Antikliimaksi

Komisario Lyötty apulaisineen suoritti muutamia pidätyksiä ja kutsui koolle tiedotustilaisuuden, missä hän sanoi, että piti juttua ratkaistuna, mutta että ei voinut antaa lähempiä selvityksiä ennen oikeuden istuntoja. Kaupungilla huhuttiin, että Viraston ylitarkastajan surma olisi johtunut kostosta kielteiseen ympäristöpäätökseen koskien erästä kaivoshanketta.

Läpimurto

Komisario Lyötty meni pitkästä aikaa työpaikalle. Hän oli kuluttanut vanhoja lomiaan pois keskittymällä rästiin jääneisiin kotitöihin, lähinnä tyydyttämään omaa nestevajausta ja Nooraa. Jorma Hulkon tapaus oli edelleen ratkaisematta. Lyötyllä oli kyllä oma valistunut arvauksensa ja siinä globalisoituneella bisneksellä oli keskeinen osa. Hulkko oli varmaan asettunut virkamiehenä jonkun suunnitelmien eteen eikä ollut ottanut lahjuksia tai ei ollut pitänyt lupauksiaan. Oli olemassa yksi kaivoshakemus, jonka ympäristösuunnitelmat Hulkko oli lähettänyt bumerangina takaisin ja asettanut siten hankkeen jäihin. Hulkon tiedossa olevilla pankkitileillä ei kylläkään näkynyt epäilyttävää rahaliikennettä firmasta päin. Lyötty oli tutkinut asiaa henkilökohtaisesti sondeeraamalla lähituntumassa Hulkon sihteeriä, Juliaa. Seuraavaksi Lyötty päätti lähteä kuulustelemaan firman paikallisia edustajia. Hän tilasi virka-auton, kuljettajan ja pitkän apulaisensa lähtövalmiiksi välittömästi. Lyötty avasi asekaappinsa ja puki päälleen luotiliivit ja pari virka-asetta.

Lyötty nukahti aamuyöllä

Komisario Lyötty poistui vasta aamuyöllä laitakaupungin talosta. Tuntui kuin juttu olisi nytkähtänyt eteen päin. Hän kiiruhti suoraan kotiinsa ja pani nukkumaan. Huomenna olisi rankka työpäivä, hänestä tuntui. Silti onnellinen hymy väreili Lyötyn huulilla hänen nukahtaessa selälleen. Isolla 3D-ruudulla vaalea nainen lauloi, että parempaa on vielä tulossa.

Kaisa Vala lauloi televisiossa.

Lyötty palaa kehiin

Lyötty kokeili ovea. Se oli auki. Hän työntyi sisään asuntoon. Tavaroita lojui hujan hajan siellä täällä. Julia näytti kuitenkin yhtä upealta kuin ennenkin. Hän istui lyhyessä mekossa sohvalla, kittasi kaljaa ja töllötti teeveetä. Oletko yksin, Lyötty kysyi. Julia katsahti häneen ja sanoi, kyllä jepari, mä olen aivan yksin. Jimi lähti lätkiin. Miksi? Emmä tiiä, kai se kyllästyi minuun. Jaha se on aivan ymmärrettävää. Miksi olet deekiksellä? En ole. Et ole käynyt töissä viikkoon, etkä ole ilmoittanut sinne mitään. Se alkaa olla syy irtisanomiseen. Huomenna mä otan itse loparit. Miksi? Mä en jaksa enää sitä p...a virastoa. Millä ajattelit sitten elää vai onko sulla säästöjä? Voi v...u, mitä mun raha-asiat poliisille kuuluu. Alan jakaa vaikka p...ulloa. Vai niin, se kuuluu kyllä huoltopoliisille aika kiinteästi. Mutta ei se mitään. Voisit alkaa mun jalkavaimoksi. Paljonko maksat? Kolme kymppiä kuussa. Pimeenä? Pimeenä. Kiinni veti. Aletaanko heti hommiin? Aletaan vaan. Mut mä vaadin etumaksun. Paljonko? Kybän. Selvä, tässä on. Lyötty kaivoi taskuaan ja laski setelin Julian käteen. Julia näytti vähän pöllämystyneeltä. Hän pujotti rahan rintojensa väliin ja poistui takahuoneeseen. Pian Lyötty kuuli veden lorinaa. Lyötty päätti itsekin mennä suihkuun ja kiiruhti Julian perään. Hän vilkaisi ennen riisuutumistaan Juliaa vaahtosuihkussa ja se kuva painui hänen mieleensä kuin olisi poltinraudalla poltettu naudan vuotaan.

Lyötty yllättää

Noora kuului tulevan kotiin. Komisario Lyötty sulki selaimen ja näytön poistettuaan historian. Lyötty kipaisi eteiseen ehtiäkseen ottamaan vastaan Nooran. Tervetuliaisiksi hän suuteli Nooraa suoraan suulle.
- Oho, mistäs nyt tuulee.
- Voi rakas, olen jo odottanut sinua.
- Vai niin, miten ihmeessä kerkisit ennen kotiin kuin minä.
- Katsos olen kehittynyt töiden delegoinnissa muille.
- Kotonahan sinä oletkin jo delegoinut kaiken minulle.
- Sinä olet niin hyvä kaikessa. Vaatimaton päivällinen odottaa sinua kuitenkin. Lihapullia ja ranskalaisia.
- Jotenkin minä arvasin. No hyvä kun edes jotain.
- Niin, meidän ei tarvitse aina hienostella ruuan kanssa, laihduttaa ja karpata. Pääasia että panostamme juomiin.
- Joo, me voimme syödä roskaruokaakin ja kitata vettä aivan vapaasti vaikka joka päivä.
- Niin rakas.
- Huomenna kyllä syödään ulkona, jos tulet yhtä aikaisin kotiin.
- Selvä. Minä tulen, minä tulen. Mutta nyt minun taytyy mennä hakemaan juomat. Ne jäivät autoon. Kata pöytä.

Salainen agentti

Komisario Lyötty ajoi töistä kotiin kaupan kautta. Hän jätti ostoskassin auton takakonttiin, koska naapurit parveilivat pihallaan. He olisivat vamaan joko ilmiantaneet Lyötyn pomolle tai tulleet itse osille. Sisälle päästyään Lyötty sulki sälekaihtimet ja avasi internetin. Jossain vaiheessa naapurit väsyisivät puuhiinsa ja Lyötty pääsisi vaivihkaa käymään autollaan.

Komisario Lyötyn nukahdus

Komisario Lyötty tunsi väsymystä jo ennen yhtätoista ja asettui makaamaan selälleen täysin velttona. Oli niin kuuma, että hänellä ei ollut päällä muuta kuin radio. Noora teki pian seuraa yhtä vähäpukeisena. Hän kumartui Lyötyn puoleen ja silitti häntä varovasti. Lyötty tunsi Nooran samettisen pehmeiden huulien kosketuksen. Se olikin hänen viimeinen muistikuvansa. Komisario nukahti syvään uneen.

Iltapäivän auringossa

Herättyään päiväunilta komisario Lyötty ei muistanut nähneensä mitään unta. Harmin paikka, hän ajatteli. Edes taloudenhoitajan vartalon pehmeät kaaret teräväpiirteisten kasvojen alapuolella eivät olleet ilmestyneet Lyötyn olemattomiin uniin. Jokin yksityiskohta Lotan olemuksessa häiritsi kuitenkin edelleen Lyötyn mieltä. Aivan, se oli se nenäliina johon oli kirjailtu L ja E. Hän oli ajatellut sen juontuvan nimestä Lotta, mutta hänen oikea nimensä oli Charlotte, joten nenäliina oli alunperin tuskin hänen. Lyötty avasi koneeltaan tapausta koskevan tutkimuskansion, johon tutkimussihteeri oli merkinnyt kaikki jo esille tulleet asiat ja taustatietoineen niitä ei ollut aivan vähän. Aivan, Jorma Hulkon äiti oli ollut omaa sukua Ekenäs ja etunimeltään Lisbet. Hän oli kuollut muutama vuosi sitten ja sen jälkeen Hulkko oli ottanut palvelukseensa tuon kopeakatseisen mutta näyttävän emännöitsijän. Oli varsin luultavaa, että nenäliina oli ollut alkujaan vanhan rouvan. Tämä viittasi johonkin, mutta Lyötty ei jaksanut ruveta sitä miettimään. Mahdollisuuksia oli toistaiseksi liian monia. Lyötty soitti muutaman puhelun ja päätti niiden perusteella itsekin lähteä vähän tuulettamaan päätään ja ajelemaan avoautossaan kaupungilla kenttätutkimuksissa. Pitkää apulaista ei kuulunut takaisin retkiltään. Liekö eksynyt pitkäripaiseen. Alkoi olla jo niitä aikoja, kun työläiset leimaavat kellokorttinsa ja lähtevät hakemaan uusia eväitä. Lyötty kurvaili hattu päässä keskikesän iltapäivän auringon lämmittäessä leppeästi poskia. Jalkakäytävällä asteli minihameisia toinen toistaan viehättävämpiä neitokaisia. Komisario vältti juuri ja juuri kolarit ja pääsi turvallisesti perille erääseen osoitteeseen laitakaupungilla. Hän painoi päättäväisesti soittokellon napin pohjaan asti.

Tupluurien aika

Komisario Lyötty poistui surutalosta apulaisineen toimistolle. Lain kouran virkarattaat oli pantu hiljakseen pyörimään ja nyt oli aika ottaa iltapäivätorkut. Lyötty käski Kuivalaisen tutkimaan alustavasti pari tietokonetta, jotka oli takavarikoitu Hulkon residenssistä. Ensin Kuivalainen kiikutti laboratorioon tutkittavaksi sormenjälkien ja kuitujen sen sellaisen selvittämiseksi ne ja muun kaman, minkä poliisimiehet olivat kartanosta saaneet vaivihkaa koottua isoon mustaan laukkuun suloiseen sekamelskaan. "Kyllä ne laboratoriossa osaavat panna ne muovipusseihin ja sinetöidä muka poliisin omaisuudeksi", hän kailotti taas apulaiselleen. Laborantit tiesivät, että Lyötty ei useinkaan viitsinyt tehdä teknisiä rutiinihommiaan kunnolla, vaan alaisten ja kolleegojen oli paikattava hänen virheensä, jotta todisteilla säilyisi lainvoima. Lyötty puolusteli menettelyään itselle ja muille, että ei niistä kuitenkaan mitään selviäisi ja että asiat oli tehtävä nopeasti insinöörijärjellä ja joustavasti eikä hitaasti ja paragrafin mukaan. Kukaan ei ollut viitsinyt kysyä, miksi Lyötty luotti insinöörijärkeen, vaikka ei itse ollut mikään insinööri vaan alemman tason lainoppinut fariseus. Saati että miksi kannatti tutkia nopeasti, kun ei todistuskappaleista mitään löytyisi. Lyötyn ajatuksenjuoksu oli joidenkin mielestä alkeellista ja ristiriitaista, vaikka hän itse piti itseään loogisena ja älykkäänä. Insinöörillä hän ajoi takaa ehkä Teräväistä, joka vastasi varsinaisesta rikospaikkatutkinnasta. Lyötty itse ei vaikuttanut aina kovin nopealta saati tehokkaalta. Hänen tapansa ottaa nokkaunet keskellä työpäivää oli varsin tunnettua ja laajasti paheksuttua. Kun ylikomisario sai hänet silloin tällöin kiinni itse teosta, Lyötty väitti selvittävänsä rikoksia alitajuisesti unissaan. Kun hän kysyttäessä saattoikin herättyään usein esittää uuden näkökulman tutkimuksiin, ei ylikomisario voinut pitää väitettä aivan tuulesta temmattunakaan. Kukapa muiden unista tietäisi. Vaikka oli ylikomisario joskus heikkoina hetkinään puntaroinut mahdollisuutta tutkia tarkemmin Lyöttyä hänen nukkuessaan. Liikkuivatko silmäluomet REM-vaiheessa vaiko ei. Niin pitkälle Lyötyn hullutuksiin hän ei kuitenkaan ollut valmis menemään mukaan ja niinpä hän tyytyi antamaan aina silloin tällöin ankaran varoituksen unissatutkijalle. Oli unennäöstä hyötyä tutkimuksille tai ei, sitä ei saanut harjoittaa virka-aikana.

Päiväkahvilla

Kartanon pääovelle noustiin leveitä portaita pylväiden välistä jykevälle ovelle. Lyötty painoi koristeellista ovikelloa. Hetken päästä ovi avautui ja ulos kurkisti arvokkaasti pukeutunut naishenkilö, jonka kasvot näyttivät itkettyneiltä. Vaikutelmaa vahvisti se, että kädessään hän puristi valkoista nenäliinaa, mistä Lyötty erotti nimikirjaimen L mutta loppu jäi taitoksen alle. Löytty ojensi kätensä ja sanoi: otan osaa. Kiitos, vastasi nainen. Tavanomaisten muodollisuuksien ja kohteliaisuuksien vaihdon jälkeen poliisimiehet pääsivät istumaan salin pöytään mihin sisäkkö tarjoili kahvia ja leivoksia. Myös oven avannut nainen, joka oli osoittautunut taloudenhoitaja Lotaksi istui pöydän ääressä. Ikävä tapahtuma, ikävä tapahtuma, Lyötty toisteli. Voisitteko kuvailla aamupäivän kulkua omalta osaltanne ja mitä havaintoja olette tehnyt. Lotta, Charlotte Enqvist, sanoi heränneensä kiivaaseen ammuntaan puistossa. Katsottuaan ikkunasta hän oli nähnyt tumman hahmon juoksevan kaupunkiin päin. Joku oli maannut liikkumattomana puistokäytävällä. Lotta oli aavistanut, että kyseessä oli isäntä. Hän kiiruhti alakertaan ja soitti hätänumeroon. Sen kummempaa poliisit eivät saaneet alustavassa kuulustelussa irti kartanon väeltä. Kukaan ei ollut nähnyt miksi isäntä oli mennyt ulos saati että itse traagisella tapahtumalla olisi ollut välittömiä silminnäkijöitä. Lyöttyä se hieman kummastutti. Miten saattoi olla mahdollista, että talon isäntä oli ensimmäinen joka heräsi ja meni yksin ulos haistelemaan aamuilmaa ikävin seurauksin. Voi aikoja voi tapoja.

Kiina-ilmiö

Lyötty ja Kuivalainen lähtivät astelemaan kohti kartanon päärakennusta keskustellen päivänpolttavista yleisistä asioista.
- Se alkaa olla kiina-ilmiö lähellä ellei jo käynnissä.
- Niin, kenenkään muun ei kannata tehdä enää mitään kuin kiinalaisen orjatyövoiman.
- Ei kun tarkoitin sitä ydinonnettomuutta Japanissa.
- Jaa, niin se, sehän on Japani-ilmiö.
- Tai Suomi-ilmiö jos ydinsula tulee läpi maapallon Suomeen.
- Joo, turhaan ne ulkomaalaiset nauraa suomalaisten jodi-intoa. Ei vara venettä kaada.
- Siinä saattaa käydä niin, että reaktorien ytimet sulavat ja saavat lisää polttoainetta nelosreaktorin varastosta ja muualta lähistöltä.
- Ja sitten se sula möntti alkaa painua maapallon läpi.
- Jos ei räjähdä pohjavesikerroksessa.
- Enpä usko, kyllä siinä pohjavedetkin kuivuu äkkiä niin että sihinä vaan kuuluu. Pieniä vetyräjäyksiä saattaa tulla.
- Ja sitten sula painuu kohti maapallon keskipistettä.
- Jos matkalla tulee uraanikerros vastaan niin koko maapallo räjähtää taivaan tuuliin.
- Tai sitten se reaktio jatkuu hiljakseen ja syö vähitellen muutamassa miljoonassa tai tuhannessa miljoonassa vuodessa maapallon pois.
- Joo voi olla että ei sammu se tuli melkein koskaan.
- Aina sillon tällön se saattaa lähettää suihkuvirtauksia maanpinnalle ja avaruuteen.
- Tosiaan, sillä keinoin maapallo irtaantuu aurinkokunnasta ja aloittaa matkan huitsin nevadaan ihan eri puolille Linnunrataa ja häipyy jonnekin pois kotigalaksista.
- Joo niin siinä voi käydä. Ne on vaihtoehdot maapallolle ja ihmiskunnalle siinä sivussa. Palaa hiljakseen pois, räjähtää tai alkaa tähtimatkaajaksi.
- Saa nähdä miten pallon käy. Nyt saattaa muuten alienitkin puuttua asioiden kulkuun.
- Tai sitten ne on tämän kaiken takana. Tiedä häntä. Tai Jumala.
- Kaipa se kohta selviää kuten tämä ampumisjuttukin.
- Niin aina. Eiköhän me saada aikaiseksi läpimurto, ennemmin tai myöhemmin.

Rikospaikka

Kun komisario Lyötty ehti rikospaikalle, oli helteinen keskipäivä. Tekniikan miehet olivat jo levitelleet tavaransa ja eristäneet alueen. Ruumis makasi vanhan kartanon puistossa kävelytiellä omenapuun alla mahallaan. Selkä oli tikattu täyteen luodinreikiä.
- Luoteja taitaa löytyä hyvin, Lyötty kysäisi Teräväiseltä, rikospaikkatutkijoiden lyhyenlännältä ja kyömynenäiseltä, mahakkaalta jo keski-ikään ehtineeltä pomolta.
- Ei kai ne ole ilmaankaan haihtuneet?
- Vaan jos ovat painuneet Kiinaan asti? Ette ole siis vielä koskeneet ruumiiseen.
- No emme, kuvaillaan tässä ensin, mittaillaan ja etsitään hylsyjä.
- Selvä se. Murhattu taitaa olla talon isäntä itse.
- Kyllä, siitä ei ole epäilystäkään, vaikka eipä se minulle kuulu. Taitaa olla sinun heiniäsi se puoli?
- No niin no, hoidetaan nyt vaan itse kukin hommamme.
- Meistä se ei ole kiinni, sanoi Teräväinen.
- Jatkakaa, Lyötty päätti lopettaa turhan jaarittelun sotilaallisesti.
Teräväinen veti käden leikkisästi tai vittuillakseen lippaan. Lyötty ei tuntenut Teräväistä tarpeeksi hyvin ollakseen tulkinnasta varma, mutta yhtyi leikkiin. Paikalla odottaville ambulanssimiehille hän sanoi, että tässä menee vielä vähän aikaa.

Komisario tarkasteli luotien mahdollista tulokulmaa ja huomasi tutkijoiden haravoivan aluetta todennäköiseltä ampumasuunnalta. Luultavasti Hulkko oli ammuttu noin 5o metrin päässä olevan matalan kivimuurin takaa. Raakaa peliä Pohjolassa. Vaikutti teloitukselta. Ilmankos juttu oli annettu heti keskusrikospoliisille, jonka paikallinen päätutkija komisario Lyötty oli. Vaarana kyllä oli, että tutkinnan johtoon astuisi joku terävästä päästä pääkallonpaikalta. Lyötty pyörähti ympäri kannoillaan eikä nähnyt paikalla ketään siviiliä. Hän päätti lähteä tarkastamaan päärakennuksen löytyisikö sieltä haastateltavia ja viittasi epätietoisena hortoilevan langanlaihan pitkänhuiskean apulaisensa mukaan.

Tutkimukset alkoivat

Ovikello soi. Julia puki aamutakin päälleen ja meni avaamaan. Siellä oli joku pitkä paksu mies, joka sanoi olevansa poliisista.
- Haluaisin saada tietoja Jorma Hulkon kuolemasta.
Julia purskahti itkuun, huusi täyttä kurkkua: " Niin minäkin", ja paiskasi oven kiinni.
Poliisi ei antanut periksi, vaan aukaisi oven joka ei ollut mennyt lukkoon.
- Anteeksi neiti, mutta tehtäväni on puhutella teitä.
- Aivan niin, olkaa hyvä ja astukaa peremmälle, Julia antoi virkavallalle periksi. Poliisi haki valaistusta siihen, mitä heillä oli ollut työn alla virastossa ja oliko Julialla aavistusta, mikä olisi saattanut vaikuttaa tapahtuneeseen. Mikä oli Julian suhde Hulkkoon? Julia selosti detaljit parhaimpansa mukaan, mutta sanoi, että ei tiennyt mitään, mikä selittäisi tapahtunutta millään tavalla. Lopuksi poliisi kysyi missä Julia ja Jimi olivat olleet viime aikoina. Julia selitti senkin niin tarkkaan kuin pystyi. Poliisi lopetti kuulustelun pikaisesti ja sanoi, että heidän taholtaan varmaan jossain vaiheessa palattaisiin asiaan. Poliisin lähdettyä Julia jäi istumaan jännittyneeseen asentoon repien irti hiuksiaan.

Loppu on lopullista

Kuultuaan Jorman kuolemasta Julian valtasi lamaannus. Konemaisesti hän käveli huoneeseensa, sulki koneen ja lähti kotiin leimaamamatta kellokorttia. Kotona hän meni makaamaan sänkyyn ja nukkui koko illan ja yön. Jimi kävi herättelemässä häntä ihmeissään, mutta Julia ei saanut sanottua mitään muuta kuin että hänen täytyi nyt nukkua. Julia heräsi yksin. Hänestä tuntui epätodelliselta. Välillä hän ei uskonut, että Jorma oli kuollut, välillä taas uskoi ja vaipui lohduttomaan epätoivoon. Juliaa hieman ihmetytti miksi hän otti niin raskaasti noinkin vanhan miehen kuoleman, joka oli vain hänen pomonsa. Tai no niin no. Jokainen meistä elää vain kerran ja kuka elää se myös kuolee ennemmin tai myöhemmin. Julia värisi, mitä myöhemmin sitä parempi.

Pönttö johtaja töksäytti pöntöstä pöntön puheen

Kiihkeä puheensorina täytti suuren kokoussalin. Väkeä oli kertynyt paikalle kymmeniä. Johtaja asteli vakavan näköisenä puhujapönttöön. Niin hyvät kolleegat, minun on surulla ilmoitettava, että ylitarkastaja Jorma Hulkko on tänään löydetty kuolleena kartanonsa mailta. Hän on ilmeisestikin joutunut henkirikoksen kohteeksi. Ei ole poissuljettua etteikö traaginen tapahtuma liity työasioihin. Siinä mielessä jokaisen meistä tulee noudattaa varovaisuutta, vaikka mihinkään paniikkiin ei ole syytä. Kenellä ei ole mitään pakollista toimitettavaa, voi jäädä pois töistä iltapäiväksi viraston johtoryhmää lukuun ottamatta. Johtoryhmä siirtyy kriisipalaveriin heti tämän tilaisuuden päätyttyä. No niin päätämme tiedotustilaisuuden seisaalle nousten minuutin hiljaisuuteen kunnioitetun ja pidetyn työtoverimme poismenon johdosta.

Yllättävä käsky

Ruokatunnin jälkeen johtaja kutsui viraston väen suureen saliin tiedotustilaisuutta varten. Se oli poikkeuksellista. Julia ei muistanut tosin lyhyellä virkaurallaan koskaan tapahtuneen ilman valitusaikaa vastaavaa. Mitä tämä tarkoitti? Liittyykö virasto Aviin vaiko Elyyn vai lopetetaanko se kokonaan. Sydän pamppaillen Julia ja muut kiiruhtivat kuulemaan mitä johtajalla oli sanottavaa.

Epätavallinen aamupäivä: ei Jormaa

Jormaa ei kuulunut töihin. Julia tarkisti kalenterista ja tosiaan, Jormalla olikin alkanut jo kesäloma. Julialla oli muutamia omia projekteja menossa pomonsa loman ajaksi ja lisäksi hän päivysti alhaisella profiililla Jorman postia. Kohta Juliakin pääsisi lomalle. He olivat suunnitelleet Jimin kanssa ottaa lainaan Jimin perheen vanha joutilas asuntovaunu ja lähteä vähän kiertelemään kotimaan leirintäalueita. Juliasta se kuulosti tosi mummo ja pappa meiningiltä mutta samalla jotenkin nostalgiselta. Lapsuudessa Julia oli oman perheensä kanssa harrastanut jonkun verran sitäkin. Olisi hauska tarkastaa vanhoja paikkoja miten ne olivat muuttuneet. Sitten talvella voisi lentää kauemmaksi lämpimiin maihin. Suomen kesässä oli puolensa kunhan onnistui välttämään sääsket ja ukkosmyrskyt.

Julia heräsi

Aamulla Julia heräsi myöhään ja himpsi töihin. Jimi jäi vielä nukkumaan. Kun Julia astui ulos portista, naapurin teini juoksi vastaan ja napsaisi hänestä kuvan. Julia kohautti kauniita olkapäitään ja jatkoi matkaansa. Teineillä on omat huvinsa ja aikuisilla omansa. Tai tiedä häntä, kellä on ja kellä ei. Maailma muuttuu, Jasmiini.

Uskottomat unet

Julia oli jo nukkuvinaan, kun Jimi kömpi yöpuulle. Jimi teki samoin. Pian hän nukahtikin oikeasti ja näki outoja unia. Juliaa korpesi hetken mutta kohta hänkin lennähti höyhensaarille muistelemaan päivän tapahtumia.

Mahalasku

Nähtyään mistä täytyi olla kysymys, Jimi suttasi äkkiä sinistä, pinkkiä ja valkeaa väriä tauluun. Hän jätti työn sikseen, istui nojatuoliin ja alkoi katsoa Beckiä. Julia ihmetteli äkillistä mielenkiinnon lopahdusta, vaikka Julia oli pannut mallina mielestään parastaan. Hän pukeutui aamutakkiin ja marssi katsomaan maalausta.
- Ai sä teitkin mut tuntemattomaksi.
-Joo, toi maalaaminen oli aivan paska idea.
Julia oli tottunut Jimin ailahtelevaisuuteen. Julia heitti niskojaan ja sanoi menevänsä nukkumaan.
- Mä tuun kohta perästä, sanoi Jimi.