keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Kaveria ei jätetä

-Hei sä olet lihonut sitten viime näkemältä. Ala juokseen hyvä mies.
-En mä voi kun polvet ei kestä.
-No, sentään sänkyvoimistelu sujuu?
-Juu, mut emännällä ei kestä paikat sitä. Nuorena jäsenen liikuttaminen tekee hyvää, mutta vanhana vaan kipua. Joka nivel valittaa, jos sitä liikuttaa.
-Vai niin, no vedä käteen.
-Vedä ite.
-Eiku mä vedän sua turpaan.
-Ai, idiootti. Tuosta saat potut pottuina.
-No niin, käyhän se huitominen sulta. Ainakin tyhjän huitominen.
-Sähän oletkin tommonen tyhjäpää.
Ja niin kaverukset säntäsivät juoksuun perä perään kuin vanhoina hyvinä aikoina unohtaen kivut ja muut iän mukanaan tuomat rajoitteet.