Loppu on lopullista

Kuultuaan Jorman kuolemasta Julian valtasi lamaannus. Konemaisesti hän käveli huoneeseensa, sulki koneen ja lähti kotiin leimaamamatta kellokorttia. Kotona hän meni makaamaan sänkyyn ja nukkui koko illan ja yön. Jimi kävi herättelemässä häntä ihmeissään, mutta Julia ei saanut sanottua mitään muuta kuin että hänen täytyi nyt nukkua. Julia heräsi yksin. Hänestä tuntui epätodelliselta. Välillä hän ei uskonut, että Jorma oli kuollut, välillä taas uskoi ja vaipui lohduttomaan epätoivoon. Juliaa hieman ihmetytti miksi hän otti niin raskaasti noinkin vanhan miehen kuoleman, joka oli vain hänen pomonsa. Tai no niin no. Jokainen meistä elää vain kerran ja kuka elää se myös kuolee ennemmin tai myöhemmin. Julia värisi, mitä myöhemmin sitä parempi.