Pensselitulostin

Ajattelin maalata, jos ylipäänsä maalaisin, mutta kun en, öljyväreillä jotain realistista. Valokuvasta käsin jäljentäen se voisi onnistuakin, mutta mitä mieltä siinä on? Ota kuva kameralla, käsittele ja tulosta. Se proseduuri on paljon taiteellisempi, nopeampi ja parempi. (Sääli että en enää käytä skanneriakaan. Säälin vanhoja koneita joita en enää viitsi käyttää. Yleiskonetta voisin kyllä käyttää, mutta se ei anna hah hah.) Toisaalta sanotaan, että kun valmista taulua katsotaan, ei sen tekotapa vaikuta enää loppuarvostelussa. Miksi arvostella? Vai sanoiko noin kukaan paitsi minä nyt. Luulisin että sanoi, vaikka tietenkin korkealla tyylillä, kieliopillisestikin oikein. Ihminen voi kuitenkin olla myös pelkkä tulostin, juuri pensselitulostin. Siinäkin voi olla tarpeeksi taiteellista lisäarvoa, mikä oikeuttaa maalauksen eksistenssin verrattuna valokuvaan. Osaako mustesuihkutulostin matkia inhimillistä pensselinjälkeä yhtä hyvin? Ehkä ei, mutta laser varmaan jo osaa. En osaa ajatella muuta kunnon aihetta kuin naisen tai maiseman. Kirkkoveneasetelma? Ehkä pilakuva, mutta se vaatisi oivallusta. Maisema ilman konnotaatioita on vähän tylsä, ja nainen on liian perverssi perheelliselle heh heh. Ehkä jos olisin poikamies, voisin päällystää seinät omin käsin maalatuilla pornokuvilla. Sallitaanko työpaikoilla nykyään pornokuvia seinällä paremmin kuin kovalevyillä? Tuskinpa. Jopa konepajoissa käy naisia, joiden silmiä pitää säästää. Suomalainen nainen, ateisti vaiko muslimi? sai säästettyä italialaisia silmiä krusifikseilta. Häpeällistä. Kun tarpeeksi näitä mietin, saatan pian ollakin yksin asuntovaunussa enkä todellakaan Pariisissa. Vai mistä saisin seinän? Tosin seinähullu ei sitä ansaitse, vaan se annetaan kuin Tapille lisäliksa pukukomerossa myrskyn jälkeen. Miksi en maalaisi jotain pyhää, mieltä ylentävää? Turneria? No koska en keksi mitään sellaista, enkä edes osaisi toteuttaa vaikka keksisin. Tietenkin voisin matkia, mutta toisaalta inhoan keskiajan uskonnollisia maalauksia jopa enemmän kuin sosialistista realismia, joka ei todellakaan ollut realismia vaan propagandaa ja idealismia, kai.

Huono, oikein huono

Todellakin, jo kirjakaupan lapsi (Kemppinen) on nykyisilläkin mittareilla mitattuna ollut ikänsä hyvässä asemassa, mitä tulee kirjojen saatavuuteen luettavaksi. Kirjastosta ei saa niin hyvin uusia kirjoja, joista kaikki puhuvat juuri nyt kuin painotalosta tai kirjakaupasta tai omasta (arvostelu)kirjastosta. Kemppiseltä siis tuo ajatus. Haavikolta otan muistinvaraisesti jotain sellaista, että hän näkee kirjasta pian onko se lukemisen arvoinen vaiko ei. Siinä mielessä melkein jokainen on yhtä hyvä asiantuntija omilla mittareillaan mitattuna, kenties. Luulisin että jopa minä onnistuisin siinä. Ja sama pätee muihinkin taideteoksiin. Mantegnan perspektiivilyhennetty Jeesus on hyvä kun taas suurin osa senkin ajan taiteesta on "huonoa", jolla on lähinnä vain uskonnollista tai kulttuurihistoriallista yms. arvoa hah hah. Samoin kun radiosta kuuluu Jipun versio Tuonelan joutsenesta, se viehättää heti korvaani aivan toisella tavalla kuin Kotiteollisuuden alkuperäinen versio, sinänsä päinvastoin kuin yleensä ajatellaan ja tässä tapauksessa aivan toisin kuin tuo merkillinen hevikansa arvostaa. Voisi siis ajatella, että kirjoista näkee jo Hesarin julkaisemista alkulauseista, mistä on kysymys. Nykymaalareiden uudet teokset lienevät hankalammin saavutettavissa netistä mutta muutamia poikkeuksiakin löytyy joten niihinkin voisi tyytyä. YouTubesta saa näkyviin ja kuuluviin kaiken muun tarpeellisen. Tässäpä on siis tehtävää ja kategoriaa tällekin blogille ainakin teoriassa riittämiin. Todellisuudessa on varmaan hyvä, jos saan tältä pohjalta väsättyä vaivoin pari postausta, tai tämän yhden. No ei se mitään koska olen ainoa lukija myös.