Tupluurien aika

Komisario Lyötty poistui surutalosta apulaisineen toimistolle. Lain kouran virkarattaat oli pantu hiljakseen pyörimään ja nyt oli aika ottaa iltapäivätorkut. Lyötty käski Kuivalaisen tutkimaan alustavasti pari tietokonetta, jotka oli takavarikoitu Hulkon residenssistä. Ensin Kuivalainen kiikutti laboratorioon tutkittavaksi sormenjälkien ja kuitujen sen sellaisen selvittämiseksi ne ja muun kaman, minkä poliisimiehet olivat kartanosta saaneet vaivihkaa koottua isoon mustaan laukkuun suloiseen sekamelskaan. "Kyllä ne laboratoriossa osaavat panna ne muovipusseihin ja sinetöidä muka poliisin omaisuudeksi", hän kailotti taas apulaiselleen. Laborantit tiesivät, että Lyötty ei useinkaan viitsinyt tehdä teknisiä rutiinihommiaan kunnolla, vaan alaisten ja kolleegojen oli paikattava hänen virheensä, jotta todisteilla säilyisi lainvoima. Lyötty puolusteli menettelyään itselle ja muille, että ei niistä kuitenkaan mitään selviäisi ja että asiat oli tehtävä nopeasti insinöörijärjellä ja joustavasti eikä hitaasti ja paragrafin mukaan. Kukaan ei ollut viitsinyt kysyä, miksi Lyötty luotti insinöörijärkeen, vaikka ei itse ollut mikään insinööri vaan alemman tason lainoppinut fariseus. Saati että miksi kannatti tutkia nopeasti, kun ei todistuskappaleista mitään löytyisi. Lyötyn ajatuksenjuoksu oli joidenkin mielestä alkeellista ja ristiriitaista, vaikka hän itse piti itseään loogisena ja älykkäänä. Insinöörillä hän ajoi takaa ehkä Teräväistä, joka vastasi varsinaisesta rikospaikkatutkinnasta. Lyötty itse ei vaikuttanut aina kovin nopealta saati tehokkaalta. Hänen tapansa ottaa nokkaunet keskellä työpäivää oli varsin tunnettua ja laajasti paheksuttua. Kun ylikomisario sai hänet silloin tällöin kiinni itse teosta, Lyötty väitti selvittävänsä rikoksia alitajuisesti unissaan. Kun hän kysyttäessä saattoikin herättyään usein esittää uuden näkökulman tutkimuksiin, ei ylikomisario voinut pitää väitettä aivan tuulesta temmattunakaan. Kukapa muiden unista tietäisi. Vaikka oli ylikomisario joskus heikkoina hetkinään puntaroinut mahdollisuutta tutkia tarkemmin Lyöttyä hänen nukkuessaan. Liikkuivatko silmäluomet REM-vaiheessa vaiko ei. Niin pitkälle Lyötyn hullutuksiin hän ei kuitenkaan ollut valmis menemään mukaan ja niinpä hän tyytyi antamaan aina silloin tällöin ankaran varoituksen unissatutkijalle. Oli unennäöstä hyötyä tutkimuksille tai ei, sitä ei saanut harjoittaa virka-aikana.

Päiväkahvilla

Kartanon pääovelle noustiin leveitä portaita pylväiden välistä jykevälle ovelle. Lyötty painoi koristeellista ovikelloa. Hetken päästä ovi avautui ja ulos kurkisti arvokkaasti pukeutunut naishenkilö, jonka kasvot näyttivät itkettyneiltä. Vaikutelmaa vahvisti se, että kädessään hän puristi valkoista nenäliinaa, mistä Lyötty erotti nimikirjaimen L mutta loppu jäi taitoksen alle. Löytty ojensi kätensä ja sanoi: otan osaa. Kiitos, vastasi nainen. Tavanomaisten muodollisuuksien ja kohteliaisuuksien vaihdon jälkeen poliisimiehet pääsivät istumaan salin pöytään mihin sisäkkö tarjoili kahvia ja leivoksia. Myös oven avannut nainen, joka oli osoittautunut taloudenhoitaja Lotaksi istui pöydän ääressä. Ikävä tapahtuma, ikävä tapahtuma, Lyötty toisteli. Voisitteko kuvailla aamupäivän kulkua omalta osaltanne ja mitä havaintoja olette tehnyt. Lotta, Charlotte Enqvist, sanoi heränneensä kiivaaseen ammuntaan puistossa. Katsottuaan ikkunasta hän oli nähnyt tumman hahmon juoksevan kaupunkiin päin. Joku oli maannut liikkumattomana puistokäytävällä. Lotta oli aavistanut, että kyseessä oli isäntä. Hän kiiruhti alakertaan ja soitti hätänumeroon. Sen kummempaa poliisit eivät saaneet alustavassa kuulustelussa irti kartanon väeltä. Kukaan ei ollut nähnyt miksi isäntä oli mennyt ulos saati että itse traagisella tapahtumalla olisi ollut välittömiä silminnäkijöitä. Lyöttyä se hieman kummastutti. Miten saattoi olla mahdollista, että talon isäntä oli ensimmäinen joka heräsi ja meni yksin ulos haistelemaan aamuilmaa ikävin seurauksin. Voi aikoja voi tapoja.

Fukushiman mysteeri

Fukushiman suhteen olen koko ajan ihmetellyt näin tietämättömänä maallikkona eikö kukaan kysy Tepcolta, miksi se ei pumppaa vaikkapa sadoilla letkuilla ja polttomoottoripumpuilla vettä merestä reaktorien altaisiin ja reaktoreihin? Senhän luulisi olevan varsin yksinkertaista, vaikka säteilyarvot olisivat paikallisesti suuriakin. No, luulisin että suurin este ovat kuitenkin nuo korkeat säteilytasot. Ei kai sentään enää tässä vaiheessa kaluston ja miehistön puute? Nostokorkeus varmaankaan ei ole liian iso. Putken tai letkun asennus ja ankkurointi tuskin on ylivoimaista. Miksi helikopterit eivät heittele alas letkuja yms. vaan tehottomasti vettä?

Kiina-ilmiö

Lyötty ja Kuivalainen lähtivät astelemaan kohti kartanon päärakennusta keskustellen päivänpolttavista yleisistä asioista.
- Se alkaa olla kiina-ilmiö lähellä ellei jo käynnissä.
- Niin, kenenkään muun ei kannata tehdä enää mitään kuin kiinalaisen orjatyövoiman.
- Ei kun tarkoitin sitä ydinonnettomuutta Japanissa.
- Jaa, niin se, sehän on Japani-ilmiö.
- Tai Suomi-ilmiö jos ydinsula tulee läpi maapallon Suomeen.
- Joo, turhaan ne ulkomaalaiset nauraa suomalaisten jodi-intoa. Ei vara venettä kaada.
- Siinä saattaa käydä niin, että reaktorien ytimet sulavat ja saavat lisää polttoainetta nelosreaktorin varastosta ja muualta lähistöltä.
- Ja sitten se sula möntti alkaa painua maapallon läpi.
- Jos ei räjähdä pohjavesikerroksessa.
- Enpä usko, kyllä siinä pohjavedetkin kuivuu äkkiä niin että sihinä vaan kuuluu. Pieniä vetyräjäyksiä saattaa tulla.
- Ja sitten sula painuu kohti maapallon keskipistettä.
- Jos matkalla tulee uraanikerros vastaan niin koko maapallo räjähtää taivaan tuuliin.
- Tai sitten se reaktio jatkuu hiljakseen ja syö vähitellen muutamassa miljoonassa tai tuhannessa miljoonassa vuodessa maapallon pois.
- Joo voi olla että ei sammu se tuli melkein koskaan.
- Aina sillon tällön se saattaa lähettää suihkuvirtauksia maanpinnalle ja avaruuteen.
- Tosiaan, sillä keinoin maapallo irtaantuu aurinkokunnasta ja aloittaa matkan huitsin nevadaan ihan eri puolille Linnunrataa ja häipyy jonnekin pois kotigalaksista.
- Joo niin siinä voi käydä. Ne on vaihtoehdot maapallolle ja ihmiskunnalle siinä sivussa. Palaa hiljakseen pois, räjähtää tai alkaa tähtimatkaajaksi.
- Saa nähdä miten pallon käy. Nyt saattaa muuten alienitkin puuttua asioiden kulkuun.
- Tai sitten ne on tämän kaiken takana. Tiedä häntä. Tai Jumala.
- Kaipa se kohta selviää kuten tämä ampumisjuttukin.
- Niin aina. Eiköhän me saada aikaiseksi läpimurto, ennemmin tai myöhemmin.

Rikospaikka

Kun komisario Lyötty ehti rikospaikalle, oli helteinen keskipäivä. Tekniikan miehet olivat jo levitelleet tavaransa ja eristäneet alueen. Ruumis makasi vanhan kartanon puistossa kävelytiellä omenapuun alla mahallaan. Selkä oli tikattu täyteen luodinreikiä.
- Luoteja taitaa löytyä hyvin, Lyötty kysäisi Teräväiseltä, rikospaikkatutkijoiden lyhyenlännältä ja kyömynenäiseltä, mahakkaalta jo keski-ikään ehtineeltä pomolta.
- Ei kai ne ole ilmaankaan haihtuneet?
- Vaan jos ovat painuneet Kiinaan asti? Ette ole siis vielä koskeneet ruumiiseen.
- No emme, kuvaillaan tässä ensin, mittaillaan ja etsitään hylsyjä.
- Selvä se. Murhattu taitaa olla talon isäntä itse.
- Kyllä, siitä ei ole epäilystäkään, vaikka eipä se minulle kuulu. Taitaa olla sinun heiniäsi se puoli?
- No niin no, hoidetaan nyt vaan itse kukin hommamme.
- Meistä se ei ole kiinni, sanoi Teräväinen.
- Jatkakaa, Lyötty päätti lopettaa turhan jaarittelun sotilaallisesti.
Teräväinen veti käden leikkisästi tai vittuillakseen lippaan. Lyötty ei tuntenut Teräväistä tarpeeksi hyvin ollakseen tulkinnasta varma, mutta yhtyi leikkiin. Paikalla odottaville ambulanssimiehille hän sanoi, että tässä menee vielä vähän aikaa.

Komisario tarkasteli luotien mahdollista tulokulmaa ja huomasi tutkijoiden haravoivan aluetta todennäköiseltä ampumasuunnalta. Luultavasti Hulkko oli ammuttu noin 5o metrin päässä olevan matalan kivimuurin takaa. Raakaa peliä Pohjolassa. Vaikutti teloitukselta. Ilmankos juttu oli annettu heti keskusrikospoliisille, jonka paikallinen päätutkija komisario Lyötty oli. Vaarana kyllä oli, että tutkinnan johtoon astuisi joku terävästä päästä pääkallonpaikalta. Lyötty pyörähti ympäri kannoillaan eikä nähnyt paikalla ketään siviiliä. Hän päätti lähteä tarkastamaan päärakennuksen löytyisikö sieltä haastateltavia ja viittasi epätietoisena hortoilevan langanlaihan pitkänhuiskean apulaisensa mukaan.

Oslossa flopanneille valmentajille heti potkut

Pahimmat kannot kaskessa Suomen kisamenestyksessä Oslossa olivat selvasti Dalen ja Niemelä. Joten heille on annettava potkut, se on selvä. Dalen suututti hiihtäjiä ja valitsi diktatorisesti vääriä joukkueita ja järjestyksiä joukkuekilpailuihin. Niemelä taas pudotti jo kauden alussa pois joukkueesta arvovaltasyistä parhaan potentiaalisen hyppääjän eli Ollin. Muutenkin Niemelällä on liian korkea puheääni eikä hän vakuuta millään osa-alueella sen paremmin. Väätäinen takaisin remmiin. Myös hiihtäjien suksien hankintaan on saatava jotain rotia ehkä perustamalla joku osaava välikäsi, joka jakelisi joka urheilijalle kunnon suksia. Nyt puolet joukkueen potentiaalista menetetään suksien ja voitelun takia. Jopa Lallukka menetti selvästi voiton suksien huonon luiston takia 50:n lopussa. Kaikenlaista pilipaliäijää laski kiinni ja lappoi ohi alamäessä. Se syö ainakin katsojaa heh heh. Norjalaisten suksilla Lallukka olisi päässyt karkuun aikaa ennen maalia.

Tutkimukset alkoivat

Ovikello soi. Julia puki aamutakin päälleen ja meni avaamaan. Siellä oli joku pitkä paksu mies, joka sanoi olevansa poliisista.
- Haluaisin saada tietoja Jorma Hulkon kuolemasta.
Julia purskahti itkuun, huusi täyttä kurkkua: " Niin minäkin", ja paiskasi oven kiinni.
Poliisi ei antanut periksi, vaan aukaisi oven joka ei ollut mennyt lukkoon.
- Anteeksi neiti, mutta tehtäväni on puhutella teitä.
- Aivan niin, olkaa hyvä ja astukaa peremmälle, Julia antoi virkavallalle periksi. Poliisi haki valaistusta siihen, mitä heillä oli ollut työn alla virastossa ja oliko Julialla aavistusta, mikä olisi saattanut vaikuttaa tapahtuneeseen. Mikä oli Julian suhde Hulkkoon? Julia selosti detaljit parhaimpansa mukaan, mutta sanoi, että ei tiennyt mitään, mikä selittäisi tapahtunutta millään tavalla. Lopuksi poliisi kysyi missä Julia ja Jimi olivat olleet viime aikoina. Julia selitti senkin niin tarkkaan kuin pystyi. Poliisi lopetti kuulustelun pikaisesti ja sanoi, että heidän taholtaan varmaan jossain vaiheessa palattaisiin asiaan. Poliisin lähdettyä Julia jäi istumaan jännittyneeseen asentoon repien irti hiuksiaan.

Loppu on lopullista

Kuultuaan Jorman kuolemasta Julian valtasi lamaannus. Konemaisesti hän käveli huoneeseensa, sulki koneen ja lähti kotiin leimaamamatta kellokorttia. Kotona hän meni makaamaan sänkyyn ja nukkui koko illan ja yön. Jimi kävi herättelemässä häntä ihmeissään, mutta Julia ei saanut sanottua mitään muuta kuin että hänen täytyi nyt nukkua. Julia heräsi yksin. Hänestä tuntui epätodelliselta. Välillä hän ei uskonut, että Jorma oli kuollut, välillä taas uskoi ja vaipui lohduttomaan epätoivoon. Juliaa hieman ihmetytti miksi hän otti niin raskaasti noinkin vanhan miehen kuoleman, joka oli vain hänen pomonsa. Tai no niin no. Jokainen meistä elää vain kerran ja kuka elää se myös kuolee ennemmin tai myöhemmin. Julia värisi, mitä myöhemmin sitä parempi.

Pönttö johtaja töksäytti pöntöstä pöntön puheen

Kiihkeä puheensorina täytti suuren kokoussalin. Väkeä oli kertynyt paikalle kymmeniä. Johtaja asteli vakavan näköisenä puhujapönttöön. Niin hyvät kolleegat, minun on surulla ilmoitettava, että ylitarkastaja Jorma Hulkko on tänään löydetty kuolleena kartanonsa mailta. Hän on ilmeisestikin joutunut henkirikoksen kohteeksi. Ei ole poissuljettua etteikö traaginen tapahtuma liity työasioihin. Siinä mielessä jokaisen meistä tulee noudattaa varovaisuutta, vaikka mihinkään paniikkiin ei ole syytä. Kenellä ei ole mitään pakollista toimitettavaa, voi jäädä pois töistä iltapäiväksi viraston johtoryhmää lukuun ottamatta. Johtoryhmä siirtyy kriisipalaveriin heti tämän tilaisuuden päätyttyä. No niin päätämme tiedotustilaisuuden seisaalle nousten minuutin hiljaisuuteen kunnioitetun ja pidetyn työtoverimme poismenon johdosta.