Lyötty palaa kehiin

Lyötty kokeili ovea. Se oli auki. Hän työntyi sisään asuntoon. Tavaroita lojui hujan hajan siellä täällä. Julia näytti kuitenkin yhtä upealta kuin ennenkin. Hän istui lyhyessä mekossa sohvalla, kittasi kaljaa ja töllötti teeveetä. Oletko yksin, Lyötty kysyi. Julia katsahti häneen ja sanoi, kyllä jepari, mä olen aivan yksin. Jimi lähti lätkiin. Miksi? Emmä tiiä, kai se kyllästyi minuun. Jaha se on aivan ymmärrettävää. Miksi olet deekiksellä? En ole. Et ole käynyt töissä viikkoon, etkä ole ilmoittanut sinne mitään. Se alkaa olla syy irtisanomiseen. Huomenna mä otan itse loparit. Miksi? Mä en jaksa enää sitä p...a virastoa. Millä ajattelit sitten elää vai onko sulla säästöjä? Voi v...u, mitä mun raha-asiat poliisille kuuluu. Alan jakaa vaikka p...ulloa. Vai niin, se kuuluu kyllä huoltopoliisille aika kiinteästi. Mutta ei se mitään. Voisit alkaa mun jalkavaimoksi. Paljonko maksat? Kolme kymppiä kuussa. Pimeenä? Pimeenä. Kiinni veti. Aletaanko heti hommiin? Aletaan vaan. Mut mä vaadin etumaksun. Paljonko? Kybän. Selvä, tässä on. Lyötty kaivoi taskuaan ja laski setelin Julian käteen. Julia näytti vähän pöllämystyneeltä. Hän pujotti rahan rintojensa väliin ja poistui takahuoneeseen. Pian Lyötty kuuli veden lorinaa. Lyötty päätti itsekin mennä suihkuun ja kiiruhti Julian perään. Hän vilkaisi ennen riisuutumistaan Juliaa vaahtosuihkussa ja se kuva painui hänen mieleensä kuin olisi poltinraudalla poltettu naudan vuotaan.