torstai 24. helmikuuta 2011

Kolmivarpainen sammakko

Kirjaston poistokirjojen satoa: Kari Suomalaisen omaelämäkerrallinen kirja vuodesta 1975 (painettu 1976: Kolmivarpainen sammakko, humoristin päiväkirja) on jonkin verran mielenkiintoinen. Vuoden 1975 päiväkirjassa kolmivarpainen sammakko esiintyy Karin unessa Lipen mukaan osoituksena siitä, että Kari on töykeä ja epäystävällinen. Unessa Kari ei ollut päästänyt sammakkoa sisään väittäen, että kyseessä on yksityistilaisuus. Kirjaan on myös piirretty kyseinen sammakko istumassa sohvalla ja litkimässä Karin viskiä muistaakseni myös sikaria tuprutellen. Se lienee kuitenkin kirjailijan itsensä vertauskuva ainakin Lipen mielestä, jollaisena sitten myöhemmin Tommy Hellsten käytti virtahepoa. Muita selviä viitteitä Karin alkoholismiin en kirjasta ainakaan ylimalkaisella selailulla huomaa. Varmaan niitäkin on. Yksi sellainen voisi olla triviaalisti puliukkojen toverillinen käytös Karia kohtaan, kun he sattuvat vastakkain yleisillä paikoilla, vaikka toisaalta Kari paljastuu kirjassa yllättävänkin jyrkäksi elitistiksi. Se on kyllä ymmärrettävää ottaen huomioon hänen sukunsa kulttuuritaustan ja statuksen Helsingin/Suomen vanhoissa seurapiireissä. Wikipedian mukaan Lipen mielestä Kari oli karkeasti ilmaistuna mustasukkainen juoppo. Tämä vaikeutti perhe-elämää. Kirjassa mustasukkaisuus liitetään kuitenkin lähinnä Lippeen eikä Kari suoraan tunnusta omia syrjähyppyjä, vaikka vääriä viittauksia sellaisiinkin Lipen turhina ja naurettavina epäilyinä on.

Jossain 80-luvun haastattelussa Kari sanoo vaihtoehtoisina ehkä antoisampina työurina säveltäjän tai muotokuvamaalarin työtä. Hän tekikin monia muotokuvia. Varmaan sävellyksiäkin on, mutta niistä minulla ei ole tietoa, muuta kuin siitä oopperasta, jonka hän sai juuri valmiiksi ennen kuin joutui kohtalokkaalle sairaalakäynnilleen. Ja kyllä hän sävelsi musiikkia esimerkiksi näytelmiinsä. Kari oli myös novellisti ja näytelmäkirjailija, fagotisti, toimittaja, taittaja ja tietokirjailija kuvittajan ja pilapiirtäjän jne. ohella. Yhteiskunnallisena ajattelijana hän oli myös varsin huomattava ja itsepäinen hahmo, oikeastaan toisinajattelija mutta kansan suurella tuella. Hänen elitisminsä ei siis ollut opportunismia eikä seurannut moraalisesti arveluttavaa vaikuttajien valtavirtaa. Elitistinä hän oli siis oikeastaan anakronisti ja siinä mielessä ehkä lähellä Sariolaa, vaikka muuten varmaan olikin hänestä kaukana. Sariola ei ilmeisesti koskaan päässyt seurapiireissä aivan niin korkealle kuin Kari, vaikka lähetti vaikuttajille ahkerasti sähkeitä tietyssä vaiheessa illan viettoa. Kari oli pilapiirtäjänä viime vaiheessakin aikaansa edellä: hän oli ensimmäinen jota sensuroitiin poliittisesti epäkorrekteista mielipiteistä maahanmuuttoon nähden. Kari joutui väistymään mediasta omalla termillään ilmaistuna hurraaisänmaattomien takia.

Ei kommentteja: