkä noiden lukuisien epäilijöiden, pilkkaajien ja kadehtijoiden joukossa, mutta se meni pian ohi kuunneltuani juutuubista Jipun tuotantoa: erinomaista kaikki tyynni minusta, varsinkin Enkelten kaupunki of course. Jippuhan kirjoittaa"päiväkirjassaan" lauseen loppuun usein vastaavan anglismin että jee. Minusta Jippu on toistaiseksi ollut naispuoliseksi songwriteriksi erittäin lahjakas, tuottelias ja vakuuttava, suorastaan jo johtava sellainen Suomessa. Mielessäni olen verrannut häntä jopa sellaisiin suuruuksiin kuin Joni Mitchell, Bob Dylan, Neil Young, Leonard Cohen, J. Karjalainen tai Juice heidän aloitellessa uraansa. Jippu vaikuttaa kuitenkin hämärältä ja arvaamattomalta tyypiltä, joka voi tehdä jatkossa aivan jotain muutakin kuin noita subjektiivisia, pienimuotoisia laulelmia, koskettavia taideteoksia. Ehkä hän vahvistaa laulajan roolia biisintekijän kustannuksella, mene ja tiedä. Seurustelu tuollaisen "huonon isähahmon" kuten Jussi Lammen kanssa saattaa olla vaara originaalille luovuudelle. Minusta Jipun ääni on tehokkaan kaunis ja ilmaisukykyinen, hänen käytämänsä fraseeraus ja tehostukset sekä ajoittain yltiöpäinen tulkinta, jopa tietty rosoinen kompleksisuus ja intensiivisyys, välillä naivius, kaikki ihastuttaa ja sopii mun korvaan ja taidemakuun. Useimmat muiden naislaulajien levytykset vaikuttavat Jippuun verrattuna ylituotetuilta, sliipatuilta, laimeilta, yksinkertaisilta, pinnistetyiltä, yksittäisiltä... Jippu on tosiaan subjektiivinen nero, jonka biisit ja laulu, niin ne vaan toimii aina, vaikka kuinka moitittaisiin iskelmällisyydestä, lukihäiriöstä, lapsellisuudesta, epäpuhtaudesta ym. muusta toisarvoisesta. Jippu on kuin jatkuva virta tunnetta ja kauneutta, Suuri Taiteilija Jumalan armosta. Tietenkin sen takana minkälaisena kuin hiomattomana timanttina hänet nyt tunnemme saattaa paradoksaalisesti olla jossain määrin levyfirman ja kanssamuusikoiden salaliitto? Netistä ei aivan helposti näytä löytyvän, missä määrin hän säveltää biisinsä täysin itse, esimerkiksi. Ilmeisesti pääosan ja pääosin. Ehkä Jipun huolimaton päiväkirjatekstikin on vain osa imagonrakennusta heh heh. Vaikea kyllä uskoa. Todennäköisesti levy-yhtiötä pitää vain onnitella, että se antaa Jipun lahjakkuuden ilmetä aidosti eikä syyllisty liialliseen tuottamiseen ja kaavamaisuuteen, hiomiseen. Tosin Jippukin on sanonut jossain, että usein hän fuulaa vaan. Siis laulajana hän onkin parhaimmillaan Celine Dion eikä JJ Cale? No, molempi parempi. Jippu on live-esiintymisissäänkin välillä ainutlaatuisen voimakas ja koskettavan tunteellinen heittäytyjä.Tähän asti nimi Jippu on minusta kaikessa subjektiivisuudessaan ja spontaanisuudessaan ollut laadun tae, joo joo. Jokainen Jipun biisi on minulle hitti, ihmeellistä. Jipun laulutekstejä moni pitää liian outoina, angstisina, itseään toistavina, lapsellisina, epäloogisina ja hetken mielijohteina yms. mutta siinä onkin tietenkin osaltaan niiden voima ja viehätys. Jippu on aina kimpale puhdasta (tai likaista, no joo siis paljastavaa) tunnetta. Toivotan onnea ja menestystä myös jatkossa!