Jorma poistuu virastosta

Hulkko lähti virastosta työpäivän päätteeksi kello 15.30 aika pian sen jälkeen kun oli päästänyt Julian vapaalle. Varttitunnissa hän oli saanut puuhailtua sihteerittä tehtävien töittensä kiintiön täyteen. Hulkko kiirehti kellarikerroksen autotalliin ja kaasutteli äänekkäästi ylös jyrkkää luiskaa katutasoon. Hän suuntasi vanhan mersunsa pitkän keulan johtotähtineen kohti maaseutua. Varttitunnin ajeltuaan hän saapui pitkän lehmuskujan päähän. Se johti Hulkon maaseuturesidenssiin, mikä oli vanha kaksikerroksinen kartano pylväskuisteineen. Rälssitila oli ollut Hulkon suvun hallussa jo Ruotsin vallan ajoista lähtien. Hulkko oli sukukartanon yhdeksäs isäntä suoraan alenevassa polvessa. Suvun alkuperäinen nimi oli Hulkkens, mutta se oli suomennettu kansallisromantiikan aikoina Hulkoksi. Suvun kantaisä Egon Hulkkens oli palvellut aikoinaan Ranskan kuningasta sveitsiläiskaartissa, mutta oli joutunut pakenemaan vallankumousta Ruotsiin, missä hän palveli Ruotsin kruunua upseerina ja puistoinsinöörinä. Hän oli saanut palveluksistaan rälssitilan Suomesta, jonne vetäytyi eläkepäivinään ja perusti vielä myllyn jauhamaan rikkauksia jälkipolvilleen, jotka kummallista kyllä pystyivät säilyttämään manttaalikartanon omistuksessaan polvesta polveen välillä köyhtyen ja välillä rikastuen suhdanteiden mukaan. Parhaimmillaan kartanolla oli ollut sekä mylly, panimo että saha peltoviljelysten ja karjan lisäksi. Nykyisellään kaupunki oli jo laajentunut kartanon maille, ja lähes kaikki maat oli myyty Jorma Hulkon aikana kaupunkilaisten tonteiksi. Siitä Jorma oli saanut oivan pesämunan pörssisijoituksilleen. Valtaosa omaisuudesta oli tosin sulanut kahden laman aikana olemattomiin, mutta vielä Jorma saattoi käyskennellä pystypäin omassa kartanon puistossaan, jonka veroista tuskin koko Suomesta hänen mielestään löytyi. Alkusiemenen oli sille laatinut jo vanha puistoinsinööri esi-isä, mutta jokainen isäntä vuorollaan oli pitänyt kunnia-asianaan vaalia perintöpuistoa parhaimpansa mukaan. Jormakin oli istuttanut nuorena isäntänä harvakseltaan satoja omenapuita, jotka nyt tuottivat runsasta satoa. Rusakot eivät olleet onnistuneet pontevista pyrkimyksistään huolimatta niitä tuhoamaan, vaan Jorma oli jatkuvien jänisjahtiensa ansiosta ystävineen ja apulaisineen onnistunut ampumaan ne lähes sukupuuttoon seudulta.

Julia viuhahtaa suihkuun

Jälkeenpäin Julian täytyi myöntää, että Jimi oli ylittänyt itsensä ja onnistunut tarjoilussaan. Julialle tuli taas ontto olo siitä, mitä oli tapahtunut aikaisemmin päivällä. Onneksi hän oli saanut jo otettua katumuspillerin. -Mitä minun pitikään sitten tehdä sinun hyväksesi. Ansaitset kiitoksen tästä mainiosta kestityksestä.-Kuule Julia, pitäisiköhän sinun vaihtaa työpaikkaa, alat puhua jo kuin vanha tätini, joka on ikänsä ollut kirjastovirkailijana. -Älä ota sitä niin vakavasti. Se vain liittyy siihen, että pidän yllä korkeaa profiilia, koska sentään olen virastossa töissä. Itse et ole hankkinut ensimmäistäkään työpaikkaa. - No, minäkin pidän yllä jotain tasoa, Jimi sanoi hymyillen hurmaavasti. Me olemme pohjimmiltamme niin samanlaisia. Olemme mainio pari. Jimi kumartui Julian puoleen ja nuorenparin huulet kohtasivat kevyesti toisensa. -Hei, mitä tehtävää sinulla oli minulle? - Katsos olen keksinyt, että voisin alkaa muotokuvamaalariksi ja sinun pitäisi olla minulle mallina. -Ai alastonmallina, ei kuule onnistu. En halua edes taulussa paljastella itseäni kaikkien nähtäväksi. -Ai etkö, no miksi et? -Siksi, en vain halua. Ja miksi sinä haluat esitellä tyttöystäväsi alastonkuvaa yleisesti? -En minä sinua esittelisikään, olisit vain malli, höpsö. -Ai jaa, vain malli, miten niin, eikös malli ole yksi yhteen sama kuin lopputulos, jos nyt yleensä osaat maalata. Missä välissä sinä muuten olet oppinut taidemaalariksi? -Oi minä olen niin lahjakas ja ahkera, voin tehdä mitä haluan. -Näkis vaan, Julia vastusteli Jimiä, joka alkoi röyhkeästi riisua Juliaa. -Hei mitä sinä oikein teet. Minä en todellakaan ala alastonmalliksi. Kuule minä en halua tehdä mitään muuta kuin lojua sohvalla ja sulatella illallista. - No hyvä, voit maatakin sohvalla, mutta alastomana. - Hyi sinua Jimi, sinä olet mahdoton. Jimi sai kuitenkin Julian pehmenemään ehdotukselle. Julian täytyi myöntää, että ajatus poseeraamisesta alastomana kiihotti häntä. Julia antoi Jimin riisua hänet, mutta kun se oli tapahtunut, Julia riistäytyi irti Jimistä, vaikka nännit nöpöttivät jo kovina Jimin kosketuksesta. Jimi ei ollut malttanut olla puristelematta kiihkeästi Julian upeita rintoja heti saatuaan ne esiin virkapuvun kätköistä. - Hei nyt minä menen suihkuun. Päästä irti. Julia lipesi Jimin syleilystä ja häipyi pakarat pontevasti heilahdellen suihkutiloihin. Jimi tunsi "Pallivahan" tienoilla odottavaa kihelmöintiä: onpa hauska verestää vanhoja maalaustaitoja.

Julia saapuu kotiin

Julian asunto sijaitsi kaukana laitakaupungilla. Hänen täytyi istua puoli tuntia bussissa sinne päästäkseen. Se oli rivitalokolmio. Naapurin ärsyttävä teinipoika skeittasi jalkakäytävällä talon edessä. Julia moikkasi ja tunsi pojan katseen kiinteillä pakaroillaan aukaistessaan ovea. Paljastikohan minihame pyllistäessä liikaa. Julia oli tottunut poikien huomioon, mutta alaikäisten taholta se oli hieman kiusallista. Vähintään yhtä innokas ja vastenmielinen tiirailija oli kyllä pojan möhömahainen ja kaljupäinen isäkin, jota nyt ei onneksi näkynyt. Julian pitkätukkainen ja pitkäraajainen poikaystävä Jimi makasi tapansa mukaan veltosti sohvalla ja katsoi pornoelokuviaan. Jimi kyllä väitti opiskelevansa edelleen yliopistossa filosofiaa ja kirjoittavansa suurta aikalaisromaania. Mutta hyvin harvoin häntä näki kirjoittamassa tai lukemassa mitään. Pääpuuha taisi olla tätä nykyä nettipokeri.-Moi sanoi Julia sovinnollisesti. Mites täällä hurisee? Jimi sulki television ja hypähti hieman yllättyneen näköisenä pystyyn. -Hei Julia, et usko miten hyvän idean sain tänään, mutta se vaatii sun apua.- Niin aina. Jimi ei ollut niin syyllisen näköinen kuin yleensä Julian saapuessa töistä ja yllättäessä laiskurin mielipuuhissaan. Siivoukset olivat aina tekemättä. - Onks sul nälkä? Uunissa odottaa ruoka valmiina. - Oho, sulla taitaa tosiaan olla joku isokin palvelus multa mielessä? - Älä nyt diivaile, katso katoin pöydänkin. Ei sul pitäis olla mitään valittamista kuule. Anna pusu. Jimi ryösti Julialta kiihkeän kielipusun ja puristeli omistavasti Julian takapuolta molemmin käsin. Julia tunsi Jimin kovan etumuksen vasten alavatsaansa ja hänen omaatuntoaan hieman vihlaisi.

Keskikesän jupinat

Pessimismin päivillä menee hyvin Puolangalla.
Ilmeisesti heidän täytyy lakkauttaa ne.
Tosin pessimismi ei liene niin fundamentalistiaate kuin negativismi tai satanismi?
Huumori taittaa kärjen.
Palaan tässä siis itseironiaan päin. Pessimisti saattaa olla tyytyväinen menestyksestä. Mutta kyllä negativisti ja valittajakin voi olla, ehkä? Satanisti ei sentään riemuitse hyvän voitosta?
Onko klovni antisankari, joka haluaisi olla sankari, mutta ei voi.
Lisäksi pitäisi paljastaa jotain. Elämänvalhe?
Toisaalta mitäpä sillä on enää merkitystä jos elämä on jo suurin piirtein eletty, sanoisi pessimisti mahdollisesti.
Tämmöisiä ne Dungatkin varmaan miettii. No, raha ja seksi rauhoittaa.
Tavallaan jotain ristiriitaa on siinä, jos toivoo yleisellä tasolla jotain ja se sitten yksityisellä tasolla on huono juttu. Tietenkin vaikkapa satanisti voi toivoa pahuuden voittoa,
mutta yksityisesti yleisestä koituva seuraus: kärsiminen pahuudesta ei liene satanistinkaan kannalta toivottavaa, jos ei ole joku masokisti jne.
Vai onko satanistilla palkintona pääsy kuoleman jälkeen satanistin taivaaseen eli helvettiin? No joo, en tiedä satanismista mitään, sen kun vaan pyörittelen käsitteitä.
Enkä haluakaan tietää, mistään mitään, menen ottamaan aurinkoa eli saamaan melanooman.
Kekkosella oli kuulemma sama harrastus, mutta hän olikin positivisti.
Ja katso hän oli oikeassa: hän ei saanut melanoomaa vaan aivoverenkiertohäiriöitä.
Ja muisti- sekä ajatuskatkoksia. PV on aina halunnut Kekkoseksi Kekkosen paikalle.
Onko yksinpuhelu henkistä runkkaamista`?
Ai, miten niin "henkistä"?
Sairasta.
Henkisesti sairasta, esimerkiksi, no joo.
Emmä nyt tiedä...
On se.
Kaikki biisit on jo tehty. Kaikki aforismit on jo keksitty. Maailma on valmis. Loppumaan tai jotain.
Päivällä keksin yhden huonon aforismin. Yleensäkin aforismit ovat huonoja, melkein yhtä huonoja kuin runot ha ha.
Yritän nyt muistella mikä se oli.
Se oli jotenkin symmetrinen.
En ajattele kirjoittaakseni, vaan kirjoitan ajatellakseni.
Samalla kaavalla voisi kirjoittaa tuhansia yhtä huonoja aforismeja. Vai liioittelenko.
Mutta se ei käy, sillä olen lihava.
Ajattelu tai kirjoittamionenkaan siis ei käy, ei se vaan ei käy, sillä olen orpo.
Piru, Orpo Piru.
En olekaan Orpo Piru vaan Piru Vaan. PV.
Vaanereiden sukua kuten Igor Bock aukottomasti on todistanut.
En harjoittele juostakseni, vaan juoksen harjoitellakseni.
Miksihän kukaan muu puhu itsekseen cboxissa nykyään? (Vaikka teoriassa en tietenkään puhu itseksekseni, vaan jokaisen repliikin jälkeen voi tulla jonkun muun repliikki heh hehh.)
Ei puhu siis, tai en ainakaan tiedä, ehkä oliko se Oivi puhuukin jossain.
Luullakseni tämä on itse keksimäni uusi kirjallisuuden lajityyppi.
Brand New Text.
Keksin sen noin vuonna 2001.
Vaikka kaikki taide on jo keksitty?
Peteliuksella oli varhainen draamaversio nimellä Omituinen höpöttäjä.
Mikä on sen tyypin diagnoosi? Asperger? Autisti?
Omituisen höpöttäjän höpötykselle ei ehkä ole tautiluokitusta erikseen, mutta vaikeneminen sosiaalisessa kontaktissa viittaa tietenkin vahvasti selektiiviseen mutismiiin.
Omituinen höpöttäjä on hieman analoginen hahmo Viljon kanssa. Molemmissa hahmon itsensä sanoma viittaus toiseen, Viljoon tai omituiseen höpöttäjään, onkin liitetty sinänsä väärin hahmoon itseensä.
Tosin Omituinen höpöttäjä myös höpöttää omituisesti ja Viljoa kaipaileva tyyppi näyttää itsekin varmaan aivan Viljolta.
Voi olla että Pulttiboisiin on demonstroitu tautitapauksia fiktiivisesti tai sitten on lähtökohtaisesti matkittu todellisia tyyppejä, joiden taustalla saattaa oikeasti olla patologisuutta.
Sama saattaa päteä yleisemminkin huumoriohjelmiin ja jopa fiktioon yleensäkin. Tätä voisi nimittää vaikkapa patologiseksi taideteoriaksi yms. Tai metodiksi.
Taidetta kuuluisan "toisen" kustannuksella. Tai huumoria. Huumori on siis moraalitonta tai se jopa edustaa "pahaa"?
Taide ja huumori ponnistaa kääpiöiden harteilta hah hah.
Kulttuuri alistaa.
Kulttuuri käyttää hyväkseen sorrettuja luokkia.
Kulttuuri pilkkaa viattomia.
Kulttuuri tekee kaikenlaista.
Kulttuuri harrastaa jopa nepotismia kuten Kajaanin runoviikolla.
Monikulttuuri käyttää hyväkseen suomalaisia.
Moni kulttuuri muuttuu monokulttuuriksi.
Rullasuksihiihto on tulevaisuuden laji
Siinä ei suksi lipsu.
Nyt minulla on lainassa 35 kirjaa, joista tuskin luen montaakaan.
Mutta onhan se mukava kun niitä lojuu joka puolella asuntoa.
Kyllä kirja on paras käyttöliittymä.
Uudet kirjat on sopivan kalliita, jotta snobit voivat diivailla ostellessaan niitä.
Vai vieläkö on kirjallisia snobeja?
Name dropping joskin käänteistä eli häpeällistä ehkä. Lueskelen lähinnä vanhoja kirjoja siis.
Sartren Sanat (vanhentunut?), Sandbergin Dobermanni (huono), Paulowia (kuolaa), Rosa Meriläisen Valtio (hieno nimi), Psykopatia, Haahtelan Katoamispiste, Mäen Kolmastoista yö, Kirjallisuustutkimuksen peruskäsitteitä, Haurun Raaka punainen marja, Hansenin Valehtelija, Origon Hunsvotin päiväkirja, Haurun Utopia, Jätkän jurinoita, Mitä on turkulaisella mielessä, Mankellin Kennedyn aivot,
Hapulin Tarot-tarinat, Paasilinnan Lausui alustaja, joka korosti: Kootut aforismit ja aforistiset lauseet 1967-1987.
Suomen parhaat vitsit 2009, Kärkkäisen Kahdeksas huone, The vitsikirja 2010, Hammettin Nainen pimeässä, Enqvistin Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat, Hotakaisen Ihmisen osa, Taiteen kritiikki,
Polkusen Novelli ja tulkinta, Kontion Miten puhua miehelle, Mannisen Ollista Bisquitiin: Ylioppilaslehden pakinat 1913-1968.
Pidättekö dekkareista, Hämäläisen Ikuisuuden ostaja ja muita kertomuksia, Symonsin Murha!Murha! : salapoliisikertomuksesta rikosromaaniin, Rentolan Kirjoita hyvin, Koskelan Lukijan ABC-kirja, Murha pukee naista, Vakkurin Sinä kirjoitat kirjan, luovan kirjoittamisen opas.
Vastaan mielelläni kysymyksiin heh heh.
Sain luettua Hansenin Valehtelijan. Voi muistuttaa hieman Sillanpäätä, Laxnessia, pohjoismaisia suuria kertojia. Paljon tunnelmointia, luonnonkuvausta, ihmiskuvausta, uskonnollista mietiskelyä,
jopa hillittömän tunnevaltaisia ryntäilyjä saarella. Saattoi olla jopa seksiä, mutta sitä ei oikein huomannut.
Mystiikkaa myös, ja päähenkilön ja saaren ydinolemuksen kohtalonyhteyttä tai jotain sellaista.
En oikein vielä ole tajunnut premissia tai teemaa enkä oikein motiivejakaan. Miksi kirjan nimi on Valehtelija? Ehkä päähenkilö valehteli ainakin itselleen, ei uskaltanut antautua itsekkäästi suhteeseen entisen kauniin oppilaansa kanssa vaan uhrautui muiden puolesta. Tai sitten hän vain hävisi sen pelin.
Tai ehkä voitti, saaren itselleen. Saaressa on se hyvä puoli. että siellä on tiivis yhteisö ja kaikki tuntevat toisensa, kuin madridilaisessa kerrostalossa, joopa joo. Rikasta sosiaalista elämää ankarissa olosuhteissa. Päinvastainen ympäristö tälle boksille hah hah.
Jaa että ei saisi paljastaa juonta. No enhän paljastakaan vaan salaan, hah hah.
Katsoin eilen Teemalta, kun Juicea kehuttiin ja sitten hän esiintyikin.
Ainakin keikoilla Juice säillytti loppuun asti yleisöä kosiskelevan ja instituutioita pilkkaavan hieman halpahintaisen asenteensa. Mutta kaipa se oli hänen juttunsa. Monilla ei ole mitään juttua.
En tiedä tarvitseeko ollakaan. Kunhan on elämä tai jotain.
Muistan kun joskus Kauko Röyhkä esiintyi päinvastoin kuin Juice: pilkkasi yleisöä ja vittuili yleisölle ja rockin vaihtoehtokulttuurille. Kehui olevansa korkeakulttuurin edustaja ja Kirjailija.
Se oli jotain uutta silloin näin elitististin mielestä heh heh.
Isokynä oli sitten jotain siltä väliltä.
Nykyään on uutta kun konserttilavalla paljastetaan tissit. Sen luulisi yleistyvän. Hairista on jo aikaa.
Ilmeisesti sekä Juicelle että Hansenille munuainen aiheutti ongelmia loppuaikoina. Hansen kuoli jo noin 45 vuoden iässä, Juice eli reilut 10 vuotta kauemmin.
Hansen saattoi olla jossain vaiheessa kristillinen kommunisti tai sitten ei.
Valehtelijassa hän taitaa kieltää "suuret kertomukset".
Voi olla että Valehtelijan Sandötä ei ole oikeasti vaan paikallisvaikutteet ovat peräisin Stevnin niemimaalta.
Taiteilijat elivät yhtä aikaa maapallolla noin 5 vuotta.
Valehtelijasta on kai tehty myös elokuva (1970). Se olisikin hauska nähdä.Onko siinä seksiä vaiko ei.
Minusta Asta-myrsky oli ukkospyörremyrsky tai sellaiseen verrattava.
Se ei ollut siis yksittäinen syöksyvirtaus (ukkospilvessä alaspäin), eikä ukkosrintama eikä paikallinen ukkospuuska eikä trombi.

Julia muistelee pitkää lounasta

Julia poistui töistä niin pian kuin se oli mahdollista, vartin yli kolme. Hulkko ei ilmaissut mitään erityistoiveita sihteerilleen iltapäiväksi. Johan niitä oli ollutkin ruokatunnilla aivan ylitsevuotavasti. Juliaa hieman kadutti, että hän oli jälleen ollut niin myöntyväinen. Juliasta tuntui kuin hän olisi halpa likainen huora, vaikka sellainen hän ei todellakaan ollut, vaan oli antanut Hulkon tunkeutua valtavalla aisallaan ilmaiseksi puhtaaseen porsliiniin. Vai antaisiko loppujen lopuksi sittenkään? Hulkko oli laskenut täyden lastin suoraan hänen sisäänsä. Ilmeisesti johtaja oletti Julian käyttävän ehkäisypillereitä. Ja luotti siihen, että Julialla ei ollut tauteja. Mikä hullu mies, mutta toisaalta niin ihanan kova ja kestävä ikäisekseen. No yhtä hullu oli hänkin. Mistä sen tiesi mitä tauteja Hulkollakin olisi. Varmaan se oli penetroitunut aikojen saatossa vaikka minkälaiseen läpeen ja entä se B-rappu? Sitäkin Hulkko aina kinusi Julialta, mutta sen Julia oli saanut vielä varjeltua. Joka kerta Hulkko kolkutteli uhkaavasti portteja. Lopuksi Julia oli voihkinut spontaanisti ilman mitään teeskentelyä. Heti kotiinsa päästyä Julia päätti ottaa katumuspillerin. Hän ei todellakaan halunnut pamahtaa paksuksi Hulkolle.

Lähtö lounaalle

Ruokatunnin lähetessä Hulkko tunsi jo pientä väsymystä. Hän ojenteli raajojaan ja rykäisi pienen tyypillisen virkayskänsä. -Lähdetäänkö lounaalle, hän kysyi Julialta. Julia tunsi taas pimpsansa kostuvan, mutta käänsi ylpeästi pitkävartisen nenänsä kohti johtajaa ja sanoi: Lähdetään vain. He poistuivat jäykästi kävellen huoneesta, Julia edeltä ja Hulkko perässä. Käytävällä ja portaikossa oli jo vilskettä muidenkin viraston työntekijöiden kiirehtiessä ruokatunnilleen omille tahoilleen kuka minnekin, useimmat alakerran työpaikkaruokalaan. Hulkko tervehti pidättyvästi muutamia kolleegojaan. Hän tajusi ajoittaneensa lähdön hieman liian myöhäiseksi. -Minulla olisi tarjottavaa kahdelle kaupunkiasunnossani, rakas Julia, hän sanoi kadulla heidän päästessään lähimmän nurkan taakse. Hulkko ei kuitenkaan uskaltanut koskea Juliaan, vaikka sormenpäitä kihelmöi tuon upean mannekiinivartaloisen naisen läheisyys. Tuttuihin saattoi törmätä vielä milloin vain näin lähellä virastoa. -Niin, johtaja, Julia henkäisi vienosti.

Virasto

- No niin, aloitetaanpa kokous, meillä on ensimmäisenä ja ainoana aiheena tämä mopojen häätäminen pois pyöräteiltä. Hulkko, sinulla on ilmeisesti valmisteltu ehdotus tähän asiaan.

- Kyllä, herra puheenjohtaja, ehdotan että yksinkertaisesti lisäkyltit mopoilun sallimisesta itse kullakin pyörätiellä poistetaan ja katsotaan sitten mitä tapahtuu.

- Vai niin, saanko sanoa, että harvinaisen typerä ehdotus jopa sinun laatimaksi.

- Kaikin mokomin, aivan, tuota ei ole erikoisen hauska kuulla.

- Arvaan sen, onko muilla jotain esitettävää asiaan?

- Eikö ole, no lyödään asia lukkoon, ja tehdään päätös esityksen mukaisesti. Kop.

Päättävä virkamiesneuvosto hajaantui omiin huoneisiinsa. Myös pitkä hoikka ja leveäharteinen ylitarkastaja Hulkko asteli rennosti virkahuoneeseensa, jonka hän jakoi sihteerinsä Julian kanssa. Julia oli kaunis blondi, joka iältään oli Hulkkoa arviolta puolta nuorempi. Huoneen kalustus oli jaettu siten, että Hulkolla oli suora näköyhteys sihteerinsä sivuprofiiliin ja yleensä minihameen paljastamiin säihkysääriin. Hulkko pyyhki hikeä otsaltaan.

- Onpa taas kuuma päivä, laittaisitko Julia ilmastoinnin päälle. Siivooja on taas vääntänyt sen nollille.

- Kyllä johtaja.

Hulkko seurasi katseella tarkasti Julian valloittavien muotojen esiintymistä edukseen operaation kaikissa vaiheissa.

- Oletpa sinä Julia kaunis tänään.

- Oi kiitos johtaja, sanoi Julia heikon punan noustessa hänen korkeille poskipäilleen. Julia tunsi myös pimpsansa hieman kostuvan. Pian tuuletin viilensi ilmaa ja tunnelmaa huoneessa, ja virkailijat saattoivat paneutua tiiviisti töihinsä.



Automatic translation

Office

- Well, let's start the meeting, we have the first and only to get mopeds off the bike paths. Hulkko, you have apparently prepared a proposal on this issue.

- Yes, Mr. Chairman, I would suggest that simply allowing the additional signage for mopeds themselves in each wheel path shall be deemed removed and then see what happens.

- Oh, let me say that, unusually, even your silly proposal drawn up.

- You're welcome, just, you know is not especially funny to hear.

- I guess whether it is something other, presented the matter?

- Does not exist, no matter struck the buckle, and a decision on the motion accordingly. Kop.

Closing the official Council disbanded its own rooms. Also long and slender Senior Hulkko with broad shoulders walked casually office room, which he shared with a secretary named Julia. Julia was a beautiful blonde, who was aged Hulkkoa an estimated half younger. Room furnishings were divided so that Hulkko had a direct view of the profile page and secretary general, mini skirt, revealed by beautiful legs. Hulkko wiped the sweat off his forehead.

- What a hot day again, Julia Will you have air conditioning on. Cleaner has again put it to zero.

- Yes, sir.

Hulkko gaze followed closely Julia's invasive forms in a benefit at all stages of the operation.

- How beautiful you are, Julia today.

- Oh, thank you director, said Julia weak red rise to his high cheekbones. Julia felt underpants wetted. As soon as the fan cooled the air and atmosphere of a room, and officers were able to engage closely with their work.