Historian siipien kapinaa

Olen odotellut viisasta inspiraatiota blogipäästöksi, mutta sitä ei näy tulevan, joten täytyy tyytyä tyhmään.

Finlandia-palkinto meni taas naiskirjailijalle, jonka romaani käsittelee Neuvostoliiton historiaa. Eipä taida miehiä paljoa kiinnostaa. No tuskinpa mikään muu kirja kuin auton korjausopas kiinnostaisikaan. Näin olisi ehkä voinut kirjoittaa joku ekspertti paperimediaankin 50-luvulla, mutta ei enää. Nykyään miehiä ei kiinnosta mikään kirjallisuus. Autonkorjaus on niin nähty ja tabletit eivät tarvitse käyttöopasta eri addiktioihin kuten pornoon ja pokeriin, tai e-kirjojen lukuun. Henry Miller here I cum.

Havukka-ahon ajattelijan tapahtumapaikoista

Havukka-ahon ajattelijaa näytettiin taas joku aika sitten televisiossa. Nimessä on sana Aho, jolla voidaan viitata Juhani Ahoon, yhteen Suomen kirjallisuuden perustajaisään, jonka lastujen jatkajaksi Huovista voisi kuvitella. Jättämällä pois a ja v kirjaimet joudutaan Hukka-aholle, turhuuden turuille tai susien temmellyskentille. Nimessä on monta metsän asukkia tai muuta elementtiä. On havukka eli haukka. On myös havu, tuo havutukkien turha osa, jota voi kyllä käyttää hirvenhiihdon apuvälineenä tai porraspielessä. Havukka on jotenkin hellittelevä ja sympaattinen nimitys haukalle tai jollekin minulle oudolle havujutulle. Ajattelijalla viitataan siihen, että Konsta on tosiaan ajattelija eikä esimerkiksi kertoja tai kuoliaaksinaurattaja.

Vaikka en ole nähnyt koko teosta, Kari Väänäsen käsikirjoittamassa ja ohjaamassa elokuvassa on ehkä enemmän aineksia kuin sen pohjana olevassa kirjassa? Samoin korostuksia, ehkä voidaan puhua jopa klassikon uustulkinnasta samaan tapaan kuin mitä oli Mollbergin Tuntematon. Lehtinen oli Turkan oppilas ja puhuu yhtä luonnollisesti artikuloiden kuin Mollbergin tuntemattomat näyttelijät. Huomiota kiinnittää myös Lehtisen loiskutteleva soututyyli, mutta sille on kirjassakin sytykettä liittyen lisenssien tapaamisen kiihkoon ja jännitykseen, ei tietenkään Konstan soututaitoihin, joita ei sovi epäillä. Tosin vertailun vuoksi pitäisi nähdä myös aikaisempi tv-sarja, mutta sitä ei ole Elävässä arkistossakaan.

Luulen että elokuvassa korostuu esimerkiksi Konstan antisankaruus. Hän uskoo luokkaeroihin ylöspäin ja alaspäin, tai tavallaan kurkottaa elitistiksi itsekin. Tai no, ehkä sankari juuri pyrkiikin sosiaalisessa arvohierarkiassa ylöspäin eli on elitisti?  Viehättävänä piirteenä esitetään lapsiystävällisyyttä. Konstan "ajattelu" tuskin vakuuttaa nykysuomalaista, vaikka kyllä kai se kuitenkin on ollut kantavampaa kuin muissa 50-luvun kirjoissa. Konsta kuitenkin tavallaan kehottaa mielikuvituksen ja älynkin omaan käyttöön, toisinajatteluun. Suomeenhan mahtuu vain yksi totuus kerrallaan. Samalla Konstan persoona antaa tunnustusta korpiseutujen rikkaalle tarinaperinteelle ennen television valta-aikaa. Tätä samaa asiaa Huovinen ja YLE-tuotanto alleviivaa lyhyessä erikoisessaan Oravanmetsästäjän sihteeristä, missä sihteeri palaa korvesta sivistyksen piiriin ja menee naimisiin tv-mekaanikon kanssa.

Oheen yritän hahmotella kirjan tapahtumien paikkoja kartalle. Ellipsi 1 esittää arviota lisenssien saaren sijainnista. Ellipsi 2:n alue pitänee sisällään Mooses Pessin kartanon. Ellipsi 3 on arvaus Kuoliaaksinaurattajan mökin paikasta. Ellipsi 4 esittää oletusta Havukka-ahon sijainnista. Ellipsi 5 pitänee sisällään metsähallituksen uuden kämpän.

Tarkemmin voi veikata ko. paikoiksi seuraavia kartan paikannimiä: Lisenssien saari olkoon vaikkapa Koposen saari, Mooses Pessin kartano Purola (se voisi olla jopa Kaarne), Kuoliaaksinaurattajan tila esimerkiksi Erola tai Halmevaara. Havukka-aho voisi olla vaikkapa Heikkilä. Lähellä sitä on tosin Havukka-vaara, mutta ei taloa eikä lampea. Havukka-ahon ellipsi voisi oikeasti olla hieman isompi kuin mitä karttaan sattui piirtymään.

Knausgårdin tajunnanvirtaa

Katsoin FST:ltä ohjelmaa norjalaisesta kirjailijasta Karl Ove Knausgård. Hän on vähän kuin Kalle Päätalo. Jopa nimissä on samankaltaisuutta. Knausgårdillakin (knaus=paljastuma) on erikoiskyky muistaa kaikki menneestä elämästään ja kirjoittaa sen pohjalta nopeasti laajoja omaelämäkerrallisia romaaneja. Tulevaisuudesta onkin paha muistaa mitään.

Lisäksi K sanoo paljastavansa totuuden rehellisesti, vaikka se tekeekin kipeää, vaimo sairastuu ja suku nostaa oikeusjuttuja. K kärsii kovasti paljastuksilla aiheuttamastaan mielipahasta elämänsä ihmisille. Hänellä kuten melkein kaikilla (mies)kirjailijoilla on vaikea isäsuhde, mikä pitää selvittää kirjoittamalla.

Toisaalta subjektiivinen totuus on usein muiden silmissä valhetta. Yleensä kirjailijat muuntavat omaelämäkerrallista ainesta ja todellisuuden henkilöitä ja tapahtumia enemmän fiktiiviseen suuntaan. Silloin kirja saattaa menettää todellisuudentuntua, mitä K ajaa takaa. Tai hän ajaa takaa rehellistä totuutta itseään eikä mitään tuntua, mikä taas on lukijan juttu.

Hän on siis kokeillut eri tapoja tuottaa merkityksellistä tekstiä ja huomannut tuollaisen raakatekstimäisen päiväkirjamuodon parhaaksi sillä hetkellä. Tulevaisuudessa hän aikoo kehittää metodiaan korkeakirjalliseen, tyylitellympään suuntaan.

Kuulostaa epäilyttävältä, mutta mistä sen tietää. Ei pelkkä tyylivalinta ja kirjoitustapa tee kenestäkään hyvää kirjailijaa. K on myös paitsi kärsivä Jeesus/Juudas-hahmo niin myös lahjakas kirjailija, jolla on substanssia ja sanottavaa. Saattaa olla, että hän pystyy hyvään tulokseen millä tahansa tyylillä. Hän asuu Ruotsissa kuin Saarikoski, vaikka on kansallista identiteettiä haikaileva norjalainen.

Nokian kaappaus

Heh, Microsoft ja Elop tekivät juuri sen, mistä niitä epäiltiinkin. Tuhosivat Nokian puhelinbrandin ja kaappasivat rippeet itselleen. Suomalaisille jäi lamaantuneen ja petetyn hölmöläisen osa. Narussa talutettavat pässit (vähintään). Kuka valitsi myyrä Elopin toimitusjohtajaksi? Lähinnä Ollila ja amerikkalaiset osakkeenomistajat? Ollilan käytös asettuu outoon valoon. Luulisi että palkka ja optiot olisivat jo riittäneet. Vai painostiko Bilderbergin ökyrikkaiden kerho muuten Ollilaa? Suomen sampo tuli jälleen ryöstetyksi. Tai no amerikkalaisethan sitä jo omisteli ennenkin.

Pöyristyttävä autoverouudistus

Vastustan autoverouudistusta. Se suosii rikkaita ja vaatii järkyttävää valvontaa.

Jokaisen auton jokaista liikettä muka aiotaan seurata.

Sen täytyy rikkoa jo jokaista perustuslakia ja ihmis- sekä auto-oikeutta.

Ihmettelen jos tuollainen saadaan läpi tai että tuollaista edes aiotaan esittää. Tuskin edes vankien valvonnassa sallitaan moista, saati sitten vapaiden veronmaksajien vangitsemisessa öö siis valvomisessa. Kohta me jokainen ollaan vankeja, vankeja liikenneministerin.

Ikkuna Suomen glasiaalimorfologiaan

Suomi on ilmeisesti edennyt ilmaisen kartta-aineiston tarjonnassa maailman eturiviin. Muutkin jopa vihamieliset tahot kuin valtiolliset vakoilujärjestöt pääsevät siis käsiksi Suomen geomorfologian erityispiirteisiin ilmaiseksi ja helposti. Kuvien julkaisu blogissa on tietenkin edelleen vähintään harmaata aluetta. Minulla nyt vaan on liian vähän harmaita aivosoluja ratkaisemaan tekijänoikeuskysymyksiä yms. Joten luultavasti julkaisen tämän katsauksen torsona ilman kuvia. Tai saa nyt nähdä. Ehkä lisään kuvia myöhemmin.

 

Toistaiseksi olen ihaillut karttaikkunassa lähinnä digitaalista korkeusmallia (DEM). Siitä näkyy varmaankin monia geomorfologisia elementtejä, joita ei muuten tule peruskartoilta ja ilmakuvista huomanneeksi välttämättä. Stereoilmakuvien katseluhan lienee jo antiikkista puuhaa, vaikka siten näkyykin morfologia varsin tarkasti.

Luulen että esimerkiksi glasiaalimorfologia pitää määritellä uuden aineiston avulla uudelleen. Muodostumien kirjo ja vaihtelu on siinä määrin kompleksista, että luokittelu esimerkiksi vain drumliineihin ja kumpumoreeneihin ja reunamoreeneihin ei oikein riitä selittämään jokaista mäennyppylää tai tuollainen luokittelu on joka tapauksessa varsin karkeaa ja suurelta osin virheellistäkin.
 

Yhtenä mahdollisuutena on, että GIS-sovelluksilla automaattisesti luokitellaan muodostumat morfologisin kriteerein ja yritetään sitten jälkikäteen selittää ne geneettisesti. Vastaavaa voi tietenkin tehdä myös manuaalisesti, mutta kovin työlästä se on. Pelkästään morfologisessa kriteeristössä olisi etuna karttakuvatunnistuksen lisäksi se, että luokituksen geneettistä perustaa voidaan tarkentaa ajan kuluessa ilman että itse luokitusta tarvitsee muuttaa radikaalisti.
 

Suomi on siis täynnä erikokoisia moreeninyppylöitä, joiden morfologia ja genesis vaihtelee hyvin suuresti. Myös vaihettumismuotoja ja eri-ikäisiä hybridejä tavataan pilvin pimein. On vaikea sanoa ilman tarkkoja kaivauksia ja ehkä niiden avullakin muodostuuko mäki vallitsevasti kalliosta vaiko glasiodynaamisesta pohjamoreenista vaiko ablaatiomoreenista vaiko hiekasta ja sorasta jne.

Kumpumoreenien luokittelu vaikuttaa erikoisen vaikealta kun melkein jokainen kumpu on hieman erilainen ja samassa maastossa esiintyy turhan monenlaista muodostumaa jne. Samoin on haastavaa selittää jokainen kumpumoreenin tai moreenimäen piirre geomorfologisesti. Tässä luulen että postglasiaaliset fluviaali- ja litoraaliprosessit, ja ehkä periglasiaaliset prosessitkin ainakin Lapissa, astuvat enenevässä määrin kuvaan.
 

Vanhastaan muistelen että kumpumoreenit pyritään jakamaan esimerkiksi juuri aktiivin jään kummuiksi, kuolleen jään kummuiksi tai reunakummuiksi. Jäätikön liikkeeseen nähden poikittaiset juomumoreenitkin luetaan usein kumpumoreeneiksi. Monessa paikkaa reunamoreenivallit ovat tunnusomaisia, mutta niistäkin saattaa olla vaihettumismuotoja kumpumoreeneihin ja juomumoreeneihin.
 

Ehkä selvin moreeniryhmä ovat virtaviivaiset jäätikön liikkeen suuntaiset vakoumat ja drumliinit. Niiden aines on joko vanhempaa kalliota tai sedimenttiä tai pohjamoreenia. Digitaalisessa korkeusmallissa erottuu mielestäni myös uusia hienopiirteisiä vakouma-alueita (fluting), jotka ovat saattaneet muodostua myös aivan jäätikön reunalla eikä sisemmässä drumliinivyöhykkeessä kuten aikaisemmin luultavasti on ajateltu. Niitä havaitaan juuri DeGeer-moreenien eli/tai reunamoreenivallien läheisyydessä. Eräs tuollainen ohuen moreenipeitteen/kalliokon luonnehtima fluting-alue on Kurikan, Ilmajoen ja Isokyrön välimaastossa.
 

Myös reunamoreenivalleja erottuu DEM-esityksissä huomattavasti laajemmasti kuin aiemmin on kartoitettu lähinnä peruskartoilta. Karttaikkunan DEM-mallissa ei kuitenkaan vieläkään nähdä koko maan kattavasti perääntyvän jäätikön reuna-asemia, joita oikeastaan käsittääkseni pitäisi olla, jos deglasiaatio oli frontaalinen, lämminreunainen ja jäätikkö reunastaan aktiivinen. Saa sitten nähdä näkyykö vielä tarkemmissa DEM:ssa nekin, epäilen. Eräs uusi (varmasti) havaittu geomorfologinen elementti Suomessa on jäävuoren uurtama vakoumajälki maaperässä.
 

Maastomallissa voidaan nähdä myös eri-ikäisiä ja erisuuntaisia jäätikön virtausvaiheita virtaviivaisten maastonmuotojen perusteella varmaankin selvemmin ja enemmän kuin muuten. Niiden ikäjärjestyksen selvittäminen vaatii kuitenkin paljon stratigrafista tutkimusaineistoa eikä siinä kai koskaan päästä lähellekään totuutta.
 

Jopa juomumoreenien tunnistaminen morfologian perusteella on aika mielivaltaista. Ovatko esimerkiksi kaikki tai suurin osakaan Kokkolan kaakkoispuolisen laajan alueen kumpumoreeneista ja jäätikön liikkeeseen nähden poikittaisista selänteistä juomumoreeneja vaiko osittain myös ablaatiomoreeneja ja reunamoreenejakin? Entä Ilomantsin seudun juomumoreenimaiset selänteet, jotka on tulkittu aiemmin reunamoreeneiksi, ja ehkä jatkossakin. Ovatko ns. Pohjois-Karjalan jäätikköloobin kumpumoreenit Talvivaarankin seudulla liikkuvan jään juomumoreenin sukuisia vaiko kuolleen jään jäännöksiä? DEM herättää paljon kysymyksiä samalla kun ihastuttaa muotojensa runsaudella.

Takaa-ajo keskeytyi

Kohde ajoi lujaa vauhtia jonnekin, mutta minulla ei ollut vaikeuksia seurata pistettä kartalla. Lisäsin näytölle myös oman autoni. Pisteet hieman lähenivät toisiaan. Välillä jäin jälkeenkin, kun piti pysähtyä liikennevaloissa, mutta en huolestuttavasti. Sitten tuli mieleeni, että seuraakohan joku vastaavasti minua. Panin skannerin päälle ja aikansa eri aallonpituuksia kokeiltuaan se havaitsi vieraan sirun autossani. Kappas vain, samaa leikkiä voi leikkiä moni. Kytkin skannerin häirintämoodiin, mutta liian myöhään. Joku pöljä kaahasi risteyksessä vauhdilla oikealta kolmion takaa autoni kylkeen ja meno loppui siihen.

Aamu on iltaa viisaampi

Ajaessani ihmettelin oliko nainen todella hullu. Saattoi ollakin. Käytös oli aika vakuuttavaa. Nainen olisi voinut helposti ampua minut jo yöllä, kun makasin taju kankaalla.

Hieroin kipeää päätäni ja tajusin, että minut oli huumattu kapakassa. Olin mennyt vanhanaikaiseen houkutuslintuansaan kuin typerä hölmöläinen. Minkäpä mies heikkouksilleen voi. Nainen ei sittenkään ollut hullu, tai sitten hän oli hullu ja palkkamurhaaja samaan aikaan. Miksi minua ei ollut kolkattu jo illalla vessassa tai kadulla tai puistossa jne. ja miksi minut oli tuotu kotiini? Juttu vaikutti kovin hämärältä. Siihen oli saatava jotain selkoa. Purin hammasta ja painoin kaasua.

Ajolähtö

Seurasin ikkunasta kun nainen poistui pihasta. Menin tietokoneelle ja sain näkyviin kaupungin kartan, jossa näkyi piste, joka liikkui lujaa vauhtia kohti koillista. Naisella oli ollut auto lähettyvillä ja hän tosiaan näytti ajavan pois eikä jäävän kyttäämään murha mielessä jonkin nurkan taakse. Siru tuskin pysyisi kauaa hänen rintaliiviensä takanauhassa mihin olin sen survaissut tappelun tiimellyksessä. Se näytti toimivan kuitenkin toistaiseksi. Piilotin naiselta saamani stiletin ja pistoolin salalokerooni jättäen sormenjäljet pyyhkimättä. Ehkä niillä olisi vielä jotain käyttöä joskus, vaikka mieluummin olisin jo pyyhkinyt niistä omat jälkeni. Puin luotiliivit ja asevyön takin alle ja ryntäsin autolleni, minkä navigaationäyttöön sain vielä näkyviin saman pisteen. Lähdin kaahaamaan täyttä vauhtia naisen perään.

Vapautus

Puntaroin tilannetta. Kyseessä oli tyypillinen sana sanaa vastaan tilanne. Näissä mies on heikoilla. Aseesta saattaisi olla apua oikeudessakin, mutta sitä ei tiedä miten se käännähtäisi. Minun pitäisi ilmeisesti nyt ampua nainen tai tulla piakkoin itse ammutuksi.
- Aiotko vieläkin kostaa minulle, jos päästän sinut menemään, kysyin naiselta. Vai täytyykö minun ampua sinut nyt tähän paikkaan omalla aseellasi, tai lähdemmekö ajelulle?
- En mä enää tee sulle mitään. Mä lähden kotiin.
Nainen nousi pystyyn ja käveli pois kuin horkassa. Annoin hänen mennä, toivottavasti hänet oli nyt riittävästi riisuttu aseista. Ihmeesti mies joutuu katsomaan oman henkensä kaupalla läpi sormien naisten ja muiden rikollisten uhkailuja.

Subjektiivinen hyvä ja paha

 

Luultavasti kyseessä on varhainen iso noin 5 mm kokoinen mäkärälaji. Ymmärtääkseni sen suuosien purema tai viilto sekä sitä seuraava sylkipitoinen veren imeminen aiheuttaa iholle pienen punaisen pisteen ja ympärille esimerkiksi sentin halkaisijaltaan olevan kutisevan vaihtelevassa määrin punaisen jäljen. Tämä on helteellä melkoinen riesa osoittaen pahuuden olemassaolon paratiisissakin hah hah.

Kuulustelu

- Tässä pistoolissa taitaa olla useampiakin panoksia joten älä liikahdakaan, jotta en poraa sinua täyteen pieniä sieviä reikiä. Lopputulos on kuitenkin kaukana sievästä. Miksi aioit teloittaa minut? Oletko palkkamurhaaja? Kuka on työnantajasi tai pomosi?
- Minulla ei ole ketään pomoa. Halusin kostaa sinulle kaiken mitä teit minulle viime yönä. Äänet sanoivat niin.
- Jaha, vai niin. Muistaakseni en kyllä tehnyt yöllä mitään. Olet siis hullu.
Nainen ryntäsi kimppuuni, mutta sain potkaistua hänet takaisin sohvalle tarvitsematta turvautua vielä järeämpiin aseisiin.
- Pysy aloillasi ettei minun tarvitse ampua sinua.

Naamiot putoavat

Hauska tappa vanha tuttu, sanoin äskeiselle miellyttävälle aamupalakaverille, joka oli muuttunut kireästi sähiseväksi raivottareksi. Läpsin naista pari kertaa poskelle ja sanoin painokkaasti: rauhoitu, hiljaa, ole hiljaa. Nainen hyökkäsi kimppuuni nyt ei suinkaan paljain käsin vaan hän heilautti jostain esiin taikomaansa stilettiä, tai ainakin arvioin sen stiletiksi, salakavalasti kohti mahaani. Koppasin ranteesta kiinni ja puristin kaikin voimin vääntäen kättä niin, että stiletti kirposi onnekkaasti  irti ja kopsahti lattialle.

Olin heilahtanut naisen taakse ja hän oli nyt tiukasti kiinni edessäni. Hän jatkoi rimpuilemista ja potkimista, mutta rauhoittui lopulta. Raahasin hänet olohuoneen sohvalle ja istahdin laiskanlinnalleni häntä vastapäätä osoittaen naista hänen omalla aseellaan.

Kalsea herätys

Aamun reippailu alkoi vaikuttaa jo liialliselta ja päätin painua hetkeksi takaisin pehkuihin. Jos ei kaksin niin sitten yksin. Heräsin siihen kun kuulin ikävän naksahduksen ja tunsin kylmän teräksen koskettavan takaraivoani. Arvioin siis sen olevan terästä eikä muovia. Päiväsi ovat luetut saasta, sähisi kliseisesti takanani kireä ääni, joka kuulosti oudon tutulta. Refleksinomaisesti tein tähän tilanteeseen kehittämäni harhautukset ja liikkeet ja säilyin kuin säilyinkin vielä hengissä. Kuulin laukauksen tupsahtavan vaimeasti tyynyyn, jolla vielä äsken lepäsi uninen pääni. Minulla oli nyt oikealla kädellä ote pyssystä ja väänsin sen irti hysteerisenä huutavan naisen kädestä niin, että useammilta laukauksilta vältyttiin.

Nuori lempi leiskuaa

- Tapasimme Seurahuoneella?
- Etkö muista?
- Jotenkin pätkii.
- Tanssitit minua ja valomerkin jälkeen suostuttelit luoksesi jatkoille?
- Jaha, hauskaa että suostuit.
- Mistä tiedät, kun et muista mitään.
- No, se on suhteellista. Luksusta ainakin katsoa aamupöydässä kaunista suihkunraikasta naista.
- Ja miestä.
- Mutta ei kaunista.
- Ehkä komea on sopivampi sana.
- Sanot vaan. Vetäydymmekö pienelle tupluurille?
- Okei, kulta.

Vieras nainen tuli suihkuun

Heräsin aamulla omasta vuoteestani. Suussa maistui eilinen. Vieressäni nukkui outo nainen. Ajattelin hiipiä vähin äänin suihkuun, mutta nainen heräsi ja tarrasi kovalla otteella kiinni ranteeseeni.
- Hei, aiotko vaihtaa maisemaa?
- Olen menossa suihkuun.
- Okei, mä tuun mukaan. Voin pestä sun selän.
- Hyvä homma.
Suihkun jälkeen tarjosin yövieraalle pientä aamupalaa. Nainen katsoi ulos ikkunasta. Säleverhoista siivilöityvä valo toi esille naisen hienostuneen profiilin.

Kevyt kosketus

Minulle jäi Suomen jääkiekkomaajoukkueen pelityylistä sellainen mielikuva, että joukkue pelaa kovalla vauhdilla kevyellä kosketuksella laajalla alueella, mutta ei niinkään voimalla. Kiekko ei aina tahdo pysyä kovassa vauhdissa mukana tai se vain lyödään hyökkäyspäätyyn. Vastustajan puolustus pyrkii torppaamaan Suomen peliä aggressiivisilla kiekonriistoilla, kovuudella, kaksintaisteluilla, ylipäänsä tökkimällä kapuloita rattaisiin, tukkimalla parhaat maalintekosektorit. Vastustajan hyökkäykset taas ovat usein suoraviivaisia, voimakkaita ja nopeita. Suomen puolustus ei yritä suoraan taklata kiekonkuskaajaa tai riistää kiekkoa pois. Sen sijaan peräännytään helposti aina omalle maalille asti, jos trapit ei pidä. Tai sitten vastustajan hyökkäys on tavallaan hitaampi ja voimakkaampi muunnos Suomen pelitavasta, perustuen  kiekon pitämiseen "raskaalla kosketuksella" ja vapaiden laukaisupaikkojen hakemiseen ennalta sovittujen yksinkertaistenkin mutta toimivien pelikuvioiden mukaan. Suomen aika hyvä menestys kisoissa osoittaa, että pelityyli sopii aika hyvin joukkueelle, mutta ei useinkaan aivan riitä tiettyjä maita kuten Kanadaa, USA:ta tai Ruotsia vastaan, joiden peli on asteen verran suoraviivaisempaa ja enemmän kiekosta taistelevaa, ja kiinnipitävää sekä laukaisuvoimaista, kovempaa ja likaisempaa.

Eurovisio

Jääkiekon MM-kisojen sarjasysteemiä pitäisi kehittää. Nyt liikaa ratkaisee alkusarjan jälkeinen yksi pudotusottelu. Euroviisut pitäisi ainakin tuolla nimellä lopettaa. Eihän markkaviisujakaan ollut. Eurossa ei ole paljoa hurraamista, vaikka Ruotsi rulettaa ja määrää mitä muut äänestää, vaikka ei edes ole mukana koko eurossa. Huono visio. Lisäksi Latvian ja Sveitsin putoaminen oli niin väärin. Onneksi jääkiekossa tapahtuukin ainakin yksi muutos. Sveitsistä tulee maailmanmestari.

Raja railona aukeaa

Panu Rajala on lomaillut (tai mitä lie) kulttuurin ja pubien merkeissä huhtikuun Edinburghissa WSOY:n residenssissä. Skotlanti suunnittelee itsenäistymistä. WSOY aloitti toimintansa vuonna 1860 tai 1884. Se siirtyi ruotsalaisen Bonnier suvun omistukseen 2011. Bonnier omistaa myös MTV3:n. Sen myi eteläsuomalaisomisteinen Alma Media, joka aikoo nyt lopettaa Lapin Kansan kirjapainon Rovaniemellä. Bonnier jatkaa ruotsalaisen siirtomaavallan perinteitä Suomessa. Suomen talouselämä on valumassa takaisin ruotsalaiseen omistukseen. Siitä ovat osoituksena myös Stora Enson ja TeliaSoneran fuusiot. Myös Danske Bank osti Suomelta Sammon ja Merita loppui 2002 Nordeaan. Meritahan syntyi 1995, kun KOP ja SYP yhdistyivät. Suomen Sokeri tai Cultor fuusioitui aikoinaan tanskalaiseen Daniscoon, joka myi sokerinvalmistuksensa saksalaiselle Nordzuckerille. Daniscon puolestaan osti monikansallinen kemian jätti DuPont. Tyypillistä että sokeripussien teksteissä on säilynyt Daniscon välivaihe, mutta ei Suomen Sokerin originaali brandi Suomessa. Samoin harmillista oli kuin Valio myi jäätelönvalmistuksen ja valiojäätelöbrandin Nestlelle. Suomessa on vielä jonkin verran Suomessa kehitettyä sokeriin liittyvää kuten entsyymiteollisuutta. Kansainväliset firmat siis ostavat Suomesta tietotaitoa, kun täällä ei riitä omistushalukkuutta. (Vähitellen tuotantokin siirretään muualle) Samaahan tekevät kehittyvien maiden tietyt tahot maailmanlaajuisesti osin teollisuusvakoilun ja internethakkeroinnin avulla. Klinge kuitenkin ylistää aina eteläisempiä rikkaita keskuksia ja halveksii pohjoista ulottuvuutta.

Suomentajan päiväkirja

Viime vuonna ilmestyi taas jotain uutta Saarikoskelta. Siis itse Pentiltä. Suomentajan päiväkirja, jota Saarikoski kirjoitti selvittyään hengissä 60-luvun deliriumista rauhallisen perhe-elämän kukoistaessa säännöllisen kääntämistyön ohessa 70-luvun alkupuolella.

Varoitus: kirjoitus paljastaa juonta!

Kirjassa on varsin vähän seksiä. Seuraavia mielenkiintoisia katkelmia huomasin pikaisella selailulla, hieman vapaasti yhdisteltynä (vrt. kääntämisen Saarikoski-syndrooma). Valitettavasti en löydä enää sitä kohtaa, missä Saarikoski yritti panna Kaisa Korhosta huonolla menestyksellä jotenkin.

Tuula toi pullon koskenkorvaa. Iltapäivällä Tuula viekotteli minut naimaan. Haavikko soitti. Maailmankatsomus on se miten te ilmaisette itsenne, ei suhteenne Jeesukseen tai Leniniin. Ihmisen olemassaolon tarkoitus on kulttuurin luominen. Siihen tarvitaan yksimielinen kansa ja kommunismi. Turha on esittää viisasta Välitalon tai Haavikon tavalla, se on teatteria. Välitalolle kaikki on vain taloutta.

Anhava saattaa sanoa: Pekka Tarkka on lahjaton. Tuomas Anhava itse runoilijana on mitätön. Luin Hollannin radioon yhden uusista runoistani. Russel pyrkii aina olemaan oikeassa, mutta paljon tärkeämpää on huomata olleensa väärässä kuin olleensa oikeassa. Asiat eivät ole niin kuin niiden sanotaan olevan, mutta eivät myöskään niin kuin minä luulen niiden olevan.

Ojaharju on liian laiska kuvauksiin ja tyhmä analyyseihin. Matsonin arkkitehtoninen rakenne romaanissa on täyttä paskaa. En minä voi mihinkään uskoa. Minä hyväksyn tai en hyväksy. Teoksesta tekee taideteoksen sen loogisuus.

Tuula sanoi, että lopettaisiko hän pillerien ottamisen kun minä en kuitenkaan viitsi naida. Minä yritän selitellä sitä miksi kyrpä ei seiso vaikka haluaisin. Huomenillaksi tulee Mukka kylään. Timo K. Mukka juo hirvittäviä määriä. Juuso Wallden pistäytyi ryypyllä ja vaikutti kummalliselta.

Televisiosta tuli Mauri Sariolan haastattelu: onko hän todella niin helvetin tyhmä, vai pelkästään valehtelija? En minä ikinä voisi sillä lailla nuoleskella yleisön persettä. Voisin ainakin sen verran kirjoitella juttuja että saisin omat alkoholimenoni sillä maksetuksi: 400-500 markkaa kuussa. Antti Tuuri on hyvää käyttökirjallisuutta keskiluokalle?

Markku Lahtela kirjoittaa, että äidin hellyys on lapselle yhtä tärkeää kuin äidin maito. Hän on moralisti, leipäpappi, joka on etsinyt uuden keppihevosen loppuun kalutun pasifismin jälkeen. Linkola on parempi kirjoittajakin.

Taisin puhua Taaniloiden kanssa liikaa. Hannu on mukava, iloinen ihminen, jonka reippautta kestää yhden illan hyvin. Naiset hämmästelivät saunassa sen isoa kyrpää. Kosmoksessa olivat Timo K. Mukka, Hans Selo Ella Erosen kanssa, Hannu Taanila ja kaikki. Lähetystössä juttelimme Kalervo Siikalan kanssa, joka esitti jonkinlaista kyynikkoa. Minä en kestä huonoja näyttelijöitä.

Jörn Donner on yhdistelmä lahjattomuutta ja kunnianhimoa. Kirjoittaa hän ei osaa. Itse jos yritän kirjoittaa asiatekstiä nykyisin, se muuttuu heti jonkinlaiseksi parodiaksi.

Turhaa on tämä kirjoittaminenkin kun en koskaan kirjoita aivot kirkkaina. Minä pakenin Paasiravintolaan, join itseni känniin ja annoin turkulaisen ex-rouvan kiskoa minut viereensä yöksi.

Tarkka koko

En tiedä onko koolla väliä, mutta ainakin sitä voi mitata. Ensin tarkastellaan tämän hydrostaattisen mysteerin teoriaa yleisesti. Seurataanpa Arkhimedeen jalanjälkiä eli lakia hah hah. Vaa'alle pannaan vesilasi, jossa on vettä sopivasti kappaleen upotukseen. Nollataan paino jonka jälkeen vaaka näyttää 0. Sitten vesilasin veteen upotetaan esimerkiksi sormi tai pihdeillä kiinni pitäen tietyn tilavuuksinen kappale kokonaan, mutta ei lasketa sitä lasin pohjalle. Vaaka näyttää painon lisääntyvän. Luulisin että vaa'an lukema lisääntyy sen verran kuin on mitattavan kappaleen syrjäyttämän vesimassan paino ja siten saadaan myös koekappaleen tilavuus ja tiheys laskettua sen perusteella.

Jotain mystistä kokeessa tuntuu olevan. Paino lisääntyy, vaikka kannattelen lisäpainoa itse. No se saattaa johtua hydrostaattisen paineen lisäyksestä pohjalla, kun vesipatsaan korkeus lisääntyy. Lisäpainon kannattelu ei vaikuta punnitustulokseen. Se on sama vaikka upotettu lisäkappale kuten sormenpala leikattaisiin irti ja jätettäisiin kellumaan veteen. Jotenkin erikoiselta tuntuu jo se, että vesilasiin painettu sormi lisää vesilasin ja veden painoa. Painon luulisi johtuvan paitsi tukipisteestä niin vesimäärästä, jota ei koko aikana lisätä, vaikka paine pohjalla johtuisikin vain vesipatsaan korkeudesta.

Eräänä käytännön sovellutuksena kokeelle on upottaa tissi/tissit vaa'alla olevaan vesivatiin, jolloin saadaan suoraan vaakalukemana tissien tarkka tilavuus ja tilavuuspaino, tai minkä muun hyvänsä (ruumiin) ulokkeen, joita en nyt viitsi tässä ruveta sen tarkemmin luettelemaan.


Abstract

I do not know whether the size of the matter, but at least it can be measured. First, look at the mystery of the hydrostatic theory in general. Let's follow the footsteps of Archimedes' law, ha ha ha. The scale will be a glass of water with a water submersion object appropriately. Zero by the weight of the scale will then display 0. Then immersed in a glass of water in water such as a finger or a pair of pliers in keeping with a displacement line completely, but do not count on it in the glass. The scale displays the weight increase. I presume that the balance reading is increased beyond the minimum dimensions of the body of water displaced by the mass of the weight and thus is also obtained of the specimen volume and density calculated on that basis.

Something seems to be a mysterious experiment. Weight increases, although supported by the additional weight of the self. Well it may be due to the increase in hydrostatic pressure on the bottom when the height of the water column increases. Holding the additional weight does not affect the weighing result. It is the same even if embedded in an additional copy of a piece such as a finger cut off and left to float in the water. Somehow I feel strange in the fact that a glass of water printed on the finger more water glass and water weight. You would think the weight attributed to both the support point as the amount of water that is not the whole of the increase, even though the pressure on the base if only due to the height of the water column.

One practical embodiment, the assay is to embed tit / tits weigh in the ascites, which is obtained directly from weighnumber, the exact volume and density, or any other costs (of the body), the cantilever, which I do not come on here to start closer to list.

Uusi vuosi, vanha kuosi

Ahaa, vuosi on vaihtunut, vaikka sitä epäiltiin. Toisiko uusi vuosi jotain uutta blogiinkin? Kuljemme valoon päin. Ehkä uusi postaus näkee päivänvalon. Tämä näin. Metaa mutta kumminkin. Blogille tyypillistä on, että siinä kirjoitetaan, mitä pitäisi kirjoittaa.

Ulkoasua voisi kohentaa ja pörssipeliä vähentää. Lisää pseudotiedettä. Tai pikemminkin paluu takaisin fiktion ja kuvataiteen pariin. Blogin kivijalka tai siis sivupalkki varmaan jatkaa omituista höpötystään. Muuten teen aina toisin kuin suunnittelen.

Blogi on harvoille (hakusana)kävijöilleen epätyydyttävä pettymys, harhaisku. Haettuja aiheita vain sivutaan marginaalissa. Tähän on vaikea saada parannusta, koska kattavaan ensyklopediaan saati uutis- tai kuvapankkiin ohuessa ja harvoin päivittyvässä yleisblogissa ei ole resursseja. No, ehkä saan lisättyä linkkejä. No tuskin yhtään tähän.