Kartanon pääovelle noustiin leveitä portaita pylväiden välistä jykevälle ovelle. Lyötty painoi koristeellista ovikelloa. Hetken päästä ovi avautui ja ulos kurkisti arvokkaasti pukeutunut naishenkilö, jonka kasvot näyttivät itkettyneiltä. Vaikutelmaa vahvisti se, että kädessään hän puristi valkoista nenäliinaa, mistä Lyötty erotti nimikirjaimen L mutta loppu jäi taitoksen alle. Löytty ojensi kätensä ja sanoi: otan osaa. Kiitos, vastasi nainen. Tavanomaisten muodollisuuksien ja kohteliaisuuksien vaihdon jälkeen poliisimiehet pääsivät istumaan salin pöytään mihin sisäkkö tarjoili kahvia ja leivoksia. Myös oven avannut nainen, joka oli osoittautunut taloudenhoitaja Lotaksi istui pöydän ääressä. Ikävä tapahtuma, ikävä tapahtuma, Lyötty toisteli. Voisitteko kuvailla aamupäivän kulkua omalta osaltanne ja mitä havaintoja olette tehnyt. Lotta, Charlotte Enqvist, sanoi heränneensä kiivaaseen ammuntaan puistossa. Katsottuaan ikkunasta hän oli nähnyt tumman hahmon juoksevan kaupunkiin päin. Joku oli maannut liikkumattomana puistokäytävällä. Lotta oli aavistanut, että kyseessä oli isäntä. Hän kiiruhti alakertaan ja soitti hätänumeroon. Sen kummempaa poliisit eivät saaneet alustavassa kuulustelussa irti kartanon väeltä. Kukaan ei ollut nähnyt miksi isäntä oli mennyt ulos saati että itse traagisella tapahtumalla olisi ollut välittömiä silminnäkijöitä. Lyöttyä se hieman kummastutti. Miten saattoi olla mahdollista, että talon isäntä oli ensimmäinen joka heräsi ja meni yksin ulos haistelemaan aamuilmaa ikävin seurauksin. Voi aikoja voi tapoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti