Donnerwetter

Täytyy ihmetellä monien blogistien tuotteliaisuutta ja korkeaa tasoa. Kuitenkin hyvien blogien lukeminen on yleensä hieman työlästä, ne ovat niin täynnä vaikeita asioita idiootille heh heh. Siksi välttämättä ei ole sen huonompaa kirjoittaa huonoa blogia kuin hyvää, kunhan muistaa välttää kappalejakoa. Minulla ei ole nytkään mitään erityistä sanottavaa. En ole lukenut tarpeeksi tarkasti mitään, jotta voisin referoida tai arvioida jotain tekstiä. Miksei wannabe blogiin voi myös kirjata näitä pelkkiä narsistisia säälittäviä valituksia. Luulisin että vaikkapa joku jälkipolven edustaja, sukulainen siis, saattaisi lukea tällaisia mielelläänkin jonkin verran, tietysti hyvin rajoitetusti. Minä ainakin lukisin antaumuksella (keksin mielelläni tilalle toistoa välttääkseni tähän väkisin tämän sinänsä tavallisen mutta hieman kökön sanan äh) jonkun esi-isän tai -äidin vanhoja kirjoituksia, mutta eipä niitä saa enää käsiinsä kuin aivan harvan kirjeenpätkän ehkä. Niiden kiinnostavuus taitaa olla osittain samaa perua kuin juorujen suosio. Yksilö on kiinnostavampi kuin yksilön tuotteet, voisi sanoa Saarinen. Saati tarina, voisin sanoa minä. Tarkkahan niitä on julkaissut Lehtosen osalta. Itse olen yrittänyt hitaasti edistyen mutta kuitenkin lueskella nukahtamiskirjana Esa Saarisen estotonta kehukirjaa Donnerista (1987), mikä on aiemmin mennyt minulta aivan ohi, vaikka Saarisen, ja Donnerinkin tai ainakin Donnerin elokuvien, jonkinlainen fani olen joskus ollutkin. Kyllä von Baghin tai Saarisen tai Himasen ja ketä muita heitä onkin, positiivisuudella ja ylisanoilla on paikkansa ankeaksi sanotussa Suomen mielipideilmastossa, no joo. Himasen viimeinen raportti hallitukselle on tietysti järkyttävää skeidaa minun ja monen muun mielestä. Tukeudun tässä(kin) siis vain toisen käden tietoihin. Omin silmin en ole vielä huomannut Saarisen kirjasta yhtäkään kirjoittajan omaa kriittistä saati haukkuvaa sanaa Donnerista, mutta toisaalta en ole erikseen sellaisia etsinytkään, mutta lähdenpä nyt etsimään ja raportoin tänne lisää, jos löydän, ja varmaan muutenkin, siis kehuja. Niistä tulikin mieleen, että voisin itsekin yrittää kankeasti koostaa mininovellin tapaista, jossa esiintyy vain positiivisia ja kunnioittavia, asenteita sekä asentoja varmaankin. Ensin voisin kiinnittää huomiota Saarisen kehusanastoon tuossa mainiossa kirjassa yhdestä Suomen eturivin julkkiksesta ja populaarista eli helposta? intellektuellista joopa joo. Donner väittää muuten Saarisen mukaan, että Suomessa muut intellektuellit ovat laiskoja, varsinkin verrattuna häneen ja Bergmaniin, tuskin Katiiin. Toisaalta muistelen, että Donner kieltäytyi jossain vaiheessa ruumiillisesta työstä. Hän on niin korkeatasoinen yksilö, että pärjää pelkällä ajatuksen voimalla. Tosin Päätalon hengessä vain ruumiillisen työn raataja on ahkera ja työteliäs, ei niinkään selällään makoileva (ajatteleva) annakantekijä (tai koodaava nörtti) tai televisiostudion laiskanlinnassa veltosti itseään raapiva Donner, kuten klisee kilisee. Toisaalta raskaan ruumiillisen työn tekijälle saattaa tulla vasta todella hiki joutuessaan esiintymään televisioon, mutta ei kaikille.

Muutin nimeä

Kokeilen toinen toistaan huonompia nimiä blogille. Jotain päivitystä sekin. Tähän astihan blogin nimi oli Laiskan kirjallisuuden päivät, koska Huonon kirjallisuuden päivät on jo varattu tavallaan. Vein siis uutuuskirjat takaisin kirjastoon. Aika tyhmää ruveta niitä arvostelemaankaan muutamalla puolivillaisella ja rajoittuneella mielipiteellä. Ehkä kuitenkin listaan niitä vielä tänne. James Ellroyn yhtä dekkaria vilkaisin kaupassa. Jostain syystä en innostunut. Olisiko se ollut liian ikävää ja väkivaltaista, ei juuri seksiä. Jee jee itse olen ikävä ja nega. Melenderin Ranskalainen ystävä olikin aika alavireinen kirja, tai en oikein muista muuta kuin yksinäisyyttä, ikävää, rikollisuutta. Liian vähän seksiä. Flaubert-intoilukin tuntui päälleliimatulta. Meinasin muuten muuttaa blogin nimeksi Tissi kirjallisuuden päivät tai Seksi kirjallisuuden päivät, mutta niiden muodosta ei saanut kieliopillisesti oikeaa hah hah. Yhdys sanat ei oikein käy. Tam tam.