Ehkä elän vain kerran

En yhtään tiedä, miten pitäisi elää. Ainakaan ei pitäisi kirjoittaa ensimmäistä lausetta, joka nojaa liikaa otsikkoon. Ehkä ei pitäisi mitään.

Kysymys on myös liian yleinen ja laaja, vaikea. Mutta jokainen ihminen ratkaisee sen jotenkin. Ainakin käytännössä. Kirjoitettuna aihe houkuttelee helposti pelkkään tyhmään joskin suppeaan viisasteluun.

Ihmettelen niitä, jotka sanovat, että päivääkään en vaihtaisi pois. He tuskin ovat anonyymeja. Jopa Samuli Putro väittää laulussaan niin.

Ymmärrän paremmin niitä, jotka sanovat, että elä elä niin kuin minä elän, vaan elä niin kuin minä sanon.

Ehkä kannattaa vaan maksimaalisesti hankkia onnea, menestystä ja vaikutusvaltaa kaikessa, tehdä oikeita valintoja juuri sitä silmälläpitäen.

Toisaalta elämä saattaakin tuntua pitemmältä, kun se on tylsää ja olematonta, merkityksetöntä ajan tappamista. Ehkä elämisen arvo on ihmiselle vakio. Lyhyt elämä vaikuttaa huonolta vaihtoehdolta kuten moni muukin, mutta harvoinpa sitä itse ehtii kovin paljoa murehtia. Ja jos murehtii, niin se lisää vaikutustehoa siltä ajalta yms.

Jutta soittaa aamutuimaan Paavolle

- Terve, Jutta täällä, kuule ajattelin haastatella sinua tietokoneen ilmaisohjelmista meidän lehteen.
- Mitä ihmettä? Tämäpä yllätys. En minä niistä tiedä juuri mitään. Minä niin köyhä ole. Vaan köyhempi heh heh.
- Minä olen kuuullut aivan toista. Sinä olet kuulemma oikein guru tietokonehommissa.
- Mitä, johan pomppas. Kuka niin on sanonut?
- Aika monikin, Hilkka viimeksi.
- Jaa, tuota, hmph.
- No niin, minäpä alan lateleen näitä kysymyksiä. Miksi käytät ilmaisohjelmia?
- Miksi en käyttäisi. No niin no, lataaminen on kyllä nykyään jotenkin vaikeampaa kuin ennen. Meinaan en pääse enää MikroPiitin lataussivuille prkl. Ja lehmäosaston Suomen sivut on lopetettu. Ja MekaUplaadillekin kävi niin kuin kävi.
- Jaaha, aivan outoja minulle, mutta varmaan uusia latauspaikkoja avautuu kaiken aikaa.
- Voi olla, en ole seurannut.
- Ymmärränkö oikein, että olet vähän niin kuin pudonnut kärryiltä? No mitä vanhoja ilmaisohjelmia olet käyttänyt ja miksi. Ja koska ja kenen kanssa?
- Noo noo, ihan noita yleisimpiä. Enkä ole missään kärryillä koskaan ollutkaan. Ja aika vähän olen käyttänyt muita kuin selaimia. Vaikka tuleehan sitä kaikenlaista imuroitua ja asennettua, mutta harvaa ohjelmaa on aikaa opetella käyttämään. Ne menee yhä vaan vaikeammiksi ja monimutkaisemmiksi. Niissä on niinku eri logiikka kuin minulla heh heh. Kaikki aika menee surffailuun oopperaa, kettua, kromia, eksikaattoria jne. Pelkkää klikkailua. Sitä niinku kiinnittää huomiota sisältöön eikä tekniikkaan.
- Pääasia ettei Kikkailua kuitenkaan. Oletko saanut paljon viruksia kylkiäisinä. Kuulostaa aika huolettomalta tuo sinun touhuilu.
- Itse olet kevytkenkäinen, toivottavasti. Saisinko tarjota sinulle pullakahvit nyt kahvitunnilla. Jatketaan siellä tätä haastattelua. Sujuu paremmin nokakkain kuin näin luurin kautta.
- Sanos muuta. Hyvä kun viimein hoksasit. Tavataan Riimulassa yhdeksän aikaan.
- Selvä.

Puolet ei ole mitään

Harmaapartainen mies avasi sähkötolpan luukun ja painoi lämmitysjohdon töpselin pistorasiaan. Valitettavasti hän unohti johdon toisen pään makaamaan maahan eikä kiinnittänyt sitä auton lokilämmittimen liitäntään. Puoliksi tehty on sama kuin ei tekisi ollenkaan. Kun oli lähdön aika, auton kylmäkäynnistys epäonnistui.

Nokkapokkaa

-Hei onko sulla taskulaskinta lainata?
-Mitäs sää semmosella?
-Mitäs utelet?
-No ei mulla oo ku taskupuhelin.
-Jaa, no lainaa sitä.
-Ää, en mä lainaa puhelinta edes eukolle.
-No sen ymmärtää mutta voithan sää lainata silti mulle.
-Ai siksi kun oot homo?
-Mitä prkl, kuule mun seksuaalinen identiteetti ei kuulu yhtään sulle. Ite oot homo.
-No kuuluu se vähän jos meinaat vaikka iskeä mua.
-Okei kohta mä tinttaan ja kunnolla.
-Ai jaa oliko tuo uhkaus ja onko tämä siis ryöstö vaiko raiskaus.
-Tää lopputulos kuule riippuu ihan susta.
-Taidat olla niitä karhuhomoja.
-Minä sinulle karhun kuule näytän. Tästä näin ja näin.

Ja niin vanhat joskin etäiset perhetuttavat joutuivat tappeluun, joka päättyi kuitenkin sivistyneesti ratkaisemattomaan suhteellisin vähin vammoin. Nenästä verta valuen ja hampaita suusta sylkien he poistuivat toisiaan sadatellen takavasemmalle. Eivät kuitenkaan sovintoryypylle kapakkaan lämpimästi halaillen, edes kapakan ilolintua. Jotain saattoi vielä jäädä hampaankoloon. Virallisista syytteistä toisiaan vastaan he pidättäytyivät, mikä varmasti olisi ollut seurauksena tuntemattomien välienselvittelystä. He eivät halunneet sotkea aviopuolisoitaan jupakkaan. Aikaa myöten he pääsivät hammaslääkärin vastaanotolle ja saivat maksaa kalliit kipurahat.

Totaalia tai ei

Hollanti pelasi puolivauhdilla Suomea vastaan. Se hallitsi ja piti tapansa mukaan palloa isäntien vetäydyttyä suosiolla puolustukseen. Suomen vastahyökkäykset ja pallollinen peli muutenkin oli enimmäkseen olematonta. Näytti kuin pelaajat olisivat teknisesti taitamattomia pallonkäsittelijöitä (tai pallonjaloittelijoita oikeastaan). Peliväline ikäänkuin poltteli jaloissa ja kun se saatiin haltuun, se menetettiin yleensä heti vastustajalle. Syöttöpeli ei onnistunut, kun vapaat miehet karkasivat liian kauas kuten kommentoija Reini älykkääseen tapaansa totesi.

No tietenkin vastustajalla on oma vaikutuksensa. Moldaviaa vastaan pelaajien pallonkäsittely ja syöttötyöskentely näytti erittäin taitavalta, nopealta ja varmalta. Eli uskoisin että tuo offensiivinen kömpelyys tällä kertaa oli vain näennäistä ja johtui suurimmaksi osaksi puolustusvoittoisesta taktiikasta ja ehkä liiallisestakin kunnioituksesta vastustajaa kohtaan.

Huolestuttavaa kuitenkin on, että tämä joulukuusipuolustus on kai Paatelaisen vakiotaktiikka, jolla Suomi yleensä pelaa. Hyökkäystä täytyy kehittää myös isoja maita vastaan joskaan ei niin yltiöpäisesti kuin silloin kun Muurinen oli maajoukkueen peräsimessä, jolloin Suomi kai pyrki itse totaaliseen jalkapalloon. Tässä kohtaa tulee mieleen aina Italia 1982 ja loistavat vastahyökkäykset. Vaikka joulukuusipuolustus on muistaakseni astetta aktiivisempi ja ylempää estävä kuin Italian alas valuva siilipuolustus siihen aikaan. Mutta vastahyökkäykseen lähtökin olisi siten jopa nopeampaa teoriassa.

Ehkä Suomen pitäisi käyttää vastahyökkäyksissä lyhytsyöttöpeliäkin eikä vain roiskia pitkää palloa kärkimiehille. HJK näytti Schalkea vastaan, että kun uskalletaan lähteä rauhassa vaikka nopeasti hyökkäyksiin varmoilla syötöillä eteenpäin niin tulosta voi syntyä harvoillakin yrityksillä jos sitten panostetaan niihin hetkellisesti aivan maksimaalisesti. Ilmeisesti maajoukkueesta puuttuu Sorsan tapainen nopea ja rohkea pallonkuljettaja. Eli en tiedä miksi Sorsa ei pelaa maajoukkueessa? Eremenko taitaa olla liian hidas tekemään vastaavia irtiottoja vastustajasta. Ehkä Eremenkokin onnistuisi, jos Pukki hakisi myös palloa alempaa ja vastaisi osaltaan puolipitkästä kuljetuksesta kohti vastustajan maalia. Sitten Pukki voisi yrittää kaukolaukausta tai syöttöä laitahyökkääjälle tai keskelle Forssellille. Tuollainen monivaiheinen pistohyökkäys vaatisi tietenkin nopeaa paluuta puolustukseen tai riittävää varmistusta muilta pelaajilta.

Ottelun loppupuolelta pisti silmään vapaapotku, joka annettiin oikealta keskustaan diagonaalisesti suomalaisen päähän, joka puski pallon takaisin seinäsyötön tapaisesti oikeaan laitaan eteen. Ehkä kyseessä oli sovittu kuvio, mutta mihin oli jäänyt jatkaja? Jos hän olisi ollut paikalla niin hän olisi voinut tällätä pallon maaliin läpisyötöstä tyhjään paikkaan ihan hollantilaisten hyökkääjien tapaan.

Äärimmäiset rytminvaihdokset ja mahdollisimman täydellisiksi hiotut erikoistemput on hyvä tapa yllättää nukkuva karhu eli ylimielinen huippujoukkue, jota ei useinkaan pidä ärsyttää liian aikaisin saavuttamaan vakiotasoaan totaalisessa jalkapallossaan ja lappamaan ärsyytettynä maaleja Suomen verkkoon urakalla. Jalkapallon nykyisten suurjoukkueiden totaali jalkapallokin on voitettavissa ja vaihtoehtoisista taktiikoista ei ole puutetta. Suomen joulukuusitaktiikka saattaa olla hyvä alku, kun siihen yhdistetään juonikkaat ja nopeat yllätyshyökkäykset sekä tehokkaat patenttikonstit oikeilla roolipelaajilla.

Maajoukkueen vähäinen yhteinen harjoitusaika asettaa tietenkin omat rajoituksensa ja kallistaa vaakakuppia löyhään ohjeistukseen ja etukäteissuunnitteluun. Voitollinen pelitapa voi kuitenkin pelaajien tasoon oikein sovelletun kokonaissapluunan lisäksi koostua osittain pelin mukana automaattisesti kehittyvistä moduleista ja mekanismeista kunhan pelaajat ja valmentaja (ja vastustaja) osaavat antaa niille tilaa ja mahdollisuuden. Itse kukin pelaaja voi kehittää taitoja ja valmiuksia tuollaiseen tahollaan seurajoukkueissa ja vapaa-ajalla. Päävalmentaja voi antaa kotiläksyjä ammattimiehillekin. Ugh.

Ylösnousemuksen toivossa

- Hei sääkö olet niin vanaha, niin tiedäks sää miten kannattaa elää.
- Ite oot vanaha.
- No niin mutta sää olet vielä vanahempi.
- Jotkut elää enemmän vaikka kuolevat nuoreena. Ja me molemmat vanahennutaan niin perusteellisesti täsä koko ajan aivan turhas puuhas.
- Eihän me mittä puuhata ny.
- Niin juuri ja niin aina sun kanssas.
- Mut vastaa ny kysymykseen äläkä takerru lillukanvarsiin.
- Kyl mää sulle varret näytän sinä sen vapaaherra von Wartburg. Mut täsä varmaan päädyttiin jo johonkin olennaiseen: Kyse on optimaalisesta ajankäytöstä, mut kyl se tahtoo ain tavallisel jannul mennä vähemmän optimaalisesti. Eli joka päivän muuttaasin pois, tai ainakin joka toisen, mää ainakin. Vaikka ei se mittää hyöryttäs, sama lail tai vähän toisel lail pieleen se menis se toinenki kerta, vaik toista kertaa ei tulekaan aivan samanlaisena. Sää et astu koskaa uudestaan samaan veteen. Aika virtaa eteen päin.
- Ai jaa sää vanaha pessimisti vaan horiset noita vanahoja iankaikkisia. Noista ei paljoa enää kostu. Virta on muuttanut uomaansa.
- Näinhän se on kullakin etsikkoaikansa, ja varmaan sen olis jokainen voinut paremminkin käyttää, mutta eipähän käytä. Toisaalta on jo aika paljon, jos pysyy hengissä.
- Elämä on ihmisen parasta aikaa, sanoi se mäkihyppääjäfilosofi, Nuekaenen hueueppaeae.
- Mistä se sen tiesi?
- Kai se on niin monta kertaa noussut ylös.
- Aivan, korkealta näkee kauas.

Komisario Lyötyn nukahdus

Komisario Lyötty tunsi väsymystä jo ennen yhtätoista ja asettui makaamaan selälleen täysin velttona. Oli niin kuuma, että hänellä ei ollut päällä muuta kuin radio. Noora teki pian seuraa yhtä vähäpukeisena. Hän kumartui Lyötyn puoleen ja silitti häntä varovasti. Lyötty tunsi Nooran samettisen pehmeiden huulien kosketuksen. Se olikin hänen viimeinen muistikuvansa. Komisario nukahti syvään uneen.

Hot baby

Jos haistat palaneen käryä, tarkista ensin palaako oma viiksesi.

Epätavallinen aamupäivä: ei Jormaa

Jormaa ei kuulunut töihin. Julia tarkisti kalenterista ja tosiaan, Jormalla olikin alkanut jo kesäloma. Julialla oli muutamia omia projekteja menossa pomonsa loman ajaksi ja lisäksi hän päivysti alhaisella profiililla Jorman postia. Kohta Juliakin pääsisi lomalle. He olivat suunnitelleet Jimin kanssa ottaa lainaan Jimin perheen vanha joutilas asuntovaunu ja lähteä vähän kiertelemään kotimaan leirintäalueita. Juliasta se kuulosti tosi mummo ja pappa meiningiltä mutta samalla jotenkin nostalgiselta. Lapsuudessa Julia oli oman perheensä kanssa harrastanut jonkun verran sitäkin. Olisi hauska tarkastaa vanhoja paikkoja miten ne olivat muuttuneet. Sitten talvella voisi lentää kauemmaksi lämpimiin maihin. Suomen kesässä oli puolensa kunhan onnistui välttämään sääsket ja ukkosmyrskyt.

Alta lipan

- Mua vähän jurppii, kun yhä nuoremmat rupeavat muistelemaan, mutta itse en muista oikein mitään muistelemisen arvoista, vaikka ikää on vaikka toisille jakaa.
- Aha, sulla ei ollu ennenkään elämää.
- Sun mutsilla ei ollu.
- No ei varmaan niin paljon ku sun mutsilla.
- Täh, mitä sää tolla tarkotat.
- En mitään, mutta muistatko kun 60-luvulla oli kaksi Kristiinaa.
- No oli niitä varmaan useampiakin, ja on edelleen.
- Niin mutta tunnettuja julkkiksia, muistatko, vähän synkän puoleisia nimiä.
- Ei kai Kristiina mikään synkkä nimi ole?
- No onhan se kristinuskoon päin ja sehän voi olla synkkääkin, mutta tarkoitin sukunimiä.
- Jaa nythän mää muistin, että kyse on varmaankin Kristiina Halkolasta ja Kristiina Hautalasta hyvinkin pitkälle.
- No osuu se älynväläys joskus puupäähänkin, tai sokeakin kana jyvän nappaa.
- Älä älä kuule venkoile siinä yhtään tai näytän mistä kana kusee.
- Mää mitään venkoile, mutta kato ensin toinen Kristiina paukauttaa sua halolla päähän ja sitten toinen hautaa.
- Mää kuule en ole tavannut koskaan kumpaakaan.
- Kiitä onneasi siitä, ja mää kiitän kans, kun en oo tavannu.
- Niin ja nyt muistettiin ulkoa kokonimet ihan ilman tavaamatta.
- Ha ha ha.
- Ha ha ha.

Tämä on ilmoitus

Aloitin lukea Kolmivarpaista sammakkoa eli humoristin päiväkirjaa vuodelta 1975. Täytyy pysytellä ajan hermolla.

Kirja on selvästikin lukemisen arvoinen. Samoin on muistaakseni asian laita koskien Hunsvotin päiväkirjaa vuodelta 1989. Sen olen jo lukenut kauan sitten, mutta enpä muista siitä yksityiskohtia (basso:mitään) kuten on tyypillistä.

Päiväkirjat muistuttavat sopivasti blogeja.

Häränpyllyä

Voidaan ajatella, että maailmassa ja yksin Suomessakin on jo julkaistu niin paljon kirjoja, että on vaikea optimoida ajankäyttöä niiden lukemisen suhteen. Oikeastaan ei siis voi lukea mitään, koska se aika on pois joltain paremmalta kirjalta. Kuitenkin jos ajatellaan kuinka monta kirjaa saa käteensä tavis tyyppi kuten meitsikin elämänsä aikana niin ei niitä loppujen lopuksi kovinkaan montaa ole, jos ei aktiivisesti laukkaa kirjakaupoissa. Uudet kirjat ovat kuitenkin kalliita ja vaikeasti saatavissa. Jos taas lainaa kirjan kirjastosta niin eipä tahdo hidas lukija montaakaan saada kunnolla luettua kuitenkaan vuodenkaan aikana. Kovasti pitää olla aina uusimassa lainojaan ja joku kerta se kuitenkin unohtuu ja sitten rapsahtaa niin suuret sakot, että menee viimeinenkin mielenkiinto kirjoihin. Viha rakkaus suhde kääntyy vihan puolelle. Näin ollen Lainan päivänä kannattaa sittenkin ostaa loppuun luettuja poistokirjoja, kun halvalla saa. Ja sitten kun kirja on oma niin siihenhän voi aivan hyvin tuhlata aikaa siinä kuin television töllöttämiseenkin. Näin saa oikeutuksen lukea huonompiakin tai jopa vanhoja kirjoja, kun ne nyt kuitenkin ovat käsillä eli helposti hollilla. Varsinkin vessassa voi lukea aivan rauhassa ja hyvällä omallatunnolla monessakin mielessä.

Puhdistus

-De Sade toimi paljastajana. Paljastus on yksi fiktion tehtävä tai mahdollisuus.

-Oho, luulin ensin että sanoit erektion. Tosin paljastuksen sijasta täytyy useimmiten turvautua juoruun.

-Paljastan että en tiedä kirjoittamisestakaan juuri mitään. Sillehän on keksitty joitain yleispäteväksi sanottuja sääntöjä.

-Joskus googlasin kaikenlaisia oppaita ja kopioin niitä kovalevylle.

-Ne jäi lukematta kuten kaikki muukin tieto mitä keräsin. Se kovalevykään ei enää käynnisty.

-Voisin siis kirjoittaa väärin puhtaalta pöydältä.

-Sellaista ei tosin jaksa kukaan lukea.

-Lukeminen on yliarvostettua. Hanki elämä.

-Pääasia on kerätä ja varastoida kuin hamsteri umpihangessa.

-Täällä lukeminen on täysin hypoteettista.

-Hybristä.

-Myöskin ajattelu on epäilyttävää. Tyhmällä se ei johda mihinkään.

-Naapureina Madridissa oli siitä hyvä kommentti, joka meni jotenkin näin:

-"Hän kutsuu ajatteluksi mitä tahansa kognitiivista mielenliikahdusta".

-Okei, en muista mitä se tarkalleen oli, täytyy mennä penkomaan videonauhojani.

-Naapureina Madridissa on minusta paljon parempi kuin Serranon perhe, koska se ei ole niin perhekeskeinen.

-Okei, en enää nauhoita mitään, koska en selviä pelikonsolien johtoviidakosta.

-Luin melkein yhdeltä istumalta Katan Kahdeksas huone -kirjan, mikä on sen perusteella aika hyvä. Vastaavasti esim. Tuomas Kyröä en jaksa lukea montaakaan sivua toistaiseksi.

-Katan aiemmat kirjat ovat kyllä jääneet kesken eli ne on "huonoja" hah hah. Tosin ei riitä huomata, että ei lue. Pitää myös eritellä, mitkä kirjallisuusteoreettiset puutteet aiheuttavat sen.

-Haista...

-Kolme pistettä on kiellettyä.

-En kyllä ollenkaan kuuluu Katan kirjan kohdeyleisöön. Olen mies ja inhoan jopa takaumia saati postmodernistista päällekkäistarinaa, en jaksa innostua ainakaan romaaneissa astrologiasta, en yleensä lue romanttisia ihmissuhdetarinoita jne.

-Kansikuva ja sisältö kosiskelee voittopuolisesti naislukijoita siis.

-Katan kannattaisi kirjoittaa paljastusromaani itsestään kaikkine niine mainioine kuvineen heh heh. Astua siis oikeussalikeskustelun toiselle puolelle. Hän on ajautunut väärälle puolelle.

-Ehkä Katan kirjassa viehättää se, kun olen niin kultturelli, että olen ajellut Tuusulan rantatiellä ja jopa käynyt kääntymässä Onnelan pihassa.

-Lisäksi minua oikeastaan kiinnostaa enemmän kirjailijat kuin kirjat.

-Vaikka yleisesti ajatellaan, että kirjailijat ovat aika ikäviä ja kuivia ihmisiä.

-Naapureina Madridissa paljastaa ihmisen tai espanjalaisen raadollisuuden, pikkumaisuuden, itsekkyyden, petollisuuden .... Toisaalta se on tietenkin viihdehöttöä, joka ei ole edes niin realistista kuin vaikkapa samaan aikaan tulevat eastenders ja muut anglosaksiset viihdesarjat, jotka junnaavat paikoillaan kuin elämä.

-Kannatan atomivoimaloita Olkiluotoon, mutta en mihinkään muualle.

-Valtio voisi panna luvan ehdoksi, että TVO antaa energiaa Outokummulle omakustannushintaan. Ei ole mitään järkeä pilata Perämeren luontobrandi.

-Tai no niin no, Fortumille myös lisää voimaa Loviisaan.

-Pekkarisen palopuhe ei sovi Suomeen. Kuulosti niin falskilta ja mauttomalta.Suomalaisen poliitikon pitää hiljakseen vaan ääneenajatella kuten Koivisto.

-Tai PV, itkun kera.

-Samoin hyi bisnes, Hollanti ja WSOY.

-Osallistuvan kirjallisuuden päivät!

-siis Osallistuvat

-Hajoaa osiksi. Kuten Lada ennen muinoin.

-Pääasia että itse osa ei hajoa.

-Joten osat voi pistää lihoiksi.

-Vegetaristit ei siitä paljoa kostu.

-Mutta porno saattaa auttaa asiaa.




Abstract (automatic translation)

Clean-up
-Fiction task is to reveal.
-Reading is overrated. Get a life.
-Here, reading is purely hypothetical.
-Though not enough to note that does not read. Must also specify which of the literary theoretical deficiencies causing it.
-Also, thinking or writing it is suspicious. Foolish, it does not lead anywhere.
-In addition, I am really more interested in writers than books.
-Although generally thought that the writers are pretty bad, dry and free people.
-Similarly, business-ugh, the Netherlands and WSOY.
-I support the Olkiluoto nuclear power stations, but not anywhere else. State could get a permit condition that gives energy to TVO Outokumpu cost. It makes no sense to spoil the Gulf of Bothnia Nature brand. Or, well, Fortum should also increase the power of Loviisa.

Pensselitulostin

Ajattelin maalata, jos ylipäänsä maalaisin, mutta kun en, öljyväreillä jotain realistista. Valokuvasta käsin jäljentäen se voisi onnistuakin, mutta mitä mieltä siinä on? Ota kuva kameralla, käsittele ja tulosta. Se proseduuri on paljon taiteellisempi, nopeampi ja parempi. (Sääli että en enää käytä skanneriakaan. Säälin vanhoja koneita joita en enää viitsi käyttää. Yleiskonetta voisin kyllä käyttää, mutta se ei anna hah hah.) Toisaalta sanotaan, että kun valmista taulua katsotaan, ei sen tekotapa vaikuta enää loppuarvostelussa. Miksi arvostella? Vai sanoiko noin kukaan paitsi minä nyt. Luulisin että sanoi, vaikka tietenkin korkealla tyylillä, kieliopillisestikin oikein. Ihminen voi kuitenkin olla myös pelkkä tulostin, juuri pensselitulostin. Siinäkin voi olla tarpeeksi taiteellista lisäarvoa, mikä oikeuttaa maalauksen eksistenssin verrattuna valokuvaan. Osaako mustesuihkutulostin matkia inhimillistä pensselinjälkeä yhtä hyvin? Ehkä ei, mutta laser varmaan jo osaa. En osaa ajatella muuta kunnon aihetta kuin naisen tai maiseman. Kirkkoveneasetelma? Ehkä pilakuva, mutta se vaatisi oivallusta. Maisema ilman konnotaatioita on vähän tylsä, ja nainen on liian perverssi perheelliselle heh heh. Ehkä jos olisin poikamies, voisin päällystää seinät omin käsin maalatuilla pornokuvilla. Sallitaanko työpaikoilla nykyään pornokuvia seinällä paremmin kuin kovalevyillä? Tuskinpa. Jopa konepajoissa käy naisia, joiden silmiä pitää säästää. Suomalainen nainen, ateisti vaiko muslimi? sai säästettyä italialaisia silmiä krusifikseilta. Häpeällistä. Kun tarpeeksi näitä mietin, saatan pian ollakin yksin asuntovaunussa enkä todellakaan Pariisissa. Vai mistä saisin seinän? Tosin seinähullu ei sitä ansaitse, vaan se annetaan kuin Tapille lisäliksa pukukomerossa myrskyn jälkeen. Miksi en maalaisi jotain pyhää, mieltä ylentävää? Turneria? No koska en keksi mitään sellaista, enkä edes osaisi toteuttaa vaikka keksisin. Tietenkin voisin matkia, mutta toisaalta inhoan keskiajan uskonnollisia maalauksia jopa enemmän kuin sosialistista realismia, joka ei todellakaan ollut realismia vaan propagandaa ja idealismia, kai.