Liian myöhään?

Harmaapartainen mies lähetti vanhasta tottumuksesta tuhannesseitsemässadasyhdeksänkymmentäkolmannen samanlaisen työpaikkahakemuksen, joista mikään aikaisempi ei ollut aiheuttanut mitään toimenpiteitä kenenkään taholta. Hän hämmästyi suuresti, kun hänelle ilmoitettiin, että hänet on valittu hakemaansa työpaikkaan. Harmaapartainen mies joutui ilmoittamaan, että ei voi ottaa työtä vastaan, koska hänellä ei ollut enää pätevyyttä turhan pantiksi vuosikymmeniä sitten opiskelemaansa ammattiin. Pahempi myöhään kuin ei milloinkaan. Hänen täytyi kuitenkin ottaa työ vastaan, koska työpaikalta vastattiin, että nykyään pelkkä titteli riittää. Niin on miltä näyttää.

Pahan päivän varalle

Harmaapartainen mies kuuli uutisista, että euro saattaa lakata olemasta. Niinpä hän käveli pankin tiskille ja vaati kaikki rahansa puhtaana käteen Norjan kruunuina. Sitten hän maksoi niillä laskunsa. Taskun pohjalle jäi muutama kolikko. Palvelumaksuihin ja vaihtotappioihin kului aika penni, mutta vara ei venettä kaada ja aina roiskuu kun rapataan.

Pankkineiti näytti aivan Kaisa Valalta.

Puolet ei ole mitään

Harmaapartainen mies avasi sähkötolpan luukun ja painoi lämmitysjohdon töpselin pistorasiaan. Valitettavasti hän unohti johdon toisen pään makaamaan maahan eikä kiinnittänyt sitä auton lokilämmittimen liitäntään. Puoliksi tehty on sama kuin ei tekisi ollenkaan. Kun oli lähdön aika, auton kylmäkäynnistys epäonnistui.

Nokkapokkaa

-Hei onko sulla taskulaskinta lainata?
-Mitäs sää semmosella?
-Mitäs utelet?
-No ei mulla oo ku taskupuhelin.
-Jaa, no lainaa sitä.
-Ää, en mä lainaa puhelinta edes eukolle.
-No sen ymmärtää mutta voithan sää lainata silti mulle.
-Ai siksi kun oot homo?
-Mitä prkl, kuule mun seksuaalinen identiteetti ei kuulu yhtään sulle. Ite oot homo.
-No kuuluu se vähän jos meinaat vaikka iskeä mua.
-Okei kohta mä tinttaan ja kunnolla.
-Ai jaa oliko tuo uhkaus ja onko tämä siis ryöstö vaiko raiskaus.
-Tää lopputulos kuule riippuu ihan susta.
-Taidat olla niitä karhuhomoja.
-Minä sinulle karhun kuule näytän. Tästä näin ja näin.

Ja niin vanhat joskin etäiset perhetuttavat joutuivat tappeluun, joka päättyi kuitenkin sivistyneesti ratkaisemattomaan suhteellisin vähin vammoin. Nenästä verta valuen ja hampaita suusta sylkien he poistuivat toisiaan sadatellen takavasemmalle. Eivät kuitenkaan sovintoryypylle kapakkaan lämpimästi halaillen, edes kapakan ilolintua. Jotain saattoi vielä jäädä hampaankoloon. Virallisista syytteistä toisiaan vastaan he pidättäytyivät, mikä varmasti olisi ollut seurauksena tuntemattomien välienselvittelystä. He eivät halunneet sotkea aviopuolisoitaan jupakkaan. Aikaa myöten he pääsivät hammaslääkärin vastaanotolle ja saivat maksaa kalliit kipurahat.