Onni on iso ase

Olen taas katsonut tv:n myötavaikutuksella jonkin verran rikosylikonstaapeli Callahanin toilailuja. Dirty Harry -elokuvien estetiikka, juoni ja moraali näyttävät yksinkertaisen, jopa miehisen selkeiltä, monien mielestä varmaan vanhanaikaisen tylsältä miesviihde stereotypialta. Poliisileffoja on tehty miljoonia ja taas miljoonia hieman eri painotuksilla huumoriin, autokaahailuun, ammuskeluun, väkivaltaan, huumeisiin, mafiaan jne. päin. Clint lähestyy asiaa lännenfilmien suunnalta. Dirty Harryissa ei minusta ole sellaista häiritsevää mafiamachopsykologiaa kuin yleensä yhtä hitaissa ja tietyssä mielessä aivan katsottavissa Robert de Niro-tuotannoissa eikä niin perverssiä tai "koskettavaa" väkivallalla mässäilyä kuten nuoremman polven silmissä katu-uskottavalla Tarantinolla tai astetta epätaiteellisemmissa tavan Bruce Willis- tai Al Pacino-rikosleffoissa. Harry ei juurikaan näytä tekevän mitään teknistä tai haastattelututkimustakaan. Jotenkin vain tapahtumat soljuvat luonnollista tietä eteenpäin niin, että syyllinen saa surmansa loppukohtauksessa jossakin korkealla paikalla Callahanin kanssa. Isokaliiberinen pistooli, vähintään S&W M29 .44 Magnum, riittää ratkaisemaan kaikki ongelmat. Tutkinnallisena taktiikkana on se, että Callahan vierailee myöhässä rikospaikoilla ja toimii houkutuslintuna tai kärpäspaperina rikollisille, jotka yrittävät pistää Callahanin pois päiviltä, mutta joutuvat itse Callahanin ampumana kukin vuorollaan oikosääristen pataljoonaan. Konnat hyökkäävät väijytyksestä Callahanin kimppuun tämän tästä ahkerasti vähintään konepistooleilla ja pommeilla, mutta osumatarkkus on ihmeen huono. Hissi tai auto tulee täyteen luodinreikiä, mutta jotenkin luodit vain eivät osu läpiammuttavan maalitaulun sisällä olevaan sankariin. Vain Callahanin poliisipari saattaa saada siipeensä. Autoja romuttuu tasaiseen tahtiin. Aikaisemmin Callahankin sai jossain välissä pahasti turpiinsa jäädessään konnien vangiksi, mutta viimeisessä Likainen Harry -elokuvassa Clint ei viitsi enää alentua sellaiseenkaan stereotypiaan. Callahan saa ampua seurauksitta kaikki konnat eikä joudu siitä pahemmin tilille, vaikka voi vähän saadakin moitetta komisariolta ja joutua virallisesti hyllytetyksi joksikin aikaa tehtävistään, mutta roistothan eivät noudata virka-aikoja tai -määräyksiä vaan jatkavat Callahanin jahtaamista tämän vapaa-aikoinakin eli vastaavasti Harry voi harventaa rikollisten rivejä kaiken aikaa myös epävirallisesti. Hieno systeemi mutta toimii vaan elokuvissa. Yhtä onnekkaita ja tehokkaita poliiseja ei taida olla oikeasti olemassa. Ja jos olisikin niin holhousyhteiskunta ja kierojen lakimiesten paratiisi ei antaisi heidän toimia. On kuitenkin muistettava, että Likainen Harry ei sorru virka-asemansa laittomiin ylilyönteihin, ota lakia omiin käsiinsä esimerkiksi panemalla "tuomioita" omavaltaisesti täytäntöön. Hän vain puolustaa demokraattisesti ja laillisesti isolla pyssyllä itseään ja samalla koko yhteiskuntaa tehden maailman muualla kuin välittömässä läheisyydessään ehkä hivenen paremmaksi paikaksi elää, vaikka ongelmia ja rikollisia tuleekin aina vaan lisää. Se lienee Likaisen Harryn painava yhteiskunnallinen sanoma. Ainakin muutama katutason pahis saa palkkansa.

Tuottelias toisinajattelija on poissa

Jaaha nyt se sitten tapahtui. Veikko Huovinenkin vaihtoi kortteeria. Muistelen yhtä tv-ohjelmaa, missä hän källäili pihallaan ja meinasi, että on sääli jättää rakennuksia oman onnensa nojaan, kun kuolee. No joo. Siitä saisi joku ulkomaan elävä aihetta ihmettelyyn suomalaisesta kansanluonteesta, mitä ei kai tiukan tieteelliseltä kannalta ole olemassakaan sen paremmin kuin muitakaan kansanluonteita, tai edes luonteenpiirrettäkään. Huovinen oli kuitenkin kansanomainen toisinajattelija, tai itsenäinen ajattelija, miten vain. Luulisin että hän arvosti luovaa laiskuutta jopa enemmän kuin vaikkapa Kalle Päätalo? Eino Säisästä tai Heikki Turusesta en olisi aivan varma. Itse asiassa Huovinen olisi itseoikeutettu alustaja Laiskan kirjallisuuden päivillä, ja saattaahan hän vielä alustaakin, tai edeltää, tai jotain.