Viime vuonna ilmestyi taas jotain uutta Saarikoskelta. Siis itse Pentiltä. Suomentajan päiväkirja, jota Saarikoski kirjoitti selvittyään hengissä 60-luvun deliriumista rauhallisen perhe-elämän kukoistaessa säännöllisen kääntämistyön ohessa 70-luvun alkupuolella.
Varoitus: kirjoitus paljastaa juonta!
Kirjassa on varsin vähän seksiä. Seuraavia mielenkiintoisia katkelmia huomasin pikaisella selailulla, hieman vapaasti yhdisteltynä (vrt. kääntämisen Saarikoski-syndrooma). Valitettavasti en löydä enää sitä kohtaa, missä Saarikoski yritti panna Kaisa Korhosta huonolla menestyksellä jotenkin.
Tuula toi pullon koskenkorvaa. Iltapäivällä Tuula viekotteli minut naimaan. Haavikko soitti. Maailmankatsomus on se miten te ilmaisette itsenne, ei suhteenne Jeesukseen tai Leniniin. Ihmisen olemassaolon tarkoitus on kulttuurin luominen. Siihen tarvitaan yksimielinen kansa ja kommunismi. Turha on esittää viisasta Välitalon tai Haavikon tavalla, se on teatteria. Välitalolle kaikki on vain taloutta.
Anhava saattaa sanoa: Pekka Tarkka on lahjaton. Tuomas Anhava itse runoilijana on mitätön. Luin Hollannin radioon yhden uusista runoistani. Russel pyrkii aina olemaan oikeassa, mutta paljon tärkeämpää on huomata olleensa väärässä kuin olleensa oikeassa. Asiat eivät ole niin kuin niiden sanotaan olevan, mutta eivät myöskään niin kuin minä luulen niiden olevan.
Ojaharju on liian laiska kuvauksiin ja tyhmä analyyseihin. Matsonin arkkitehtoninen rakenne romaanissa on täyttä paskaa. En minä voi mihinkään uskoa. Minä hyväksyn tai en hyväksy. Teoksesta tekee taideteoksen sen loogisuus.
Tuula sanoi, että lopettaisiko hän pillerien ottamisen kun minä en kuitenkaan viitsi naida. Minä yritän selitellä sitä miksi kyrpä ei seiso vaikka haluaisin. Huomenillaksi tulee Mukka kylään. Timo K. Mukka juo hirvittäviä määriä. Juuso Wallden pistäytyi ryypyllä ja vaikutti kummalliselta.
Televisiosta tuli Mauri Sariolan haastattelu: onko hän todella niin helvetin tyhmä, vai pelkästään valehtelija? En minä ikinä voisi sillä lailla nuoleskella yleisön persettä. Voisin ainakin sen verran kirjoitella juttuja että saisin omat alkoholimenoni sillä maksetuksi: 400-500 markkaa kuussa. Antti Tuuri on hyvää käyttökirjallisuutta keskiluokalle?
Markku Lahtela kirjoittaa, että äidin hellyys on lapselle yhtä tärkeää kuin äidin maito. Hän on moralisti, leipäpappi, joka on etsinyt uuden keppihevosen loppuun kalutun pasifismin jälkeen. Linkola on parempi kirjoittajakin.
Taisin puhua Taaniloiden kanssa liikaa. Hannu on mukava, iloinen ihminen, jonka reippautta kestää yhden illan hyvin. Naiset hämmästelivät saunassa sen isoa kyrpää. Kosmoksessa olivat Timo K. Mukka, Hans Selo Ella Erosen kanssa, Hannu Taanila ja kaikki. Lähetystössä juttelimme Kalervo Siikalan kanssa, joka esitti jonkinlaista kyynikkoa. Minä en kestä huonoja näyttelijöitä.
Jörn Donner on yhdistelmä lahjattomuutta ja kunnianhimoa. Kirjoittaa hän ei osaa. Itse jos yritän kirjoittaa asiatekstiä nykyisin, se muuttuu heti jonkinlaiseksi parodiaksi.
Turhaa on tämä kirjoittaminenkin kun en koskaan kirjoita aivot kirkkaina. Minä pakenin Paasiravintolaan, join itseni känniin ja annoin turkulaisen ex-rouvan kiskoa minut viereensä yöksi.
