Toistaiseksi olen ihaillut karttaikkunassa lähinnä digitaalista korkeusmallia (DEM). Siitä näkyy varmaankin monia geomorfologisia elementtejä, joita ei muuten tule peruskartoilta ja ilmakuvista huomanneeksi välttämättä. Stereoilmakuvien katseluhan lienee jo antiikkista puuhaa, vaikka siten näkyykin morfologia varsin tarkasti.
Luulen että esimerkiksi glasiaalimorfologia pitää määritellä uuden aineiston avulla uudelleen. Muodostumien kirjo ja vaihtelu on siinä määrin kompleksista, että luokittelu esimerkiksi vain drumliineihin ja kumpumoreeneihin ja reunamoreeneihin ei oikein riitä selittämään jokaista mäennyppylää tai tuollainen luokittelu on joka tapauksessa varsin karkeaa ja suurelta osin virheellistäkin.
Luulen että esimerkiksi glasiaalimorfologia pitää määritellä uuden aineiston avulla uudelleen. Muodostumien kirjo ja vaihtelu on siinä määrin kompleksista, että luokittelu esimerkiksi vain drumliineihin ja kumpumoreeneihin ja reunamoreeneihin ei oikein riitä selittämään jokaista mäennyppylää tai tuollainen luokittelu on joka tapauksessa varsin karkeaa ja suurelta osin virheellistäkin.
Yhtenä mahdollisuutena on, että GIS-sovelluksilla automaattisesti luokitellaan muodostumat morfologisin kriteerein ja yritetään sitten jälkikäteen selittää ne geneettisesti. Vastaavaa voi tietenkin tehdä myös manuaalisesti, mutta kovin työlästä se on. Pelkästään morfologisessa kriteeristössä olisi etuna karttakuvatunnistuksen lisäksi se, että luokituksen geneettistä perustaa voidaan tarkentaa ajan kuluessa ilman että itse luokitusta tarvitsee muuttaa radikaalisti.
Suomi on siis täynnä erikokoisia moreeninyppylöitä, joiden morfologia ja genesis vaihtelee hyvin suuresti. Myös vaihettumismuotoja ja eri-ikäisiä hybridejä tavataan pilvin pimein. On vaikea sanoa ilman tarkkoja kaivauksia ja ehkä niiden avullakin muodostuuko mäki vallitsevasti kalliosta vaiko glasiodynaamisesta pohjamoreenista vaiko ablaatiomoreenista vaiko hiekasta ja sorasta jne.
Kumpumoreenien luokittelu vaikuttaa erikoisen vaikealta kun melkein jokainen kumpu on hieman erilainen ja samassa maastossa esiintyy turhan monenlaista muodostumaa jne. Samoin on haastavaa selittää jokainen kumpumoreenin tai moreenimäen piirre geomorfologisesti. Tässä luulen että postglasiaaliset fluviaali- ja litoraaliprosessit, ja ehkä periglasiaaliset prosessitkin ainakin Lapissa, astuvat enenevässä määrin kuvaan.
Kumpumoreenien luokittelu vaikuttaa erikoisen vaikealta kun melkein jokainen kumpu on hieman erilainen ja samassa maastossa esiintyy turhan monenlaista muodostumaa jne. Samoin on haastavaa selittää jokainen kumpumoreenin tai moreenimäen piirre geomorfologisesti. Tässä luulen että postglasiaaliset fluviaali- ja litoraaliprosessit, ja ehkä periglasiaaliset prosessitkin ainakin Lapissa, astuvat enenevässä määrin kuvaan.
Vanhastaan muistelen että kumpumoreenit pyritään jakamaan esimerkiksi juuri aktiivin jään kummuiksi, kuolleen jään kummuiksi tai reunakummuiksi. Jäätikön liikkeeseen nähden poikittaiset juomumoreenitkin luetaan usein kumpumoreeneiksi. Monessa paikkaa reunamoreenivallit ovat tunnusomaisia, mutta niistäkin saattaa olla vaihettumismuotoja kumpumoreeneihin ja juomumoreeneihin.
Ehkä selvin moreeniryhmä ovat virtaviivaiset jäätikön liikkeen suuntaiset vakoumat ja drumliinit. Niiden aines on joko vanhempaa kalliota tai sedimenttiä tai pohjamoreenia. Digitaalisessa korkeusmallissa erottuu mielestäni myös uusia hienopiirteisiä vakouma-alueita (fluting), jotka ovat saattaneet muodostua myös aivan jäätikön reunalla eikä sisemmässä drumliinivyöhykkeessä kuten aikaisemmin luultavasti on ajateltu. Niitä havaitaan juuri DeGeer-moreenien eli/tai reunamoreenivallien läheisyydessä. Eräs tuollainen ohuen moreenipeitteen/kalliokon luonnehtima fluting-alue on Kurikan, Ilmajoen ja Isokyrön välimaastossa.
Myös reunamoreenivalleja erottuu DEM-esityksissä huomattavasti laajemmasti kuin aiemmin on kartoitettu lähinnä peruskartoilta. Karttaikkunan DEM-mallissa ei kuitenkaan vieläkään nähdä koko maan kattavasti perääntyvän jäätikön reuna-asemia, joita oikeastaan käsittääkseni pitäisi olla, jos deglasiaatio oli frontaalinen, lämminreunainen ja jäätikkö reunastaan aktiivinen. Saa sitten nähdä näkyykö vielä tarkemmissa DEM:ssa nekin, epäilen. Eräs uusi (varmasti) havaittu geomorfologinen elementti Suomessa on jäävuoren uurtama vakoumajälki maaperässä.
Maastomallissa voidaan nähdä myös eri-ikäisiä ja erisuuntaisia jäätikön virtausvaiheita virtaviivaisten maastonmuotojen perusteella varmaankin selvemmin ja enemmän kuin muuten. Niiden ikäjärjestyksen selvittäminen vaatii kuitenkin paljon stratigrafista tutkimusaineistoa eikä siinä kai koskaan päästä lähellekään totuutta.
Jopa juomumoreenien tunnistaminen morfologian perusteella on aika mielivaltaista. Ovatko esimerkiksi kaikki tai suurin osakaan Kokkolan kaakkoispuolisen laajan alueen kumpumoreeneista ja jäätikön liikkeeseen nähden poikittaisista selänteistä juomumoreeneja vaiko osittain myös ablaatiomoreeneja ja reunamoreenejakin? Entä Ilomantsin seudun juomumoreenimaiset selänteet, jotka on tulkittu aiemmin reunamoreeneiksi, ja ehkä jatkossakin. Ovatko ns. Pohjois-Karjalan jäätikköloobin kumpumoreenit Talvivaarankin seudulla liikkuvan jään juomumoreenin sukuisia vaiko kuolleen jään jäännöksiä? DEM herättää paljon kysymyksiä samalla kun ihastuttaa muotojensa runsaudella.
