Jo vähäisellä otoksella todellisuudesta voidaan havaita nuorten naisten valtaavan useimmat työpaikat. He voittavat säännönmukaisesti uudet valintaprosessit. Työ kuin työ tyttöistyy.
Perusteluiksi mainitaan juuri koulunsa päättäneiden tuoreet tiedot ja henkilökohtainen sopivuus. Mieshakijoiden ja jopa vanhempien naishakijoidenkin pitkä työkokemus ja työssä oppiminen ei paina vaakakupissa juuri mitään. Yli kymmenen vuotta vanhempi tutkinto ja titteli saati työkokemus on vain rasite.
Kieltämättä tämä tuntuu hieman omituiselta ja mielivaltaiselta. Miten feminismi ja nuorisoaate on saavuttanut näin mahtavan hegemonian työelämässä? Presidentin vaikutusko ulottuu kaikkialle?
No lähemmin tarkastellessa nimenomaan valitsijoita tilanne valkenee. He ovat edelleen pitkälti patriarkaalisia myöntyväistä naistyöseuraa arvostavia miehiä tai tiukkoja feministilesboja tai nuorison edustajia itsekin.
Valitsijat edistävät valinnoillaan omaa asemaansa ja pyrkivät yhdistämään työn ja huvin. Suomen löyhä työlainsäädäntö antaa tähän mahdollisuuden: pätevintä ei tarvitse valita mihinkään työpaikkaan vaan vetoamalla henkilökohtaisiin ominaisuuksiin johtaja voi valita hakijoista sen, jonka työpanoksesta uskoo eniten itse henkilökohtaisesti hyötyvänsä. Hakijan persoona on riittävä peruste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti