Mielialalääkkeet aiheuttavat joukkomurhia

Autenttisten tutkimusteni mukaan mielialalääkkeet tai tietyt mielialalääkkeet ovat paljastumassa yhä vahvemmin absurdien joukkomurhien ensisijaiseksi syyksi. Vastuu murhenäytelmistä on siis paitsi itse tekijällä niin myös lääketehtailla, lääkäreillä, apteekeilla, ja valvovilla viranomaisilla, etenkin Valviralla. Kyseisten lääkkeiden käyttö tulee kieltää lailla heti. Ne eivät kertakaikkiaan sovi ainakaan suomalaisille. Syynä saattaa olla jotkin tietyt geenilinjat ja se voi liittyä suomalaisiin ns. alkuperäiskansana. Suomalaiset miehethän edustavat itäisten mammutinmetsästäjien jälkeläisinä alkujaan yleensä aivan eri geeniryhmää kuin naiset, jotka näyttävät olevan enemmän läntistä perua ja joiden geeniperimä on lähempänä keskimääräistä eurooppalaista feminiinistä alkuperää. Ampumatapaukset eivät todellakaan johdu mistään arkaaisesta mieskulttuurista, mikä Suomessa naistutkijoiden mielestä vallitsee.

Enbuske ei katsonut taakseen

Istun kesäkauden avajaisiksi terassilla ja teen sosiologisia huomioita.

Mitä enemmän kallistelen lasia, sitä parempia tutkimusideoita saan ja sitä merkityksellisempiä havaintoja teen. Piankin ymmärrän yhteiskunnan ja ihmisten toiminnasta jotain uutta, mitä tieteen valokeila ei ole vielä valaissut. Televisio-ohjelmia ja YouTube-videoita tai blogeja ei tässä yhteydessä lasketa mukaan.

Pimeiden pisteiden löytäminen ja läpivalaisu saattaa olla avuksi kun hakee apurahoja tai tavoittelee lukijoiden suosiota skuupeista juorulehteen puhumattakaan, vaikka ratkaisevaa on tietenkin muutamat muut sosiologiset ilmiöt. Itse olen suuntautunut stereotypiaan ja binäärilogiikkaan dialektiikan eli diaesitysten ohella.

Muukalaisia parveilee nykyään keskustan kaduilla enemmän kuin ennen. Tai oikeastaan alan itse olla muukalainen ja omituinen relikti, vaikka en ole täällä syntynyt. En ole mistään kotoisin.

Kun ihmiset kävelevät toisiaan vastaan ja jatkavat matkaa toistensa ohi, tapahtuu joskus jotain postitiivistakin, ei siis pelkkää kiireistä askellusta lappu silmillä keskipäivällä tai ruhjovaa väkivaltaa pikkutunneilla. Tietenkin populaatio-otos ja konteksti vaikuttaa käyttäytymiseen.

Useinkin mies, vanha tai nuori, kääntää päänsä ja katsoo kauniin naisen perään. Ja kävelee eteensä katsomatta lyhtypylvääseen. No sentään aika harvoin. Tuollainen mies ei kuitenkaan ole homo, vaan sika, vaikka hänen käytöstään ohjaa estetiikka.

Jos taas mies ei katso hottiksen perään, niin voidaan epäillä, että hän on homo tai hyvinkasvatettu ja hyperkorrekti tai akuutin naissuhteensa lamaannuttama tai vähintään resenttisesti valvoma. Yleensä naiset eivät katso miesten perään,jos kyseessä ei ole joku kuninkaallinen tai muu julkkis eli jääkiekkoilija kesälomalla, Brad Pitt.

Loppupäätelmänä voidaan todeta, että naiset on luotu katsottaviksi ja miehet katsojiksi. Naistutkijat puhuvat tässä yhteydessä subjektista ja objektista. Käsittääkseni objekti on niskan päällä sata nolla kuten huomattava subjekti Jippukin laulaa. Jos nainen katsoo tuntemattoman naisen perään hän on lesbo, tai muotibloggari.

Antikliimaksi

Komisario Lyötty apulaisineen suoritti muutamia pidätyksiä ja kutsui koolle tiedotustilaisuuden, missä hän sanoi, että piti juttua ratkaistuna, mutta että ei voinut antaa lähempiä selvityksiä ennen oikeuden istuntoja. Kaupungilla huhuttiin, että Viraston ylitarkastajan surma olisi johtunut kostosta kielteiseen ympäristöpäätökseen koskien erästä kaivoshanketta.

Pelikirjaa monipuolisemmaksi?

En ole perehtynyt jääkiekon pelitaktiikoihin teoriassa enkä käytännössä. Katsonut vaan aikojen saatossa muutamia otteluita tv-ruudusta, jonka näyttämä kuva on tietenkin aivan liian suppea ja nopeasti etenevä, jotta saisi kunnon käsityksen siitä, miten pelaajat asemoituvat ja liikkuvat milloinkin.

Luultavasti joukkue ei voi yhtäkkiä muuttaa pelitapaansa kovin perusteellisesti, vaan sillä on mentävä, mitä on opeteltu. Ehkä pientä reagointia olisi kuitenkin mahdollista tehdä aina vastustajan ja tilanteen mukaan. Olisiko Salmelan tempaus ollut turhautuneen puolustajan protesti ja korostettu esimerkki myös omille, hyökkääjille ja valmentajille.

Minusta tuntuu siltä, että esimerkiksi Kärpät ja A-maajoukkue ovat ainakin 2000-luvulla pelanneet puolustuksen osalta aina varsin passiivisesti myötäkarvaan. Viimeksi Pentti Matikaisen aikaan Suomi taisi pelata kiekonkuljetuksen ja luistelun osalta suoraviivaisemmin, pelin painopisteen ollessa aina suppealla alueella ja liikkuen nopeasti päästä päähän tai päädystä toiseen. Jopa Shedden kannatti melko eurooppalaista pelityyliä.

Nykyään Suomi menestyy huippumaita vastaan, jos jaksaa koko ajan hyökätä hullun lailla niin, että vastustaja ei pääse kunnolla kiekkoon kiinni. Suomi pelaa jonkinlaista todella kuluttavaa totaalijääkiekkoa ja koko kentän hallintaa ja käyttöä sekä hyökkäykseen että puolustukseen, pyrkien pitkiin ja vaikeisiin syöttöihin. Aravirta taisi viedä Curren kanssa tuon pelitavan edelliseen huippuunsa. Mutta yleensä isokokoiset jenkit ja kanukit ja hurritkin pelatessaan Suomea vastaan vain yksinkertaisesti kuljettavat kiekon kaikessa rauhassa kunniakujaa myöten suoraan laukaisupaikkoihin ja tykittävät lyhyestä varmasta maalisyötöstä suurella onnistumisprosentilla tukun maaleja läheltä ja kaukaa.

Ihmettelen siis sitä eikö vastustajan kuljettavalta pelaajalta kannattaisi jotenkin yrittää ottaa aikaisemmassa vaiheessa se kiekko pois. Ja edelleen kun peli pyörii omassa päässä, niin Suomen hyökkääjät eivät minusta mene tarpeeksi alas varmistamaan. Vastaavasti hyökkäyspäässä menetetään kiekkoja liian vaikeisiin syöttöihin ja optimistisiin laukauksiin, vaikka kaikki hyökkääjät olisivatkin uhkarohkeasti paikalla. Niin annetaan vastustajalle hyvä tilaisuus nopeaankin vastahyökkäykseen.

USA-pelissä esimerkiksi Koivu oli tyypillisesti maaliin johtaneessa tilanteessa vastustajan hyökkääjän väärällä puolen. Tietenkin alhaalta on hitaampi päästä vastahyökkäyksiin, mutta vastuu siitä voitaisiin jättää välillä takavuosien tsekkien tyyliin yhdelle kärkkyjälle. Säästettäisiin yksi pitkä syöttö siihen, ja muuten pelattaisiin lyhytsyöttöpeliä. Kun on monta miestä alhaalla, niin he voivat aluksi syötellä sielläkin toisilleen kunnes päästään vauhtiin.

Luulisin että hyökkäyskärkkyjä/puolustuskärkikarvaaja voisi pelata aktiivisemmin kiekollista hyökkäävää vastustajaa vastaan. Kyllä kai kyseessä olisi nopea ja ärhäkkä laitahyökkääjä tyyliin Pihlström, Komarov, Pesonen. Sitten Suomen keskushyökkääjän pitäisi oikeastaan olla NHL-tyylinen pitkä taitava ulottuva kiekkovarma korsto, joka tarpeen vaatiessa voisi hitaastikin purjehtia kentän läpi vastustajan maalille, ja olla vastaavasti puolustuksen keskuslukkona puolustuspelissä.

Nämä ristiriitaiset vaatimukset eivät aiheuta suuria ongelmia, jos hyökkäykset viedään loppuun asti ja vastustajalle ei vaan luovuteta kiekkoa ennen kuin se on maalissa tai että puolustukseen on saatu muu varmistus heh heh.

Isokokoisia, hallitsevia pelaajatyyppejä olivat monien kanukkien ja jenkkien ohella mm. Sundin, Forsberg ja laitahyökkääjä Jagr vanhemmiten, vanhat Suomen kaatajat. Nuorempi Koivu saattaisi olla lähelle samaa kaliiberia, jos niin haluaisi, joskaan ei Suomen kaataja toivottavasti, mutta muita suomalaisia ei nyt tule mieleen vanhaa kunnon Veli-Pekka Ketolaa lukuun ottamatta. Enimmäkseen suomalaiset keskushyökkääjät ovat aina olleet liian lyhyitä. Tietenkin eri tyyppisille pelaajille kuten Granlundille, tai koko Granlundin kentälliselle, voidaan sallia aivan eri pelityyli, vaikkapa sellainen kuin heillä on nyt.

Suomen ykkösketju voisi pelata alimitoitettunakin edes joskus kanadalaisesti, jos sen koostumus olisi vaikkapa Koivu, Komarov ja Pihlström. Pihlströmille pitäisi sanoa, että ei jakelisi turhaan kiekkoja vastustajalle. Ja Koivua pitäisi potkia ahteriin hah hah. Jopa nykyinen ykkösketjun koostumus antaisi jossain määrin mahdollisuuksia samaan. No joo, en minä tiedä toimisiko nämä, mutta voisihan sitä kokeilla jotain vaihtelua.

Marilynin jumpperi

Marilyn on hankala nimi lausua ja muistaa. Marylin saattaisi olla helpompi. Mutta koska kyseessä on Marilyn Monroe alias Norma Jeane Baker (Mortenson), lapsikin sen osaa ja muistaa, mutta lapsella onkin tuoreet aivopoimut, millä muistaa. Vanhuksilla pehmenneiden aivojen toiminta on paljon epämääräisempää. Toisaalta voikin olla, että iän myötä aivot kovettuvat eivätkä pehmene. En ole tutkinut asiaa, vain kärsinyt siitä ja pannut vahingon kiertämään, joskin se pyörii paikallaan yhä edelleen tässä näin. Vahinko tai onni onnettomuudessa. Mutta usein kielikuvat ja fyysinen todellisuus ovat kaukana toisistaan. Toisaalta olisi ehkä syytä käyttää mahdollisimman oikeita kielikuvia tai ei kielikuvia lainkaan. Parasta olisi olla hiljaa, jos ei ole mitään mielekästä sanottavaa. Eli jos kyseessä ei ole asia eikä varma tieto niin sitten pitäisi olla edes huumoria. Kamalia vaatimuksia blogistille.

Syy miksi näitä mietin on tietenkin Juicen laulussa Marilyn, jonka satuin kuulemaan radiosta jälleen kerran. Laulun minämuoto johdattaa ajatukseen, että laulun sanat olisivat totta yksi yhteen. Vastaavasti Jenni Vartiainen antaa olettaa, että hän olisi lesbo laulussa Ihmisten edessä. Kuitenkin Juice on syntynyt vuonna 1950 ja Marilyn vuonna 1926. Vuonna 1960 Juice oli kymmenen ja Marilyn 34 vuotta vanha. Ikäeroa on 24 vuotta joten Marilyn sopisi Juicen äidiksi. Tosin Suomen hallitsevien puolisoiden välistä ikäeroa on enemmänkin. Marilyn kuoli vuonna 1962 36-vuotiaana. Silloin Juice oli 12 vuotta vanha.

Voidaan siis olettaa, että oikeasti Juicella ei ollut minkäänlaista seksifanisuhdetta Marilyniin aikasynkronisessa todellisuudessa, korkeintaan jälkeenpäin Hollywoodin luomaan kuolemattomaan seksisymboliin. Laulun sanat ovat siis fiktiiviset ja muunnettua totuutta: Juice ei ole niin vanha kuin laulussaan antaa ymmärtää. Hän ei ollut teinipoika vielä 50-luvulla vaan vasta 60-luvulla, jolloin johtava seksisymboli ainakin EEC:ssä oli BB, joka hänkin olisi voinut olla Juicen teiniäiti. Brigitte Bardotin (s. 1934) esiintymisestä Juicen laululyriikassa minulla ei ole muistikuvaa.
Epäilen että Juice pysyi uskollisena Marilynille eikä sekaantunut suihkuseurapiireihin vielä silloin vaan myöhemmin Anne Pohtamon aikoihin pysähtyneisyyden ajalla eli 1970-luvulla, jolloin kylläkin diskoliikehdintä saavutti jonkinlaisen varhaisen huippunsa.

Laulussa Marilynin aikatodellisuus on siirretty kymmenen vuotta eteenpäin tai Juicen aikatodellisuus kymmenen vuotta taaksepäin. Tämä on tietysti helppoa, jos kyseessä on pelkkä seksisymboli tai paperitähti ja epäsymmetrinen osittain kuvitteellinen seksisuhde tähden ja fanin välillä laulussa, jonka sanat voidaan aina ajatella myös taiteeksi ja siten fiktiivisiksi, vaikka taiteilija olisi oikeastikin sekstannut jotain jumpperia katsellen Marilynin eläviä tai kuolleita kuvia. Tai sitten hän tosiaan näki Marilynin tytössä naapurin.