Kokeilin sananvapauden rajoja

Yritin julkaista erään lehden keskustelupalstalla tällaista mielipidettä:


Pakko panna rajat kiinni

Ei tästä muuten tule yhtään mitään. Jos niin ei tehdä niin Suomi on mennyttä lopullisesti. Maahanryntäys on taas kiihtymässä ja kohta vuotaa itärajakin. Tällä suunnattomalla typeryydellä tulkita pakolaissopimusta Suomen tuhoksi on sama vaikutus kuin sillä, jos Stalin olisi onnistunut tavoitteessaan vaihtaa Suomen kansa venäläisiin viime sodissa. Nyt se tapahtuu. Kätilöt, nyt äkkiä puhumaan.

Se sensuroitiin varsin pian pois. No ajattelin että ehkä se olikin liian kliseinen ja negatiivinen sekä ahdasmielisen nationalistinen joten yritin seuraavaksi positiivisempaa otetta:


Itsenäinen maa ei sulje rajojaan!

Upeeta mahtavaa seurata kun Suomeen tulvii värikästä väkeä joka suunnalta. Nyt myös itäraja aukeaa. Suomi täyttyy kädenkäänteessä vilkkaista seurallisista ihmisistä! Pian impivaaralainen degeneraatio ja junttius on poispyyhkäisty. Kalpea kantaväestö voi muuttaa päivettymään Portugaliin. Nyt saadaan säpinää Pohjolaan. Koko väestö vaihdetaan parempaan hetkessä. Kiitos EU ja pakolaissopimus. Kiitos viisaat päättäjämme, jotka eivät muuta linjaansa, vaikka mitä tapahtuisi. Ensiarvoista on, suorastaan itseisarvo, että pidämme rajat auki ja poistamme inhimillisen hädän maapallolta! Saamme pelastaa maailman. Suomalaisten on kohta aika väistyä etelään. Tai pohjoisnavalle. Sitä ennen voimme ottaa lisää velkaa niin kauan kuin sitä saa ja maksaa velkaa Heille. Iloista antajaa Merkel rakastaa. Maksamme velkaa.

Mutta ei auttanut. Sekin sensuroitiin pois. Varmaan taas liikaa kliseistä patetiaa.Tuli mieleen toistuva palaute kustantamoista aikoinaan kun olin nuorempi. Kyllä portinvartija tietää. Otin onkeeni ja lopetin moisen ala-arvoisen kirjoittelun. Tasokas kritiikki teki tehtävänsä. Kiitos.

Pitääks mun aina

Kesällä tv-kanavat voisivat lähettää erittäin vanhoja uusintoja. Mitä vanhempia, sitä parempi. Vaikuttaa siltä, että Santeri Kinnunen on jättäytynyt pois televisiosta. Miksi ihmeessä?

Erittäin huonot tosi-tv- ja kokkiohjelmat vaan lisääntyvät televisiossa. Viihdettäkään ei enää viitsitä käsikirjoittaa. Näyttelijäparat yrittävät itse keksiä vuorosanoja toinen toistaan puolivillaisemmissa vinoissa pudotusflopeissa eikähän siitä mitään tule. Se ei ole näyttelijän vahvuusaluetta. Huono oikein huono. Mitään parempaa ei ole luvassa, vaikka TTK jää tauolle. Ennen oli sentään kunnon kulttuuriohjelmia kuten kirjaohjelmia ja tietokilpailuja, filosofien keskusteluja. Nyt on vaan Tuulitunneli ainoa valopilkku. Tv-ohjelmat muuttuvat yhä älyttömämmiksi. Tavoitekatselija on brändätty idiootiksi. Ja kevyt musiikki eli  radio on mennyt pilalle räpistä. Äh, jokainen katsoja muuttuu idiootiksi. Tai ainakin kommentoija.

Jopa niin että en enää pysty lukemaan kirjoja saati kommentoimaan niistä täällä. Mitä luin viimeksi? Peter von Baghin väsyneet muistelmat. Jäin lähinnä ihmettelemään miksi hänen isänsä jätti professuurin Turussa lääketieteellisessä tiedekunnassa ja muutti Helsingistä toiseen periferiaan eli Ouluun. Jokin skandaali siinä täytyi olla takana. Kerouacin originaalia Matkalla kirjaa selailin, mutta se oli vaan selostusta tavisten tyhjänpäiväisestä elämästä höystettynä muutamalla snobilla joskus kauan sitten vanhaan hyvään aikaan kylläkin. Pynchonin uutuutta kirjastossa en pystynyt lukemaan ollenkaan, jokseenkin epäkiinnostavaa, en havainnut yhtään seksikohtausta. No joo, löysin viiveellä Antti Heikkilän ravintoa ja terveyttä käsittelevän kirjan oliko vuodelta 2006. Se mies osaa kirjoittaa todella hyvin ja helppotajuisesti vaikeista asioista. Vanhemmiten hän on tullut toisinajattelijana ehkä liiankin poleemiseksi ja jostain kuulin, että hän ei kestäisi enää Suomen virallisia ravintosuosituksia ja muuttaisikin Saksaan. Tiedä häntä mikä on totuus. Ehkä alan karppaajaksi nyt kun se on jo pois muodista.

En tiedä kuka tohtoreista Mercola, Tolonen tai Heikkilä aloitti ensin, ehkä Tolonen, ja onko heidän ajattelussaan perustavia eroja (tai Somppien opissa), mutta päällisin puolin he näyttävät edustavan samaa uskoa. Jos tv2 ei ole vielä järjestänyt ravintoiltaa, niin eikö olisi jo korkea aika ennen kuin suuret profeetat lopettavat?

Toisen Salpausselän glasiaalimorfologiasta hieman Jaalasta luoteeseen

Ajattelin pikaisesti tarkastella glasiaalimorfologiaa Jaalan ympäristöstä (MML, karttaikkuna). Kuvassa 1 näkyy vihreällä molempien Salpauselkien kulku noin länsi-itäsuuntaisen jäätikön reuna-aseman mukaisesti. Vihreällä värillä kartassa on merkitty sora ja hiekka ja moreeni on ruskealla ja kallio punaisella ja järvet sinisellä (GTK 1:200 00 maaperäkartta).

Kuva 1. Kuvassa näkyvät vihreällä molempien Salpauselkien kulku. Vihreällä värillä kartassa on merkitty sora ja hiekka ja moreeni on ruskealla ja kallio punaisella. Sinisellä kuvastuvat järvet. Violetti on hienosedimenttiä. (MML_karttaikkuna: http://www.paikkatietoikkuna.fi/web/fi/kartta 1:200 000)

Molemmissa Salpausselissä näkyy jonkinlainen katkos noin linjalla Kirkkojärvi_Rautjärvi. Siihen ehkä vaikuttaa kallioinen ylänköalue. Jaalan kohdalla IISs esiintyy hiekan osalta noin kahtena isona selänteenä ja Jaalan länsiluoteisella puolella jäätikön reuna on ollut reunamoreenien mukaan hieman pohjoisempana vaihdellen useasti asemaansa.

Kuva 2. Reunamoreeneja (RM) ja De Geer-moreeneja Jaalan luoteispuolella, missä II Salpausselkä ei esiinnykään yhtenä lajittuneena (glasifluviaalisena) reunamuodostumana, vaan vähäisempinä moreeniselänteinä. (op.cit.)

Kuvassa 2 näkyy reunamoreeneja ja De Geer-moreeneja Jaalan luoteispuolella. II Salpauselkä  esiintyy siellä useina peräkkäisinä reunamoreeneina.

Tai sitten voidaan tilanne tulkita niin, että jään reuna oli kyllä suora siinä vaiheessa jatkuen länteen, mutta mitään ei kerrostunut kuin hieman myöhemmin moreeniharjanteita. Vielä pohjoisempana näkyy matalampien vuosimoreenien eli De Geer -moreenien parvi. Niiden esiintyminen Toisen Salpausselän itäisellä osalla tuossa asemassa suhteessa II Salpausselkään on muistaakseni harvinaista. Se saattaa liittyä siihen, että jään reuna oli vetäytynyt jo hieman II Salpausselän sisäpuolelle ennen kuin Baltian jääjärvi purkautui?

Yleensä nimittäin arvellaan, että De Geer-moreeneja syntyy paremmin syvässä vedessä, vaikka Salpausselkävyöhykkeessä niin ei aina asia näytä olevan. Täälläkin veden syvyys jäätikön reunalla lienee ollut korkeintaan noin 30 m. Joten reunamoreeniparven esiintyminen tuolla alueella voidaan esittää myös todisteena siitä, että De Geer - moreeneja voi syntyä jopa melkein supra-akvaattisesti. Kuitenkin ne suosivat alavia tasaisehkoja laaksoja.

Vuosimoreeniparven itäreunassa miltei N_S -suuntaisessa harjussa näkyy peräkkäistä kuoppa_kaariharjanne -topografiaa, minkä voisi arvella liittyvän vastaaviin reuna-aseman pysähdyksiin tai jopa oskillaatioihin, mitkä saivat aikaan moreenivalleja.

Laskin moreeniparvessa olevan noin 23 vallia noin 3,9 kilometrin matkalla. Näin jäätikön reunan vuosiperääntymisen arvoksi saadaan noin 170 m kyseisellä reunamoreeniparven alueella Karijärven eteläpuolella heti siinä vaiheessa kun jään reuna alkoi perääntyä Toiselta Salpausselältä noin 11 590 vuotta sitten.

Itämeren mysteeri

Dialogi jatkuu. Jopa monologi.

Emi: i have followed your blog

Dina Balqis: More Traffic for u.. $$$ real money.

Kohta totuus paljastuu: http://www.oceanexplorer.se/

Tai sitten MIB estää sen taas.

Tiedote on jo myöhässä. Alkaa näyttää huolestuttavalta.

Paula: i increased my blog visitor by registering at http://www.blogobo.com

Meera: nice blog i'm so impress..about it..pls visit us back thanks

Itämeren muodostuma on edelleen pyöreä ja jossain siellä on pilari?

Täytyy odottaa, että kuvusta kairataan näytteet. Ehkä kyseessä on muinainen betonirakennelma. Pilari ei oikein viittaa avaruusalukseen? Kovin geologiselta tai tietyltä kiveltä muodostuma ei näytä.

Korkeintaan kalkkikiveä tai silttikiveä yms., mutta keinotekoisesti muotoiltu. Tulivuoren, intruusion tai jääkauden kanssa tuskin mitään tekemistä.

Jostain Vietnamista päin löydettiin joltain louhokselta kiekon muotoisia kiviä, noin pienehkön lentävän lautasen kokoisia. Mitähän ne nekin olivat?

Jääkauden kanssa voi olla siinä mielessä tekemistä, että alue saattoi vaikkapa Veikselin alkupuoliskolla (yli 80 000 vs. esim.) jossain vaiheessa olla melko ylhäällä ja merenpinta alhaalla ja jäätä vain Ruotsin puolella enemmälti?

Mutta voipa olla tuollainen aika nuori (uso-)rakennelma tai miksei mereen laskeutunut avaruusaluskin, aika vastikään. Ja jatkuvasti käytetty jotenkin. Joopa joo. Jos ei kyseessä ole huijaus.

Odotetaan mitä asiasta ilmenee, mutta edelleen tapaus voisi olla se savuava ase.

Savujäljet paikan kivissä saattaa olla vaikkapa mangaanisaostumia kyllä?

Olisiko joku kipannut ylimääräiset betoninsa mereen? Eli ehkä on haluttu peittää tai haudata jotain, mutta niin että paikalle löydetään haluttaessa. Atlantislaisten yms. vanha ydinhauta? Natsien aitatolpastakin on puhuttu.

Tai NL:n peittämä sukellusvene?

Spekulaatiot jatkuvat. Mielenkiintoista.

Joo, tällä hetkellä veikkaisin peitettyä merenalaista jätehautaa sukellusveneineen tai ilman. Voipa olla säteilevääkin.

Mielialalääkkeet aiheuttavat joukkomurhia

Autenttisten tutkimusteni mukaan mielialalääkkeet tai tietyt mielialalääkkeet ovat paljastumassa yhä vahvemmin absurdien joukkomurhien ensisijaiseksi syyksi. Vastuu murhenäytelmistä on siis paitsi itse tekijällä niin myös lääketehtailla, lääkäreillä, apteekeilla, ja valvovilla viranomaisilla, etenkin Valviralla. Kyseisten lääkkeiden käyttö tulee kieltää lailla heti. Ne eivät kertakaikkiaan sovi ainakaan suomalaisille. Syynä saattaa olla jotkin tietyt geenilinjat ja se voi liittyä suomalaisiin ns. alkuperäiskansana. Suomalaiset miehethän edustavat itäisten mammutinmetsästäjien jälkeläisinä alkujaan yleensä aivan eri geeniryhmää kuin naiset, jotka näyttävät olevan enemmän läntistä perua ja joiden geeniperimä on lähempänä keskimääräistä eurooppalaista feminiinistä alkuperää. Ampumatapaukset eivät todellakaan johdu mistään arkaaisesta mieskulttuurista, mikä Suomessa naistutkijoiden mielestä vallitsee.

Enbuske ei katsonut taakseen

Istun kesäkauden avajaisiksi terassilla ja teen sosiologisia huomioita.

Mitä enemmän kallistelen lasia, sitä parempia tutkimusideoita saan ja sitä merkityksellisempiä havaintoja teen. Piankin ymmärrän yhteiskunnan ja ihmisten toiminnasta jotain uutta, mitä tieteen valokeila ei ole vielä valaissut. Televisio-ohjelmia ja YouTube-videoita tai blogeja ei tässä yhteydessä lasketa mukaan.

Pimeiden pisteiden löytäminen ja läpivalaisu saattaa olla avuksi kun hakee apurahoja tai tavoittelee lukijoiden suosiota skuupeista juorulehteen puhumattakaan, vaikka ratkaisevaa on tietenkin muutamat muut sosiologiset ilmiöt. Itse olen suuntautunut stereotypiaan ja binäärilogiikkaan dialektiikan eli diaesitysten ohella.

Muukalaisia parveilee nykyään keskustan kaduilla enemmän kuin ennen. Tai oikeastaan alan itse olla muukalainen ja omituinen relikti, vaikka en ole täällä syntynyt. En ole mistään kotoisin.

Kun ihmiset kävelevät toisiaan vastaan ja jatkavat matkaa toistensa ohi, tapahtuu joskus jotain postitiivistakin, ei siis pelkkää kiireistä askellusta lappu silmillä keskipäivällä tai ruhjovaa väkivaltaa pikkutunneilla. Tietenkin populaatio-otos ja konteksti vaikuttaa käyttäytymiseen.

Useinkin mies, vanha tai nuori, kääntää päänsä ja katsoo kauniin naisen perään. Ja kävelee eteensä katsomatta lyhtypylvääseen. No sentään aika harvoin. Tuollainen mies ei kuitenkaan ole homo, vaan sika, vaikka hänen käytöstään ohjaa estetiikka.

Jos taas mies ei katso hottiksen perään, niin voidaan epäillä, että hän on homo tai hyvinkasvatettu ja hyperkorrekti tai akuutin naissuhteensa lamaannuttama tai vähintään resenttisesti valvoma. Yleensä naiset eivät katso miesten perään,jos kyseessä ei ole joku kuninkaallinen tai muu julkkis eli jääkiekkoilija kesälomalla, Brad Pitt.

Loppupäätelmänä voidaan todeta, että naiset on luotu katsottaviksi ja miehet katsojiksi. Naistutkijat puhuvat tässä yhteydessä subjektista ja objektista. Käsittääkseni objekti on niskan päällä sata nolla kuten huomattava subjekti Jippukin laulaa. Jos nainen katsoo tuntemattoman naisen perään hän on lesbo, tai muotibloggari.

Kosketusteoria

Chisun Sabotage-laulusta tuli mieleen, että jos on masokisti niin tosiaan kipu on hyvä keino saavuttaa tyydytystä. Yksilö saa mekanistisesti ehkä helpoiten voimakkaan aistimuksen kivun kautta? Viiltelylle ei ole positiivista vaihtoehtoa vai onko? Muuta kuin seksikosketus. Mistä päästään henkiseenkin ilmiöön rakkaus, minkä moni uskonnollinen ja filosofinen suuntaus on maininnut perustavaksi ilmiöksi maailmassa. Samoin kuin masokistilla jonkun muun tuottama kipu on parempi niin myös rakastajalla jonkun muun kosketus on yleensä parempi kuin oma kosketus. Kipu, alistuminen ja alistaminen saattaa yhteen sadistin ja masokistin. Seksiakti eli -kosketus yhdistää kaksi tai useampia rakastavaisia. Kiksejä voi saada tietenkin myös auditiivisesti, visuaalisesti ja oraalisesti, jopa puhtaan henkisesti kulttuurituotteista. Mutta kosketus näyttää muodostavan tärkeimmän mekanistisen perustan hedonismille. Ja nykyään ehkä yhä useammat hakevat yhä enemmän mielihyvää ja addiktiota aistinautinnoista, mitkä siten ohjaavat yksilön elämää ja sivilisaatioiden kehitystä.

Hiidenkirnun synty

Hiidenkirnujen synnystä on esitetty monia teorioita, joista minusta mikään ei tunnu täysin tyydyttävältä. Myös Parkkunen on epäillyt niitä.

Jäätikkökaivon (moulin) suhteen ei tunnu uskottavalta, että se pysyisi tarpeeksi kauaa paikallaan, jotta kirnu syntyisi. Jäätikköjokivirtaus taas ei vaikuta tarpeeksi tehokkaalta ja toisaalta nykyisiin jokiinkaan ei juuri synny kirnuja tai ainakaan en ole nähnyt niitä. Jäätikköjokikaan ei tarpeeksi erodoivana koko aikaa oikein pysy paikallaan.

Siksi kehittelin alustavasti teorian, jonka mukaan kirnu syntyy pyörivän jääpuikon vaikutuksesta. Puikon alaosassa on timanttipitoista debristä. Kyseessä on siis jonkinlainen luonnollinen pora ja poraus. Pyörittävänä voimana on tässä versiossa vesi ja prosessi tapahtuisi toistaiseksi tarkemmin määrittelemättömässä jäätikköympäristössä. Myöskin tässä teoriassa on samoja heikkouksia kuin muissakin kirnuteorioissa, mutta ei ehkä niin paljon, vaan enemmän, no vitsi vitsi. Haittaaks se.

Siksi versioin myös toisen teorian, minkä tapahtumat sattuisivat vielä syvempänä jäätikön keskiosissa. Työskentelevänä mediumina olisi plastinen jää, jonka virtaus alustan yli paikoin muodostaa hiidenkirnuja poraavia pyörteitä. Kun monttu olisi saanut alkunsa niin jäätikön pohjalla painesulamispisteessä liikkuva jää luonnostaan joutuisi tuollaiseen spiraalivirtaukseen eikä vain virtaa kuopan yli reagoimatta siihen mitenkään.

Jäävirtauksessa abrahoivaa ainesta pysyisi paremmin kontaktissa kallioon kuin vesipyörteessä, missä työkalut pyrkivät asettumaan pyörteen keskelle eikä kirnun reunoille tai pohjalle. Tarpeeksi voimakkaassa virtauksessa ei pääse tapahtumaan myöskään kuopan ennen aikaista täyttymistä moreenilla.

Konservatiisempi versio, ja pieni myönnytys vanhaan jauhinkivimekanismiin päin, edellisestä mekanismista on sellainen, missä tarvitaan todellakin vain pyörre nopeasti virtaavassa pohjajäässä, joka saa kirnun esiasteessa eli kolossa olevat kivet pyörimään kirnussa yhtenä massana. Näin tapahtuu porautuminen yhä syvemmäksi. Tämä selittäisi aika hyvin Parkkusenkin havainnot hiidenkirnujen seinämiä kiertävistä rihloista ja hiidenkirnujen yleisen sisuksen, mikä muodostuu yhtenäisestä kivi- ja lohkaremassasta. Joissain tapauksissa myös suorat jää- ja vesipyörteet kirnun sisällä saattaisivat täydentää kirnun syntytapahtumaa.

Hiidenkirnuista on sanottu, että ne aina liittyvät jäätikön sulavesivirtoihin ja harjusysteemeihin. Jos jälkimmäinen teoriani pitää paikkansa niin niitä löydetään myös muualta, ehkä juuri voimakkaimpien jäävirtausten eli megaflutingien paikkeilta ja keskeltä drumliinikenttiä. Kunhan vaan kaivetaan niitä drumliinien alta esiin hah hah.

Ilmeisesti hiidenkirnuja syntyy poikkeustapauksissa myös joidenkin vesivirtausten yhteydessä (vrt. Imatrankoski?). Pieniä hiidenkirnuja voi syntyä juuri kavitaation ja yleensä lyhytaikaisen vesipyörteen vaikutuksesta. Saattaapa syynä olla myös jokin taivaallinen purkaus kuten Parkkunen on esittänyt. Lähinnä mieleen tulee meteori, joka sattuisi pääsemään ilmakehän läpi maanpinnalle asti ja jopa suorassa kulmassa maanpintaan nähden. Tämä selittäisi Parkkusen havainnot eksoottisista pii-, kalkki-, ja metallikivistä juuri kirnujen pohjilla. Voi kyseessä tietenkin olla myös jokin muu vielä salaperäisempi energiapurkaus. Tutkimukset jatkuvat, luulisin.

Paskateoria

Kesken kirjallisen nousukiidon vuonna 2005 yllättäen kuollut kirjailija Arto Salminen on jälleen ajankohtainen nimi. Uusi kotimainen menestyselokuva Varasto pohjautuu hänen samannimiseen kirjaansa. Varmaan jatkoakin seuraa Salmisen suppeahkon mutta napakan tuotannon filmatisoinnissa.

Häntä on sanottu suomalaisen inhorealismin, ilkeilyn, inhottavuuden, paljastuksen, totuuden, rehellisyyden, mustamaalauksen, lakonisen tylyilyn ja tragikomiikan mestariksi. Muistan kun Salminen esiintyi noin 10 vuotta sitten televisiossa ja puhetta oli paskateoriasta. Valitettavasti täytyy tunnustaa, että nyt en muista, mitä se paskateoria oikein tarkoitti? Yksi Googlen puutteista, tai omista puutteistani taidossa käyttää hakukoneita, on mielestäni se, että en saa sitä kautta Suomesta vastausta kysymyksiin tyyliin "mitä tarkoittaa paskateoria". Hakukone löytää vain muutamia itse asiaa sivuavia heittoja.

Kustannustoimittaja Haanpää viittaa selvästi harhaan sivuhuomautuksellaan, että kirjan nimi tulee siitä, että alkuperäinen ajatus sijoittaa tapahtumat lähitulevaisuuteen oli paskateoria, mikä ei toiminut. Ja muistaakseni Salmisen kustannustoimittaja oli Touko Siltala, mutta ehkä hän oli Haanpään edeltäjä Salmisen kustantajana. Luultavasti kuitenkin itse paskateoria on ajateltu aivan toimivaksi.

Mutta mitä ihmettä se tarkoittikaan. Sitäkö että paska nousee julkisuudessa pintaan ja että iltapäivälehtiä kiinnostaa vain paska tai moska. Ei se niin voi olla. Tai olkoon toistaiseksi kunnes saan selville asian. Sitä ennen täytyy turvautua ennakkoluuloisesti ja epäkorrektisti paskateoriaan: Salminen eli sattumalta tai tietoisesti kansan pariin hakeutuen sellaisen elämän, että se poiki luonnollisesti esiin samanlaisen tekstin. Vaikka voi olla, että todellisuudessa hän kuuluikin yläluokkaan, ja vain flirttaili "roskaväen" kanssa. Tutkimusretki kuitenkin kävi liian raskaaksi ja aiheutti kirjailijan kuoleman ennnen kuin hän ehti kirjoittaa puoliakaan siitä, mitä oli kokenut.

Sielu on olemassa

Television tiedeohjelmistakin oppii kaikenlaista hyödyllistä. Esimerkiksi sen, että Torinon käärinliina on aito (vrt. Hiltunen) ja sen, että sielu on olemassa. On tutkittu, että sairaalassa sydänpysähdyksen aikana, jolloin aivot eivät voi olla toiminnassa, noin 10 % ihmisistä katselee elvytystilannetta ylhäältä katonrajasta. Ehkä niillä 90 prosentilla on vastaava rajatilakokemus, mutta jokin estää ihmistä muistamasta sitä. Kun aivosähköinen käyrä osoittaa suoraa viivaa, aivot eivät voi toimia eikä niillä voi olla myöskään harha-aistimuksia. Silti nämä ihmiset voivat jälkeenpäin selittää tarkasti, mitä heidän ympärillään tapahtui, kun he olivat hetken aikaa kuolleita. Jopa syntymästään sokeat voivat nähdä saman. Tietoisuus tai sielu voi säilyä ainakin jonkin aikaa olemassa, vaikka ruumis olisi kuollut. Sielu voi toimia irrallaan ruumiista. Sielu tai tietoisuus ei synnykään pelkästään monimutkaisten aivokytkentöjen tuotteena tai tietoisuus ei ole (pelkästään) aivojen ominaisuus, seuraus tai välitön heijaste tai vain aivojen luoma ja aivoista kiinteästi riippuvainen illuusio minän olemassaolosta. Descartes oli oikeassa. Ihminen on dualistinen sielun ja ruumiin yhteenliittymä. Tosin saattaa olla jopa sieluttomia eläviä ruumiita, kuten muutamista on epäiltykin. Tällä tiellä kaukana ei myöskään ole ajatus vaikkapa demoneista tai itse sielunvihollisesta, kummituksista, sielunvaelluksesta, karman laista, paratiisista, kuoleman jälkeisestä elämästä jne. (vrt. vaikkapa Luukanen, ufologia ja uskonnot).

Muukalaisten avaruusalus Itämeren pohjassa?

Ruotsalaiset hylynetsijät, Ocean explorers johtajanaan Peter Lindberg, ovat huomanneet (19.6. 2011) kai viistokaikuluotaimen kuvasta mystisen ympyrän tai litteän kupolin/kiekon 87 metrin syvyydessä merenpohjassa jostain puolivälistä Ruotsin ja Suomen rannikkoa. Kohteen läpimitta on noin 60 metriä. Siihen liittyy toiselta puolen 300 metrin pituinen painanne, kuin laskeutumisjälki. Aikaisemmin ryhmä on löytänyt jopa samppanjaa.

Alustavan tulkinnan mukaan kyseessä on siis pyöreä kumpare, joka muodostuu kiinteästä aineesta kuten kivestä, betonista tai metallista. Ympyrämäinen uudehkon näköinen kohoumamuoto tulopainanteineen näyttäisi viittaavan taivaalliseen alkuperään: meteori tai avaruusalus. Nyt saattaisi olla mahdollista kerralla todistaa ufoteoria oikeaksi. Monien mielestä tämä valtava kohde muistuttaa Star Warsin Millennium Falcon -alusta. Julkaistussa kuvassa kupolin pinta näyttää minusta tosin ehkä kuvaustekniikasta johtuen hieman epätasaiselta.

Kyseessä saattaa olla vain geologinen muodostuma kuten pehmeämpien sedimenttien ympäröimä kalliopaljastuma, ehkä kalkkikivikallio. Painanne selittyisi pohjavirtausten aiheuttamalla eroosiolla. Positiivinen muoto sulkee pois meteorikraaterin tai tulivuorikraaterin. Alueella tuskin on ollut myöskään kimberliittipiippua tai tulivuoritappia. Graniitteihinkin voi kyllä liittyä ympyrämäisiä rakenteita. Jäätikön toiminta saattaisi tuottaa myös pyöreitä muotoja vaikkapa sulavesiputoukseen (vrt. hiidenkirnun syntyminen), kame-kumpuun tai johonkin moreenikumpuun liittyen, mutta sekään ei ole tuolla alueella todennäköistä. Ison meteoriitin säilyminen ehjänä vaikuttaa aika kaukaa haetulta, mutta lienee mahdollisuuksien rajoissa sekin. Tottakai myös ihminen on voinut noinkin ison esineen paikalle kuljettaa, mutta siinä tapauksessa on jälleen vaikea kuvitella, mikä se alunperin olisi ollut ja mihin tapaus olisi liittynyt.

Hylynetsijöiden piirissä on herättänyt kysymyksiä miksi kohdetta ei samantien tarkemmin tutkittu, mutta ilmeisesti hylynetsijät eivät siihen hommaan itse uskaltaneet, tai koska kyse ei selvästikään ollut samppanjalastista, niin he luovuttivat jatkotutkimukset Ruotsin merimuseoviranomaisille, ja sitä kautta tapaus painettaneen unholaan, ellei Raumanmeren Hylky-Team tai muu vastaava luotettava suomalainen taho puutu asiaan.

Torinon käärinliina onkin Leonardo da Vincin luomus?

Katsoin nimittäin juuri äsken kolmoselta sellaisen dokumentin, jossa niin väitettiin ja minähän uskon aina edelliseen puhujaan.

Viimeksi kun asiaa googlailin vajaa kymmenen vuotta sitten kallistuin muistaakseni juuri ja juuri myös myöhemmän alkuperän puolelle, vaikka kankaassa väitettiin olevan Jeesuksen aikaisia siitepölyjä, radiohiiliajoitus olisi väärä jne.

Nyt tv-dokumentissa tuotiin esille minulle uusia todisteita ja annettiin uskottava kokonaiskuva aiheesta: Leonardo da Vinci teki Jeesus-hahmon Savoy-suvulle Camera Obscuralla vanhalle pellavakankaalle, johon oli sivelty hopeasulfaattia tms., tavallaan ensimmäisen valokuvan. Hieman himmeän mutta sellaisenaan uskottavan. Hän valotti erikseen samalle kankaalle sekä selkäpuolen, etupuolen ja pään, jonka mallina hän käytti omaa päätään.

Käsityksemme siis sekä täydellisestä naisesta (Mona Lisa) ja Jeesuksen tai Jumalan hahmosta pohjautuvat samaan malliin: tekijään itseensä eli Leonardo da Vinciin. Mona Lisan kasvojen suhteiden identtisyys da Vincin ja käärinliinan hahmon kanssa on myös todistus siitä, että da Vinci teki käärinliinaesityksenkin. Tosin da Vinci etsi tyypillisen ihmiskasvon mittasuhteita ja ne sopivat aika moneen.

Tekotapa selittää mainiosti sen, että Torinon käärinliinan hahmossa on pieniä anatomisia suhdevirheitä, esimerkiksi pää on asemoitu ja suhteistettu vartaloon nähden hieman väärin. Toisaalta tekotapa selittää kasvojen ja ruumiin kapeuden, koska käärinliinoihin kolmiulotteinen malli olisi hahmottunut huomattavasti leveämpänä palloefektin takia.

Suorastaan uskomaton pilailija tuo da Vinci. Niinpä ehkä minun pitää vielä kysyä toinen mielipide vaikkapa täältä ja katsoa dokumentti, joka todistanee käärinliinan sittenkin ihmeeksi. Petri Paavola ja dosentti Hiltunen näyttävät olevan hieman harhapoluilla molemmat.

Da Vinci -teoriaa vastaan on sanottu olevan mm. sen, että hopeaa ei ole havaittu kankaasta ja valokuvia ei osattu tehdä ennen kuin 1800-luvulla. Ei pidä unohtaa myöskään mahdollisuutta, että kuva syntyi säteilyn vaikutuksesta siinä vaiheessa, kun ne valkopukuiset tyypit menivät Jeesuksen haudalle ja säde vetäisi kaikki takaisin avaruusalukseen.

Paradigman vaihdos

Sosiologiassa ja lääketieteessä on sosiobiologia ja evoluutiopsykologia syrjäyttämässä psykoanalyysin. Freud on viimeinkin osoittautumassa huijariksi. Samoin paljastuu humpuukiksi koko nykyinen psykiatrinen, kriminaalinen jne. hoito. Jopa postmodernismi kaikissa muodoissaan, eikä vähiten kirjallisuudessa, romahti, voihan nenä. Esimerkiksi Juha Siltala ja hänen oppikuntansa seisookin tyhjän päällä. Oikeastaan koko länsimainen kulttuuri ja älymystö on pahassa kriisissä, voihan Zizek. Sekä Kant että Moore kumoutuvat etiikassa, puhumattakaan Sartresta ja kaikista myöhemmistä ranskalaisista uusfilosofeista, mennyttä kamaa. Alitajuntaakaan ei enää ole. Luovuus kai häipyi samantien, siistiä. Onneksi Esa Saarinen ei ole moksiskaan. Suuret kansakuntaa yhdistävät kertomukset palasivat. Kansannousuja tapahtuu. Juopotteleva mieslauma tekee oikeasti jotain ja saa tyttöjen jakamattoman suosion. Barcelona on kuin toiselta planeetalta.

Siperia opettaa eli kukkivan roudan maa

Esa Saarinen painottaa Jörn Donneria käsittelevässä kirjassaan, että myös ns. epäkirjailijat ovat mitä suurimmassa määrin kirjailijoita. Muut kuin kaunokirjallista tekstiä tuottavat kirjailijat ovat joutuneet heidän mielestään pahasti paitsioon, pois kaanonista. No, nykyäänhän blogien ja kolumnien (epä)kirjoittelu on räjähtänyt pilviin. Kuitenkin haluan täällä fiktiivisillä kirjallisuuden päivillä kantaa korteni tässä mielessä kekoon ja laatia myös (pseudo)tieteellisiä tai dokumentaarisia artikkeleita tai niiden tynkiä, joissa esitän tieteellisesti merkittäviä kannanottoja, öhöm.

Routanousukokeilla on osoitettu, että ns. routimattomatkin maalajit, jotka eivät sisällä lainkaan hienoainesta routivat hieman huonoissa pakkas- ja kuivatusolosuhteissa, ja että jos halutaan olla jokseenkin varma, että maa-aines ei ole routivaa ominaisuuksiensa takia eli jos halutaan maa-ainesvalinnalla estää routimista, niin aines ei saa sisältää hienoainesta (raekooltaan alle 0,06 mm) kuin korkeintaan prosentin verran.

Näin ollen esimerkiksi uudet InfraRyl -vaatimukset ovat aivan liian lieviä routivuuden kannalta. Rakennekerroksiin käytetään materiaalia, mikä on routivaa. Yleisimmin käytetyt kantavan kerrokset murskeet ovat perinteisestikin arvioituina routivia. Eristyshiekasta on tie- ja katurakennuksen IfraRyl-vaatimuksissa kokonaan luovuttu ja suodatinhiekalle sallitaan hienoainespitoisuuksia, mitkä selvästi voivat aiheuttaa routimista. Aina kuivatusjärjestelyt eivät onnistu ja routimisherkät rakennekerroksetkin todella routivat, kun pakkasta on tarpeeksi. Tämä on näkynyt selvästi Suomen maanteillä ja rautateillä tänä keväänä. Urakoitsijat säästävät ja kansa kärsii tai maksaa ja kärsii.

Lievennettyjen eli lämpimämpiin maihin sovellettujen rakennusvaatimusten takia sitomattomien kerrosten ongelmat lisääntyvät ja pahenevat, jos normaalitalvet jatkuvat. Myös asvaltin pakkaskestävyyttä voisi ehkä kehittää.

Dynaaminen analyysi ilmiöstä on nähdäkseni seuraavan suuntainen. Tieteen uudet saavutukset laajentavat routivien ainesten piiriä: perinteisesti teoriassa routimattomina pidetyt ainekset saattavatkin todellisuudessa routia ja jopa ns. routimattomat ainekset routivat sopivissa olosuhteissa. Ilmasto saattaakin joinakin talvina pysyä entisellään tai jopa taantua. Rakennekerrosten vaatimukset ovat lieventyneet varsinkin routivuuden suhteen. Lopputuloksena on, että routavauriot todennäköisesti lisääntyvät.

Tuhkaa taivaalle

Tutkimusteni mukaan Islannin tulivuori Eyjafjöll jäätikkö Eyjafjallajökullin alla tai reunalla lähetti tuhkaa yläilmoihin enemmälti seuraavina aikoina (UTC): 14.4. klo 10-16. 15.4. klo 5-11. 16.4. klo 18 - 17.4. klo 22. 18. 4. klo 3-10. Skotlannin tasolle tuhka ehti noin viidessä tunnissa. Suomeen se taisi saapua jo noin päivässä, kun tilanne alkoi. Tuulet ja yläilmojen suihkuvirtaukset puhaltavat tietenkin säännönmukaisesti aina itään ja juuri Suomeen päin.

Eli luulisin "suotuisten tuulten" tuovan uutta tuhkaa jo maanantaina Suomeen, mutta arvaisin että ei kovin suuria määriä ja lentotila voidaan aukaista jo viimeistään keskiviikkona ellei tiistaina.

P.S. Tänään 19. 4. jo ainakin välillä 4-14 on taas ollut voimakasta tupruttelua, joten voi olla, että tuo aikaisempi arvaukseni ei välttämättä aivan tarkasti pidä paikkaansa heh heh. Riippuu tuulista.