Jippu

Kirjaan tähän alustavaa fanitusta (ennen kuin se loppuu, no joo, Jipusta joko pitää tai sitten inhoaa). Tyypillistä tosiaan, että Jippu herättää mielipiteitä niin laidasta laitaan. Aivan alussa seisoin Jipun erikoisen persoonan ja käytöksen harhauttamana ehkä noiden lukuisien epäilijöiden, pilkkaajien ja kadehtijoiden joukossa, mutta se meni pian ohi kuunneltuani juutuubista Jipun tuotantoa: erinomaista kaikki tyynni minusta, varsinkin Enkelten kaupunki of course. Jippuhan kirjoittaa"päiväkirjassaan" lauseen loppuun usein vastaavan anglismin että jee. Minusta Jippu on toistaiseksi ollut naispuoliseksi songwriteriksi erittäin lahjakas, tuottelias ja vakuuttava, suorastaan jo johtava sellainen Suomessa. Mielessäni olen verrannut häntä jopa sellaisiin suuruuksiin kuin Joni Mitchell, Bob Dylan, Neil Young, Leonard Cohen, J. Karjalainen tai Juice heidän aloitellessa uraansa. Jippu vaikuttaa kuitenkin hämärältä ja arvaamattomalta tyypiltä, joka voi tehdä jatkossa aivan jotain muutakin kuin noita subjektiivisia, pienimuotoisia laulelmia, koskettavia taideteoksia. Ehkä hän vahvistaa laulajan roolia biisintekijän kustannuksella, mene ja tiedä. Seurustelu tuollaisen "huonon isähahmon" kuten Jussi Lammen kanssa saattaa olla vaara originaalille luovuudelle. Minusta Jipun ääni on tehokkaan kaunis ja ilmaisukykyinen, hänen käytämänsä fraseeraus ja tehostukset sekä ajoittain yltiöpäinen tulkinta, jopa tietty rosoinen kompleksisuus ja intensiivisyys, välillä naivius, kaikki ihastuttaa ja sopii mun korvaan ja taidemakuun. Useimmat muiden naislaulajien levytykset vaikuttavat Jippuun verrattuna ylituotetuilta, sliipatuilta, laimeilta, yksinkertaisilta, pinnistetyiltä, yksittäisiltä... Jippu on tosiaan subjektiivinen nero, jonka biisit ja laulu, niin ne vaan toimii aina, vaikka kuinka moitittaisiin iskelmällisyydestä, lukihäiriöstä, lapsellisuudesta, epäpuhtaudesta ym. muusta toisarvoisesta. Jippu on kuin jatkuva virta tunnetta ja kauneutta, Suuri Taiteilija Jumalan armosta. Tietenkin sen takana minkälaisena kuin hiomattomana timanttina hänet nyt tunnemme saattaa paradoksaalisesti olla jossain määrin levyfirman ja kanssamuusikoiden salaliitto? Netistä ei aivan helposti näytä löytyvän, missä määrin hän säveltää biisinsä täysin itse, esimerkiksi. Ilmeisesti pääosan ja pääosin. Ehkä Jipun huolimaton päiväkirjatekstikin on vain osa imagonrakennusta heh heh. Vaikea kyllä uskoa. Todennäköisesti levy-yhtiötä pitää vain onnitella, että se antaa Jipun lahjakkuuden ilmetä aidosti eikä syyllisty liialliseen tuottamiseen ja kaavamaisuuteen, hiomiseen. Tosin Jippukin on sanonut jossain, että usein hän fuulaa vaan. Siis laulajana hän onkin parhaimmillaan Celine Dion eikä JJ Cale? No, molempi parempi. Jippu on live-esiintymisissäänkin välillä ainutlaatuisen voimakas ja koskettavan tunteellinen heittäytyjä.Tähän asti nimi Jippu on minusta kaikessa subjektiivisuudessaan ja spontaanisuudessaan ollut laadun tae, joo joo. Jokainen Jipun biisi on minulle hitti, ihmeellistä. Jipun laulutekstejä moni pitää liian outoina, angstisina, itseään toistavina, lapsellisina, epäloogisina ja hetken mielijohteina yms. mutta siinä onkin tietenkin osaltaan niiden voima ja viehätys. Jippu on aina kimpale puhdasta (tai likaista, no joo siis paljastavaa) tunnetta. Toivotan onnea ja menestystä myös jatkossa!