Sielu on olemassa

Television tiedeohjelmistakin oppii kaikenlaista hyödyllistä. Esimerkiksi sen, että Torinon käärinliina on aito (vrt. Hiltunen) ja sen, että sielu on olemassa. On tutkittu, että sairaalassa sydänpysähdyksen aikana, jolloin aivot eivät voi olla toiminnassa, noin 10 % ihmisistä katselee elvytystilannetta ylhäältä katonrajasta. Ehkä niillä 90 prosentilla on vastaava rajatilakokemus, mutta jokin estää ihmistä muistamasta sitä. Kun aivosähköinen käyrä osoittaa suoraa viivaa, aivot eivät voi toimia eikä niillä voi olla myöskään harha-aistimuksia. Silti nämä ihmiset voivat jälkeenpäin selittää tarkasti, mitä heidän ympärillään tapahtui, kun he olivat hetken aikaa kuolleita. Jopa syntymästään sokeat voivat nähdä saman. Tietoisuus tai sielu voi säilyä ainakin jonkin aikaa olemassa, vaikka ruumis olisi kuollut. Sielu voi toimia irrallaan ruumiista. Sielu tai tietoisuus ei synnykään pelkästään monimutkaisten aivokytkentöjen tuotteena tai tietoisuus ei ole (pelkästään) aivojen ominaisuus, seuraus tai välitön heijaste tai vain aivojen luoma ja aivoista kiinteästi riippuvainen illuusio minän olemassaolosta. Descartes oli oikeassa. Ihminen on dualistinen sielun ja ruumiin yhteenliittymä. Tosin saattaa olla jopa sieluttomia eläviä ruumiita, kuten muutamista on epäiltykin. Tällä tiellä kaukana ei myöskään ole ajatus vaikkapa demoneista tai itse sielunvihollisesta, kummituksista, sielunvaelluksesta, karman laista, paratiisista, kuoleman jälkeisestä elämästä jne. (vrt. vaikkapa Luukanen, ufologia ja uskonnot).