Voiko tämä olla totta

Tuskin. Ja mikä on totta? Mutta siis saisikohan kulttuuritasoaan nostettua pelkällä ylimielisyydellä? Ehkäpä, ei sitä koskaan tiedä. Toisaalta miksi sitä pitäisi nostaa? Pääasia että jotain vielä nouseekin. Aina aamuisin, kun seison pyyhe kourassa ja katson suoria tapetteja, vaikka tuolit on viety. En enää jaksa lukea dekkareita tai jännitysviihdettä, ehkä en ainakaan ulkomaista viihdettä ollenkaan? Se tuntuu liian sepitetyltä ja lapselliselta, turhalta. Ulkomaiset nimet ärsyttävät. Parempi lukea muistelmia. Yhtään Remestä en ole lukenut, en Dan Brownia, Ellroyta, Marklundia tai Larssonia. Ehkä minusta on tullut viimeinkin ja huomaamatta korkeakirjallinen laatuyksilö, eliitin kannattaja, establishmentin tukipylväs? Tässä aivokuolion vaiheessa. No hyvä on, tunnustettuja laatukirjoja luen sitäkin vähemmän, muita kirjoja kyllä, jonkun verran. Elokuvina viihdekin menettelee, ei kuitenkaan juurikaan toimintaviihde, mikään väkivalta, edes Bondit yms. Porno jossa on jotain juonen tynkääkin tai taidetta (Sig!) on aina poikaa, jopa Alaston piilokamera menettelee. Esiin pongahtavien tissien lumo kestää sijaiskatsojien reaktioiden ylinäyttelynkin. Vaikka porno on todellista toiston pakkoa, stereotypian juhlaa. Hm, voisin yrittää "käsikirjoittaa" erittäin huonoja pornoclippejä. Olen siis sittenkin edelleen juntti. Minä vain nukun. Fyysisesti liian vähän, mutta henkisesti koko ajan, sanoisi Inkinen tai Kallinen.

Tuurilla onnistuu, wannabella ei

J. Sipilä on julkaissut vuonna 1999 paksun julkaisun, jossa hän tarkastelee A. Tuurin kirjojen Uusi Jerusalem ja Maan avaruus viitteitä Raamattuun. Samalla hän tulee luoneeksi katsauksen Tuurin tuotannon ominaispiirteisiin ja vähemmälle huomiolle jääneisiin tulkintalinjoihin. Stolp tosin arvostelee Sipilää paratiisimyytin sivuuttamisesta, mutta itsekin sivuutan sen mielelläni ainakin toistaiseksi.

Tulkitsen Sipilää niin, että Tuuri on tarkoittanut uskonnolliset tekstinsä vakavasti otettaviksi, mahdollisesti toimiviksi eikä naurettaviksi kuten useimmat arvostelijat ovat arvioineet. Samoin sotahullun opettajan funktio Pohjanmaassa on alkujaan vakava eikä humoristinen. Tuuri karttaa huumoria niin pitkälle, että luopui sen takia romaaneissaan murteellisista repliikeistäkin, vaikka on ansioitunut kuunnelmien käsikirjoittaja.

Lukijahan ahmaisee mukisematta sen enempää ihmettelemättä monia lauseita, joita tutkija sattaa analysoida pitkäänkin. Kun aikoinaan luin nuo kirjat en muistaakseni juurikaan kiinnittänyt tähän uskonnolliseen puoleen erikoista huomiota. Minulla oli kyllä joku ajatus noiden kirjojen tyylistä, mikä minusta erosi jossain määrin Tuurin aikaisemmasta tuotannosta. Taisin ajatella jotain siihen suuntaan, että onpas kiihkeää tai samanistista ajatuksenvirtaa kuten minulla on tapana luokitella useimmat mielestäni hyvät tekstit. Kiihkeyttähän ei kai tuolloin oikein yhdistetty Tuurin ns. insinööriproosaan, vaikka se olikin saavuttanut kirjallisen murroksensa eli Pohjanmaan jälkeen laajojen kansalaispiirien suosiota.

Myöhemmin Tuuri on jatkanut useissa kirjoissa vielä vanhempien historiallisten uskonnollisten aiheiden käsittelyä ja ehkä sisältö luo myös tyyliä tai ainakin vaikutelmaa tyylistä: arkaaista, talonpoikaista,realistista, yksinkertaista, toteavaa ja silti hengellistä. Tai siis lause ei ole arkaainen vaan moderni, mutta tietenkin sisältö ja ehkä ihmisten ajatuksenjuoksukin on erilaista kuin nykyään, ja siitä tulee tietty leima.

Ehkä Tuurin siirtyminen lukuromaanien suuntaan muuten liittyy siihen, että hän laajensi aihepiiriä kauemmaksi yhdestä persoonasta eli laajennetusta itsetutkistelusta ja oman ympäristön kuvaamisesta ja siihen liittyvästä modernista ahdistuksesta. Realistisen mutta omatyylisen kuvauksen kohteeksi joutui hänellä Pohjanmaa ja pohjalaiset nykyajassa ja historiassa. Silti tyyli säilyi tai tietyllä tavalla edelleen kehittyi behavioristisena, epäsuorana mutta toteavana, jossa henkilöiden tunteita ja ajatuksia ei juuri selitellä. Pelkistetyimmillään sen tyylin lause lienee Talvisodassa, mihin Tuuri sai esikuvan tai kimmokkeen joltain sotamuistelijalta.

Tuossahan olisi wannabelle polkua, mitä seurata. Ensin narsistista valitusta ja ahdistusta, mutta tylyllä modernistisella lauseella. Sitten ota joku maakunta ja kuvaa sitä, sen ihmisiä ja ihmisten historiaa. Mutta säilytä modernistinen hyvä lause: ei selityksiä tunteista tai ajatuksista, ei repliikkejä. Keskity behaviorististiseen kuvaukseen ja toimintaan. Totta puhuen en oikein tiedä tarkalleen mitä on "behavioristinen hyvä lause" tai mikä on "Tuurin lause". Mutta ehkä se pitäisi selvittää ensin. Tai sitten sössötän vain omiani eli kuljen omia polkujani tai siis makaan sohvalla. Ei oikein houkuttele tuo maakunnan ja sen ihmisten haltuunotto. Itse asiassa mahdoton ajatus.

Pekka Tarkka luonnehtii Tuurin lausetta Pohjanmaa- sarjassa näin: "Sipilä löytää Tuurin kerronnan lähtökohdat modernismista, jota Tuuri noudatti novelleissaan. Ulkokohtaiseen havaintoon perustuva empirismi ei kuitenkaan ajan oloon riittänyt, ja Tuuri kehitti avukseen minäkertojan. Niukan ilmaisun Sipilä yhdistää "pohjalaiseen mieskoodiin": tärkeää on tunteiden hillintä, sisimpien ajatusten ja tarkoitusperien kätkeminen. Minäkertoja toteuttaa vapauden ja riippumattomuuden ihanteita arvioimalla ympäristöään yksin omalta pohjaltaan. "

Toisaalta Tuurin teksti on siis muistaakseni ja em. tulkitsijoiden mukaankin ilmaisuvoimaista ja kiihkeää, toisaalta arkista ja raamatullisen lakonista ja pyhää. Ota tuosta sitten selvää.

Uudemmassa tuotannossaan Tuuri on Kemppisen mukaan kääntynyt jälleen absurdiin päin tai suorastaan postmodernistiksi. Vaikea uskoa vielä tältä istumalta, mutta se näkee ken lukee. Toivottavasti.

Siperia opettaa eli kukkivan roudan maa

Esa Saarinen painottaa Jörn Donneria käsittelevässä kirjassaan, että myös ns. epäkirjailijat ovat mitä suurimmassa määrin kirjailijoita. Muut kuin kaunokirjallista tekstiä tuottavat kirjailijat ovat joutuneet heidän mielestään pahasti paitsioon, pois kaanonista. No, nykyäänhän blogien ja kolumnien (epä)kirjoittelu on räjähtänyt pilviin. Kuitenkin haluan täällä fiktiivisillä kirjallisuuden päivillä kantaa korteni tässä mielessä kekoon ja laatia myös (pseudo)tieteellisiä tai dokumentaarisia artikkeleita tai niiden tynkiä, joissa esitän tieteellisesti merkittäviä kannanottoja, öhöm.

Routanousukokeilla on osoitettu, että ns. routimattomatkin maalajit, jotka eivät sisällä lainkaan hienoainesta routivat hieman huonoissa pakkas- ja kuivatusolosuhteissa, ja että jos halutaan olla jokseenkin varma, että maa-aines ei ole routivaa ominaisuuksiensa takia eli jos halutaan maa-ainesvalinnalla estää routimista, niin aines ei saa sisältää hienoainesta (raekooltaan alle 0,06 mm) kuin korkeintaan prosentin verran.

Näin ollen esimerkiksi uudet InfraRyl -vaatimukset ovat aivan liian lieviä routivuuden kannalta. Rakennekerroksiin käytetään materiaalia, mikä on routivaa. Yleisimmin käytetyt kantavan kerrokset murskeet ovat perinteisestikin arvioituina routivia. Eristyshiekasta on tie- ja katurakennuksen IfraRyl-vaatimuksissa kokonaan luovuttu ja suodatinhiekalle sallitaan hienoainespitoisuuksia, mitkä selvästi voivat aiheuttaa routimista. Aina kuivatusjärjestelyt eivät onnistu ja routimisherkät rakennekerroksetkin todella routivat, kun pakkasta on tarpeeksi. Tämä on näkynyt selvästi Suomen maanteillä ja rautateillä tänä keväänä. Urakoitsijat säästävät ja kansa kärsii tai maksaa ja kärsii.

Lievennettyjen eli lämpimämpiin maihin sovellettujen rakennusvaatimusten takia sitomattomien kerrosten ongelmat lisääntyvät ja pahenevat, jos normaalitalvet jatkuvat. Myös asvaltin pakkaskestävyyttä voisi ehkä kehittää.

Dynaaminen analyysi ilmiöstä on nähdäkseni seuraavan suuntainen. Tieteen uudet saavutukset laajentavat routivien ainesten piiriä: perinteisesti teoriassa routimattomina pidetyt ainekset saattavatkin todellisuudessa routia ja jopa ns. routimattomat ainekset routivat sopivissa olosuhteissa. Ilmasto saattaakin joinakin talvina pysyä entisellään tai jopa taantua. Rakennekerrosten vaatimukset ovat lieventyneet varsinkin routivuuden suhteen. Lopputuloksena on, että routavauriot todennäköisesti lisääntyvät.

No hätä

Okei, Kreikan ja Meksikonlahden vuodot jatkuvat, mutta Islannin tuhkavuoto on nähdäkseni tänään ollut sammuksissa, joten Suomen ilmatilaa ei tarvitse sulkea lähipäivinä sanoi EU-tuhkakeskus mitä tahansa. Ilmatieteen laitoksella pitäisi olla oma kunnon tuhkasatelliitti joo. Mistä näitä katastrofeja piisaa? 2012 lähestyy, niinpä niin.

PS
6.5. klo 9
Nyt Eija tupruaa niin kovasti, että jatkuessaan sillä todennäköisesti on seurauksia Suomeenkin, vaikka toistaiseksi ilmavirtaukset ja ennusteet vievätkin toisaalle eli etelään ja länteen.