Lyötty palaa kehiin

Lyötty kokeili ovea. Se oli auki. Hän työntyi sisään asuntoon. Tavaroita lojui hujan hajan siellä täällä. Julia näytti kuitenkin yhtä upealta kuin ennenkin. Hän istui lyhyessä mekossa sohvalla, kittasi kaljaa ja töllötti teeveetä. Oletko yksin, Lyötty kysyi. Julia katsahti häneen ja sanoi, kyllä jepari, mä olen aivan yksin. Jimi lähti lätkiin. Miksi? Emmä tiiä, kai se kyllästyi minuun. Jaha se on aivan ymmärrettävää. Miksi olet deekiksellä? En ole. Et ole käynyt töissä viikkoon, etkä ole ilmoittanut sinne mitään. Se alkaa olla syy irtisanomiseen. Huomenna mä otan itse loparit. Miksi? Mä en jaksa enää sitä p...a virastoa. Millä ajattelit sitten elää vai onko sulla säästöjä? Voi v...u, mitä mun raha-asiat poliisille kuuluu. Alan jakaa vaikka p...ulloa. Vai niin, se kuuluu kyllä huoltopoliisille aika kiinteästi. Mutta ei se mitään. Voisit alkaa mun jalkavaimoksi. Paljonko maksat? Kolme kymppiä kuussa. Pimeenä? Pimeenä. Kiinni veti. Aletaanko heti hommiin? Aletaan vaan. Mut mä vaadin etumaksun. Paljonko? Kybän. Selvä, tässä on. Lyötty kaivoi taskuaan ja laski setelin Julian käteen. Julia näytti vähän pöllämystyneeltä. Hän pujotti rahan rintojensa väliin ja poistui takahuoneeseen. Pian Lyötty kuuli veden lorinaa. Lyötty päätti itsekin mennä suihkuun ja kiiruhti Julian perään. Hän vilkaisi ennen riisuutumistaan Juliaa vaahtosuihkussa ja se kuva painui hänen mieleensä kuin olisi poltinraudalla poltettu naudan vuotaan.

Laihialainen hätävara

Aamulla huomasin että kahvipaketti oli tyhjä joten jouduin tyytymään teepussin antimiin. Olenkin ripustanut sen kuivauskaapin alle jo vuosia sitten näitä äkillisiä tarpeita varten. Noinkin tuore vihreä tee on kyllä siitä huono, että sen nauttiminen kiihdyttää aineenvaihduntaa ja lisää siten ruokalaskua.

Fjodor Dostojevskin elämä_keskiväli

Seuraavassa pitäydyn Vladimir Hotinenkon ohjaaman ja Eduard Volodarskin käsikirjoittaman Fjodor Dostojevskin (Jevgeni Mironov)elämästä kertovan tv-sarjan antamiin tietoihin, melkein. Ja kertaan juonta (VAROITUS), valitettavasti, joskin vain jo esitetystä jaksosta.

Aikaisemmin ihmettelin naivisti mitä annettavaa Dostojevskilla oli Apollinarijalle (Olga Smirnova) sen tavanomaisen lisäksi? Tietysti Polina saattoi antautua Dostojevskille myös siksi, että saisi julkaistua Dostojevskien lehdessä käsikirjoituksensa Toistaiseksi. Ja niin ilmeisesti tapahtuikin ja Polina Suslovasta tuli kirjailija kuten sisarestaan Nadezhdastakin, joka oli myös ensimmäinen venäläinen naispuolinen lääketieteen tohtori sekä vallankumouksellinen feministi.

Ehkä ensimmäinen perääntyminen suhteessa tapahtui sen jälkeen kun julkaisupäätös oli tehty ja ehkä kirjoitus oli jopa julkaistukin ainakin osittain siinä vaiheessa? Myöhemmin jo Polinan hylkäämänä Dostojevski sai tietää, että hänen vaimonsa Maria Isajeva (Tsulpan Hamatova) ei ollutkaan rakastanut häntä, vaan että Maria rakasti edelleen nuorta rakastajaansa, jonka kanssa hänellä oli ollut suhde ennen lähtöä Dostojevskin mukaan, koska Maria oli arvioinut Dostojevskin varakkaammaksi kilpakosijoista. Ehkä niin olikin, vaikka Dostojevski itse ei katsonut talouttaan erityisen vakaaksi.

Vaimonsa tunnustuksesta järkyttyneenä Dostojevski ryntäsi aamuyöllä Apollinarijan asunnolle ja uhkasi tappaa tämän jostain minulle käsittämättömästä syystä. Ehkä hän halusi, että kun hän ei saanut Polinaa niin ei sitten kukaan muukaan? Tai paperiveitsenä Marian tunnustuksen hetkellä käsillä ollut puukko veti häntä vastustamattomasti intohimorikosta kohti? Kun Dostojevskin tuollaiset tappoaikeet paljastuivat veitsen pudotessa ennen rakastetun selkään uppoamista maahan, Apollinarija käyttäytyi erikoisesti ja otti Dostojevskin uudestaan rakastajakseen ja suunnitteli jopa Euroopan matkailua tämän kanssa. Nykypäivänä luulisin, että useimmat naiset olisivat asettaneet Dostojevskin syytteeseen tapon yrityksestä tai ainakin raiskauksesta.