Seurasin jälleen televisiosta kappaleen Ison D:n elämää. Hän pääsi pois Siperian karkotuksesta takaisin Pietariin, minne hänen mukaansa tarttunut keuhkotautinen vaimo ei oikein kotiutunut. Liian holotna Pietarissakin. Kaipa Pietari oli turhan lähellä kylmää Suomea eikä tarpeeksi etelässä. Länteen pyrkineen Pietari Suuren syytä se. Niinpä köyhä aristokraatti D vieraantui länsimaista ja vasemmistolaisuudesta ja taantui vankeutensa ja armahduksen vaikutuksesta slavofiiliksi, monarkistiksi ja uskovaiseksi, mistä joku nuori sosialistiälykkö häntä pilkkasi illanistujaisissa. Dostojevskilla näyttää olevan taipumus rakastua toisten vaimoihin, kiellettyihin hedelmiin ja tällä kertaa hänellä oli kiikarissa lääkäriystävänsä petollinen ja hurmaava näyttelijävaimo, joka houkutteli D:tä karkaamaan kanssaan Moskovaan, mutta D ei ainakaan vielä suostunut.
Tarkkailin puolella silmällä myös taideohjelmaa barokista ja myöhempiä avaruusohjelmia, mutta torkahdin pahasti jo Rubensin teinivaimon uhkeiden muotojen pehmeyteen ja lopulta unohdin traagisesti Reinikaisen, mitä vahinkoa pätkät Rebusta tai Playboyta saati Fraseria tai vihailtaa ei pystynyt enää korvaamaan, mutta aamulla heräsin, kun Adele liverteli radiossa ja nousin valaistuneena uuteen aamuun ha ha ha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti