Harmaapartainen mies chattailee

Multa sulle, katso säkin, niin riisun mäkin, paan päälle vaan mikin.

- Luulen että tämä muuttuu kohta avoimeksi vain maksaville jäsenille. Maksamattomia vieraita alkaa olla liian paljon. Vapaamatkustajat vain tirkistelevät luihusti muiden kustannuksella eivätkä tunne mitään vastuuta siitä pysyykö paikka pystyssä vaiko ei. Saavatko mallit tarpeeksi vaivan palkkaa, jotta jaksaisivat jatkaa pyyteetöntä ruumiinsa ja sielunsa paljastamista? Tuskin.
- Pyyteetöntä tosiaan. Kuule, tuo on vanhanaikaista ajattelua. Vieraatkin ovat alttiita mainoksille, joita kanava näyttää. Mainostuloilla nämä nettipalvelut pyörivät.
- Hah hah, luuletko että ne nilikit hyödyttävät enempää mainostajia kuin artistejakaan.
- Mutta ei mainostajat sitä tiedä. Mitä enemmän kävijöitä sivustolla on, sitä enemmän se voi saada mainostuloja.
- Kohta kaikille valkenee, että vierailijoiden hyöty muille on yhtä tyhjän kanssa. Myös mainosrahat loppuu. Ja mallit lyövät kinttaat naulaan.
- Aivan, siitähän artistit saavat tippiä.
- Mutta siihen se loppuu.
- En usko. Halukkaat mallit ja kinttaat tuskin loppuu maailmasta.
- Kyllä pää tulee vetävän käteen.
- Sanonko minä mitä siihen käteen tulee.
- Ei ainakaan puhtaana käteen yhtään mitään.
- Äläs nyt, suihkukuvaukset ovat oikein suosittuja.
- Nyt saat multa suihkukomennuksen.
- Okei hani, vaikka et tipannut taas senttiäkään. Ihanaa rypeä mudassa ja sitten pestä se pois. Jäätkö katsomaan siipiveikko?
- No olkoon menneeksi. Noi muut höntit maksaa sentään jotain.
- Urpo,häivy jo.
- Ite oot Urpo.
- Voi hyvä Luoja.
- Sanos muuta.
- On sillä rinnat, täytyy antaa täydet pinnat.
- Jep.

Harmaapartainen mies päättelee

Uutisissa sanottiin, että hakukoneen käyttö tyhmistyttää ihmiset. Samaa sanottiin aikanaan jo laskukoneesta ja tottahan se varmasti on. Joskus harmaapartainen mies oli käyttänyt sitäkin. Vastapainoksi hän harrasti tikanheittoa ilman laskukonetta. Nykyään hän arveli tyhmistyvänsä jos mahdollista etenkin sen takia, luonnollisten syiden lisäksi, että ei ole pitkään aikaan pystynyt seuraamaan uutisia, koska ne on niin ikäviä. Jotain pientä ristiriitaa tuossa tuntui olevan, mutta hän ei millään keksinyt mitä. Eipä tuolla ollut väliä. Pääasia että pääasia tuli selväksi, harmaapartainen mies päätteli ja risti kätensä.

Syys loka marras

Katesta julkaistut topless-kuvat antavat niin huonon kuvan kohteestaan, että hovin on julkaistava paremmat otokset itse.

Baumgartner menetti hetkeksi hyppynsä hallinnan, mutta vain hetkeksi. Ihme juttu ja ihme mies!

Hm, katselin hetken aikaa vaaliohjelmaa pienpuolueista. On ne paljon parempia kuin suurpuolueet. En ymmärrä miksi ihmiset äänestävät suurpuolueita kun voisivat äänestää pienpuolueita hah hah.

Vaikka useinhan ei voi kun pienpuolueilla on niin vähän ehdokkaita. Sinänsä kunnallisasiat vaikuttavat helposti tylsiltä.

Puhutaan esimerkiksi vanhusten asiasta tai terveydenhuollosta. Kaikki on kuulemma niin huonosti ja paljon pitäisi parantaa, mutta kukaan ei tiedä miten eikä siitä kai mitään koskaan tule.

Minuun uppoaisi kyllä aivan hyvin väite, että Suomessa kaikki asiat on hyvin ja yritetään vaan pysyä tässä mitä on. Ei muuteta mitään. Huonommaksi se kuitenkin menee.

Ajatellaan vaikka Nokiaa, meni muuttamaan käyttöjärjestelmää, ja kaikki tietää miten siinä kävi.

Jos muutoksia halutaan välttämättä tehdä, niin hyväksyn vain sellaiset muutokset, jotka olen itse ehdottanut.

Suomen olisi pitänyt muka päästä turvallisuusneuvostoon. Miksi ihmeessä, ongelmia siitä vaan tulisi ja lisää työtä presidentille.

Maailman ongelmia ei pidä ratkaista, vaan pysyä niistä erossa hah hah.

Pitäisi palata fiktioon. Mutta olen unohtanut, missä se on.

Toisaalta miksi pitäisi? Oikeastaan en voi koskaan tehdä sitä mitä haluaisin. Täytyy aina tehdä ensin jotain muuta.

Taitaa olla yleinen ongelma.

Vaikka ei vain ongelma.

Päivitän hitaasti mutta sitäkin huonommin.

Tuo on myös huono lause.

Hän oli mies, jolla oli huono lause.

Islanti-operaatio se vasta pelleoperaatio onkin.

Oho, lipsahti taas antieskapismiin, tai miten sen ottaa.

Pluraalinen eskapismi on kuitenkin virallinen linja.

Poliittistaloudellisesti olen lähellä talousdemokratiaa hah hah.

Rahanhankintani perustuu Kenoon, takakenoon ja takatukkaan.

Joskus myös etukenoon.

Ja lyhyeksi myyntiin.

Tämä template on minusta muuten käyttökelpoinen, mutta präntti on turhan pientä. Voin siis suositella 125 % suurennosta, joopa joo.

Sitä ainakin itse käytän, kun en viitsi muuten säätää.

Pörssi romahti kun Obama voitti.

Hexin sulkiessa DJI oli tasolla 12 933. Taitaa nousta siitä lopussa, joten olisi pitänyt ostaa Fortumia tai Metsoa alimpaan hintaan tänään.

Eli noin hintoihin 14 ja 27 reik reikä.

Heh tojen perrään, samahan se on mistä boksissa höpöttää, vaikka sitten pörssistä. Se tosin jos mahdollista alentaa humanistista statusta.

Joo, ei mahdollista. Tasoa ei siis ole.

Nomia olisi saanut ainakin hintaan 4,60. Se saattaa kohta raketoida ihan mihin suuntaan vaan.

Äsken DJI oli jo 12,937.56! Hm, voisin perustaa pörssiradion tai oikeastaan videolähetyksen minkä kuvan sieppaisin MFC:n lähetyksistä.

Selostaisin vaan mitä tapahtuu eli kurssikäyrien liikkeitä joopa joo.

Elämä lyhyt pörssi pitkä, sanoi Paasilinna.

Outsa jo nousi ja laski uutisten ja Obaman myötä aika kivasti.

Samaa voi olla luvassa huomenna mutta laimentuneena.

Pörssikanavan voisi automatisoida: kuva MFC ja tekstitys troolista.

Mutta enhän sitä tee, koska en ole piraatti, valitettavasti. Muuta kuin joskus vähän.

Jaaha, pörssiradio näyttää olevan tunnin etuajassa.

Täytyykin tästä siirtyä MFC neuvotteluihin.

DJI päätyikin samalle tasolle kuin mitä oli HEXin sulkeuduttua. Kaipa alavire jatkuukin vielä torstaina. No Talvivaara korjaa vuodon ja ilmoittaa kvartaalitappionsa.

Pörssimeklarit kuulemma pelkäävät verotuspommia (Fiscal cliff) tammikuussa, mutta eiköhän Obama ilmoita, että veronkorotuksia taas siirretään vuodella.

12,909.66 Eli kai nyt alkoi jonkinlainen laskukausi porssissa, tai sitten ei.

Miksihän Jari Tervo ei pitänyt Punavyöstä?

Lähden vielä etsimään Runebergin lähdettä. Tuskin löydän.

No enpä tosiaan. Sen sijaan löysin itseni. Olen täysin vastakkainen olio verrattuna ajanmukaiseen sivistyneistöön.

Lopetus 12,811.32 . Näinä päivinä dji rykäisee lopussa alas, vaikka joku aika sitten se teki päinvastoin. Hexissäkin pitäisi olla siis huomenna laskupäivä, jos ei lopussa DJI vedä hexiä ylös.

No niin, ennustukset piti paikkansa, kun sopivasti tulkitaan. Hexissä oli laskua mutta nyt DJI nousee ja veti hexiäkin mukaansa. Ja Nomi raketoi ylöspäin, kun kultaa tuotettiin 87 kg viime kuussa.

Nomi voi nousta vielä ensi viikollakin. Ihmeempiäkin on nähty.

No myös Veikkaus Oy huijaa nettipeleillään rahat pois kansalta.

No, nyt ei kerkiä edes blogissa höpöttää, kun pitää ennakoida käyrän kulkua.

DJIA 12,570.95 (-1,45 %) päivän lopuksi. Selkeää laskua, mutta keskivälissä luulin että voi rykäistä ylöskin. Mutta laskutrendi vetäisee tietenkin lopun alas.

Kaipa se on huomenna kylmää kyytiä Pohjolassakin.

Tänään Nokia ja Talvivaara pitivät hexin pystyssä.

No joo, yritän lopettaa pelihöpötykset ja keskittyä Finlandiaan. Vodkaan siis joopa joo.

Autosta pitäisi saada sammumaan turvatyynyn varoitusvalo.

Jospa sekin sammuisi itsekseen.

Jesse voitti. Ennen vanhaan vanhat hitit diskattiin. Merkillistä.

Finlandia-palkinnon saanee yllättäen Ari Ollikaisen Nälkävuosi.

Kilpailun naiset eivät ole tarpeeksi matkalla Pietariin.

Filmlandiassa kaikki hyvin. Olli Saarelalla on jälleen tyttöystävä/näyttelijä Nykissä.

Markku Lahtela on tosiaan Markku eikä Markus. Sirkus (1978) ainakin alkaa mielenkiintoisesti.

Sirkus on siis parempi kuin Hallitsija.

Hotakaisen Jumalan sana (2011) vaikuttaa oikein huonolta, sekava välityö, yhdenpäivänromaani missä on liian vähän eskapismia eikä ollenkaan seksiä. Onneksi oli välityö eikä lopputyö.

Sirkuksessa mainataan jo äiti, jolla oli kolme rakastajaa.

Ainakin siis. Fred nimisiä.

Aviomies oli mustasukkainen, mutta kommentoi vain yleisesti asiaa: muinaisen Egyptin kulttuurin tuhosivat naiset, joille yksi mies ei riittänyt.

Hän ei kai ollut egyptiläinen ja kärjistin hieman lainattua ilmaisua.

Mitä tarkemmin selitän sitä sekavammaksi menee.

Sirkuksen isän tarkoitus oli havainnoida kaikki nykymaailman asiat jälkipolville kirjoittamalla ja piirtämällä. Silloin ei ollut vielä keksitty digikameraa ainakaan yleiseen käyttöön.

Keskityn siis sisältöön.

Tosin sisältö taitaa olla salassapidettävää hah hah. Jottei paljastu juoni tai jotain. No tuskinpa siitä on vaaraa täällä.

Selailin Sirkusta eteenpäin, mutta en edennyt, ainakaan vielä. Saattaa olla, että teos on kiinnostavampi muotonsa puolesta eli sen puolesta, miten se on tehty kuin sisältönsä suhteen?

Sisältö on paljolta fiktiivisen suvun esittelyä ja maailman ja oman tilan filosofointia. Muotokin siinä taitaa jähmettyä paikalleen. Lievästi postmodernia kumminkin. Okei, voi olla että aika hidastuu lukiessa enkä pääse enää pitemmälle.

Intellektuelleja hahmoja ja/tai heidän teorioitaan lienee jonkin verran muunnettu fiktioksi. Sirkuksen onkin sanottu olevan pseudoautobiografiaa ja koomista kaunokirjallista filosofiaa, jopa nietzscheläistä.

Konrad Lorenz ja Herman Hesse esitellään perheystävinä, jotka lausuvat mielipiteitään suvun henkilöille yms. Oidipus-kompleksia ei mainita nimeltä, mutta esitetään sen ilmeneminen suvun henkilöissä.

Luulen että tämä näppis vaan on huono tässä boksissa ja muutenkin.

Hyvät ja huonot uutiset -ohjelma ei puutu itse ongelmaan eli siihen, että pääuutiset ovat ainakin 90 % huonoja eli negatiivisia ja masentavia.

Ei ihme että niin moni masentuu ja että arvostettu nykyproosa on niin ikävää.

Ahkerat kirjailijat ja lukijat jopa kuolevat nuorempina kuin toiminnan ihmiset. No joo, pelkkää mutua. Ehkä ajatteleminen on liian raskasta ihmiselle? Tai ainakin monelle.

Mikä sitten on eri addiktioista kärsivien keskimääräinen elinikä? Kuolevatko pörssimeklarit nuorina? Ainakin Warren Buffet elää vanhaksi: jo 82 vuotta, 50 mrd, eturauhassyöpä.

Peli- ja nettiriippuvuus saattaakin laskea keskimääräistä elinikää tulevaisuudessa.

Talvisota on komea ihanteellinen ja positiivinen elokuva todella huonosta ajasta.

Parikkakin kuoli aika pian sen tehtyään.

Parikka on siitä tyypillinen kameran takana -henkilö, että hänestä ei ole Googlessa kuin yksi kuva.

Tosin Googlen kuvaetsintä lienee astetta heikompaa kuin sanaetsintä.

Parikka kuitenkin teki ainakin 500 ohjaustyötä. Ohjasi jopa Spedevisiota.

DJI on toipunut ennalleen: 13,009.68 Nov 23 - Close.

Luovuuden lähde

Eli ihan pihalla kuten Dick olisi sanonut Punavyölle.

Tämä on spontaani ja pintaa raapaiseva, ei siis sydäntä riipaiseva, joskin dementtinen kommentti häiriöklinikan menneeseen kirjallisuuskeskusteluun. Tässä maallikko kuvittelee millaista olisi olla opettava kirjailija, OK. Tässä ei ole käytetty hakukonetta eikä tutustuttu hakutuloksiin (ennen vanhaan puhuttiin viitteistä vai mitä ne oli), vaikka se nykyään yleensä on välttämätöntä, jotta saisi aikaan edes jossain suhteessa relevantin repliikin, jos ei ole jo ennakkoon kaikkien alojen asiantuntija kuten Rane, Sven tai Kemppinen.

Mitä tarkoittaa kirjallisuudessa sisältö tai sen opettaminen? Onko sisältö substanssia? Ei kai sentään sitä sanottavaa? Tarina taas on jotain muuta kuin sisältö vai onko? Oikeastaan en ymmärrä varsinkaan käsitettä tarina. Ehkä siksi että minulla ei ole tapana kertoa tarinoita. Miten tarina eroaa vaikkapa juonesta? No juoni on ehkä sitä muotoa ja tarina sisältöä, ainakin enemmän.

Mitä on kiinnostava sisältö? No se voisi olla esimerkiksi paljastuksia pintatodellisuuden takaa. Kirjoittaja paljastaa ihmisen tai jopa todellisuuden todellisen olemuksen. Eräs muoto siihen liittyen on avainromaani, paljastusromaani tai kostoromaani.

Dekkarissa yritetään selvittää murhia. Porno- tai seksikirjassa kuvataan seksiakteja. Rakkauskirjoissa rakkautta eli kahden tai useamman ihmisen rakkaussuhteita, juonikuviona voi olla vaikkapa kolmiodraama.

Kirjojen sisältö voi olla adjektiiveilla ilmaistuna tervettä, arkista, pientä, suurta, kaunista, rumaa, kovaa, herkkää, suojattua, rankkaa, sairasta, mielipuolista, ahdistavaa, kauhistuttavaa jne. tai kaikkia yhtäaikaa tai vuorotellen.

Opettaja voisi sitten ehkä opettaa, mitkä eri tyyppiset sisällöt tai sisältöreseptit voisivat muodostaa nautittavia kokonaisuuksia. Tuntuu kyllä aika banaalilta ja mahdottomalta ruveta valitsemaan kortta heinäsuovasta.

Mutta eräs lähestymistapa olisi tutkia erilaisia ja eri genren kirjoja, mitä muotoja ja sisältöjä sieltä löytyy, mutta se onkin sitten kokonainen tieteenala tai useampi tieteenala. Tuollainen analysoiva lähestymistapa ei ehkä ole kuitenkaan paras. Se vie helposti ulkokohtaiseen stereotypiaan ja kaavaan?

Ehkä on parempi, että opettaja selostaa omaa luomisprosessiaan, miten se vaikuttaa sisältöön. Sisältö on kai aika lailla alitajuista, tai en tiedä, ehkä jotkut kirjailijat vain kohottavat statustaan korostamalla, että tarina ja sanat ikään kuin annetaan heille, tekstiä vaan tulee jostain ilman kovinkaan suurta sommittelua ja tietoista pähkäilyä.

Ehkä tuo voisi kuitenkin selittää sitä, että kirjailijoiden, ja taiteilijoiden yleensäkin, luovuus, kun se on saatu käyntiin, ei niinkään helposti lopu. Kirjailija on kuin meedio, jolla on yhteys luovuuden lähteelle. No, sama voidaan selittää opitulla sananikkarointitaidolla, tai sitten ei. Sehän tuottaisi hengettömiä teoksia? Mutta ehkä henkikin saadaan esiin hyvällä tekohengitystekniikalla?

Kuitenkin mestariteoksia putkahtelee esiin jatkuvasti, vaikka media asettaa hirveät paineet menestyskirjailijalle. Luulisi että jokainen kirja on ennen ilmestymistään tavallaan kuin kirjoitettava puhtaalta pöydältä alusta aloittaen ja kaikki kirjailijat ja wannabekirjailijat ovat tekstin syntymisen kannalta samassa nolla-asemassa ennen kirjoitusta.

Mutta ei se niin näytä olevan, vaan tuotanto yleensä jatkuu hyvin, jos se on saatu käyntiin. Ehkäpä siinä on myös opetuksen ydin: miten saada tuotanto käyntiin? Miten löytää luovuuden lähde? Siinä saattaa auttaa yleispätevät ohjeet ja jopa säännöt, joskin myös vaikkapa laillistettu mari Coloradossa tai laillistamaton filosofien yössä Helsingin kaduilla (ennen puhuttiin liskojen yöstä).

No joo, kirjan tekeminen on varmaankin pitkäjänteistä puuhaa ja siihen liittynee monia vaiheita. Maallikkona luulisin, että tarvitaan esimerkiksi hyvä kokonaisidea tai alkuidea. Sitten tarvitaan perslihaksia ja aivotyötä, jotta jaksaa suunnitella muodon ja sisällön ja toteuttaa sen eli tuottaa tekstin. Jokainen lause tosin vaatii syntyäkseen myös luovuutta eli päätöksiä. Kokenut kirjailija voi varmaan hyvin opettaa tuota puolta myös sisällön suhteen. Miten kummassa hän keksi sen ja sen kirjoitusidean ja jopa tarinan ja miten työsti niistä toimivan kokonaisuuden. No joo kuka laupias samarialainenkaan paljastaisi hyviä ideoita muille hah hah.

Onko sitten puutetta enemmän hyvistä aiheista ja ideoista vaiko niiden toteutuksesta, vaikea sanoa. Aiheen keksimistä ja valintaa voi varmaan hyvinkin opettaa. Samoin työstöä. Kirjallisuus voi myös suorastaan jäljentää todellisuutta, todellisia tapahtumia ja todellisia henkilöitä. Tästä kirjailijan päätä vaaditaan usein vadille, mutta hän voi aina vetäytyä semantiikan taakse: kyse on vain fiktiosta. Mitä enemmän kirjailija jäljentää, jalostaa jne. ympäristöään sitä vähemmän hän tarvitsee varmaankin luovuutta hah hah.

Paasilinnaan täytyy tietenkin aina viitata (ja väärin) tässä yhteydessä: Kirjoittajan on hyvä elää sellainen elämä, että elämänkokemuksesta ja havainnoista voi ammentaa aineistoa ja jopa ideoita kirjoihin. Kyseenalaisia ideoita voi saada myös seuraamalla yleistä mediaa yleisistä asioista. Esimerkiksi Roban käsikirjoituksessa on käytetty paljon uutisia.

Juoksukaljaa

- No niin poijjaat, otetaas taas, näitähän riittää.
Tätä toistui kymmeniä kertoja.
- Ei helevata sentään, nyt on jo juotu koko koppa eikä tunnu missään.
Vai vaikuttaako kellään, mulla ei ainakaan?
- Ei mitä nyt vessaan pitää taas lähteä.
- Kato vähän mitä sä juotat meille. Täähän on ihan litkua: 3,5 %.
- Ihan tosi, niinpä on. Emmä tienny tämmöstä kaljaa olevankaan. Tää on petosta.
- Niin on, sä oot pettäny meitä ja nyt sä saat köniin.
- Hei älkääs käsittäkö väärin. Minä tässä olen kärsivä osapuoli.
- Niin tosiaan olet, sanoi Hakala.
Kaverit nousivat ylös ja alkoivat uhkaavasti lähestyä minua ympyränmuotoisessa muodostelmassa. Ei siinä auttanut muu kuin katsoa heikoin lenkki ja rynnätä siitä läpi ja täyttä vauhtia pakoon. Se oli kyllä viimenen kerta, kun erehdyin pilsneriä ostaan saati kavereille sitä juottaan. Vaikka eihän lahjahevosen suuhun ole katsomista. Mutta en ehtinyt selittää sitä kavereille. Harmi.

Halleluja: osavuosikatsaus

Tänään oli jälleen yksi suuria päiviä, Nokia julkaisi osavuosikatsauksensa perinteisesti klo 13. Keskellä päivää julkaistu tiedote mahdollistaa maksimaalisen pörssipelin, jota tosin nykyään kuulemma käyvät etupäässä robotit.

Nokia ei pettänytkään odotuksia vaan sahasi Helsingin pörssissä pienen miinuksen ja 10 prosentin nousun väliä pitkin päivää välillä hyvinkin railakkaasti. No tuokin oli pientä volaa, kun sitä vertaa, minkälainen hyppy eilen tapahtui Tukholman pörssissä Lappland Goldminersin osakkeella, kun liikettä koilliseen oli pitkästi yli sadankin prosentin verran muutaman Sodankylän perukoilla tehdyn kairauksen ja rakennegeologisen tulkinnan perusteella. Raketointi teki varmaan useita miljonäärejä tai vahvisti jos mahdollista entistä lompakkoa kuten ehkä Ikean perustajalla.

Tietenkin kuvaa paremminkin Nokian osakkeen alennustilaa kuin hyvää osavuosikatsausta, kun osake raketoi hetken tuollaisissa maailmanlopun tunnelmissa missä "puhelinjätin" kännykkämyynti jatkuvasti on eikä valoa näy. No hyvä että jotain positiivistakin on jossain vaihteeksi, edes pikku pörssikuplassa.

Nokia jatkaa idioottimaista kurssiaan, vaikka loppu on jo suoraan edessä eikä edes nurkan takana. Schettinokin on huippuluokan kapteeni verrattuna Elopiin. Mistä näitä Vishnuja, Elopeja ja Kataisia, Suomen riesaksi siunautuukin nyt kasapäin joka puolelle. Heidän jälkeensä ei jää mitään, ei edes savuavia raunioita. Nokia ja Suomi vaan lakkaavat olemasta. Ja kaikki vain parin käyttöjärjestelmän takia: Windows ja EU/euro. Kun niihin haksahdat, eroon et pääse muuta kuin delaamalla itse. Ja Suomen herrat eivät halua itse ajatella mitään, seurata vain käskyjä, joita ulkopuolelta ja ylempää annetaan. Suomea ja Nokiaa ei enää päästetä itsenäisiksi toimijoiksi. Ne lakkautetaan. Halleluja. Mannerheim pyörii haudassaan.

Kaivoksia nousee Suomeen kuin sieniä sateella

Metallien hinta on ilmeisesti saavuttanut sellaisen tason, että maailmalla missä peruskalliota on ja erikoisesti malmin rikastumisen kannalta otollisia alueita kuten vanhoja rakojuonia, laattasaumoja ja tulivuoriketjuja mm. Raahe-Laatokka vyöhykkeellä ja Lapissa ja etelässäkin, niin siellä varsin tiheästi saavutetaan kalliossa malmipitoisuuksia ja voidaan perustaa kaivoksia joka vesistön varrelle, jotka voidaan siten saastuttaa varsin perusteellisesti. Alhaiset pitoisuudet kasvattavat käsiteltävän kallioaineksen määrää, kaivosten kokoa ja saastuttamista. Siitä huolimatta Suomi on nyt kaivosalan kuuminta hottia kiitos ulkomaalaistenkin vapaasta pääsystä maaperän rikkauksiin.

Kalajokea saastuttaa ainakin Hituran kaivosalue. Jokia sieltä etelään päin uhkaavat monet Raution batoliitin ympäristön malmit. Pyhäjoen varteenkin lähelle Oulaisten ja Haapaveden kaupunkeja on paikallistettu monia kultapitoisia malmeja. Ja missä kulta siellä on yleensä myös uraani ja syaani. Siitä pohjoiseen vaarassa on ilmeisesti vain Vihannin ja Raahen - Pyhäjoen vesistöt.

Oulujoki on aika lailla turvassa, mutta Kiiminkijokea reunustaa useat louhintaa odottavat mineralisaatiot ja kalliolouhimoita toimiikin jo. Iissä on monia mahdollisuuksia kaivoksen perustamiseen etenkin Oijärven suunnalla heti kirkonkylästä lähtien.

Simo- ja Kemijoen varressa on useita malmioita ja onpa siellä jo tapahtunutkin kaivuutoimintaa. Uusimpana isona hankkeena on Suhangon platinavaltainen monimetallimalmio Rovaniemen itäpuolella. Kittilän ja Sodankylän suunnalla toimii jo isoja kulta- ja nikkeli ym.kaivoksia kuten Suurikuusikko, Keivitsa ja Pahtavaara eikä Kemirasta lohkaistun norjalaisille lahjoitetun Soklinkaan harvinaisen fosfaatti- ym. malmion avaaminen liene kaukana. Lapinkullan emäkalliokin odottaa vielä louhijaansa. Tornionjoki ja kaikki muutkin Lapin vesistöt ovat malmikriittisellä vaaravyöhykkeellä. Hannukaiseenkin ollaan avaamassa kaivosta uudestaan.

Kuusamon vesistöjä uhkaa kulta- ja uraaniesiintymien hyödyntäminen varsin laajasti. Sieltä etelään päin Itä-Suomessa toimii monia kaivoksia ja uusia ollaan avaamassa. Kaivoksia alkaa kohta löytyä melkein joka (suur)kunnasta ja suuret osat maastamme muuttuu kaivosalueiksi jätevuorineen ja laajalle ympäristöön leviävine myrkkyvaikutuksineen. Jo pelkästään radioaktiivisia aineita vapautuu ympäristöön suuria määriä aina kun peruskalliota rikotaan ja jauhetaan sekä prosessoidaan.

Suomen maaperän rikkaudet on annettu vapaasti monikansallisten ja erityisesti kanadalaisten kaivosyhtiöiden käyttöön. Suomalaisia käytetään vaan siirtomaatyyliin tyhmänä työvoimana, kun Suomesta ei löydy muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta omaa näkemystä eikä uskallusta riskinottoon kaivosten omistamisessa. Valtio palvelee yhtiöitä mm. rakentamalla infrastruktuuria ja myöntämällä luvat saastuttamiseen. Paikallinen väestö ja muut elinkeinot yrittävät sopeutua raiskattuun ja saastuneeseen ympäristöön.

Ehkä Suomen todella kannattaisi yrittää hieman hillitä menoa ja valtion pitäisi perustaa oma kaivosyhtiö GTK:n kylkeen sekä tukea suomalaisomisteista kaivostoimintaa muutenkin. Kunnon vakuusraha ympäristöriskejä vastaan olisi minimivaatimus. Kaivosverossa saattaa olla mahdollisuuksia samoin kuin kaivoslain uusimisessa maanomistajia hyödyttävästi. Tosin se saattaisi vain kiihdyttää ulkomaalaisten maanostoa Suomesta, mitä pitäisi ensin rajoittaa.

Outokumpukin on paljolta luopunut kaivosalasta Suomessa ja onkin tehnyt useana vuonna vain tappiota, kun taas sen yksi entinen kaivos, Pyhäsalmi, tuottaa vuositasolla voittoa melkein sata miljoonaa euroa. Monien esiintymien malmivarannot ovat arvoltaan miljardiluokkaa, mutta Katainen vaan näkee kaivosbisneksessä suurempia riskejä kuin lainarahan lahjoittamisessa Kreikkaan, Irlantiin, Espanjaan ... Se on selvä, että Kokoomuksen mielestä kansainvälinen pääoma saa vapaasti ja mielin määrin raiskata ja käyttää hyväkseen Suomi-neitoa kunhan Suomi pääsee eroon omistamisesta ja omaisuuksista "vailla riskiä".

Halkio heilahtaa

Pitkästä aikaa minut kutsuttiin työhaastatteluun. Tietenkin joukon jatkoksi mutta kumminkin. Epätoivoisia tilaisuuksia. Yritän sönköttää alussa korrektisti jotain, mutta pian menee hermot, kun tajuan miten huonosti haastattelu etenee. En saa kehuttua tarpeeksi hyviä puoliani enkä vähäteltyä huonoja puolia. Kuumenen liikaa ja alan viljellä itseironisia heittoja ja tunteellisia repliikkejä. Maalaan isolla pensselillä ilman kunnon argumentaatiota. Kiivailen päähaastattelijaa vastaan ja jätän esittelijän paitsioon. Esitän rajuja vastaväitteitä enkä komppaa tarpeeksi.Valituksi tulee taas kerran minihame heilahtaen nuori pätevä kaunokainen esimiesten iloksi. Tosiaan, en ole nuori vaan vanha, mutta syrjäytetty kumminkin. Ehkä presidentti lohduttaa, tai siis presidentin rouva. Hänellä saattaa olla yhtä hyvä isäsyndrooma kuin Jasminilla.

Herttuattaren rintakuva

Erään saarivaltion hovipiireistä lähestyttiin salaisesti blogiamme ja pyydettiin meitä julkaisemaan seuraava kuninkaallinen otos Gamebridgen herttuattaresta aiemmalta nimeltään Kate Middler (Kati Keskinen, tiettävästi alkujaan Tuurin Keskisiä).

Maailmalle oli kuulemma levinnyt erittäin heikkolaatuisia piraattiversioita, jotka asettavat kohteensa kohtuuttoman huonoon valoon. Oikaisemme nuo harhakuvat täten oheisella kuninkaallisen hovikuvaajan kuvaamalla rintakuvalla repäistynä suoraan tallimestarin albumista.

Ehkä elän vain kerran

En yhtään tiedä, miten pitäisi elää. Ainakaan ei pitäisi kirjoittaa ensimmäistä lausetta, joka nojaa liikaa otsikkoon. Ehkä ei pitäisi mitään.

Kysymys on myös liian yleinen ja laaja, vaikea. Mutta jokainen ihminen ratkaisee sen jotenkin. Ainakin käytännössä. Kirjoitettuna aihe houkuttelee helposti pelkkään tyhmään joskin suppeaan viisasteluun.

Ihmettelen niitä, jotka sanovat, että päivääkään en vaihtaisi pois. He tuskin ovat anonyymeja. Jopa Samuli Putro väittää laulussaan niin.

Ymmärrän paremmin niitä, jotka sanovat, että elä elä niin kuin minä elän, vaan elä niin kuin minä sanon.

Ehkä kannattaa vaan maksimaalisesti hankkia onnea, menestystä ja vaikutusvaltaa kaikessa, tehdä oikeita valintoja juuri sitä silmälläpitäen.

Toisaalta elämä saattaakin tuntua pitemmältä, kun se on tylsää ja olematonta, merkityksetöntä ajan tappamista. Ehkä elämisen arvo on ihmiselle vakio. Lyhyt elämä vaikuttaa huonolta vaihtoehdolta kuten moni muukin, mutta harvoinpa sitä itse ehtii kovin paljoa murehtia. Ja jos murehtii, niin se lisää vaikutustehoa siltä ajalta yms.

Katsastamassa voittajia

Ei ole niin kovin hauskaa olla epäsuosittu tai hävinnyt hah hah. Tosin vielä kovempaa saattaisi olla suosittu.

Kuten sivupalkissa sanoin käväisin muutamalla livecam-sivulla, joiden toiminnasta en tosin vieläkään tajua mitään. Saavatko mallit jotenkin rahaa exhibitionismistaan, kyllä kai. Ehkä jopa tienaavat hyvinkin? Ehkä yritän ottaa joskus selvää siitä.

No, he panevat itsensä likoon, paljastavat pintaa. Ja suuri kyltymätön, miesyleisö kuolaa, hurraa, kommentoi ja taputtaa, yrittää antaa ohjauskäskyjä. Hieman omituista, mutta ilmeisesti yleinen asetelma muutenkin.

Chatista en ymmärtänyt paljoakaan, koska se on siinä määrin kyllästetty slangilla ja lyhenteillä, joita en vaan viitsi opetella. Se on kuitenkin sitä autenttista brand new textiä, minkä muinaisversiota olen yritellyt joskus boksissa. Filosofisesti ja "mitä tapahtuu todella"- mielessäkin ym. tuollaiset saitit ovat valovuosia edellä tällaista ja niiden suosio on enemmän kuin ymmärrettävää. Pvt. Thx. BB.

Itämeren mysteeri

Dialogi jatkuu. Jopa monologi.

Emi: i have followed your blog

Dina Balqis: More Traffic for u.. $$$ real money.

Kohta totuus paljastuu: http://www.oceanexplorer.se/

Tai sitten MIB estää sen taas.

Tiedote on jo myöhässä. Alkaa näyttää huolestuttavalta.

Paula: i increased my blog visitor by registering at http://www.blogobo.com

Meera: nice blog i'm so impress..about it..pls visit us back thanks

Itämeren muodostuma on edelleen pyöreä ja jossain siellä on pilari?

Täytyy odottaa, että kuvusta kairataan näytteet. Ehkä kyseessä on muinainen betonirakennelma. Pilari ei oikein viittaa avaruusalukseen? Kovin geologiselta tai tietyltä kiveltä muodostuma ei näytä.

Korkeintaan kalkkikiveä tai silttikiveä yms., mutta keinotekoisesti muotoiltu. Tulivuoren, intruusion tai jääkauden kanssa tuskin mitään tekemistä.

Jostain Vietnamista päin löydettiin joltain louhokselta kiekon muotoisia kiviä, noin pienehkön lentävän lautasen kokoisia. Mitähän ne nekin olivat?

Jääkauden kanssa voi olla siinä mielessä tekemistä, että alue saattoi vaikkapa Veikselin alkupuoliskolla (yli 80 000 vs. esim.) jossain vaiheessa olla melko ylhäällä ja merenpinta alhaalla ja jäätä vain Ruotsin puolella enemmälti?

Mutta voipa olla tuollainen aika nuori (uso-)rakennelma tai miksei mereen laskeutunut avaruusaluskin, aika vastikään. Ja jatkuvasti käytetty jotenkin. Joopa joo. Jos ei kyseessä ole huijaus.

Odotetaan mitä asiasta ilmenee, mutta edelleen tapaus voisi olla se savuava ase.

Savujäljet paikan kivissä saattaa olla vaikkapa mangaanisaostumia kyllä?

Olisiko joku kipannut ylimääräiset betoninsa mereen? Eli ehkä on haluttu peittää tai haudata jotain, mutta niin että paikalle löydetään haluttaessa. Atlantislaisten yms. vanha ydinhauta? Natsien aitatolpastakin on puhuttu.

Tai NL:n peittämä sukellusvene?

Spekulaatiot jatkuvat. Mielenkiintoista.

Joo, tällä hetkellä veikkaisin peitettyä merenalaista jätehautaa sukellusveneineen tai ilman. Voipa olla säteilevääkin.

Jutta soittaa aamutuimaan Paavolle

- Terve, Jutta täällä, kuule ajattelin haastatella sinua tietokoneen ilmaisohjelmista meidän lehteen.
- Mitä ihmettä? Tämäpä yllätys. En minä niistä tiedä juuri mitään. Minä niin köyhä ole. Vaan köyhempi heh heh.
- Minä olen kuuullut aivan toista. Sinä olet kuulemma oikein guru tietokonehommissa.
- Mitä, johan pomppas. Kuka niin on sanonut?
- Aika monikin, Hilkka viimeksi.
- Jaa, tuota, hmph.
- No niin, minäpä alan lateleen näitä kysymyksiä. Miksi käytät ilmaisohjelmia?
- Miksi en käyttäisi. No niin no, lataaminen on kyllä nykyään jotenkin vaikeampaa kuin ennen. Meinaan en pääse enää MikroPiitin lataussivuille prkl. Ja lehmäosaston Suomen sivut on lopetettu. Ja MekaUplaadillekin kävi niin kuin kävi.
- Jaaha, aivan outoja minulle, mutta varmaan uusia latauspaikkoja avautuu kaiken aikaa.
- Voi olla, en ole seurannut.
- Ymmärränkö oikein, että olet vähän niin kuin pudonnut kärryiltä? No mitä vanhoja ilmaisohjelmia olet käyttänyt ja miksi. Ja koska ja kenen kanssa?
- Noo noo, ihan noita yleisimpiä. Enkä ole missään kärryillä koskaan ollutkaan. Ja aika vähän olen käyttänyt muita kuin selaimia. Vaikka tuleehan sitä kaikenlaista imuroitua ja asennettua, mutta harvaa ohjelmaa on aikaa opetella käyttämään. Ne menee yhä vaan vaikeammiksi ja monimutkaisemmiksi. Niissä on niinku eri logiikka kuin minulla heh heh. Kaikki aika menee surffailuun oopperaa, kettua, kromia, eksikaattoria jne. Pelkkää klikkailua. Sitä niinku kiinnittää huomiota sisältöön eikä tekniikkaan.
- Pääasia ettei Kikkailua kuitenkaan. Oletko saanut paljon viruksia kylkiäisinä. Kuulostaa aika huolettomalta tuo sinun touhuilu.
- Itse olet kevytkenkäinen, toivottavasti. Saisinko tarjota sinulle pullakahvit nyt kahvitunnilla. Jatketaan siellä tätä haastattelua. Sujuu paremmin nokakkain kuin näin luurin kautta.
- Sanos muuta. Hyvä kun viimein hoksasit. Tavataan Riimulassa yhdeksän aikaan.
- Selvä.

Mielialalääkkeet aiheuttavat joukkomurhia

Autenttisten tutkimusteni mukaan mielialalääkkeet tai tietyt mielialalääkkeet ovat paljastumassa yhä vahvemmin absurdien joukkomurhien ensisijaiseksi syyksi. Vastuu murhenäytelmistä on siis paitsi itse tekijällä niin myös lääketehtailla, lääkäreillä, apteekeilla, ja valvovilla viranomaisilla, etenkin Valviralla. Kyseisten lääkkeiden käyttö tulee kieltää lailla heti. Ne eivät kertakaikkiaan sovi ainakaan suomalaisille. Syynä saattaa olla jotkin tietyt geenilinjat ja se voi liittyä suomalaisiin ns. alkuperäiskansana. Suomalaiset miehethän edustavat itäisten mammutinmetsästäjien jälkeläisinä alkujaan yleensä aivan eri geeniryhmää kuin naiset, jotka näyttävät olevan enemmän läntistä perua ja joiden geeniperimä on lähempänä keskimääräistä eurooppalaista feminiinistä alkuperää. Ampumatapaukset eivät todellakaan johdu mistään arkaaisesta mieskulttuurista, mikä Suomessa naistutkijoiden mielestä vallitsee.

Enbuske ei katsonut taakseen

Istun kesäkauden avajaisiksi terassilla ja teen sosiologisia huomioita.

Mitä enemmän kallistelen lasia, sitä parempia tutkimusideoita saan ja sitä merkityksellisempiä havaintoja teen. Piankin ymmärrän yhteiskunnan ja ihmisten toiminnasta jotain uutta, mitä tieteen valokeila ei ole vielä valaissut. Televisio-ohjelmia ja YouTube-videoita tai blogeja ei tässä yhteydessä lasketa mukaan.

Pimeiden pisteiden löytäminen ja läpivalaisu saattaa olla avuksi kun hakee apurahoja tai tavoittelee lukijoiden suosiota skuupeista juorulehteen puhumattakaan, vaikka ratkaisevaa on tietenkin muutamat muut sosiologiset ilmiöt. Itse olen suuntautunut stereotypiaan ja binäärilogiikkaan dialektiikan eli diaesitysten ohella.

Muukalaisia parveilee nykyään keskustan kaduilla enemmän kuin ennen. Tai oikeastaan alan itse olla muukalainen ja omituinen relikti, vaikka en ole täällä syntynyt. En ole mistään kotoisin.

Kun ihmiset kävelevät toisiaan vastaan ja jatkavat matkaa toistensa ohi, tapahtuu joskus jotain postitiivistakin, ei siis pelkkää kiireistä askellusta lappu silmillä keskipäivällä tai ruhjovaa väkivaltaa pikkutunneilla. Tietenkin populaatio-otos ja konteksti vaikuttaa käyttäytymiseen.

Useinkin mies, vanha tai nuori, kääntää päänsä ja katsoo kauniin naisen perään. Ja kävelee eteensä katsomatta lyhtypylvääseen. No sentään aika harvoin. Tuollainen mies ei kuitenkaan ole homo, vaan sika, vaikka hänen käytöstään ohjaa estetiikka.

Jos taas mies ei katso hottiksen perään, niin voidaan epäillä, että hän on homo tai hyvinkasvatettu ja hyperkorrekti tai akuutin naissuhteensa lamaannuttama tai vähintään resenttisesti valvoma. Yleensä naiset eivät katso miesten perään,jos kyseessä ei ole joku kuninkaallinen tai muu julkkis eli jääkiekkoilija kesälomalla, Brad Pitt.

Loppupäätelmänä voidaan todeta, että naiset on luotu katsottaviksi ja miehet katsojiksi. Naistutkijat puhuvat tässä yhteydessä subjektista ja objektista. Käsittääkseni objekti on niskan päällä sata nolla kuten huomattava subjekti Jippukin laulaa. Jos nainen katsoo tuntemattoman naisen perään hän on lesbo, tai muotibloggari.

Antikliimaksi

Komisario Lyötty apulaisineen suoritti muutamia pidätyksiä ja kutsui koolle tiedotustilaisuuden, missä hän sanoi, että piti juttua ratkaistuna, mutta että ei voinut antaa lähempiä selvityksiä ennen oikeuden istuntoja. Kaupungilla huhuttiin, että Viraston ylitarkastajan surma olisi johtunut kostosta kielteiseen ympäristöpäätökseen koskien erästä kaivoshanketta.

Pelikirjaa monipuolisemmaksi?

En ole perehtynyt jääkiekon pelitaktiikoihin teoriassa enkä käytännössä. Katsonut vaan aikojen saatossa muutamia otteluita tv-ruudusta, jonka näyttämä kuva on tietenkin aivan liian suppea ja nopeasti etenevä, jotta saisi kunnon käsityksen siitä, miten pelaajat asemoituvat ja liikkuvat milloinkin.

Luultavasti joukkue ei voi yhtäkkiä muuttaa pelitapaansa kovin perusteellisesti, vaan sillä on mentävä, mitä on opeteltu. Ehkä pientä reagointia olisi kuitenkin mahdollista tehdä aina vastustajan ja tilanteen mukaan. Olisiko Salmelan tempaus ollut turhautuneen puolustajan protesti ja korostettu esimerkki myös omille, hyökkääjille ja valmentajille.

Minusta tuntuu siltä, että esimerkiksi Kärpät ja A-maajoukkue ovat ainakin 2000-luvulla pelanneet puolustuksen osalta aina varsin passiivisesti myötäkarvaan. Viimeksi Pentti Matikaisen aikaan Suomi taisi pelata kiekonkuljetuksen ja luistelun osalta suoraviivaisemmin, pelin painopisteen ollessa aina suppealla alueella ja liikkuen nopeasti päästä päähän tai päädystä toiseen. Jopa Shedden kannatti melko eurooppalaista pelityyliä.

Nykyään Suomi menestyy huippumaita vastaan, jos jaksaa koko ajan hyökätä hullun lailla niin, että vastustaja ei pääse kunnolla kiekkoon kiinni. Suomi pelaa jonkinlaista todella kuluttavaa totaalijääkiekkoa ja koko kentän hallintaa ja käyttöä sekä hyökkäykseen että puolustukseen, pyrkien pitkiin ja vaikeisiin syöttöihin. Aravirta taisi viedä Curren kanssa tuon pelitavan edelliseen huippuunsa. Mutta yleensä isokokoiset jenkit ja kanukit ja hurritkin pelatessaan Suomea vastaan vain yksinkertaisesti kuljettavat kiekon kaikessa rauhassa kunniakujaa myöten suoraan laukaisupaikkoihin ja tykittävät lyhyestä varmasta maalisyötöstä suurella onnistumisprosentilla tukun maaleja läheltä ja kaukaa.

Ihmettelen siis sitä eikö vastustajan kuljettavalta pelaajalta kannattaisi jotenkin yrittää ottaa aikaisemmassa vaiheessa se kiekko pois. Ja edelleen kun peli pyörii omassa päässä, niin Suomen hyökkääjät eivät minusta mene tarpeeksi alas varmistamaan. Vastaavasti hyökkäyspäässä menetetään kiekkoja liian vaikeisiin syöttöihin ja optimistisiin laukauksiin, vaikka kaikki hyökkääjät olisivatkin uhkarohkeasti paikalla. Niin annetaan vastustajalle hyvä tilaisuus nopeaankin vastahyökkäykseen.

USA-pelissä esimerkiksi Koivu oli tyypillisesti maaliin johtaneessa tilanteessa vastustajan hyökkääjän väärällä puolen. Tietenkin alhaalta on hitaampi päästä vastahyökkäyksiin, mutta vastuu siitä voitaisiin jättää välillä takavuosien tsekkien tyyliin yhdelle kärkkyjälle. Säästettäisiin yksi pitkä syöttö siihen, ja muuten pelattaisiin lyhytsyöttöpeliä. Kun on monta miestä alhaalla, niin he voivat aluksi syötellä sielläkin toisilleen kunnes päästään vauhtiin.

Luulisin että hyökkäyskärkkyjä/puolustuskärkikarvaaja voisi pelata aktiivisemmin kiekollista hyökkäävää vastustajaa vastaan. Kyllä kai kyseessä olisi nopea ja ärhäkkä laitahyökkääjä tyyliin Pihlström, Komarov, Pesonen. Sitten Suomen keskushyökkääjän pitäisi oikeastaan olla NHL-tyylinen pitkä taitava ulottuva kiekkovarma korsto, joka tarpeen vaatiessa voisi hitaastikin purjehtia kentän läpi vastustajan maalille, ja olla vastaavasti puolustuksen keskuslukkona puolustuspelissä.

Nämä ristiriitaiset vaatimukset eivät aiheuta suuria ongelmia, jos hyökkäykset viedään loppuun asti ja vastustajalle ei vaan luovuteta kiekkoa ennen kuin se on maalissa tai että puolustukseen on saatu muu varmistus heh heh.

Isokokoisia, hallitsevia pelaajatyyppejä olivat monien kanukkien ja jenkkien ohella mm. Sundin, Forsberg ja laitahyökkääjä Jagr vanhemmiten, vanhat Suomen kaatajat. Nuorempi Koivu saattaisi olla lähelle samaa kaliiberia, jos niin haluaisi, joskaan ei Suomen kaataja toivottavasti, mutta muita suomalaisia ei nyt tule mieleen vanhaa kunnon Veli-Pekka Ketolaa lukuun ottamatta. Enimmäkseen suomalaiset keskushyökkääjät ovat aina olleet liian lyhyitä. Tietenkin eri tyyppisille pelaajille kuten Granlundille, tai koko Granlundin kentälliselle, voidaan sallia aivan eri pelityyli, vaikkapa sellainen kuin heillä on nyt.

Suomen ykkösketju voisi pelata alimitoitettunakin edes joskus kanadalaisesti, jos sen koostumus olisi vaikkapa Koivu, Komarov ja Pihlström. Pihlströmille pitäisi sanoa, että ei jakelisi turhaan kiekkoja vastustajalle. Ja Koivua pitäisi potkia ahteriin hah hah. Jopa nykyinen ykkösketjun koostumus antaisi jossain määrin mahdollisuuksia samaan. No joo, en minä tiedä toimisiko nämä, mutta voisihan sitä kokeilla jotain vaihtelua.

Marilynin jumpperi

Marilyn on hankala nimi lausua ja muistaa. Marylin saattaisi olla helpompi. Mutta koska kyseessä on Marilyn Monroe alias Norma Jeane Baker (Mortenson), lapsikin sen osaa ja muistaa, mutta lapsella onkin tuoreet aivopoimut, millä muistaa. Vanhuksilla pehmenneiden aivojen toiminta on paljon epämääräisempää. Toisaalta voikin olla, että iän myötä aivot kovettuvat eivätkä pehmene. En ole tutkinut asiaa, vain kärsinyt siitä ja pannut vahingon kiertämään, joskin se pyörii paikallaan yhä edelleen tässä näin. Vahinko tai onni onnettomuudessa. Mutta usein kielikuvat ja fyysinen todellisuus ovat kaukana toisistaan. Toisaalta olisi ehkä syytä käyttää mahdollisimman oikeita kielikuvia tai ei kielikuvia lainkaan. Parasta olisi olla hiljaa, jos ei ole mitään mielekästä sanottavaa. Eli jos kyseessä ei ole asia eikä varma tieto niin sitten pitäisi olla edes huumoria. Kamalia vaatimuksia blogistille.

Syy miksi näitä mietin on tietenkin Juicen laulussa Marilyn, jonka satuin kuulemaan radiosta jälleen kerran. Laulun minämuoto johdattaa ajatukseen, että laulun sanat olisivat totta yksi yhteen. Vastaavasti Jenni Vartiainen antaa olettaa, että hän olisi lesbo laulussa Ihmisten edessä. Kuitenkin Juice on syntynyt vuonna 1950 ja Marilyn vuonna 1926. Vuonna 1960 Juice oli kymmenen ja Marilyn 34 vuotta vanha. Ikäeroa on 24 vuotta joten Marilyn sopisi Juicen äidiksi. Tosin Suomen hallitsevien puolisoiden välistä ikäeroa on enemmänkin. Marilyn kuoli vuonna 1962 36-vuotiaana. Silloin Juice oli 12 vuotta vanha.

Voidaan siis olettaa, että oikeasti Juicella ei ollut minkäänlaista seksifanisuhdetta Marilyniin aikasynkronisessa todellisuudessa, korkeintaan jälkeenpäin Hollywoodin luomaan kuolemattomaan seksisymboliin. Laulun sanat ovat siis fiktiiviset ja muunnettua totuutta: Juice ei ole niin vanha kuin laulussaan antaa ymmärtää. Hän ei ollut teinipoika vielä 50-luvulla vaan vasta 60-luvulla, jolloin johtava seksisymboli ainakin EEC:ssä oli BB, joka hänkin olisi voinut olla Juicen teiniäiti. Brigitte Bardotin (s. 1934) esiintymisestä Juicen laululyriikassa minulla ei ole muistikuvaa.
Epäilen että Juice pysyi uskollisena Marilynille eikä sekaantunut suihkuseurapiireihin vielä silloin vaan myöhemmin Anne Pohtamon aikoihin pysähtyneisyyden ajalla eli 1970-luvulla, jolloin kylläkin diskoliikehdintä saavutti jonkinlaisen varhaisen huippunsa.

Laulussa Marilynin aikatodellisuus on siirretty kymmenen vuotta eteenpäin tai Juicen aikatodellisuus kymmenen vuotta taaksepäin. Tämä on tietysti helppoa, jos kyseessä on pelkkä seksisymboli tai paperitähti ja epäsymmetrinen osittain kuvitteellinen seksisuhde tähden ja fanin välillä laulussa, jonka sanat voidaan aina ajatella myös taiteeksi ja siten fiktiivisiksi, vaikka taiteilija olisi oikeastikin sekstannut jotain jumpperia katsellen Marilynin eläviä tai kuolleita kuvia. Tai sitten hän tosiaan näki Marilynin tytössä naapurin.

Läpimurto

Komisario Lyötty meni pitkästä aikaa työpaikalle. Hän oli kuluttanut vanhoja lomiaan pois keskittymällä rästiin jääneisiin kotitöihin, lähinnä tyydyttämään omaa nestevajausta ja Nooraa. Jorma Hulkon tapaus oli edelleen ratkaisematta. Lyötyllä oli kyllä oma valistunut arvauksensa ja siinä globalisoituneella bisneksellä oli keskeinen osa. Hulkko oli varmaan asettunut virkamiehenä jonkun suunnitelmien eteen eikä ollut ottanut lahjuksia tai ei ollut pitänyt lupauksiaan. Oli olemassa yksi kaivoshakemus, jonka ympäristösuunnitelmat Hulkko oli lähettänyt bumerangina takaisin ja asettanut siten hankkeen jäihin. Hulkon tiedossa olevilla pankkitileillä ei kylläkään näkynyt epäilyttävää rahaliikennettä firmasta päin. Lyötty oli tutkinut asiaa henkilökohtaisesti sondeeraamalla lähituntumassa Hulkon sihteeriä, Juliaa. Seuraavaksi Lyötty päätti lähteä kuulustelemaan firman paikallisia edustajia. Hän tilasi virka-auton, kuljettajan ja pitkän apulaisensa lähtövalmiiksi välittömästi. Lyötty avasi asekaappinsa ja puki päälleen luotiliivit ja pari virka-asetta.

DIY

Hiihtolomalla murtui käsivarsi kahdesta paikkaa. No sitä parannettiin vaan levolla ja kipsillä. Auton katsastus kuitenkin painoi päälle joten rupesin paukkuhitsaamaan yhden käden varassa vaihtovirtapuikolla risaa pakoputkea. Eihän siitä aivan pitävää tullut, mutta parempi se on harvakin kuin ei putkea ollenkaan. Puikko syttyi muutamaksi sekunniksi joskus ennen kuin loppui. Jälki oli pistemäistä. Välit täynnä kuonaa. No siirryin siitä seuraavan ongelman pariin eli poistamaan moottorin vikavaloa palamasta kojelaudassa. Vikakoodi vilkutti tietenkin lambdaa ja ilmamassa-anturia. Mutta katsastus oli niin lähellä eli viimeistä päivää jo vietiin, että en kerennyt kuin ostamaan häthätää ilmamassamittarin ja tuikkaamaan sen paikoilleen. Vikavalokin sammui pitkäksi aikaa, mutta vilkahteli jo muutaman kerran ajaessani katsastukseen. Ja päästöistähän se pomppasi tietenkin, vaikutti käyvän liian rikkaalla ja vuotava pakoputki nosti happiarvoa. Ei siinä mitään, jatkoin yksikätisenä hoopona pakoputken hitsausta ja vaihdoin lambdasensorin, tulpat ja tein jakopään remontin. Tutkin muka kaikki sensorit, vuodot imu- ja pakopuolella jne. Vikavalo pysyi sitkeästi näkyvissä. Turvauduin jo ammattiapuun ja vein kiesin korjaamolle päiväksi, missä sanoivat testanneensa kaaraa joka puolelta ja viaksi oli keksitty liian korkea bensanpaine ja lääkkeeksi bensapumpun vaihto. Epäilin hieman diagnoosia, mutta maksoin silti pitkin hampain monen sadan euron laskun, vaikka mitään ei ollut korjattu. Vikavalo paloi edelleen. En kuitenkaan alkanut todellakaan vaihtaan mitään bensapuolelta vaan viilailin ja putsasin noita onnettomia ecun antureita edelleen. Samoin kokeilemalla sain vikavalon sammumaan kun aiheutin massiivisen vuodon imupuolelle, mikä kompensoi liikaruiskutuksen. Ilmeisesti moottorin lämpötila-anturin hionta sammutti vikavalon muutenkin. Niinpä starttasin lähteäkseni katsastuskonttorille, mutta kas kummaa avain ei vääntynyt virtalukossa. Ei auttanut mikään koputus, täristys eikä vääntö vaan virtalukko oli kerta kaikkiaan jumissa. Suihkutin virtalukkoon kaikenlaisia aineita, mutta ei apua, avaimen kiertoyritys pysähtyi aina kuin seinään. Siinä ährätessä meni monta päivää siirtyessäni yhä kovempiin konsteihin. Virtalukkoa ei kerta kaikkiaan saa edes pois paikaltaan, jos ei saa pyöräytettyä avainta tiettyyn kohtaan jotta lukitussalvan saa painettua alas ja lukon vedettyä pois pesästään. Tähän asti oli siis ollut pelkkää epäonnea, mutta äläs huoli sattumalta sain viimeisenä ajopäivänä ennen ajokieltoa liikuteltua sen verran avainta jakoavaimella neuloja lukon väliin tunkien haittojen päälle, että sain vedettyä pahoin runnellun lukon pois paikaltaan. No, revin haitat pois paitsi yhden ja asensin lukon takaisin, hain postista sinne onneksi juuri tulleen uuden tilaamani lukon, heitin sen paikalleen ja ajoin saman tien katsastukseen, mistä ihme kyllä tulikin leima todella viime tipassa taas vuodeksi. Poliisi yritti kyllä estää katsastusreissuni pysäyttämällä ja antamalla sakot muka ylinopeudesta. Nyt pitäisi sitten miettiä miten ne saisi maksettua. Elämä on. Kallista. Teki sitten itse tai ei.

Ellilä, Salminen, Röyhkä

Lueskelin kirjastossa muutamia romaaneja pitkästä aikaa. Dokumentoin myös tämän harvinaisen tapahtuman viitteellisesti. En sentään voi enää lainata kirjoja kotiin, koska minulla on sattuneista syistä lainauskielto. Kirjastovirkailija tarkkaili puuhiani epäluuloisesti, mutta löysin nurkkauksen, missä pääsin kuolleeseen kulmaan mitä tulee hänen haukankatseeseensa. Tutustuin pikaisesti salaa kolmeen kirjaan: Arto Salmisen Kalavaleeseen, Kauko Röyhkän Kreikkalaiseen salaattiin ja Kirsti Ellilän Ristiaallokkoon. Viime mainittu vaikutti kokonaisuutena parhaalta ja Kauko jäi viimeiseksi, vaikka aloitti parhaiten. Kalavaleessa taas oli niin inhottava aihe, että se alensi pisteitä. Eniten seksiä oli ehkä Röyhkän kirjassa ja Kirstin kirjassa vähiten. Kaikissa oli paljon suhteita silti.

Niitä kaikkia voisikin pitää fiktiivisinä suhdekokeiluina tai tutkielmina erilaisiin seksuaalisiin ratkaisuihin ja mitä siitä seuraa muuhun elämään: BB-tyyppinen kommuuni, intiimi johtaja/sihteeri-suhde, heteroperhe, rakastaja/playboy, vanha mies/nuori nainen, lesbosuhde. Heikoimmin näyttää menevän Kaukon "normiperheellä", mutta lopussa jälkipolvi väläyttää pimeyden lisäksi myös valoa. Ilmeisesti kirjailija on ripotellut omia eri puoliaan jokaiseen henkilöön.

Röyhkän kirja saattaa olla hyväkin, mutta sen kerronta, juoni ja henkilöt jotenkin hajosivat loppua kohti siinä määrin, että en vielä toistaiseksi ole keksinyt siihen hyvää taiteellista syytä. Ehkä kirjailijalla on mielessä joitakin hieman salaperäisiä motiiveja ja näkökulmia, joista muuten puuttuu heteronaisen näkökulma tai ainakin näkökulmakertoja. Päällisin puolin Kreikkalainen salaatti on kuin kolmesta novellista koostettu epäsymmetrinen tilkkutäkki, mikä ei ole kovin eheä ja romaanin elementit tuntuvat jäävän irrallisiksi ja juonet keskeneräisiksi. Ehkä se on postmodernia.

Kirsti ja Kauko käyttävät läpikotaisesti melko neutraalia kirjakieltä, Salminen enemmän myös puhekieltä ja sivistyssanoja (esim. aggregaattinen) kunkin näkökulmakertojan mukaan tyyliä vaihdellen. Salminen ja Röyhkä käyttävät siis näkökulmatekniikkaa, mutta maltillisesti, Ellilä käyttää tavallaan kaikkitietävää kertojaa, jonka näkökulma on Auliksen, mutta lauseet esitetään siis kolmannessa persoonassa. Ristiaallokossa lukijaa koukutetaan esimerkiksi salaperäisillä pahvilaatikoilla. Röyhkällä vastaava elementti on petollisen vaimon oudot kuvat roskakorissa. Missään näistä ei juoni kai ole kovin keskeinen. Aforismeja ja sanomaa, havaintoja elämästä, parisuhteista ja yhteiskunnasta jaellaan avokätisesti, kiitos siitä ja muustakin.

Ristiaallokkoa-kirjassa ilmenee, että parisuhteessa toista tai ainakaan miestä ei voi kunnioittaa, se on liikaa vaadittu. Röyhkältä en muista yhtä selvää aforistiikkaa detaljeissa.Salminen jakelee niitä runsaasti etenkin vanhenemisesta ja maailmasta heh heh. Tulkinta ei ole kovin ruusuinen hänellä. "Tässä iässä tunsin jo ihmiset, mutta ihmiset eivät enää tunteneet minua". Ellilällä on raamatuntulkintaan hyvä pointti: Raamatun sana pitää tulkita kokonaan joko kirjaimellisesti tai vapaasti ja koska kaiken kirjaimellinen tulkinta on nykyaikana monelta osin mahdotonta, mitään ei tarvitse tulkita kirjaimellisesti, jos ei halua hah hah.

Kosketusteoria

Chisun Sabotage-laulusta tuli mieleen, että jos on masokisti niin tosiaan kipu on hyvä keino saavuttaa tyydytystä. Yksilö saa mekanistisesti ehkä helpoiten voimakkaan aistimuksen kivun kautta? Viiltelylle ei ole positiivista vaihtoehtoa vai onko? Muuta kuin seksikosketus. Mistä päästään henkiseenkin ilmiöön rakkaus, minkä moni uskonnollinen ja filosofinen suuntaus on maininnut perustavaksi ilmiöksi maailmassa. Samoin kuin masokistilla jonkun muun tuottama kipu on parempi niin myös rakastajalla jonkun muun kosketus on yleensä parempi kuin oma kosketus. Kipu, alistuminen ja alistaminen saattaa yhteen sadistin ja masokistin. Seksiakti eli -kosketus yhdistää kaksi tai useampia rakastavaisia. Kiksejä voi saada tietenkin myös auditiivisesti, visuaalisesti ja oraalisesti, jopa puhtaan henkisesti kulttuurituotteista. Mutta kosketus näyttää muodostavan tärkeimmän mekanistisen perustan hedonismille. Ja nykyään ehkä yhä useammat hakevat yhä enemmän mielihyvää ja addiktiota aistinautinnoista, mitkä siten ohjaavat yksilön elämää ja sivilisaatioiden kehitystä.

Lyötty nukahti aamuyöllä

Komisario Lyötty poistui vasta aamuyöllä laitakaupungin talosta. Tuntui kuin juttu olisi nytkähtänyt eteen päin. Hän kiiruhti suoraan kotiinsa ja pani nukkumaan. Huomenna olisi rankka työpäivä, hänestä tuntui. Silti onnellinen hymy väreili Lyötyn huulilla hänen nukahtaessa selälleen. Isolla 3D-ruudulla vaalea nainen lauloi, että parempaa on vielä tulossa.

Kaisa Vala lauloi televisiossa.

Jääkausi vaiko eikö

Katsotaanpa paria vanhaa kirjaa: toisinajattelijan, itseoppineen Keijo Parkkusen: Sadan vuoden harha-askel (1984) ja valtavirtatieteen popularisoijan geologi Marjatta Koiviston Jääkaudet (2004). Kirjassaan Parkkunen yritti kiistää koko jääkausiteorian. Vuosiluvut osoittavat, että tarkasteluasetelma ei ole aivan tasapuolinen, mutta en ole huomannut, että Parkkunen olisi saanut vielä päivitettyä jääkauden kiistävää teoriaansa ainakaan kirjan muodossa.

En tosin tiedä onko enää olemassakaan jääkausiteorian vakavaa epäilyä, mutta kuvittelen että on ja hyökkään kerettiläisten kimppuun koko tieteen, eli Koiviston kirjan, valtavalla painolla. No joo heh heh. Kerrankin näinkin päin. Ennakkoon ajatellen olen vahvemman puolella. Eikun siis olen täysin objektiivinen ja viaton sivustatarkkailija.

Parkkunen esitti kirjassaan mm. seuraavia seikkoja jääkauden vastaperusteena epämääräisessä järjestyksessä lueteltuina (perässä oma kommenttini eli selitykseni jääkausiteoriaa mukaillen:S):

-hiidenkirnujen syntymekanismin huono selitys: vesipyörre sorvinkivineen ei vakuuta ja hiidenkirnuista löytyy eksoottisia kiviä sen lisäksi, että ne ovat muutenkin täynnä kiviä ja lohkareita. S: Sulavesiteoria on kuitenkin uskottavampi kuin Parkkusen esittämä. Lisäksi olen itsekin edellisessä postauksessa kehitellyt monia teorioita, joissa korostuu jään osuus. Hiidenkirnujen kivien eksoottisuus taitaa sulaa käteen lähemmin tarkasteluna. Pisteet 1-1.

-pirunpeltojen syntyteoriat ontuvat. S: Ne kuitenkin voivat syntyä jääkausityönä, rantahuuhtoutumina ja roudan vaikutuksesta. Pisteet 1-1.

-nuorehkoja (2000-5000 vuotta vanhoja) puita löytyy maakerroksista ja turpeista osoittaen sen aikaista katastrofia. S: Tämä seikka ei oikeastaan taida osoittaa mitään puoleen eikä toiseen. 0 p.

-Siperian jäättömyys jääkausiaikana. S: Hm jaa tämä osoittaa toisaalta jääkausitieteilijöiden objektiivisuutta jos myöntävät tämän. Itse en ole selvittänyt asiaa. Koiviston kirjan kuvissa Siperia näyttää tosiaan olevan aika pitkälle jäästä vapaa, mikä vaikuttaa hieman kummalliselta. 1-1.

-Antarktiksen reunojen väitetty jäätyminen vasta 6000 v.s. Tälläinen marginaaliasia, minkä todenperäisyyttä en ole tarkastanut, ei osoita mitään vakavaa argumenttia jääkautta vastaan. Vastikään venäläiset kairasivat keskemmällä 4 km jäätikön läpi Vostok-järveen, joka on ollut kuulemma jään alla eristyksissä 14 miljoonaa vuotta. 1-1.

-mammuttien äkillinen syväjäädytys elävältä. S: Tämä vaikuttaa tosiaan omituiselta. 1-0 Parkkuselle.

-Lapin louhoksenomaisen särmikkäät kivirakat. S: Syynä pakkasrapautuminen suurelta osin, ei jäätikön liukueroosio tai sulavesitoiminta, koska seutu oli jäänjakaja-aluetta, missä jää ei paljoa liikkunut pohjastaan eikä harjujakaan juuri syntynyt. 1-0 Koivistolle.

-uurteiden ja harjujen vallitseva luoteinen eikä pohjoinen suunta. S: Tämä johtuu Skandinavian vuoriston jäätikkövaikutuksesta. 1-0 Koivistolle.

-Parkkusen katastrofiteoria (vesikehän syöksyminen navoilta alas, siitä aiheutuva shokki-isku maanpinnalla ja samanaikaisiin myrskyihin liittyvä ankara salamointi ja avaruuden absoluuttisen kylmyyden hetkellinen ja paikallinen tunkeutuminen maanpinnalle) on hänen mielestään parempi selitys monille ilmiöille kuin jääkausi. S: Jääkauden jälkien selittäminen vedenpaisumuksella ja sähköiskuilla ei taida onnistua, kun kerrostumia yms. tutkitaan tarkemmin. Jääkausitieteilijöiden teoria on yksinkertainen, mutta tuottaa tutkimustulosten yksityiskohdissa ja kokonaisuudessa lähes aukottoman systeemin. Jokin plasmateoria ja sähköinen universumi saattaisivat selittää joitakin erikoisia detaljeja? Hiidenkirnutkin voisivat kuulua näihin, vaikka se ei vaikuta kovin todennäköiseltä. 2-1 Koivistolle.

Yksi vastatodiste vähitellen edenneelle jääkaudelle on siis yhtäkkiä jäätyneiden mammuttien suuri määrä Siperiassa. Se tuntuisi viittaavaan välittömään jäätymiseen eikä jäätikön hitaaseen etenemiseen alueelle. Eli arvuuttelijan pitäisi ehkä selvittää tarkemmin mistä niitä mammutteja oikein on löytynyt ja onko ne alueet olleet ilmeisesti vain paikallisten jäätiköiden alueella vaiko pelkästään ikiroudassa. Jääkausitieteilijät ovat ilmeisesti selittäneet mammuttien äkkituhoa ainakin äkillisenä putoamisena jäätikkörotkoon. Itse lisäisin siihen vaikkapa suuren sulavesitulvan, mikä olisi jäätynyt pian katastrofaalisen purkautumisensa jälkeen. Purkaus olisi tapahtunut alkujaan vaikkapa muutaman hiidenkirnumaisen reiän kautta läpi reunamoreenin yllättäen padon takana laiduntavat mammutit hah hah. Mutta kieltämättä voi olla, että jäätikkö ei tarjoa parasta mahdollista selitystä äkilliselle syväjäädytykselle. Sellainen voisi liittyä sähköiseen universumiin, plasmateoriaan jne. tai Parkkusen vesikehäteoriaan, mihin liittyisi kai vesikehän syöksy maan pinnalle napojen kautta ankarien salamien iskiessä tai ainakin pohjoisnavan kautta ja avaruuden kylmyyden pääsy maahan samassa yhteydessä. Parkkusen teorioita olisi hieman helpompi hyväksyä, jos mullistukset ajoitettaisiin maapallon historian alkuhämäriin, mutta Parkkunenhan ilmeisesti kreationisteja seuraten ajoittaa katastrofinsa noin 6000 vuoden päähän, mitä on varsin vaikea todistaa oikeaksi vastoin useimpien tieteenalojen kiistattomia tukimustuloksia.

Jääkausiteoriaa tai -faktaa tukee ylivoimaisesti suurempi ja parempi todistusaineisto kuin mitä sitä vastaan on esitetty. Eihän se muuten olisikaan tieteen valtavirtaa. Suppean vertailun Koivisto - Parkkunen pistesaldoksi muodostui edellä siis 8-6 eli tieteen valtavirta voitti niukasti mutta selvästi vastaväittäjän.

Jo 1800-luvun keskustelussa jääkausikäsityksen vakiinnuttaessa kannatustaan esitettiin varmaankin keskeiset seikat. Nykyäänkin on napajäätiköitä ja vuoristojäätiköitä. Tuntuu varsin uskottavalta, että ne voivat edetä ilmaston kylmetessä ja toisaalta lumisateen lisääntyessä. Mannerjäätiköiden syntyä, leviämistä ja häviämistä on myös mallinnettu matemaattisesti uskottavasti, vaikka Parkkunen ei usko, että lunta voisi sataa niin paljon eikä jäätä myöhemmin sulaa niin nopeasti. Fysiikka, matematiikka ja keinoäly puhuvat puolestaan. Jäätikön liikettä on suoraan mittauksilla tutkittu vuosikymmeniä ja havaittu, että liikettä tosiaan tapahtuu ja aika vauhtiakin toisinaan. Yksi selvimmistä todisteista ovat uurteet ja jopa ristiuurteet sekä muut kallion eroosiomuodot. Niitä ei oikein tulvateorialla voi selittää. Myös moreenia voidaan havaita kerrostuvan nykyisten jäätiköiden reunamilla ja samanlaisia maakerroksia kaivetaan esiin melkein kaikkialta jäätiköityneiltä alueilta. Moreenin kivien suuntaus vastaa varsin hyvin kallioiden uurteiden suuntauksia. Samoin hiekkaa ja soraa nähdään kerrostuvan nykyisten jäätiköiden sulamisvesivirroista. Jäätikköjokikerrostumat eli harjut muistuttavat jokikerrostumia. Salpausselät ja muut reunamuodostumat ovat kerrostuneet joksikin aikaa pysähtyneiden jäätikköloobien eteen ja muodostavat rinnakkaisia kaaria, joita tulvateoria ei oikein pysty selittämään. Jäätikön edustan vesialtaisiin kerrostuu tälläkin hetkellä lustosavea. Samanlaista savea on havaittu laajasti Suomestakin alavilta alueilta jne. Aivan kuten Koiviston Jääkaudet -kirjastakin voidaan lukea.

Yksi seikka on myös huomioitava. Jääkausisyklejä on ollut useita, ellei useita kymmeniä. Kukin kylmä vaihe on yleensä kerrostanut vähintään yhden moreenipatjan, joka usein on tullut hieman eri suunnasta kuin edellinen tai myöhempi. Moreenipatjojen välistä on löydetty lämpimämpien vaiheiden sedimenttejä ja orgaanista ainesta. Nuorimmat välikerrokset on voitu ajoittaakin radiohiiliajoituksilla. Vastaavasti pitäisi olla Parkkusen vesikehän alassyöksyjäkin kaikkiaan reilusti yli kymmenen. No ehkä hänen teoriansa antaa tuollaiseen syklisyyteen mahdollisuuden, vaikka en ole huomannut hänen itsensä sitä esittäneen.


Jukka Nieminen antaa ymmärtää, että suomalaiset glasiaaligeologitkaan eivät enää allekirjoita Koiviston kirjan ns. satuja koululaisille, vaan uudempi oppirakennelma on jo pystytetty, mutta vielä odotellaan mitä tuleman pitää. Selvästi ei sanota koskeeko uusi oppi koko geologiaa vaiko vain hiidenkirnujen syntyä. Luulenpa että jääkausitiede esiintyy Koivistonkin kirjassa jo niin valmiina, että sitä ei voida perusteiltaan syrjäyttää, mutta ainahan tiede nytkähtelee eteen päin ja tiedot tarkentuvat. Se sovelletaanko jotain plasmateoriaa tai sähköistä universumia tai muuta fysiikan uutta teoriaa myös geomorfologiaan ja erityisesti hiidenkirnujen syntyyn on sitten jo eri asia. Mannerjäätikköä Suomenkin maaperämuotojen sanoisiko teknisenä aiheuttajana tuskin voidaan koskaan syrjäyttää. Jääkauden kiistämisessä Parkkunen ja kumppanit ovat selvästi väärässä.

Lähdeluettelo

Kirjat:

Keijo Parkkunen (1984): Sadan vuoden harha-askel.

Marjatta Koivisto (2004): Jääkaudet.

Internet:

www.parkkunen.com


www.sinikivi.com


www.gtk.fi

Hiidenkirnun synty

Hiidenkirnujen synnystä on esitetty monia teorioita, joista minusta mikään ei tunnu täysin tyydyttävältä. Myös Parkkunen on epäillyt niitä.

Jäätikkökaivon (moulin) suhteen ei tunnu uskottavalta, että se pysyisi tarpeeksi kauaa paikallaan, jotta kirnu syntyisi. Jäätikköjokivirtaus taas ei vaikuta tarpeeksi tehokkaalta ja toisaalta nykyisiin jokiinkaan ei juuri synny kirnuja tai ainakaan en ole nähnyt niitä. Jäätikköjokikaan ei tarpeeksi erodoivana koko aikaa oikein pysy paikallaan.

Siksi kehittelin alustavasti teorian, jonka mukaan kirnu syntyy pyörivän jääpuikon vaikutuksesta. Puikon alaosassa on timanttipitoista debristä. Kyseessä on siis jonkinlainen luonnollinen pora ja poraus. Pyörittävänä voimana on tässä versiossa vesi ja prosessi tapahtuisi toistaiseksi tarkemmin määrittelemättömässä jäätikköympäristössä. Myöskin tässä teoriassa on samoja heikkouksia kuin muissakin kirnuteorioissa, mutta ei ehkä niin paljon, vaan enemmän, no vitsi vitsi. Haittaaks se.

Siksi versioin myös toisen teorian, minkä tapahtumat sattuisivat vielä syvempänä jäätikön keskiosissa. Työskentelevänä mediumina olisi plastinen jää, jonka virtaus alustan yli paikoin muodostaa hiidenkirnuja poraavia pyörteitä. Kun monttu olisi saanut alkunsa niin jäätikön pohjalla painesulamispisteessä liikkuva jää luonnostaan joutuisi tuollaiseen spiraalivirtaukseen eikä vain virtaa kuopan yli reagoimatta siihen mitenkään.

Jäävirtauksessa abrahoivaa ainesta pysyisi paremmin kontaktissa kallioon kuin vesipyörteessä, missä työkalut pyrkivät asettumaan pyörteen keskelle eikä kirnun reunoille tai pohjalle. Tarpeeksi voimakkaassa virtauksessa ei pääse tapahtumaan myöskään kuopan ennen aikaista täyttymistä moreenilla.

Konservatiisempi versio, ja pieni myönnytys vanhaan jauhinkivimekanismiin päin, edellisestä mekanismista on sellainen, missä tarvitaan todellakin vain pyörre nopeasti virtaavassa pohjajäässä, joka saa kirnun esiasteessa eli kolossa olevat kivet pyörimään kirnussa yhtenä massana. Näin tapahtuu porautuminen yhä syvemmäksi. Tämä selittäisi aika hyvin Parkkusenkin havainnot hiidenkirnujen seinämiä kiertävistä rihloista ja hiidenkirnujen yleisen sisuksen, mikä muodostuu yhtenäisestä kivi- ja lohkaremassasta. Joissain tapauksissa myös suorat jää- ja vesipyörteet kirnun sisällä saattaisivat täydentää kirnun syntytapahtumaa.

Hiidenkirnuista on sanottu, että ne aina liittyvät jäätikön sulavesivirtoihin ja harjusysteemeihin. Jos jälkimmäinen teoriani pitää paikkansa niin niitä löydetään myös muualta, ehkä juuri voimakkaimpien jäävirtausten eli megaflutingien paikkeilta ja keskeltä drumliinikenttiä. Kunhan vaan kaivetaan niitä drumliinien alta esiin hah hah.

Ilmeisesti hiidenkirnuja syntyy poikkeustapauksissa myös joidenkin vesivirtausten yhteydessä (vrt. Imatrankoski?). Pieniä hiidenkirnuja voi syntyä juuri kavitaation ja yleensä lyhytaikaisen vesipyörteen vaikutuksesta. Saattaapa syynä olla myös jokin taivaallinen purkaus kuten Parkkunen on esittänyt. Lähinnä mieleen tulee meteori, joka sattuisi pääsemään ilmakehän läpi maanpinnalle asti ja jopa suorassa kulmassa maanpintaan nähden. Tämä selittäisi Parkkusen havainnot eksoottisista pii-, kalkki-, ja metallikivistä juuri kirnujen pohjilla. Voi kyseessä tietenkin olla myös jokin muu vielä salaperäisempi energiapurkaus. Tutkimukset jatkuvat, luulisin.

Paskateoria

Kesken kirjallisen nousukiidon vuonna 2005 yllättäen kuollut kirjailija Arto Salminen on jälleen ajankohtainen nimi. Uusi kotimainen menestyselokuva Varasto pohjautuu hänen samannimiseen kirjaansa. Varmaan jatkoakin seuraa Salmisen suppeahkon mutta napakan tuotannon filmatisoinnissa.

Häntä on sanottu suomalaisen inhorealismin, ilkeilyn, inhottavuuden, paljastuksen, totuuden, rehellisyyden, mustamaalauksen, lakonisen tylyilyn ja tragikomiikan mestariksi. Muistan kun Salminen esiintyi noin 10 vuotta sitten televisiossa ja puhetta oli paskateoriasta. Valitettavasti täytyy tunnustaa, että nyt en muista, mitä se paskateoria oikein tarkoitti? Yksi Googlen puutteista, tai omista puutteistani taidossa käyttää hakukoneita, on mielestäni se, että en saa sitä kautta Suomesta vastausta kysymyksiin tyyliin "mitä tarkoittaa paskateoria". Hakukone löytää vain muutamia itse asiaa sivuavia heittoja.

Kustannustoimittaja Haanpää viittaa selvästi harhaan sivuhuomautuksellaan, että kirjan nimi tulee siitä, että alkuperäinen ajatus sijoittaa tapahtumat lähitulevaisuuteen oli paskateoria, mikä ei toiminut. Ja muistaakseni Salmisen kustannustoimittaja oli Touko Siltala, mutta ehkä hän oli Haanpään edeltäjä Salmisen kustantajana. Luultavasti kuitenkin itse paskateoria on ajateltu aivan toimivaksi.

Mutta mitä ihmettä se tarkoittikaan. Sitäkö että paska nousee julkisuudessa pintaan ja että iltapäivälehtiä kiinnostaa vain paska tai moska. Ei se niin voi olla. Tai olkoon toistaiseksi kunnes saan selville asian. Sitä ennen täytyy turvautua ennakkoluuloisesti ja epäkorrektisti paskateoriaan: Salminen eli sattumalta tai tietoisesti kansan pariin hakeutuen sellaisen elämän, että se poiki luonnollisesti esiin samanlaisen tekstin. Vaikka voi olla, että todellisuudessa hän kuuluikin yläluokkaan, ja vain flirttaili "roskaväen" kanssa. Tutkimusretki kuitenkin kävi liian raskaaksi ja aiheutti kirjailijan kuoleman ennnen kuin hän ehti kirjoittaa puoliakaan siitä, mitä oli kokenut.