Kirjailijan häiriöklinikalla julkaistiin taannoin koskettava tositarina suutarista verkossa ja miten sitten kävi, vaikka voisihan kirjailija tuollaisen keksiäkin. Se aiheuttaa helposti moraalifilosofointia, mikä on tunnetusti epäkiitollista puuhaa. Samoin Amnellin kommentti kuumasta kesästä ennen sotia. Perustuuko se ajatus muuta kuin ilmeisesti lämpimään vuoden 1939 kesään Suomessa, vai onko sekin lämpimyys urbaanilegendaa. Niin monta asiaa pitäisi tarkistaa, jos haluaa olla perustellusti oikeassa. Mutta mitä se hyvejää, sanoi Herkko vai kuka se oli. Ja miksi vain lainauksilla ja viitteillä, lainatuilla lauseilla tuntuu olevan painoarvoa. Miksi ei voi keksiä täysin uutta painavaa lausetta omintakeisesti. Mikä olisi mekanismi, joka aiheuttaa sotia lämpimän kesän jälkeen? Ja kuinka pian? Soditaanko pääasiassa talvisaikaan? Joitakin selityksiä tulee mieleen. Liian kuuma kesä saattaa aiheuttaa kuivuutta ja nälänhätää ajaen suuria ihmisjoukkoja liikkeelle ehkä sotahommiin. Sanonta itku pitkästä ilosta sattaisi päteä myös tähän. Kuumana kesänä ihmiset riehuvat liian villisti ja vapaasti ja kansakunnat ajautuvat sotiin. Samoin kuuma kesä saattaa ajaa ihmiset liikaa synnin pauloihin ja kaikkivaltias Jumala rankaisee huonoille teille ajautuneita sodalla. Tilastollisen todennäköisyyden laki sattaa myös vaikuttaa: onni on nollasummapeli ja pitkässä juoksussa hyviä aikoja seuraa huonot ajat, että keskimääräisyys jotenkin säilyisi. Niinpä näitä helteitä seuraa todennäköisesti; vai seuraako koska toisaalta sanotaan, jopa Hume sanoi, että menneisyydestä tai tosiseikoista ei voi päätellä tulevaisuutta tai moraalia, ja onhan niitä lukematon määrä muitakin lauseita, kuten autoa ei kannata ohjata peruutuspeilin mukaan; hieman kylmempi ja sateisempi ensi viikko, jolloin jään lomalle. Tai voin olla jäämättäkin.
automatic translation:
Thursday 15 July 2010
Hyperthermia or Murphy's Law or the way it was
Writer disorder clinic released a concern about the true story of cobbler online and how it was then, though you like that kind of writer cook up. It can easily cause moral thinking, which is a notoriously thankless task. Similarly Amnell comment from the hot summer before the war. Is it based on the idea other than the apparently warm summer of the year 1939 in Finland, or whether the fervor of an urban legend too. So many things to check, if one wants to be right justified. But what does it help, "said Herkko or who it was. And why only The references and quotes, borrowed phrases seems to be a weight. Why can not invent an entirely new heavyweight sentence originally. What would be the mechanism that causes wars, after the warm summer? And how soon? Do we make war mainly during the winter? Number of explanations come to mind. Too hot in the summer can cause drought and famine in taking large numbers of people put the war might be going. This term, long crying with joy may also apply here. Hot summer, people are raging too wildly and freely, and nations from drifting into war. Similarly, hot summer could drive too many people in the snare of sin and the omnipotent God punishes the bad roads and the inflows into war. The statistical probability of Law may also affects: happiness is a zero sum game and in the long run good times follow bad times, the average number of paternity somehow survive. Thus, these hot days following is likely to, or is there because on the one hand says, even Hume said that the past or the facts can not determine the future or morale, and bearing in mind the countless number of other phrases, such as a car does not support the direct reverse of the mirror that, a little colder and wetter than normal next week when the ice break. Or I can be residues.
torstai 15. heinäkuuta 2010
perjantai 2. heinäkuuta 2010
Pääkirjoitus
Siis kritiikitöntä kapulapälätystä. Kikkikii laulaa jossain sorsa.
Harvoin näkee suurelle yleisölle suunnatussa mediassa kunnon kirjallisuustieteellisiä arvosteluja teoksista. Ehkä niitä sitten on Parnassossa? Tai ehkä arvostelu, kritiikki on väärä termi. Se viittaa liikaa päivälehdissä yleiseen lyhyeen subjektiiviseen ja informatiiviseen kevyeen juttuun jostain kirjasta. Siinä ei yleensä juuri käytetä kirjallisuustieteellistä sapluunaa kuin sattumanvaraisesti ja suppeasti. Oikeastaan en seuraa tässä ainakaan vielä väitettyä nykyistä kustannusalan trendiä, missä huomio pitäisi kiinnittää tekijään, joka ei siis olekaan kuollut, eikä teokseen, mitä uuskritiikki ja modernismi kai korosti, vaikka modernismi ja postmodernismi synnytti myös, joskin juuri maskuliinista kun se nykyään alkaa olla muodinmukaisesti ja ehkä lukijakunnan sukupuolijakaumaa myötäillen feminiinistä, henkilökulttia siinä kuin sitä edeltäneet tyylisuunnat, ajatellaanpa vain vaikkapa sellaisia suuria nimiä kuten Volter Kilpi, Hans Selo, Pentti Saarikoski, Veijo Meri, Antti Hyry, Paavo Haavikko, Hannu Salama, Jörn Donner ja Erno Paasilinna vain muutaman mainitakseni.
Kirjallisuustieteen osa kirjailijan brändäyksessä on siksikin heikko, koska kovin eläviä kirjailijoita ei ole ollut tapana vielä tutkia kovin tarkasti, tai edes heidän teoksiaan. Jos kirjallisuustiede suuntaa tutkimustaan enemmän aikalaiskirjallisuuteen, niin sillä saattaisi olla myönteinen vastavaikutus brändäyksen kielteiseksi katsottuihin piirteisiin. Jo hieman vanha kuiva kääkkä saattaa teostensa ominaispainosta nousta yhtä mielenkiintoiseksi nimeksi kuin nuori lesbo feministi ulkomaalaisvaikutteinen julkkis, joka kirjoittaa mediaseksikkäästä aiheesta ja jopa teemasta. No se on tietenkin hybristä eikä anna median julkisuusprosesseille sitä arvoa, mikä niillä oikeasti on. Paris Hiltonin hameen heilahdus hänen noustessaan limusiinista on tietenkin paljon mielenkiintoisempaa ja suositumpaa kuin jokin uusi kirjallisuustieteellinen havainto Hannu Mäkelän tuotantoa koskien. Mutta jos samaan juttuun yhdistetään Hannu Mäkelän vaimon pohkeen vilahdus niin asia saattaakin olla jo hieman toinen. Tietenkin myös vanhasmainen tai kanervamainen ja jopa artopaasilinnamainen-penttisaarikoskimainen negatiivinen julkisuus on myös yksi varteenotettava vaihtoehto. Sama mitä puhutaan kunhan puhutaan. Jörn Donner toteutti aikanaan ennnen kuin kehitti itselleen teflonpinnan jossain määrin sitä. Valitan jos tämä nyt sai liikaa jotain sovinistista sävyä, mutta se on täysin tahatonta eikä tietoinen tendenssini vaan ehkä todellisuuden spontaani heijastuma.
Eräs toinen seikka, mikä saattaisi toimia vastapainona mahdollisille brändäyksen kaupallisille ylilyönneille, olisi se, että televisoon saataisiin takaisin niitä mainioita asiantuntijakeskusteluita kirjallisuudesta ja yleensä kulttuurista, joista ennen vanhaan oli jopa ylitarjontaa. Nykyään tv-ruudun on valloittanut aika pitkälle kulttuuria karttava nuorille "aikuisille" suunnattu tyhjänpäiväinen ja lyhytjännitteinen pikasarjatuotantohile tositv- ja urheilulähetysten lomassa. Ritu ja Pirre tuolta haluavat lisätä, että Naapureina Madridissa on aivan hyvä. Onneksi ylen radio-ohjelmissa asiat ovat toisin, mutta se ei riitä.
Toistaiseksi en ole huomannut, koskeeko sanoisiko ejkensläinen brändäysvaatimus paitsi tekijää niin myös sisältöä. Sehän olisi astetta vakavampaa puuttumista tekijän taiteellisiin vapauksiin. No luulen että sitäkin tapahtuu sekä tekijäsyntyisesti että kustannuslähtöisesti. Tässä on kuitenkin kirjailijalla myös mahdollisuus laadusta ainakaan läpikotaisesti tinkimättä käyttää hyväksi julkisuusmekanismeja sisällön kautta. Hän voi esimerkiksi kirjoittaa Vanhasmaisesta päähenkilöstä. Ai niinkö on jo tehty. No niinpäs onkin. Ehkä tässä onkin uusi kirjallisuuden lopullisesti tuhoava, ja lakimiesten kultakaivos, vaarallinen trendi ja brändi: julkkisten hyödyntäminen myös suoraan avainromaanien sisällössä. Kirjailijan ei tarvitse vaivalloisesti välttämättä ponnistella itse julkkikseksi, vaan hän voi hyödyntää valmiita julkkiksia päähenkilöissään. Tuntemattomien haamukirjoittajien eli laatukirjoittamisen päivät on ehkä sittenkin ainakin osittain turvattu muotibrändäyksen molemmissa haaroissa.
automatic translation
Editorial
Kikkikii sings in a duck.
Rarely does one see in the media to the general public good literature reviews with scientific arguments. Perhaps, then, is Parnassos? Or perhaps a criticism of criticism is the wrong term. It refers to too many daily newspapers to the general brief subjective light and informative story for any book. It is usually just used the scientific literature method random than strictly. Actually, I do not follow this, at least not yet alleged the current publishing industry trend, where the attention should be paid to the author, which therefore is not dead, nor in the work, what the New Criticism and Modernism emphasized, though, modernism and postmodernism bore also, albeit very masculine when it is now starting to be fashion and perhaps the readership gender distribution along the feminine, the personality as much as anything that preceded it styles, think of the only example of the great names such as Volter Kilpi, Hans Selo, Pentti Saarikoski, Veijo Meri, Antti Hyry, Paavo Haavikko, Hannu Salama, Jörn Donner, and Erno Paasilinna, just to name a few.
Literature of the writer's branding is weak also because, since the very living writers had no way yet to examine very carefully, or even in their works. If the scientific literature for more research into contemporary literature as it could have a positive effect on perceived to be negative branding features. Already a little old dry duck works may increase the specific weight of less interesting than the name of a young lesbian feminist foreign celebrity, who write on the subject and even popular theme. Well it is, of course, and not let the media hybristä julkisuusprosesseille the value of what they really are. Paris Hilton's skirt, changed his boarding limos are of course much more interesting and popular than any of the new literature of scientific observation on the production of Hannu Mäkelä. But if the same story, combined with Hannu Mäkelä wife calf glimpse so it might be a little different. Of course, also Vanhanen-like or heather-like and even artopaasilinna-penttisaarikoski-like negative publicity is also a viable alternative. Same as long as we talk about what is spoken. Jörn Donner took the time as the stock of corporate teflonsurface developed itself to a certain extent it is. Sorry if this was now too much of something male tone, but it is entirely accidental and not aware of the tendency, but perhaps the reality of spontaneous reflection.
Another factor, which could act as a counterweight to commercial branding potential excesses would be to bring back those Televison excellent expert discussions in the literature and culture generally, which in olden times was even a surplus. Today, the TV screen is pretty much conquered the culture of antisocial young "adults" directed trivial real-tv and sports broadcasts Shanghai. Ritu and Pirre from that wish to add that our neighbors in Madrid is quite good.
So far I have not noticed, that applies to brand only factor, but also the content. It would be a more serious degree of lack of intellectual artistic freedoms. Well, I think that even happens, and author was born in manner that cost-orientation. However, this is also the author the opportunity to quality, at least not without sacrificing a thorough use of the mechanisms of publicity through the contents. He can write, for example prime minister main characters. Oh is that what has already been done. Well so it is. Maybe this is a new literary finally destructive, and lawyers in gold, a dangerous trend and brand: celebrities also use direct key content of the novels. The author does not necessarily need to laboriously struggle himself a celebrity, but he can take advantage of celebrities ready to star. Unknown ghost writers, namely the quality of writing dates is perhaps, at least partially secured in brands.
Harvoin näkee suurelle yleisölle suunnatussa mediassa kunnon kirjallisuustieteellisiä arvosteluja teoksista. Ehkä niitä sitten on Parnassossa? Tai ehkä arvostelu, kritiikki on väärä termi. Se viittaa liikaa päivälehdissä yleiseen lyhyeen subjektiiviseen ja informatiiviseen kevyeen juttuun jostain kirjasta. Siinä ei yleensä juuri käytetä kirjallisuustieteellistä sapluunaa kuin sattumanvaraisesti ja suppeasti. Oikeastaan en seuraa tässä ainakaan vielä väitettyä nykyistä kustannusalan trendiä, missä huomio pitäisi kiinnittää tekijään, joka ei siis olekaan kuollut, eikä teokseen, mitä uuskritiikki ja modernismi kai korosti, vaikka modernismi ja postmodernismi synnytti myös, joskin juuri maskuliinista kun se nykyään alkaa olla muodinmukaisesti ja ehkä lukijakunnan sukupuolijakaumaa myötäillen feminiinistä, henkilökulttia siinä kuin sitä edeltäneet tyylisuunnat, ajatellaanpa vain vaikkapa sellaisia suuria nimiä kuten Volter Kilpi, Hans Selo, Pentti Saarikoski, Veijo Meri, Antti Hyry, Paavo Haavikko, Hannu Salama, Jörn Donner ja Erno Paasilinna vain muutaman mainitakseni.
Kirjallisuustieteen osa kirjailijan brändäyksessä on siksikin heikko, koska kovin eläviä kirjailijoita ei ole ollut tapana vielä tutkia kovin tarkasti, tai edes heidän teoksiaan. Jos kirjallisuustiede suuntaa tutkimustaan enemmän aikalaiskirjallisuuteen, niin sillä saattaisi olla myönteinen vastavaikutus brändäyksen kielteiseksi katsottuihin piirteisiin. Jo hieman vanha kuiva kääkkä saattaa teostensa ominaispainosta nousta yhtä mielenkiintoiseksi nimeksi kuin nuori lesbo feministi ulkomaalaisvaikutteinen julkkis, joka kirjoittaa mediaseksikkäästä aiheesta ja jopa teemasta. No se on tietenkin hybristä eikä anna median julkisuusprosesseille sitä arvoa, mikä niillä oikeasti on. Paris Hiltonin hameen heilahdus hänen noustessaan limusiinista on tietenkin paljon mielenkiintoisempaa ja suositumpaa kuin jokin uusi kirjallisuustieteellinen havainto Hannu Mäkelän tuotantoa koskien. Mutta jos samaan juttuun yhdistetään Hannu Mäkelän vaimon pohkeen vilahdus niin asia saattaakin olla jo hieman toinen. Tietenkin myös vanhasmainen tai kanervamainen ja jopa artopaasilinnamainen-penttisaarikoskimainen negatiivinen julkisuus on myös yksi varteenotettava vaihtoehto. Sama mitä puhutaan kunhan puhutaan. Jörn Donner toteutti aikanaan ennnen kuin kehitti itselleen teflonpinnan jossain määrin sitä. Valitan jos tämä nyt sai liikaa jotain sovinistista sävyä, mutta se on täysin tahatonta eikä tietoinen tendenssini vaan ehkä todellisuuden spontaani heijastuma.
Eräs toinen seikka, mikä saattaisi toimia vastapainona mahdollisille brändäyksen kaupallisille ylilyönneille, olisi se, että televisoon saataisiin takaisin niitä mainioita asiantuntijakeskusteluita kirjallisuudesta ja yleensä kulttuurista, joista ennen vanhaan oli jopa ylitarjontaa. Nykyään tv-ruudun on valloittanut aika pitkälle kulttuuria karttava nuorille "aikuisille" suunnattu tyhjänpäiväinen ja lyhytjännitteinen pikasarjatuotantohile tositv- ja urheilulähetysten lomassa. Ritu ja Pirre tuolta haluavat lisätä, että Naapureina Madridissa on aivan hyvä. Onneksi ylen radio-ohjelmissa asiat ovat toisin, mutta se ei riitä.
Toistaiseksi en ole huomannut, koskeeko sanoisiko ejkensläinen brändäysvaatimus paitsi tekijää niin myös sisältöä. Sehän olisi astetta vakavampaa puuttumista tekijän taiteellisiin vapauksiin. No luulen että sitäkin tapahtuu sekä tekijäsyntyisesti että kustannuslähtöisesti. Tässä on kuitenkin kirjailijalla myös mahdollisuus laadusta ainakaan läpikotaisesti tinkimättä käyttää hyväksi julkisuusmekanismeja sisällön kautta. Hän voi esimerkiksi kirjoittaa Vanhasmaisesta päähenkilöstä. Ai niinkö on jo tehty. No niinpäs onkin. Ehkä tässä onkin uusi kirjallisuuden lopullisesti tuhoava, ja lakimiesten kultakaivos, vaarallinen trendi ja brändi: julkkisten hyödyntäminen myös suoraan avainromaanien sisällössä. Kirjailijan ei tarvitse vaivalloisesti välttämättä ponnistella itse julkkikseksi, vaan hän voi hyödyntää valmiita julkkiksia päähenkilöissään. Tuntemattomien haamukirjoittajien eli laatukirjoittamisen päivät on ehkä sittenkin ainakin osittain turvattu muotibrändäyksen molemmissa haaroissa.
automatic translation
Editorial
Kikkikii sings in a duck.
Rarely does one see in the media to the general public good literature reviews with scientific arguments. Perhaps, then, is Parnassos? Or perhaps a criticism of criticism is the wrong term. It refers to too many daily newspapers to the general brief subjective light and informative story for any book. It is usually just used the scientific literature method random than strictly. Actually, I do not follow this, at least not yet alleged the current publishing industry trend, where the attention should be paid to the author, which therefore is not dead, nor in the work, what the New Criticism and Modernism emphasized, though, modernism and postmodernism bore also, albeit very masculine when it is now starting to be fashion and perhaps the readership gender distribution along the feminine, the personality as much as anything that preceded it styles, think of the only example of the great names such as Volter Kilpi, Hans Selo, Pentti Saarikoski, Veijo Meri, Antti Hyry, Paavo Haavikko, Hannu Salama, Jörn Donner, and Erno Paasilinna, just to name a few.
Literature of the writer's branding is weak also because, since the very living writers had no way yet to examine very carefully, or even in their works. If the scientific literature for more research into contemporary literature as it could have a positive effect on perceived to be negative branding features. Already a little old dry duck works may increase the specific weight of less interesting than the name of a young lesbian feminist foreign celebrity, who write on the subject and even popular theme. Well it is, of course, and not let the media hybristä julkisuusprosesseille the value of what they really are. Paris Hilton's skirt, changed his boarding limos are of course much more interesting and popular than any of the new literature of scientific observation on the production of Hannu Mäkelä. But if the same story, combined with Hannu Mäkelä wife calf glimpse so it might be a little different. Of course, also Vanhanen-like or heather-like and even artopaasilinna-penttisaarikoski-like negative publicity is also a viable alternative. Same as long as we talk about what is spoken. Jörn Donner took the time as the stock of corporate teflonsurface developed itself to a certain extent it is. Sorry if this was now too much of something male tone, but it is entirely accidental and not aware of the tendency, but perhaps the reality of spontaneous reflection.
Another factor, which could act as a counterweight to commercial branding potential excesses would be to bring back those Televison excellent expert discussions in the literature and culture generally, which in olden times was even a surplus. Today, the TV screen is pretty much conquered the culture of antisocial young "adults" directed trivial real-tv and sports broadcasts Shanghai. Ritu and Pirre from that wish to add that our neighbors in Madrid is quite good.
So far I have not noticed, that applies to brand only factor, but also the content. It would be a more serious degree of lack of intellectual artistic freedoms. Well, I think that even happens, and author was born in manner that cost-orientation. However, this is also the author the opportunity to quality, at least not without sacrificing a thorough use of the mechanisms of publicity through the contents. He can write, for example prime minister main characters. Oh is that what has already been done. Well so it is. Maybe this is a new literary finally destructive, and lawyers in gold, a dangerous trend and brand: celebrities also use direct key content of the novels. The author does not necessarily need to laboriously struggle himself a celebrity, but he can take advantage of celebrities ready to star. Unknown ghost writers, namely the quality of writing dates is perhaps, at least partially secured in brands.
torstai 1. heinäkuuta 2010
Puhdistus
-De Sade toimi paljastajana. Paljastus on yksi fiktion tehtävä tai mahdollisuus.
-Oho, luulin ensin että sanoit erektion. Tosin paljastuksen sijasta täytyy useimmiten turvautua juoruun.
-Paljastan että en tiedä kirjoittamisestakaan juuri mitään. Sillehän on keksitty joitain yleispäteväksi sanottuja sääntöjä.
-Joskus googlasin kaikenlaisia oppaita ja kopioin niitä kovalevylle.
-Ne jäi lukematta kuten kaikki muukin tieto mitä keräsin. Se kovalevykään ei enää käynnisty.
-Voisin siis kirjoittaa väärin puhtaalta pöydältä.
-Sellaista ei tosin jaksa kukaan lukea.
-Lukeminen on yliarvostettua. Hanki elämä.
-Pääasia on kerätä ja varastoida kuin hamsteri umpihangessa.
-Täällä lukeminen on täysin hypoteettista.
-Hybristä.
-Myöskin ajattelu on epäilyttävää. Tyhmällä se ei johda mihinkään.
-Naapureina Madridissa oli siitä hyvä kommentti, joka meni jotenkin näin:
-"Hän kutsuu ajatteluksi mitä tahansa kognitiivista mielenliikahdusta".
-Okei, en muista mitä se tarkalleen oli, täytyy mennä penkomaan videonauhojani.
-Naapureina Madridissa on minusta paljon parempi kuin Serranon perhe, koska se ei ole niin perhekeskeinen.
-Okei, en enää nauhoita mitään, koska en selviä pelikonsolien johtoviidakosta.
-Luin melkein yhdeltä istumalta Katan Kahdeksas huone -kirjan, mikä on sen perusteella aika hyvä. Vastaavasti esim. Tuomas Kyröä en jaksa lukea montaakaan sivua toistaiseksi.
-Katan aiemmat kirjat ovat kyllä jääneet kesken eli ne on "huonoja" hah hah. Tosin ei riitä huomata, että ei lue. Pitää myös eritellä, mitkä kirjallisuusteoreettiset puutteet aiheuttavat sen.
-Haista...
-Kolme pistettä on kiellettyä.
-En kyllä ollenkaan kuuluu Katan kirjan kohdeyleisöön. Olen mies ja inhoan jopa takaumia saati postmodernistista päällekkäistarinaa, en jaksa innostua ainakaan romaaneissa astrologiasta, en yleensä lue romanttisia ihmissuhdetarinoita jne.
-Kansikuva ja sisältö kosiskelee voittopuolisesti naislukijoita siis.
-Katan kannattaisi kirjoittaa paljastusromaani itsestään kaikkine niine mainioine kuvineen heh heh. Astua siis oikeussalikeskustelun toiselle puolelle. Hän on ajautunut väärälle puolelle.
-Ehkä Katan kirjassa viehättää se, kun olen niin kultturelli, että olen ajellut Tuusulan rantatiellä ja jopa käynyt kääntymässä Onnelan pihassa.
-Lisäksi minua oikeastaan kiinnostaa enemmän kirjailijat kuin kirjat.
-Vaikka yleisesti ajatellaan, että kirjailijat ovat aika ikäviä ja kuivia ihmisiä.
-Naapureina Madridissa paljastaa ihmisen tai espanjalaisen raadollisuuden, pikkumaisuuden, itsekkyyden, petollisuuden .... Toisaalta se on tietenkin viihdehöttöä, joka ei ole edes niin realistista kuin vaikkapa samaan aikaan tulevat eastenders ja muut anglosaksiset viihdesarjat, jotka junnaavat paikoillaan kuin elämä.
-Kannatan atomivoimaloita Olkiluotoon, mutta en mihinkään muualle.
-Valtio voisi panna luvan ehdoksi, että TVO antaa energiaa Outokummulle omakustannushintaan. Ei ole mitään järkeä pilata Perämeren luontobrandi.
-Tai no niin no, Fortumille myös lisää voimaa Loviisaan.
-Pekkarisen palopuhe ei sovi Suomeen. Kuulosti niin falskilta ja mauttomalta.Suomalaisen poliitikon pitää hiljakseen vaan ääneenajatella kuten Koivisto.
-Tai PV, itkun kera.
-Samoin hyi bisnes, Hollanti ja WSOY.
-Osallistuvan kirjallisuuden päivät!
-siis Osallistuvat
-Hajoaa osiksi. Kuten Lada ennen muinoin.
-Pääasia että itse osa ei hajoa.
-Joten osat voi pistää lihoiksi.
-Vegetaristit ei siitä paljoa kostu.
-Mutta porno saattaa auttaa asiaa.
Abstract (automatic translation)
Clean-up
-Fiction task is to reveal.
-Reading is overrated. Get a life.
-Here, reading is purely hypothetical.
-Though not enough to note that does not read. Must also specify which of the literary theoretical deficiencies causing it.
-Also, thinking or writing it is suspicious. Foolish, it does not lead anywhere.
-In addition, I am really more interested in writers than books.
-Although generally thought that the writers are pretty bad, dry and free people.
-Similarly, business-ugh, the Netherlands and WSOY.
-I support the Olkiluoto nuclear power stations, but not anywhere else. State could get a permit condition that gives energy to TVO Outokumpu cost. It makes no sense to spoil the Gulf of Bothnia Nature brand. Or, well, Fortum should also increase the power of Loviisa.
-Oho, luulin ensin että sanoit erektion. Tosin paljastuksen sijasta täytyy useimmiten turvautua juoruun.
-Paljastan että en tiedä kirjoittamisestakaan juuri mitään. Sillehän on keksitty joitain yleispäteväksi sanottuja sääntöjä.
-Joskus googlasin kaikenlaisia oppaita ja kopioin niitä kovalevylle.
-Ne jäi lukematta kuten kaikki muukin tieto mitä keräsin. Se kovalevykään ei enää käynnisty.
-Voisin siis kirjoittaa väärin puhtaalta pöydältä.
-Sellaista ei tosin jaksa kukaan lukea.
-Lukeminen on yliarvostettua. Hanki elämä.
-Pääasia on kerätä ja varastoida kuin hamsteri umpihangessa.
-Täällä lukeminen on täysin hypoteettista.
-Hybristä.
-Myöskin ajattelu on epäilyttävää. Tyhmällä se ei johda mihinkään.
-Naapureina Madridissa oli siitä hyvä kommentti, joka meni jotenkin näin:
-"Hän kutsuu ajatteluksi mitä tahansa kognitiivista mielenliikahdusta".
-Okei, en muista mitä se tarkalleen oli, täytyy mennä penkomaan videonauhojani.
-Naapureina Madridissa on minusta paljon parempi kuin Serranon perhe, koska se ei ole niin perhekeskeinen.
-Okei, en enää nauhoita mitään, koska en selviä pelikonsolien johtoviidakosta.
-Luin melkein yhdeltä istumalta Katan Kahdeksas huone -kirjan, mikä on sen perusteella aika hyvä. Vastaavasti esim. Tuomas Kyröä en jaksa lukea montaakaan sivua toistaiseksi.
-Katan aiemmat kirjat ovat kyllä jääneet kesken eli ne on "huonoja" hah hah. Tosin ei riitä huomata, että ei lue. Pitää myös eritellä, mitkä kirjallisuusteoreettiset puutteet aiheuttavat sen.
-Haista...
-Kolme pistettä on kiellettyä.
-En kyllä ollenkaan kuuluu Katan kirjan kohdeyleisöön. Olen mies ja inhoan jopa takaumia saati postmodernistista päällekkäistarinaa, en jaksa innostua ainakaan romaaneissa astrologiasta, en yleensä lue romanttisia ihmissuhdetarinoita jne.
-Kansikuva ja sisältö kosiskelee voittopuolisesti naislukijoita siis.
-Katan kannattaisi kirjoittaa paljastusromaani itsestään kaikkine niine mainioine kuvineen heh heh. Astua siis oikeussalikeskustelun toiselle puolelle. Hän on ajautunut väärälle puolelle.
-Ehkä Katan kirjassa viehättää se, kun olen niin kultturelli, että olen ajellut Tuusulan rantatiellä ja jopa käynyt kääntymässä Onnelan pihassa.
-Lisäksi minua oikeastaan kiinnostaa enemmän kirjailijat kuin kirjat.
-Vaikka yleisesti ajatellaan, että kirjailijat ovat aika ikäviä ja kuivia ihmisiä.
-Naapureina Madridissa paljastaa ihmisen tai espanjalaisen raadollisuuden, pikkumaisuuden, itsekkyyden, petollisuuden .... Toisaalta se on tietenkin viihdehöttöä, joka ei ole edes niin realistista kuin vaikkapa samaan aikaan tulevat eastenders ja muut anglosaksiset viihdesarjat, jotka junnaavat paikoillaan kuin elämä.
-Kannatan atomivoimaloita Olkiluotoon, mutta en mihinkään muualle.
-Valtio voisi panna luvan ehdoksi, että TVO antaa energiaa Outokummulle omakustannushintaan. Ei ole mitään järkeä pilata Perämeren luontobrandi.
-Tai no niin no, Fortumille myös lisää voimaa Loviisaan.
-Pekkarisen palopuhe ei sovi Suomeen. Kuulosti niin falskilta ja mauttomalta.Suomalaisen poliitikon pitää hiljakseen vaan ääneenajatella kuten Koivisto.
-Tai PV, itkun kera.
-Samoin hyi bisnes, Hollanti ja WSOY.
-Osallistuvan kirjallisuuden päivät!
-siis Osallistuvat
-Hajoaa osiksi. Kuten Lada ennen muinoin.
-Pääasia että itse osa ei hajoa.
-Joten osat voi pistää lihoiksi.
-Vegetaristit ei siitä paljoa kostu.
-Mutta porno saattaa auttaa asiaa.
Abstract (automatic translation)
Clean-up
-Fiction task is to reveal.
-Reading is overrated. Get a life.
-Here, reading is purely hypothetical.
-Though not enough to note that does not read. Must also specify which of the literary theoretical deficiencies causing it.
-Also, thinking or writing it is suspicious. Foolish, it does not lead anywhere.
-In addition, I am really more interested in writers than books.
-Although generally thought that the writers are pretty bad, dry and free people.
-Similarly, business-ugh, the Netherlands and WSOY.
-I support the Olkiluoto nuclear power stations, but not anywhere else. State could get a permit condition that gives energy to TVO Outokumpu cost. It makes no sense to spoil the Gulf of Bothnia Nature brand. Or, well, Fortum should also increase the power of Loviisa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)