Jumalan sanaa

Tuntuu siltä, että pitäisi lukea yksi juttu, mutta sitten ajattelin, että ei sitä olekaan tarkoitettu luettavaksi vaan kirjoitettavaksi. Naivit ja tyhmät lukevat mitä sattuu. Luulen että nykyään kirjoitetaan naivi ja delta eikä naiivi ja deltta. Luultavasti olen väärässä.

En tiedä onko hyvä lukea vaan mieleisiään juttuja. Sellaisia jotka ovat kuin jumalan sanaa eli aivan kuin itse kirjoittamia, jos viitsisi. Siinä ei ehkä saa totuudellista kuvaa maailmasta, mutta pitäisikö saada. Kyllä jos sillä voi tienata. No ei voi, joten aivan sama.

Yksinkertaisen kannattaa lukea yksinkertaisia ja monimutkaisen monimutkaisia.

Yksinkertaistin tuossa hieman Maslowin tarvehierarkiaa ekonomiaa korostaen.

Voidaan silti ajatella, että kannattaa ajatella yksinkertaisemmin kuin mitä on, jos silläkin tavalla pääsee eteenpäin.

Minä kierrän vain ympyrää tai jökötän pisteessä.

Voisi tehdä niinkin, että ei ymmärrä juuri mitään, mutta osaa edes yhden metodin hyvin ja käyttää sitä.

Amatööri voi tehdä vain mikä on helppoa ja hauskaa, poimia rusinat kakusta. Tosin rahalla saa ja hevosella pääsee. Ne seikat helpottaisi mutta ovatko ne myös voittamaton este.

Tyhmyyden lisäksi. Kyllä kai.

Niiden puute on siis este.

Binäärilogiikkakin olisi ehkä riittävää. Kyllä, ei. Tosi, epätosi. Hauska, ikävä. Mutta kuka keksii kysymykset ja kehittää progression.

Aihe on riittävä suunta kunhan keksii aiheen.

Aihetta voi kokeilla eli aloittaa ja vuorenvarmasti kohta keskeyttää. Coitus interruptus. Nyt Juicekin on inter pares jossain tai ei missään.

Ei nimi miestä pahenna

Vaan mies nimen. Mies van der Rohe suunnitteli pilvenpiirtäjän. Itse olen yhtä hyvä keksimään nimiä kuin kirjoittamaan blogia. Hah hah. Erkki Vala on oikeastaan aika mielenkiintoinen hahmo myös. Tänään kuulin kun joku seksikäs nainen lauloi englanniksi jotain biisiä Doris Dayn, Dusty Springfieldin ja Amy Winehousen välimaastosta. Siitä sain idean, että pitäisi kirjoittaa viitteellistä faniproosaa ihanista naisista rannalla. Mutta en koskaan tee mitä pitäisi. Niin, oikeastaan en tee mitään. Kirjoitan vaan blogiin, että en tee mitään. Äh, ei kerta kaikkiaan. No ainakin yritin olla hetken myönteinen.

Jorma poistuu virastosta

Hulkko lähti virastosta työpäivän päätteeksi kello 15.30 aika pian sen jälkeen kun oli päästänyt Julian vapaalle. Varttitunnissa hän oli saanut puuhailtua sihteerittä tehtävien töittensä kiintiön täyteen. Hulkko kiirehti kellarikerroksen autotalliin ja kaasutteli äänekkäästi ylös jyrkkää luiskaa katutasoon. Hän suuntasi vanhan mersunsa pitkän keulan johtotähtineen kohti maaseutua. Varttitunnin ajeltuaan hän saapui pitkän lehmuskujan päähän. Se johti Hulkon maaseuturesidenssiin, mikä oli vanha kaksikerroksinen kartano pylväskuisteineen. Rälssitila oli ollut Hulkon suvun hallussa jo Ruotsin vallan ajoista lähtien. Hulkko oli sukukartanon yhdeksäs isäntä suoraan alenevassa polvessa. Suvun alkuperäinen nimi oli Hulkkens, mutta se oli suomennettu kansallisromantiikan aikoina Hulkoksi. Suvun kantaisä Egon Hulkkens oli palvellut aikoinaan Ranskan kuningasta sveitsiläiskaartissa, mutta oli joutunut pakenemaan vallankumousta Ruotsiin, missä hän palveli Ruotsin kruunua upseerina ja puistoinsinöörinä. Hän oli saanut palveluksistaan rälssitilan Suomesta, jonne vetäytyi eläkepäivinään ja perusti vielä myllyn jauhamaan rikkauksia jälkipolvilleen, jotka kummallista kyllä pystyivät säilyttämään manttaalikartanon omistuksessaan polvesta polveen välillä köyhtyen ja välillä rikastuen suhdanteiden mukaan. Parhaimmillaan kartanolla oli ollut sekä mylly, panimo että saha peltoviljelysten ja karjan lisäksi. Nykyisellään kaupunki oli jo laajentunut kartanon maille, ja lähes kaikki maat oli myyty Jorma Hulkon aikana kaupunkilaisten tonteiksi. Siitä Jorma oli saanut oivan pesämunan pörssisijoituksilleen. Valtaosa omaisuudesta oli tosin sulanut kahden laman aikana olemattomiin, mutta vielä Jorma saattoi käyskennellä pystypäin omassa kartanon puistossaan, jonka veroista tuskin koko Suomesta hänen mielestään löytyi. Alkusiemenen oli sille laatinut jo vanha puistoinsinööri esi-isä, mutta jokainen isäntä vuorollaan oli pitänyt kunnia-asianaan vaalia perintöpuistoa parhaimpansa mukaan. Jormakin oli istuttanut nuorena isäntänä harvakseltaan satoja omenapuita, jotka nyt tuottivat runsasta satoa. Rusakot eivät olleet onnistuneet pontevista pyrkimyksistään huolimatta niitä tuhoamaan, vaan Jorma oli jatkuvien jänisjahtiensa ansiosta ystävineen ja apulaisineen onnistunut ampumaan ne lähes sukupuuttoon seudulta.

Julia viuhahtaa suihkuun

Jälkeenpäin Julian täytyi myöntää, että Jimi oli ylittänyt itsensä ja onnistunut tarjoilussaan. Julialle tuli taas ontto olo siitä, mitä oli tapahtunut aikaisemmin päivällä. Onneksi hän oli saanut jo otettua katumuspillerin. -Mitä minun pitikään sitten tehdä sinun hyväksesi. Ansaitset kiitoksen tästä mainiosta kestityksestä.-Kuule Julia, pitäisiköhän sinun vaihtaa työpaikkaa, alat puhua jo kuin vanha tätini, joka on ikänsä ollut kirjastovirkailijana. -Älä ota sitä niin vakavasti. Se vain liittyy siihen, että pidän yllä korkeaa profiilia, koska sentään olen virastossa töissä. Itse et ole hankkinut ensimmäistäkään työpaikkaa. - No, minäkin pidän yllä jotain tasoa, Jimi sanoi hymyillen hurmaavasti. Me olemme pohjimmiltamme niin samanlaisia. Olemme mainio pari. Jimi kumartui Julian puoleen ja nuorenparin huulet kohtasivat kevyesti toisensa. -Hei, mitä tehtävää sinulla oli minulle? - Katsos olen keksinyt, että voisin alkaa muotokuvamaalariksi ja sinun pitäisi olla minulle mallina. -Ai alastonmallina, ei kuule onnistu. En halua edes taulussa paljastella itseäni kaikkien nähtäväksi. -Ai etkö, no miksi et? -Siksi, en vain halua. Ja miksi sinä haluat esitellä tyttöystäväsi alastonkuvaa yleisesti? -En minä sinua esittelisikään, olisit vain malli, höpsö. -Ai jaa, vain malli, miten niin, eikös malli ole yksi yhteen sama kuin lopputulos, jos nyt yleensä osaat maalata. Missä välissä sinä muuten olet oppinut taidemaalariksi? -Oi minä olen niin lahjakas ja ahkera, voin tehdä mitä haluan. -Näkis vaan, Julia vastusteli Jimiä, joka alkoi röyhkeästi riisua Juliaa. -Hei mitä sinä oikein teet. Minä en todellakaan ala alastonmalliksi. Kuule minä en halua tehdä mitään muuta kuin lojua sohvalla ja sulatella illallista. - No hyvä, voit maatakin sohvalla, mutta alastomana. - Hyi sinua Jimi, sinä olet mahdoton. Jimi sai kuitenkin Julian pehmenemään ehdotukselle. Julian täytyi myöntää, että ajatus poseeraamisesta alastomana kiihotti häntä. Julia antoi Jimin riisua hänet, mutta kun se oli tapahtunut, Julia riistäytyi irti Jimistä, vaikka nännit nöpöttivät jo kovina Jimin kosketuksesta. Jimi ei ollut malttanut olla puristelematta kiihkeästi Julian upeita rintoja heti saatuaan ne esiin virkapuvun kätköistä. - Hei nyt minä menen suihkuun. Päästä irti. Julia lipesi Jimin syleilystä ja häipyi pakarat pontevasti heilahdellen suihkutiloihin. Jimi tunsi "Pallivahan" tienoilla odottavaa kihelmöintiä: onpa hauska verestää vanhoja maalaustaitoja.

Julia saapuu kotiin

Julian asunto sijaitsi kaukana laitakaupungilla. Hänen täytyi istua puoli tuntia bussissa sinne päästäkseen. Se oli rivitalokolmio. Naapurin ärsyttävä teinipoika skeittasi jalkakäytävällä talon edessä. Julia moikkasi ja tunsi pojan katseen kiinteillä pakaroillaan aukaistessaan ovea. Paljastikohan minihame pyllistäessä liikaa. Julia oli tottunut poikien huomioon, mutta alaikäisten taholta se oli hieman kiusallista. Vähintään yhtä innokas ja vastenmielinen tiirailija oli kyllä pojan möhömahainen ja kaljupäinen isäkin, jota nyt ei onneksi näkynyt. Julian pitkätukkainen ja pitkäraajainen poikaystävä Jimi makasi tapansa mukaan veltosti sohvalla ja katsoi pornoelokuviaan. Jimi kyllä väitti opiskelevansa edelleen yliopistossa filosofiaa ja kirjoittavansa suurta aikalaisromaania. Mutta hyvin harvoin häntä näki kirjoittamassa tai lukemassa mitään. Pääpuuha taisi olla tätä nykyä nettipokeri.-Moi sanoi Julia sovinnollisesti. Mites täällä hurisee? Jimi sulki television ja hypähti hieman yllättyneen näköisenä pystyyn. -Hei Julia, et usko miten hyvän idean sain tänään, mutta se vaatii sun apua.- Niin aina. Jimi ei ollut niin syyllisen näköinen kuin yleensä Julian saapuessa töistä ja yllättäessä laiskurin mielipuuhissaan. Siivoukset olivat aina tekemättä. - Onks sul nälkä? Uunissa odottaa ruoka valmiina. - Oho, sulla taitaa tosiaan olla joku isokin palvelus multa mielessä? - Älä nyt diivaile, katso katoin pöydänkin. Ei sul pitäis olla mitään valittamista kuule. Anna pusu. Jimi ryösti Julialta kiihkeän kielipusun ja puristeli omistavasti Julian takapuolta molemmin käsin. Julia tunsi Jimin kovan etumuksen vasten alavatsaansa ja hänen omaatuntoaan hieman vihlaisi.

Keskikesän jupinat

Pessimismin päivillä menee hyvin Puolangalla.
Ilmeisesti heidän täytyy lakkauttaa ne.
Tosin pessimismi ei liene niin fundamentalistiaate kuin negativismi tai satanismi?
Huumori taittaa kärjen.
Palaan tässä siis itseironiaan päin. Pessimisti saattaa olla tyytyväinen menestyksestä. Mutta kyllä negativisti ja valittajakin voi olla, ehkä? Satanisti ei sentään riemuitse hyvän voitosta?
Onko klovni antisankari, joka haluaisi olla sankari, mutta ei voi.
Lisäksi pitäisi paljastaa jotain. Elämänvalhe?
Toisaalta mitäpä sillä on enää merkitystä jos elämä on jo suurin piirtein eletty, sanoisi pessimisti mahdollisesti.
Tämmöisiä ne Dungatkin varmaan miettii. No, raha ja seksi rauhoittaa.
Tavallaan jotain ristiriitaa on siinä, jos toivoo yleisellä tasolla jotain ja se sitten yksityisellä tasolla on huono juttu. Tietenkin vaikkapa satanisti voi toivoa pahuuden voittoa,
mutta yksityisesti yleisestä koituva seuraus: kärsiminen pahuudesta ei liene satanistinkaan kannalta toivottavaa, jos ei ole joku masokisti jne.
Vai onko satanistilla palkintona pääsy kuoleman jälkeen satanistin taivaaseen eli helvettiin? No joo, en tiedä satanismista mitään, sen kun vaan pyörittelen käsitteitä.
Enkä haluakaan tietää, mistään mitään, menen ottamaan aurinkoa eli saamaan melanooman.
Kekkosella oli kuulemma sama harrastus, mutta hän olikin positivisti.
Ja katso hän oli oikeassa: hän ei saanut melanoomaa vaan aivoverenkiertohäiriöitä.
Ja muisti- sekä ajatuskatkoksia. PV on aina halunnut Kekkoseksi Kekkosen paikalle.
Onko yksinpuhelu henkistä runkkaamista`?
Ai, miten niin "henkistä"?
Sairasta.
Henkisesti sairasta, esimerkiksi, no joo.
Emmä nyt tiedä...
On se.
Kaikki biisit on jo tehty. Kaikki aforismit on jo keksitty. Maailma on valmis. Loppumaan tai jotain.
Päivällä keksin yhden huonon aforismin. Yleensäkin aforismit ovat huonoja, melkein yhtä huonoja kuin runot ha ha.
Yritän nyt muistella mikä se oli.
Se oli jotenkin symmetrinen.
En ajattele kirjoittaakseni, vaan kirjoitan ajatellakseni.
Samalla kaavalla voisi kirjoittaa tuhansia yhtä huonoja aforismeja. Vai liioittelenko.
Mutta se ei käy, sillä olen lihava.
Ajattelu tai kirjoittamionenkaan siis ei käy, ei se vaan ei käy, sillä olen orpo.
Piru, Orpo Piru.
En olekaan Orpo Piru vaan Piru Vaan. PV.
Vaanereiden sukua kuten Igor Bock aukottomasti on todistanut.
En harjoittele juostakseni, vaan juoksen harjoitellakseni.
Miksihän kukaan muu puhu itsekseen cboxissa nykyään? (Vaikka teoriassa en tietenkään puhu itseksekseni, vaan jokaisen repliikin jälkeen voi tulla jonkun muun repliikki heh hehh.)
Ei puhu siis, tai en ainakaan tiedä, ehkä oliko se Oivi puhuukin jossain.
Luullakseni tämä on itse keksimäni uusi kirjallisuuden lajityyppi.
Brand New Text.
Keksin sen noin vuonna 2001.
Vaikka kaikki taide on jo keksitty?
Peteliuksella oli varhainen draamaversio nimellä Omituinen höpöttäjä.
Mikä on sen tyypin diagnoosi? Asperger? Autisti?
Omituisen höpöttäjän höpötykselle ei ehkä ole tautiluokitusta erikseen, mutta vaikeneminen sosiaalisessa kontaktissa viittaa tietenkin vahvasti selektiiviseen mutismiiin.
Omituinen höpöttäjä on hieman analoginen hahmo Viljon kanssa. Molemmissa hahmon itsensä sanoma viittaus toiseen, Viljoon tai omituiseen höpöttäjään, onkin liitetty sinänsä väärin hahmoon itseensä.
Tosin Omituinen höpöttäjä myös höpöttää omituisesti ja Viljoa kaipaileva tyyppi näyttää itsekin varmaan aivan Viljolta.
Voi olla että Pulttiboisiin on demonstroitu tautitapauksia fiktiivisesti tai sitten on lähtökohtaisesti matkittu todellisia tyyppejä, joiden taustalla saattaa oikeasti olla patologisuutta.
Sama saattaa päteä yleisemminkin huumoriohjelmiin ja jopa fiktioon yleensäkin. Tätä voisi nimittää vaikkapa patologiseksi taideteoriaksi yms. Tai metodiksi.
Taidetta kuuluisan "toisen" kustannuksella. Tai huumoria. Huumori on siis moraalitonta tai se jopa edustaa "pahaa"?
Taide ja huumori ponnistaa kääpiöiden harteilta hah hah.
Kulttuuri alistaa.
Kulttuuri käyttää hyväkseen sorrettuja luokkia.
Kulttuuri pilkkaa viattomia.
Kulttuuri tekee kaikenlaista.
Kulttuuri harrastaa jopa nepotismia kuten Kajaanin runoviikolla.
Monikulttuuri käyttää hyväkseen suomalaisia.
Moni kulttuuri muuttuu monokulttuuriksi.
Rullasuksihiihto on tulevaisuuden laji
Siinä ei suksi lipsu.
Nyt minulla on lainassa 35 kirjaa, joista tuskin luen montaakaan.
Mutta onhan se mukava kun niitä lojuu joka puolella asuntoa.
Kyllä kirja on paras käyttöliittymä.
Uudet kirjat on sopivan kalliita, jotta snobit voivat diivailla ostellessaan niitä.
Vai vieläkö on kirjallisia snobeja?
Name dropping joskin käänteistä eli häpeällistä ehkä. Lueskelen lähinnä vanhoja kirjoja siis.
Sartren Sanat (vanhentunut?), Sandbergin Dobermanni (huono), Paulowia (kuolaa), Rosa Meriläisen Valtio (hieno nimi), Psykopatia, Haahtelan Katoamispiste, Mäen Kolmastoista yö, Kirjallisuustutkimuksen peruskäsitteitä, Haurun Raaka punainen marja, Hansenin Valehtelija, Origon Hunsvotin päiväkirja, Haurun Utopia, Jätkän jurinoita, Mitä on turkulaisella mielessä, Mankellin Kennedyn aivot,
Hapulin Tarot-tarinat, Paasilinnan Lausui alustaja, joka korosti: Kootut aforismit ja aforistiset lauseet 1967-1987.
Suomen parhaat vitsit 2009, Kärkkäisen Kahdeksas huone, The vitsikirja 2010, Hammettin Nainen pimeässä, Enqvistin Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat, Hotakaisen Ihmisen osa, Taiteen kritiikki,
Polkusen Novelli ja tulkinta, Kontion Miten puhua miehelle, Mannisen Ollista Bisquitiin: Ylioppilaslehden pakinat 1913-1968.
Pidättekö dekkareista, Hämäläisen Ikuisuuden ostaja ja muita kertomuksia, Symonsin Murha!Murha! : salapoliisikertomuksesta rikosromaaniin, Rentolan Kirjoita hyvin, Koskelan Lukijan ABC-kirja, Murha pukee naista, Vakkurin Sinä kirjoitat kirjan, luovan kirjoittamisen opas.
Vastaan mielelläni kysymyksiin heh heh.
Sain luettua Hansenin Valehtelijan. Voi muistuttaa hieman Sillanpäätä, Laxnessia, pohjoismaisia suuria kertojia. Paljon tunnelmointia, luonnonkuvausta, ihmiskuvausta, uskonnollista mietiskelyä,
jopa hillittömän tunnevaltaisia ryntäilyjä saarella. Saattoi olla jopa seksiä, mutta sitä ei oikein huomannut.
Mystiikkaa myös, ja päähenkilön ja saaren ydinolemuksen kohtalonyhteyttä tai jotain sellaista.
En oikein vielä ole tajunnut premissia tai teemaa enkä oikein motiivejakaan. Miksi kirjan nimi on Valehtelija? Ehkä päähenkilö valehteli ainakin itselleen, ei uskaltanut antautua itsekkäästi suhteeseen entisen kauniin oppilaansa kanssa vaan uhrautui muiden puolesta. Tai sitten hän vain hävisi sen pelin.
Tai ehkä voitti, saaren itselleen. Saaressa on se hyvä puoli. että siellä on tiivis yhteisö ja kaikki tuntevat toisensa, kuin madridilaisessa kerrostalossa, joopa joo. Rikasta sosiaalista elämää ankarissa olosuhteissa. Päinvastainen ympäristö tälle boksille hah hah.
Jaa että ei saisi paljastaa juonta. No enhän paljastakaan vaan salaan, hah hah.
Katsoin eilen Teemalta, kun Juicea kehuttiin ja sitten hän esiintyikin.
Ainakin keikoilla Juice säillytti loppuun asti yleisöä kosiskelevan ja instituutioita pilkkaavan hieman halpahintaisen asenteensa. Mutta kaipa se oli hänen juttunsa. Monilla ei ole mitään juttua.
En tiedä tarvitseeko ollakaan. Kunhan on elämä tai jotain.
Muistan kun joskus Kauko Röyhkä esiintyi päinvastoin kuin Juice: pilkkasi yleisöä ja vittuili yleisölle ja rockin vaihtoehtokulttuurille. Kehui olevansa korkeakulttuurin edustaja ja Kirjailija.
Se oli jotain uutta silloin näin elitististin mielestä heh heh.
Isokynä oli sitten jotain siltä väliltä.
Nykyään on uutta kun konserttilavalla paljastetaan tissit. Sen luulisi yleistyvän. Hairista on jo aikaa.
Ilmeisesti sekä Juicelle että Hansenille munuainen aiheutti ongelmia loppuaikoina. Hansen kuoli jo noin 45 vuoden iässä, Juice eli reilut 10 vuotta kauemmin.
Hansen saattoi olla jossain vaiheessa kristillinen kommunisti tai sitten ei.
Valehtelijassa hän taitaa kieltää "suuret kertomukset".
Voi olla että Valehtelijan Sandötä ei ole oikeasti vaan paikallisvaikutteet ovat peräisin Stevnin niemimaalta.
Taiteilijat elivät yhtä aikaa maapallolla noin 5 vuotta.
Valehtelijasta on kai tehty myös elokuva (1970). Se olisikin hauska nähdä.Onko siinä seksiä vaiko ei.
Minusta Asta-myrsky oli ukkospyörremyrsky tai sellaiseen verrattava.
Se ei ollut siis yksittäinen syöksyvirtaus (ukkospilvessä alaspäin), eikä ukkosrintama eikä paikallinen ukkospuuska eikä trombi.

Julia muistelee pitkää lounasta

Julia poistui töistä niin pian kuin se oli mahdollista, vartin yli kolme. Hulkko ei ilmaissut mitään erityistoiveita sihteerilleen iltapäiväksi. Johan niitä oli ollutkin ruokatunnilla aivan ylitsevuotavasti. Juliaa hieman kadutti, että hän oli jälleen ollut niin myöntyväinen. Juliasta tuntui kuin hän olisi halpa likainen huora, vaikka sellainen hän ei todellakaan ollut, vaan oli antanut Hulkon tunkeutua valtavalla aisallaan ilmaiseksi puhtaaseen porsliiniin. Vai antaisiko loppujen lopuksi sittenkään? Hulkko oli laskenut täyden lastin suoraan hänen sisäänsä. Ilmeisesti johtaja oletti Julian käyttävän ehkäisypillereitä. Ja luotti siihen, että Julialla ei ollut tauteja. Mikä hullu mies, mutta toisaalta niin ihanan kova ja kestävä ikäisekseen. No yhtä hullu oli hänkin. Mistä sen tiesi mitä tauteja Hulkollakin olisi. Varmaan se oli penetroitunut aikojen saatossa vaikka minkälaiseen läpeen ja entä se B-rappu? Sitäkin Hulkko aina kinusi Julialta, mutta sen Julia oli saanut vielä varjeltua. Joka kerta Hulkko kolkutteli uhkaavasti portteja. Lopuksi Julia oli voihkinut spontaanisti ilman mitään teeskentelyä. Heti kotiinsa päästyä Julia päätti ottaa katumuspillerin. Hän ei todellakaan halunnut pamahtaa paksuksi Hulkolle.

Lähtö lounaalle

Ruokatunnin lähetessä Hulkko tunsi jo pientä väsymystä. Hän ojenteli raajojaan ja rykäisi pienen tyypillisen virkayskänsä. -Lähdetäänkö lounaalle, hän kysyi Julialta. Julia tunsi taas pimpsansa kostuvan, mutta käänsi ylpeästi pitkävartisen nenänsä kohti johtajaa ja sanoi: Lähdetään vain. He poistuivat jäykästi kävellen huoneesta, Julia edeltä ja Hulkko perässä. Käytävällä ja portaikossa oli jo vilskettä muidenkin viraston työntekijöiden kiirehtiessä ruokatunnilleen omille tahoilleen kuka minnekin, useimmat alakerran työpaikkaruokalaan. Hulkko tervehti pidättyvästi muutamia kolleegojaan. Hän tajusi ajoittaneensa lähdön hieman liian myöhäiseksi. -Minulla olisi tarjottavaa kahdelle kaupunkiasunnossani, rakas Julia, hän sanoi kadulla heidän päästessään lähimmän nurkan taakse. Hulkko ei kuitenkaan uskaltanut koskea Juliaan, vaikka sormenpäitä kihelmöi tuon upean mannekiinivartaloisen naisen läheisyys. Tuttuihin saattoi törmätä vielä milloin vain näin lähellä virastoa. -Niin, johtaja, Julia henkäisi vienosti.

Virasto

- No niin, aloitetaanpa kokous, meillä on ensimmäisenä ja ainoana aiheena tämä mopojen häätäminen pois pyöräteiltä. Hulkko, sinulla on ilmeisesti valmisteltu ehdotus tähän asiaan.

- Kyllä, herra puheenjohtaja, ehdotan että yksinkertaisesti lisäkyltit mopoilun sallimisesta itse kullakin pyörätiellä poistetaan ja katsotaan sitten mitä tapahtuu.

- Vai niin, saanko sanoa, että harvinaisen typerä ehdotus jopa sinun laatimaksi.

- Kaikin mokomin, aivan, tuota ei ole erikoisen hauska kuulla.

- Arvaan sen, onko muilla jotain esitettävää asiaan?

- Eikö ole, no lyödään asia lukkoon, ja tehdään päätös esityksen mukaisesti. Kop.

Päättävä virkamiesneuvosto hajaantui omiin huoneisiinsa. Myös pitkä hoikka ja leveäharteinen ylitarkastaja Hulkko asteli rennosti virkahuoneeseensa, jonka hän jakoi sihteerinsä Julian kanssa. Julia oli kaunis blondi, joka iältään oli Hulkkoa arviolta puolta nuorempi. Huoneen kalustus oli jaettu siten, että Hulkolla oli suora näköyhteys sihteerinsä sivuprofiiliin ja yleensä minihameen paljastamiin säihkysääriin. Hulkko pyyhki hikeä otsaltaan.

- Onpa taas kuuma päivä, laittaisitko Julia ilmastoinnin päälle. Siivooja on taas vääntänyt sen nollille.

- Kyllä johtaja.

Hulkko seurasi katseella tarkasti Julian valloittavien muotojen esiintymistä edukseen operaation kaikissa vaiheissa.

- Oletpa sinä Julia kaunis tänään.

- Oi kiitos johtaja, sanoi Julia heikon punan noustessa hänen korkeille poskipäilleen. Julia tunsi myös pimpsansa hieman kostuvan. Pian tuuletin viilensi ilmaa ja tunnelmaa huoneessa, ja virkailijat saattoivat paneutua tiiviisti töihinsä.



Automatic translation

Office

- Well, let's start the meeting, we have the first and only to get mopeds off the bike paths. Hulkko, you have apparently prepared a proposal on this issue.

- Yes, Mr. Chairman, I would suggest that simply allowing the additional signage for mopeds themselves in each wheel path shall be deemed removed and then see what happens.

- Oh, let me say that, unusually, even your silly proposal drawn up.

- You're welcome, just, you know is not especially funny to hear.

- I guess whether it is something other, presented the matter?

- Does not exist, no matter struck the buckle, and a decision on the motion accordingly. Kop.

Closing the official Council disbanded its own rooms. Also long and slender Senior Hulkko with broad shoulders walked casually office room, which he shared with a secretary named Julia. Julia was a beautiful blonde, who was aged Hulkkoa an estimated half younger. Room furnishings were divided so that Hulkko had a direct view of the profile page and secretary general, mini skirt, revealed by beautiful legs. Hulkko wiped the sweat off his forehead.

- What a hot day again, Julia Will you have air conditioning on. Cleaner has again put it to zero.

- Yes, sir.

Hulkko gaze followed closely Julia's invasive forms in a benefit at all stages of the operation.

- How beautiful you are, Julia today.

- Oh, thank you director, said Julia weak red rise to his high cheekbones. Julia felt underpants wetted. As soon as the fan cooled the air and atmosphere of a room, and officers were able to engage closely with their work.

Lämpöhalvaus tai Murphyn laki vai miten se oli

Kirjailijan häiriöklinikalla julkaistiin taannoin koskettava tositarina suutarista verkossa ja miten sitten kävi, vaikka voisihan kirjailija tuollaisen keksiäkin. Se aiheuttaa helposti moraalifilosofointia, mikä on tunnetusti epäkiitollista puuhaa. Samoin Amnellin kommentti kuumasta kesästä ennen sotia. Perustuuko se ajatus muuta kuin ilmeisesti lämpimään vuoden 1939 kesään Suomessa, vai onko sekin lämpimyys urbaanilegendaa. Niin monta asiaa pitäisi tarkistaa, jos haluaa olla perustellusti oikeassa. Mutta mitä se hyvejää, sanoi Herkko vai kuka se oli. Ja miksi vain lainauksilla ja viitteillä, lainatuilla lauseilla tuntuu olevan painoarvoa. Miksi ei voi keksiä täysin uutta painavaa lausetta omintakeisesti. Mikä olisi mekanismi, joka aiheuttaa sotia lämpimän kesän jälkeen? Ja kuinka pian? Soditaanko pääasiassa talvisaikaan? Joitakin selityksiä tulee mieleen. Liian kuuma kesä saattaa aiheuttaa kuivuutta ja nälänhätää ajaen suuria ihmisjoukkoja liikkeelle ehkä sotahommiin. Sanonta itku pitkästä ilosta sattaisi päteä myös tähän. Kuumana kesänä ihmiset riehuvat liian villisti ja vapaasti ja kansakunnat ajautuvat sotiin. Samoin kuuma kesä saattaa ajaa ihmiset liikaa synnin pauloihin ja kaikkivaltias Jumala rankaisee huonoille teille ajautuneita sodalla. Tilastollisen todennäköisyyden laki sattaa myös vaikuttaa: onni on nollasummapeli ja pitkässä juoksussa hyviä aikoja seuraa huonot ajat, että keskimääräisyys jotenkin säilyisi. Niinpä näitä helteitä seuraa todennäköisesti; vai seuraako koska toisaalta sanotaan, jopa Hume sanoi, että menneisyydestä tai tosiseikoista ei voi päätellä tulevaisuutta tai moraalia, ja onhan niitä lukematon määrä muitakin lauseita, kuten autoa ei kannata ohjata peruutuspeilin mukaan; hieman kylmempi ja sateisempi ensi viikko, jolloin jään lomalle. Tai voin olla jäämättäkin.


automatic translation:
Thursday 15 July 2010
Hyperthermia or Murphy's Law or the way it was
Writer disorder clinic released a concern about the true story of cobbler online and how it was then, though you like that kind of writer cook up. It can easily cause moral thinking, which is a notoriously thankless task. Similarly Amnell comment from the hot summer before the war. Is it based on the idea other than the apparently warm summer of the year 1939 in Finland, or whether the fervor of an urban legend too. So many things to check, if one wants to be right justified. But what does it help, "said Herkko or who it was. And why only The references and quotes, borrowed phrases seems to be a weight. Why can not invent an entirely new heavyweight sentence originally. What would be the mechanism that causes wars, after the warm summer? And how soon? Do we make war mainly during the winter? Number of explanations come to mind. Too hot in the summer can cause drought and famine in taking large numbers of people put the war might be going. This term, long crying with joy may also apply here. Hot summer, people are raging too wildly and freely, and nations from drifting into war. Similarly, hot summer could drive too many people in the snare of sin and the omnipotent God punishes the bad roads and the inflows into war. The statistical probability of Law may also affects: happiness is a zero sum game and in the long run good times follow bad times, the average number of paternity somehow survive. Thus, these hot days following is likely to, or is there because on the one hand says, even Hume said that the past or the facts can not determine the future or morale, and bearing in mind the countless number of other phrases, such as a car does not support the direct reverse of the mirror that, a little colder and wetter than normal next week when the ice break. Or I can be residues.

Pääkirjoitus

Siis kritiikitöntä kapulapälätystä. Kikkikii laulaa jossain sorsa.

Harvoin näkee suurelle yleisölle suunnatussa mediassa kunnon kirjallisuustieteellisiä arvosteluja teoksista. Ehkä niitä sitten on Parnassossa? Tai ehkä arvostelu, kritiikki on väärä termi. Se viittaa liikaa päivälehdissä yleiseen lyhyeen subjektiiviseen ja informatiiviseen kevyeen juttuun jostain kirjasta. Siinä ei yleensä juuri käytetä kirjallisuustieteellistä sapluunaa kuin sattumanvaraisesti ja suppeasti. Oikeastaan en seuraa tässä ainakaan vielä väitettyä nykyistä kustannusalan trendiä, missä huomio pitäisi kiinnittää tekijään, joka ei siis olekaan kuollut, eikä teokseen, mitä uuskritiikki ja modernismi kai korosti, vaikka modernismi ja postmodernismi synnytti myös, joskin juuri maskuliinista kun se nykyään alkaa olla muodinmukaisesti ja ehkä lukijakunnan sukupuolijakaumaa myötäillen feminiinistä, henkilökulttia siinä kuin sitä edeltäneet tyylisuunnat, ajatellaanpa vain vaikkapa sellaisia suuria nimiä kuten Volter Kilpi, Hans Selo, Pentti Saarikoski, Veijo Meri, Antti Hyry, Paavo Haavikko, Hannu Salama, Jörn Donner ja Erno Paasilinna vain muutaman mainitakseni.

Kirjallisuustieteen osa kirjailijan brändäyksessä on siksikin heikko, koska kovin eläviä kirjailijoita ei ole ollut tapana vielä tutkia kovin tarkasti, tai edes heidän teoksiaan. Jos kirjallisuustiede suuntaa tutkimustaan enemmän aikalaiskirjallisuuteen, niin sillä saattaisi olla myönteinen vastavaikutus brändäyksen kielteiseksi katsottuihin piirteisiin. Jo hieman vanha kuiva kääkkä saattaa teostensa ominaispainosta nousta yhtä mielenkiintoiseksi nimeksi kuin nuori lesbo feministi ulkomaalaisvaikutteinen julkkis, joka kirjoittaa mediaseksikkäästä aiheesta ja jopa teemasta. No se on tietenkin hybristä eikä anna median julkisuusprosesseille sitä arvoa, mikä niillä oikeasti on. Paris Hiltonin hameen heilahdus hänen noustessaan limusiinista on tietenkin paljon mielenkiintoisempaa ja suositumpaa kuin jokin uusi kirjallisuustieteellinen havainto Hannu Mäkelän tuotantoa koskien. Mutta jos samaan juttuun yhdistetään Hannu Mäkelän vaimon pohkeen vilahdus niin asia saattaakin olla jo hieman toinen. Tietenkin myös vanhasmainen tai kanervamainen ja jopa artopaasilinnamainen-penttisaarikoskimainen negatiivinen julkisuus on myös yksi varteenotettava vaihtoehto. Sama mitä puhutaan kunhan puhutaan. Jörn Donner toteutti aikanaan ennnen kuin kehitti itselleen teflonpinnan jossain määrin sitä. Valitan jos tämä nyt sai liikaa jotain sovinistista sävyä, mutta se on täysin tahatonta eikä tietoinen tendenssini vaan ehkä todellisuuden spontaani heijastuma.

Eräs toinen seikka, mikä saattaisi toimia vastapainona mahdollisille brändäyksen kaupallisille ylilyönneille, olisi se, että televisoon saataisiin takaisin niitä mainioita asiantuntijakeskusteluita kirjallisuudesta ja yleensä kulttuurista, joista ennen vanhaan oli jopa ylitarjontaa. Nykyään tv-ruudun on valloittanut aika pitkälle kulttuuria karttava nuorille "aikuisille" suunnattu tyhjänpäiväinen ja lyhytjännitteinen pikasarjatuotantohile tositv- ja urheilulähetysten lomassa. Ritu ja Pirre tuolta haluavat lisätä, että Naapureina Madridissa on aivan hyvä. Onneksi ylen radio-ohjelmissa asiat ovat toisin, mutta se ei riitä.

Toistaiseksi en ole huomannut, koskeeko sanoisiko ejkensläinen brändäysvaatimus paitsi tekijää niin myös sisältöä. Sehän olisi astetta vakavampaa puuttumista tekijän taiteellisiin vapauksiin. No luulen että sitäkin tapahtuu sekä tekijäsyntyisesti että kustannuslähtöisesti. Tässä on kuitenkin kirjailijalla myös mahdollisuus laadusta ainakaan läpikotaisesti tinkimättä käyttää hyväksi julkisuusmekanismeja sisällön kautta. Hän voi esimerkiksi kirjoittaa Vanhasmaisesta päähenkilöstä. Ai niinkö on jo tehty. No niinpäs onkin. Ehkä tässä onkin uusi kirjallisuuden lopullisesti tuhoava, ja lakimiesten kultakaivos, vaarallinen trendi ja brändi: julkkisten hyödyntäminen myös suoraan avainromaanien sisällössä. Kirjailijan ei tarvitse vaivalloisesti välttämättä ponnistella itse julkkikseksi, vaan hän voi hyödyntää valmiita julkkiksia päähenkilöissään. Tuntemattomien haamukirjoittajien eli laatukirjoittamisen päivät on ehkä sittenkin ainakin osittain turvattu muotibrändäyksen molemmissa haaroissa.



automatic translation

Editorial

Kikkikii sings in a duck.

Rarely does one see in the media to the general public good literature reviews with scientific arguments. Perhaps, then, is Parnassos? Or perhaps a criticism of criticism is the wrong term. It refers to too many daily newspapers to the general brief subjective light and informative story for any book. It is usually just used the scientific literature method random than strictly. Actually, I do not follow this, at least not yet alleged the current publishing industry trend, where the attention should be paid to the author, which therefore is not dead, nor in the work, what the New Criticism and Modernism emphasized, though, modernism and postmodernism bore also, albeit very masculine when it is now starting to be fashion and perhaps the readership gender distribution along the feminine, the personality as much as anything that preceded it styles, think of the only example of the great names such as Volter Kilpi, Hans Selo, Pentti Saarikoski, Veijo Meri, Antti Hyry, Paavo Haavikko, Hannu Salama, Jörn Donner, and Erno Paasilinna, just to name a few.

Literature of the writer's branding is weak also because, since the very living writers had no way yet to examine very carefully, or even in their works. If the scientific literature for more research into contemporary literature as it could have a positive effect on perceived to be negative branding features. Already a little old dry duck works may increase the specific weight of less interesting than the name of a young lesbian feminist foreign celebrity, who write on the subject and even popular theme. Well it is, of course, and not let the media hybristä julkisuusprosesseille the value of what they really are. Paris Hilton's skirt, changed his boarding limos are of course much more interesting and popular than any of the new literature of scientific observation on the production of Hannu Mäkelä. But if the same story, combined with Hannu Mäkelä wife calf glimpse so it might be a little different. Of course, also Vanhanen-like or heather-like and even artopaasilinna-penttisaarikoski-like negative publicity is also a viable alternative. Same as long as we talk about what is spoken. Jörn Donner took the time as the stock of corporate teflonsurface developed itself to a certain extent it is. Sorry if this was now too much of something male tone, but it is entirely accidental and not aware of the tendency, but perhaps the reality of spontaneous reflection.

Another factor, which could act as a counterweight to commercial branding potential excesses would be to bring back those Televison excellent expert discussions in the literature and culture generally, which in olden times was even a surplus. Today, the TV screen is pretty much conquered the culture of antisocial young "adults" directed trivial real-tv and sports broadcasts Shanghai. Ritu and Pirre from that wish to add that our neighbors in Madrid is quite good.

So far I have not noticed, that applies to brand only factor, but also the content. It would be a more serious degree of lack of intellectual artistic freedoms. Well, I think that even happens, and author was born in manner that cost-orientation. However, this is also the author the opportunity to quality, at least not without sacrificing a thorough use of the mechanisms of publicity through the contents. He can write, for example prime minister main characters. Oh is that what has already been done. Well so it is. Maybe this is a new literary finally destructive, and lawyers in gold, a dangerous trend and brand: celebrities also use direct key content of the novels. The author does not necessarily need to laboriously struggle himself a celebrity, but he can take advantage of celebrities ready to star. Unknown ghost writers, namely the quality of writing dates is perhaps, at least partially secured in brands.

Puhdistus

-De Sade toimi paljastajana. Paljastus on yksi fiktion tehtävä tai mahdollisuus.

-Oho, luulin ensin että sanoit erektion. Tosin paljastuksen sijasta täytyy useimmiten turvautua juoruun.

-Paljastan että en tiedä kirjoittamisestakaan juuri mitään. Sillehän on keksitty joitain yleispäteväksi sanottuja sääntöjä.

-Joskus googlasin kaikenlaisia oppaita ja kopioin niitä kovalevylle.

-Ne jäi lukematta kuten kaikki muukin tieto mitä keräsin. Se kovalevykään ei enää käynnisty.

-Voisin siis kirjoittaa väärin puhtaalta pöydältä.

-Sellaista ei tosin jaksa kukaan lukea.

-Lukeminen on yliarvostettua. Hanki elämä.

-Pääasia on kerätä ja varastoida kuin hamsteri umpihangessa.

-Täällä lukeminen on täysin hypoteettista.

-Hybristä.

-Myöskin ajattelu on epäilyttävää. Tyhmällä se ei johda mihinkään.

-Naapureina Madridissa oli siitä hyvä kommentti, joka meni jotenkin näin:

-"Hän kutsuu ajatteluksi mitä tahansa kognitiivista mielenliikahdusta".

-Okei, en muista mitä se tarkalleen oli, täytyy mennä penkomaan videonauhojani.

-Naapureina Madridissa on minusta paljon parempi kuin Serranon perhe, koska se ei ole niin perhekeskeinen.

-Okei, en enää nauhoita mitään, koska en selviä pelikonsolien johtoviidakosta.

-Luin melkein yhdeltä istumalta Katan Kahdeksas huone -kirjan, mikä on sen perusteella aika hyvä. Vastaavasti esim. Tuomas Kyröä en jaksa lukea montaakaan sivua toistaiseksi.

-Katan aiemmat kirjat ovat kyllä jääneet kesken eli ne on "huonoja" hah hah. Tosin ei riitä huomata, että ei lue. Pitää myös eritellä, mitkä kirjallisuusteoreettiset puutteet aiheuttavat sen.

-Haista...

-Kolme pistettä on kiellettyä.

-En kyllä ollenkaan kuuluu Katan kirjan kohdeyleisöön. Olen mies ja inhoan jopa takaumia saati postmodernistista päällekkäistarinaa, en jaksa innostua ainakaan romaaneissa astrologiasta, en yleensä lue romanttisia ihmissuhdetarinoita jne.

-Kansikuva ja sisältö kosiskelee voittopuolisesti naislukijoita siis.

-Katan kannattaisi kirjoittaa paljastusromaani itsestään kaikkine niine mainioine kuvineen heh heh. Astua siis oikeussalikeskustelun toiselle puolelle. Hän on ajautunut väärälle puolelle.

-Ehkä Katan kirjassa viehättää se, kun olen niin kultturelli, että olen ajellut Tuusulan rantatiellä ja jopa käynyt kääntymässä Onnelan pihassa.

-Lisäksi minua oikeastaan kiinnostaa enemmän kirjailijat kuin kirjat.

-Vaikka yleisesti ajatellaan, että kirjailijat ovat aika ikäviä ja kuivia ihmisiä.

-Naapureina Madridissa paljastaa ihmisen tai espanjalaisen raadollisuuden, pikkumaisuuden, itsekkyyden, petollisuuden .... Toisaalta se on tietenkin viihdehöttöä, joka ei ole edes niin realistista kuin vaikkapa samaan aikaan tulevat eastenders ja muut anglosaksiset viihdesarjat, jotka junnaavat paikoillaan kuin elämä.

-Kannatan atomivoimaloita Olkiluotoon, mutta en mihinkään muualle.

-Valtio voisi panna luvan ehdoksi, että TVO antaa energiaa Outokummulle omakustannushintaan. Ei ole mitään järkeä pilata Perämeren luontobrandi.

-Tai no niin no, Fortumille myös lisää voimaa Loviisaan.

-Pekkarisen palopuhe ei sovi Suomeen. Kuulosti niin falskilta ja mauttomalta.Suomalaisen poliitikon pitää hiljakseen vaan ääneenajatella kuten Koivisto.

-Tai PV, itkun kera.

-Samoin hyi bisnes, Hollanti ja WSOY.

-Osallistuvan kirjallisuuden päivät!

-siis Osallistuvat

-Hajoaa osiksi. Kuten Lada ennen muinoin.

-Pääasia että itse osa ei hajoa.

-Joten osat voi pistää lihoiksi.

-Vegetaristit ei siitä paljoa kostu.

-Mutta porno saattaa auttaa asiaa.




Abstract (automatic translation)

Clean-up
-Fiction task is to reveal.
-Reading is overrated. Get a life.
-Here, reading is purely hypothetical.
-Though not enough to note that does not read. Must also specify which of the literary theoretical deficiencies causing it.
-Also, thinking or writing it is suspicious. Foolish, it does not lead anywhere.
-In addition, I am really more interested in writers than books.
-Although generally thought that the writers are pretty bad, dry and free people.
-Similarly, business-ugh, the Netherlands and WSOY.
-I support the Olkiluoto nuclear power stations, but not anywhere else. State could get a permit condition that gives energy to TVO Outokumpu cost. It makes no sense to spoil the Gulf of Bothnia Nature brand. Or, well, Fortum should also increase the power of Loviisa.

Salaliittoja

PV: -Täytyy leikata nuo ojanvarren koivut samaan tasoon kuin pajut.
13 kesä 10, 05:21
RV: -Onko sinulla tosiaan tarkotus kiusata minut hermoheikoksi?
13 kesä 10, 05:21
PV: -Niin mutta tulee sääskiä, jos koivut pääsee liian isoksi. Varjostaa.
13 kesä 10, 05:22
RV: -Ite oot yksi suuri sääski.
13 kesä 10, 05:23
PV: -Ei muuten kannata panna haketta joka pensaan ympärille.
13 kesä 10, 05:24
RV: -Menetkös siitä tai saat haravasta.
13 kesä 10, 05:24
PV: -Juuret rikkoontuu möyhiessä ja kukinta lakkaa.
13 kesä 10, 05:25
RV: -Sinun kanssa lakkaa kaikki.
13 kesä 10, 05:26
Kaikkitietävä kertoja: -RV poistuu vihoissaan sisälle pihalta. PV jää keinumaan yksikseen pihakeinuun.
13 kesä 10, 11:59
Vähäntietävä kertoja: Kaikkitetävän kertojan ei pitäisi esittää arvostelmaa.
14 kesä 10, 12:00
Kaikkitietävä kertoja: Miksi ei?
14 kesä 10, 12:01
Kaikkitietävä kertoja: Mitä ihmeen arvostelmaa?
14 kesä 10, 12:01
Vähäntietävä kertoja: Tietoni ovat liian vähäiset selittääkseni tarkemmin.
14 kesä 10, 12:02
Kaikkitietävä kertoja: Huono selitys, jos sanoo jotain täytyy esittää perustelut.
14 kesä 10, 12:04
Vähäntietävä kertoja: Kuka niin sanoo?
14 kesä 10, 12:05
Kaikkitietävä kertoja: Järki.
14 kesä 10, 12:05
Vähäntietävä kertoja: Myös tyhmät saavat puhua.
14 kesä 10, 12:06
Kaikkitietävä kertoja: Valitettavasti.
14 kesä 10, 11:10
PV: Näyttää siltä, että kertojilla on liian pitkiä nimiä.
14 kesä 10, 11:11
PV: Saattaisi olla parasta, jos näkyisi pelkät viestit.
14 kesä 10, 11:22
PV: "Tekijä on kuollut."
14 kesä 10, 11:23
KTK: Jotenkin arvasin, että tässä vaiheessa esitetään tuo klisee.
14 kesä 10, 11:24
KTK: Myös me kertojat voimme käyttää pelkkiä nimikirjaimia, ugh.
14 kesä 10, 11:29
KTK: Sitäpaitsi Barthes tarkoitti kyseenalaisella tulkinnallaan varmaankin vain kirjoja ja niiden kirjoittajia. Virtuaalitodellisuudessa kukaan ei kuole, jos ei halua tai kuole oikeasti hah hah.
14 kesä 10, 11:31
KTK: Toisaalta vanhanaikainen kirjailijakin saattoi jopa ampua ikävän kriitikon.
14 kesä 10, 11:31
KTK: Vaikka hänen piti olla jo kuollut.
14 kesä 10, 11:31
KTK: Lukija on kuningas.
14 kesä 10, 11:33
PV: Kertojat saattavat hyppiä silmille.
16 kesä 10, 12:55
PV: Luulen että de Sade saattoi olla merkittäväkin filosofi aikanaan.
16 kesä 10, 12:55
PV: En kuitenkaan voi koskaan katsoa elokuvaa vuodelta 2005, vai miten se oli.
16 kesä 10, 01:15
PV: Sade kai katsoi, että melkein kaikki hallitsevan luokan miehet ovat seksuaalisesti varsin itsekkäitä ja teoistaan piittaamattomia.
16 kesä 10, 01:16
PV: Siis (moraalisesti) turmeltuneita.
16 kesä 10, 01:16
PV: Vanhanen ja Kanerva vahvistavat teoriaa.
16 kesä 10, 01:17
PV: Markiisina Sade olisi kai saanut toteuttaa aika vapaasti mielihalujaan, mutta joutui sorretuksi vankilaan, kun kirjoitti asiasta ja paljasti valtaapitävien mädännäisyyden?
16 kesä 10, 01:18
PV: Tai en tiedä pitikö hän sitä mädännäisyytenä. Kaksinaismoraalia kuitenkin.
16 kesä 10, 01:19
PV: Luulisi että de Sade tulee yhä ajankohtaisemmaksi ja hänen teoriansa vallitsevammaksi "niin kauan kuin länsi on vapaa."
16 kesä 10, 01:20
PV: Voisi sanoa että olisi nyt edes sananvapaus, mitäpä tuosta seksuaalisesta vapaudesta enää. Sen toteutus alkaa olla rahan varassa.
16 kesä 10, 01:21
PV: Eli varsin rajoitettua.
16 kesä 10, 01:23
PV: Saattoihan olla, että Sadekin kirjoitti enemmän kuin teki.
16 kesä 10, 01:24
PV: Ai niin, rajoitettu vapaushan on jälleen säädetty rikolliseksi. Miehen sorto jatkuu hah hah.
16 kesä 10, 01:30
PV: Käsittääkseni Marcel Proust oli aristokraateista aika pitkälle samaa mieltä kuin de Sade.
16 kesä 10, 01:31
PV: Voidaan kai sanoa, että de Sadella oli kaksi pakkomiellettä: seksi ja kirjoitus.
16 kesä 10, 02:20
PV: Mitä on vapaus? Se on sitä kun saan vapaasti toteuttaa itseäni eli pakkomielteitäni.
16 kesä 10, 02:22
PV: Tähän tarttuu kristittykin. Hän katsoo olevansa vapaa, koska yrittää vapautua lihan orjuudesta.
16 kesä 10, 02:22
PV: Autuaita ovat vegetaristit.
16 kesä 10, 02:25
PV: Hetkinen, vegetaristi kuitenkin himoitsee lihaa ja ja kristitty syntiä eli kiellettyä. Eli vapaus on sitä, että ei ole ulkoista eikä sisäistä pakkoa tehdä muuta kuin mitä vapaasti tekee.
16 kesä 10, 02:28
PV: Äh, mä en kyllä ala mitään.
17 kesä 10, 01:57
PV: Oikeastaan en tiedä Sadesta juuri mitään varmaa ja voi olla että hänestä ei kannatakaan tietää.
17 kesä 10, 01:59
PV: Toisaalta hän saattoi olla aikanaan yhtä merkittävä hahmo kuin vaikkapa Sartre omanaan. Saattaa jopa olla, että Sartre matki häntä jotenkin, vaikka luultavasti ei.
17 kesä 10, 02:00
PV: Sartresta en tiedä senkään vertaa kuin Sadesta. Olen vain katsonut muutaman "elokuvan" kummastakin. Kirjoittavat liian paljon hah hah.
17 kesä 10, 02:01
PV: Ihminen on tuomittu tietämättömyyteen, tai ainakin monet.
17 kesä 10, 02:06
PV: 9/11 salaliitosta katsoin myös yhden elokuvan. Vaikuttaa uskottavalta. WTC 7,missä oli aika paljon kansallista turvallisuutta arkistoitunakin, ainakin räjäytettiin. Rumsfeld, aliens, Roswell...
17 kesä 10, 02:47
PV: Lämpötila on haastava pukeutumisen ja riisumisen kannalta. Jos aurinko paistaa on lämmintä ja jos ei, on kylmää.
17 kesä 10, 02:47
PV: Okei, sain vähän katsottua sitä elokuvaa de Sadesta.
17 kesä 10, 02:48
PV: Kummallista että niin rivosti kirjoittavasta herrasta saadaan esitettyä niin suorastaan pyhältä vaikuttava elokuva.
17 kesä 10, 02:49
PV: Sen täytyy siis olla valheellinen tai sievistelevä? Ja siksi juuri korkeataiteellinen ja hyvä?
17 kesä 10, 02:51
PV: Miksi Sade järjesti sen seksikohtauksen, jossa toimi vain ohjaajana, tai ainakaan muuta ei näytetty. Ja ruoskittu oli Sade, ei ruoskija.
17 kesä 10, 02:52
PV: De Sade ei siis antautunut romanttiseen suhteeseen rakastajattaren kanssa.
17 kesä 10, 02:52
PV: Tai edes seksisuhteeseen?
17 kesä 10, 02:53
PV: De Sade siis kielsi rakkauden ja piti oikeana materialismia ja pelkkää pornoa nautinnon välineenä. Porno on ihmisluonto, ei rakkaus.
17 kesä 10, 02:54
PV: Tai siis seksi on vain fyysistä ja sen harjoittaminen kuuluu ihmisluontoon, no joo, ei kovin syvällinen tulkinta.
17 kesä 10, 02:57
PV: Äh, vääärinkirjoitus kukoistaa, korjaus tai poisto on turhan vaikeaa.
17 kesä 10, 02:58
PV: Ehkä Sdae halusi antaa neitsyeelle rokotuksen rakkautta vastaan karkealla seksillä, joka tuli jopa eri henkilön suunnalta.
17 kesä 10, 03:00
PV: Oikeastaan Sade halusi siis varjella yksityisyyttään ja vakiintunutta suhdettaan poikansa äitiin. Pojan laiminlyöminen oli muuten aika alleviivattua.
17 kesä 10, 03:01
PV: Sade järjesti siis näytöksen vaaliakseen perhearvoja ja omaa tiettyä vapauttaan.
17 kesä 10, 03:04
PV: Miten minusta tuntuu, että Sartrella oli samoja pyrkimyksiä ainakin joissain vaiheissa.
17 kesä 10, 03:06
PV: Joskin perhearvojen vaaliminen taitaa molemmilla olla vain satunnaista?
17 kesä 10, 03:08
PV: Ehkä kyse oli vain potenssin puutteesta, ja osallistumisesta orgiaan ohjaajana, siis johtajana.
17 kesä 10, 03:10
PV: Orgia on ensijainen nautinnon lähde ja ihmisluonto sekä elämän tarkoitus, huomattava aistinautinto, jolle kuitenkin turtuu jne., mikään ei riitä, joopa joo.
17 kesä 10, 03:12
PV: On saatava aina lisää ja rajumpaa... Tai miksei voi vain kyllästyä ja vetäytyä vanhuuden lepoon muistelemaan menneitä, ja liioittelemaan yms.
17 kesä 10, 03:13
PV: Tietysti muitakin vaihtoehtoja on pilvin pimein, jos rahaa riittää.
17 kesä 10, 03:13
PV: Nyt suomalaisilla menee heikosti, kun jokin salaliitto jäytää Nokian perustuksiakin.

Suunta löytyi

Ainakin hetkeksi. Vaikka oli pahasti hukassa. Blogiahan pitää tietysti kirjoittaa niin, että siirtää sivuboxin sisällön (ehkä lievällä fiksauksella) aina silloin tällöin postaukseksi, joita nykyään kutsutaan myös blogeiksi, sinänsä virheellisesti, kai.

PV: Sain viimein suunnattua satelliittiantennin kohti oikeaa atsimuuttia. Hämäävintä oli lautasen offset luonne. Osoittaa maahan päin.
8 kesä 10, 03:53
PV: Lautasen kaltevuusosoitin on jotain 17 astetta ja korjaamaton kompassisuunta arviolta saman verran etelästä länteen päin.
8 kesä 10, 03:57
PV: Koulukompassin punainen nuoli kyllä näyttää samaan aikaan suuntaa 343, kun kompassin pyörivän kehän nuoli on samaan suuntaan asetettuna kuin pohjalevyn nuolikin (N-merkki kehällä) ja lukema otetaan
8 kesä 10, 03:58
PV: Niin, lukema otetaan juuri punaisen nuolen kärestä.
8 kesä 10, 04:00
PV: Jaaha, katsoin siis edellä satelliitin (Sirius) suunnasta antenniin päin suurin piirtein linjalla seisten. Toisinpäin seisten muuten samalla asetelmalla punaisen nuolen osoittama lukema on 163.
8 kesä 10, 04:02
PV: Jos edelleen seisotaan suurin piirtein etelään päin koulukompassin narusta pidellen pohjalevyn nuolen osoittaessa myös poispäin eli etelään ja käännetään kompassin pyörivä asteikkokehä
8 kesä 10, 04:03
PV: niin että merkki S osoittaa myös etelään. Jotain logiikkaa siinäkin tuntuisi olevan.
8 kesä 10, 04:06
PV: Tällöin huomataan, että kompassisuunnat pyörivällä asteikkokehällä osoittavat ikään kuin oikein eli siten, että 180 on etelässä, 270 lännessä ja 0/360 pohjoisessa ja 90 idässä kuten maastossakin ja
8 kesä 10, 04:08
PV: kirjojen karttakuvissa ja nettiruudussa. Mutta nyt jos käännetään kompassia kokonaisuudessaan vaikkapa atsimuuttiin 202,5 mikä suurin piirtein on Siriuksen virallinen suuntalukema tässä kohtaa,
8 kesä 10, 04:11
PV: eli länteen päin sekä maastossa että kartalla, niin musta nuoli mikä hetki sitten osoitti etelää (180, S-merkki kehällä) näyttää lukemaa 163 astetta ja punainen nuoli lukemaa 343.
8 kesä 10, 04:12
PV: Kumpikaan ei lähellekään oikeahkoa lukemaa 203, mikä saadaan mustasta nuolesta vastaavalla asetelmalla kun käännytään saman verran oikeasti kompassin kanssa itään päin etelästä.
8 kesä 10, 04:13
PV: Tietenkin on helpohko tajuta vain aste-ero etelän ja oikean suunnan välillä, mutta kyllä nuo kompassilukemat, ja se pitääkö ajatella olevansa kartalla vaiko maastossa vaiko kompassin sisässä, niin
8 kesä 10, 04:15
PV: ja miten päin mitäkin kompassin osaa kääntää tai tarkastelee, helposti pientä sekaannusta saa aikaan, vaikka jättää erannon ja muut hienoudet kokonaan huomiotta.
8 kesä 10, 04:17
PV: Siriuksen virallinen suunta ilmoitetaan noin 5 astetta itään sanonnalla, vaikka se Suomessa onkin luokkaa 20-25 astetta länteen etelän suunnasta, jos seisotaan ja katsotaan suurin piirtein etelään.
8 kesä 10, 04:25
PV: Tuo 20-25 astetta on korjattu atsimuuttisuunta. Korjaamaton kompassisuunta maastossa näyttää sitten hieman jotain muuta, kuten edellä selostamastani käy selvästi ilmi.
8 kesä 10, 04:33
PV: Karttapaikan ilmakuvasta otin muutamia koordinaatteja, jotka yhdellä laskuohjelmalla muunnin suunnaksi, joka oli kuitenkin pari astetta enemmän etelään päin kuin oikeaksi osoittautunut suunta,
8 kesä 10, 04:35
PV: minkä tarkimmin sain kännykkään ladattavalla compass-ohjelmalla. Siinä kun painelee show details noin 14,30 aikoihin niin ohjelma antaa Siriukselle ilmoitetun atsimuutinkin näköjään aika tarkasti
8 kesä 10, 04:35
PV: auringon suuntana, minkä saa aurinkoisena päivänä jopa siirrettyä maastoon heh heh.
8 kesä 10, 04:37
PV: GorbTrack tai suncalc.htm ei nähdäkseni antanut yksiselitteistä suuntaa paikalliselle ohitukselle, minkä aurinko Siriuksen suhteen kulloinkin tekee, saati Kempin laskelmista.
8 kesä 10, 04:40
PV: Hieno anakoluutti!

Voiko tämä olla totta

Tuskin. Ja mikä on totta? Mutta siis saisikohan kulttuuritasoaan nostettua pelkällä ylimielisyydellä? Ehkäpä, ei sitä koskaan tiedä. Toisaalta miksi sitä pitäisi nostaa? Pääasia että jotain vielä nouseekin. Aina aamuisin, kun seison pyyhe kourassa ja katson suoria tapetteja, vaikka tuolit on viety. En enää jaksa lukea dekkareita tai jännitysviihdettä, ehkä en ainakaan ulkomaista viihdettä ollenkaan? Se tuntuu liian sepitetyltä ja lapselliselta, turhalta. Ulkomaiset nimet ärsyttävät. Parempi lukea muistelmia. Yhtään Remestä en ole lukenut, en Dan Brownia, Ellroyta, Marklundia tai Larssonia. Ehkä minusta on tullut viimeinkin ja huomaamatta korkeakirjallinen laatuyksilö, eliitin kannattaja, establishmentin tukipylväs? Tässä aivokuolion vaiheessa. No hyvä on, tunnustettuja laatukirjoja luen sitäkin vähemmän, muita kirjoja kyllä, jonkun verran. Elokuvina viihdekin menettelee, ei kuitenkaan juurikaan toimintaviihde, mikään väkivalta, edes Bondit yms. Porno jossa on jotain juonen tynkääkin tai taidetta (Sig!) on aina poikaa, jopa Alaston piilokamera menettelee. Esiin pongahtavien tissien lumo kestää sijaiskatsojien reaktioiden ylinäyttelynkin. Vaikka porno on todellista toiston pakkoa, stereotypian juhlaa. Hm, voisin yrittää "käsikirjoittaa" erittäin huonoja pornoclippejä. Olen siis sittenkin edelleen juntti. Minä vain nukun. Fyysisesti liian vähän, mutta henkisesti koko ajan, sanoisi Inkinen tai Kallinen.

Tuurilla onnistuu, wannabella ei

J. Sipilä on julkaissut vuonna 1999 paksun julkaisun, jossa hän tarkastelee A. Tuurin kirjojen Uusi Jerusalem ja Maan avaruus viitteitä Raamattuun. Samalla hän tulee luoneeksi katsauksen Tuurin tuotannon ominaispiirteisiin ja vähemmälle huomiolle jääneisiin tulkintalinjoihin. Stolp tosin arvostelee Sipilää paratiisimyytin sivuuttamisesta, mutta itsekin sivuutan sen mielelläni ainakin toistaiseksi.

Tulkitsen Sipilää niin, että Tuuri on tarkoittanut uskonnolliset tekstinsä vakavasti otettaviksi, mahdollisesti toimiviksi eikä naurettaviksi kuten useimmat arvostelijat ovat arvioineet. Samoin sotahullun opettajan funktio Pohjanmaassa on alkujaan vakava eikä humoristinen. Tuuri karttaa huumoria niin pitkälle, että luopui sen takia romaaneissaan murteellisista repliikeistäkin, vaikka on ansioitunut kuunnelmien käsikirjoittaja.

Lukijahan ahmaisee mukisematta sen enempää ihmettelemättä monia lauseita, joita tutkija sattaa analysoida pitkäänkin. Kun aikoinaan luin nuo kirjat en muistaakseni juurikaan kiinnittänyt tähän uskonnolliseen puoleen erikoista huomiota. Minulla oli kyllä joku ajatus noiden kirjojen tyylistä, mikä minusta erosi jossain määrin Tuurin aikaisemmasta tuotannosta. Taisin ajatella jotain siihen suuntaan, että onpas kiihkeää tai samanistista ajatuksenvirtaa kuten minulla on tapana luokitella useimmat mielestäni hyvät tekstit. Kiihkeyttähän ei kai tuolloin oikein yhdistetty Tuurin ns. insinööriproosaan, vaikka se olikin saavuttanut kirjallisen murroksensa eli Pohjanmaan jälkeen laajojen kansalaispiirien suosiota.

Myöhemmin Tuuri on jatkanut useissa kirjoissa vielä vanhempien historiallisten uskonnollisten aiheiden käsittelyä ja ehkä sisältö luo myös tyyliä tai ainakin vaikutelmaa tyylistä: arkaaista, talonpoikaista,realistista, yksinkertaista, toteavaa ja silti hengellistä. Tai siis lause ei ole arkaainen vaan moderni, mutta tietenkin sisältö ja ehkä ihmisten ajatuksenjuoksukin on erilaista kuin nykyään, ja siitä tulee tietty leima.

Ehkä Tuurin siirtyminen lukuromaanien suuntaan muuten liittyy siihen, että hän laajensi aihepiiriä kauemmaksi yhdestä persoonasta eli laajennetusta itsetutkistelusta ja oman ympäristön kuvaamisesta ja siihen liittyvästä modernista ahdistuksesta. Realistisen mutta omatyylisen kuvauksen kohteeksi joutui hänellä Pohjanmaa ja pohjalaiset nykyajassa ja historiassa. Silti tyyli säilyi tai tietyllä tavalla edelleen kehittyi behavioristisena, epäsuorana mutta toteavana, jossa henkilöiden tunteita ja ajatuksia ei juuri selitellä. Pelkistetyimmillään sen tyylin lause lienee Talvisodassa, mihin Tuuri sai esikuvan tai kimmokkeen joltain sotamuistelijalta.

Tuossahan olisi wannabelle polkua, mitä seurata. Ensin narsistista valitusta ja ahdistusta, mutta tylyllä modernistisella lauseella. Sitten ota joku maakunta ja kuvaa sitä, sen ihmisiä ja ihmisten historiaa. Mutta säilytä modernistinen hyvä lause: ei selityksiä tunteista tai ajatuksista, ei repliikkejä. Keskity behaviorististiseen kuvaukseen ja toimintaan. Totta puhuen en oikein tiedä tarkalleen mitä on "behavioristinen hyvä lause" tai mikä on "Tuurin lause". Mutta ehkä se pitäisi selvittää ensin. Tai sitten sössötän vain omiani eli kuljen omia polkujani tai siis makaan sohvalla. Ei oikein houkuttele tuo maakunnan ja sen ihmisten haltuunotto. Itse asiassa mahdoton ajatus.

Pekka Tarkka luonnehtii Tuurin lausetta Pohjanmaa- sarjassa näin: "Sipilä löytää Tuurin kerronnan lähtökohdat modernismista, jota Tuuri noudatti novelleissaan. Ulkokohtaiseen havaintoon perustuva empirismi ei kuitenkaan ajan oloon riittänyt, ja Tuuri kehitti avukseen minäkertojan. Niukan ilmaisun Sipilä yhdistää "pohjalaiseen mieskoodiin": tärkeää on tunteiden hillintä, sisimpien ajatusten ja tarkoitusperien kätkeminen. Minäkertoja toteuttaa vapauden ja riippumattomuuden ihanteita arvioimalla ympäristöään yksin omalta pohjaltaan. "

Toisaalta Tuurin teksti on siis muistaakseni ja em. tulkitsijoiden mukaankin ilmaisuvoimaista ja kiihkeää, toisaalta arkista ja raamatullisen lakonista ja pyhää. Ota tuosta sitten selvää.

Uudemmassa tuotannossaan Tuuri on Kemppisen mukaan kääntynyt jälleen absurdiin päin tai suorastaan postmodernistiksi. Vaikea uskoa vielä tältä istumalta, mutta se näkee ken lukee. Toivottavasti.

Siperia opettaa eli kukkivan roudan maa

Esa Saarinen painottaa Jörn Donneria käsittelevässä kirjassaan, että myös ns. epäkirjailijat ovat mitä suurimmassa määrin kirjailijoita. Muut kuin kaunokirjallista tekstiä tuottavat kirjailijat ovat joutuneet heidän mielestään pahasti paitsioon, pois kaanonista. No, nykyäänhän blogien ja kolumnien (epä)kirjoittelu on räjähtänyt pilviin. Kuitenkin haluan täällä fiktiivisillä kirjallisuuden päivillä kantaa korteni tässä mielessä kekoon ja laatia myös (pseudo)tieteellisiä tai dokumentaarisia artikkeleita tai niiden tynkiä, joissa esitän tieteellisesti merkittäviä kannanottoja, öhöm.

Routanousukokeilla on osoitettu, että ns. routimattomatkin maalajit, jotka eivät sisällä lainkaan hienoainesta routivat hieman huonoissa pakkas- ja kuivatusolosuhteissa, ja että jos halutaan olla jokseenkin varma, että maa-aines ei ole routivaa ominaisuuksiensa takia eli jos halutaan maa-ainesvalinnalla estää routimista, niin aines ei saa sisältää hienoainesta (raekooltaan alle 0,06 mm) kuin korkeintaan prosentin verran.

Näin ollen esimerkiksi uudet InfraRyl -vaatimukset ovat aivan liian lieviä routivuuden kannalta. Rakennekerroksiin käytetään materiaalia, mikä on routivaa. Yleisimmin käytetyt kantavan kerrokset murskeet ovat perinteisestikin arvioituina routivia. Eristyshiekasta on tie- ja katurakennuksen IfraRyl-vaatimuksissa kokonaan luovuttu ja suodatinhiekalle sallitaan hienoainespitoisuuksia, mitkä selvästi voivat aiheuttaa routimista. Aina kuivatusjärjestelyt eivät onnistu ja routimisherkät rakennekerroksetkin todella routivat, kun pakkasta on tarpeeksi. Tämä on näkynyt selvästi Suomen maanteillä ja rautateillä tänä keväänä. Urakoitsijat säästävät ja kansa kärsii tai maksaa ja kärsii.

Lievennettyjen eli lämpimämpiin maihin sovellettujen rakennusvaatimusten takia sitomattomien kerrosten ongelmat lisääntyvät ja pahenevat, jos normaalitalvet jatkuvat. Myös asvaltin pakkaskestävyyttä voisi ehkä kehittää.

Dynaaminen analyysi ilmiöstä on nähdäkseni seuraavan suuntainen. Tieteen uudet saavutukset laajentavat routivien ainesten piiriä: perinteisesti teoriassa routimattomina pidetyt ainekset saattavatkin todellisuudessa routia ja jopa ns. routimattomat ainekset routivat sopivissa olosuhteissa. Ilmasto saattaakin joinakin talvina pysyä entisellään tai jopa taantua. Rakennekerrosten vaatimukset ovat lieventyneet varsinkin routivuuden suhteen. Lopputuloksena on, että routavauriot todennäköisesti lisääntyvät.

No hätä

Okei, Kreikan ja Meksikonlahden vuodot jatkuvat, mutta Islannin tuhkavuoto on nähdäkseni tänään ollut sammuksissa, joten Suomen ilmatilaa ei tarvitse sulkea lähipäivinä sanoi EU-tuhkakeskus mitä tahansa. Ilmatieteen laitoksella pitäisi olla oma kunnon tuhkasatelliitti joo. Mistä näitä katastrofeja piisaa? 2012 lähestyy, niinpä niin.

PS
6.5. klo 9
Nyt Eija tupruaa niin kovasti, että jatkuessaan sillä todennäköisesti on seurauksia Suomeenkin, vaikka toistaiseksi ilmavirtaukset ja ennusteet vievätkin toisaalle eli etelään ja länteen.

Tuhkaa taivaalle

Tutkimusteni mukaan Islannin tulivuori Eyjafjöll jäätikkö Eyjafjallajökullin alla tai reunalla lähetti tuhkaa yläilmoihin enemmälti seuraavina aikoina (UTC): 14.4. klo 10-16. 15.4. klo 5-11. 16.4. klo 18 - 17.4. klo 22. 18. 4. klo 3-10. Skotlannin tasolle tuhka ehti noin viidessä tunnissa. Suomeen se taisi saapua jo noin päivässä, kun tilanne alkoi. Tuulet ja yläilmojen suihkuvirtaukset puhaltavat tietenkin säännönmukaisesti aina itään ja juuri Suomeen päin.

Eli luulisin "suotuisten tuulten" tuovan uutta tuhkaa jo maanantaina Suomeen, mutta arvaisin että ei kovin suuria määriä ja lentotila voidaan aukaista jo viimeistään keskiviikkona ellei tiistaina.

P.S. Tänään 19. 4. jo ainakin välillä 4-14 on taas ollut voimakasta tupruttelua, joten voi olla, että tuo aikaisempi arvaukseni ei välttämättä aivan tarkasti pidä paikkaansa heh heh. Riippuu tuulista.

Donnerwetter

Täytyy ihmetellä monien blogistien tuotteliaisuutta ja korkeaa tasoa. Kuitenkin hyvien blogien lukeminen on yleensä hieman työlästä, ne ovat niin täynnä vaikeita asioita idiootille heh heh. Siksi välttämättä ei ole sen huonompaa kirjoittaa huonoa blogia kuin hyvää, kunhan muistaa välttää kappalejakoa. Minulla ei ole nytkään mitään erityistä sanottavaa. En ole lukenut tarpeeksi tarkasti mitään, jotta voisin referoida tai arvioida jotain tekstiä. Miksei wannabe blogiin voi myös kirjata näitä pelkkiä narsistisia säälittäviä valituksia. Luulisin että vaikkapa joku jälkipolven edustaja, sukulainen siis, saattaisi lukea tällaisia mielelläänkin jonkin verran, tietysti hyvin rajoitetusti. Minä ainakin lukisin antaumuksella (keksin mielelläni tilalle toistoa välttääkseni tähän väkisin tämän sinänsä tavallisen mutta hieman kökön sanan äh) jonkun esi-isän tai -äidin vanhoja kirjoituksia, mutta eipä niitä saa enää käsiinsä kuin aivan harvan kirjeenpätkän ehkä. Niiden kiinnostavuus taitaa olla osittain samaa perua kuin juorujen suosio. Yksilö on kiinnostavampi kuin yksilön tuotteet, voisi sanoa Saarinen. Saati tarina, voisin sanoa minä. Tarkkahan niitä on julkaissut Lehtosen osalta. Itse olen yrittänyt hitaasti edistyen mutta kuitenkin lueskella nukahtamiskirjana Esa Saarisen estotonta kehukirjaa Donnerista (1987), mikä on aiemmin mennyt minulta aivan ohi, vaikka Saarisen, ja Donnerinkin tai ainakin Donnerin elokuvien, jonkinlainen fani olen joskus ollutkin. Kyllä von Baghin tai Saarisen tai Himasen ja ketä muita heitä onkin, positiivisuudella ja ylisanoilla on paikkansa ankeaksi sanotussa Suomen mielipideilmastossa, no joo. Himasen viimeinen raportti hallitukselle on tietysti järkyttävää skeidaa minun ja monen muun mielestä. Tukeudun tässä(kin) siis vain toisen käden tietoihin. Omin silmin en ole vielä huomannut Saarisen kirjasta yhtäkään kirjoittajan omaa kriittistä saati haukkuvaa sanaa Donnerista, mutta toisaalta en ole erikseen sellaisia etsinytkään, mutta lähdenpä nyt etsimään ja raportoin tänne lisää, jos löydän, ja varmaan muutenkin, siis kehuja. Niistä tulikin mieleen, että voisin itsekin yrittää kankeasti koostaa mininovellin tapaista, jossa esiintyy vain positiivisia ja kunnioittavia, asenteita sekä asentoja varmaankin. Ensin voisin kiinnittää huomiota Saarisen kehusanastoon tuossa mainiossa kirjassa yhdestä Suomen eturivin julkkiksesta ja populaarista eli helposta? intellektuellista joopa joo. Donner väittää muuten Saarisen mukaan, että Suomessa muut intellektuellit ovat laiskoja, varsinkin verrattuna häneen ja Bergmaniin, tuskin Katiiin. Toisaalta muistelen, että Donner kieltäytyi jossain vaiheessa ruumiillisesta työstä. Hän on niin korkeatasoinen yksilö, että pärjää pelkällä ajatuksen voimalla. Tosin Päätalon hengessä vain ruumiillisen työn raataja on ahkera ja työteliäs, ei niinkään selällään makoileva (ajatteleva) annakantekijä (tai koodaava nörtti) tai televisiostudion laiskanlinnassa veltosti itseään raapiva Donner, kuten klisee kilisee. Toisaalta raskaan ruumiillisen työn tekijälle saattaa tulla vasta todella hiki joutuessaan esiintymään televisioon, mutta ei kaikille.

Muutin nimeä

Kokeilen toinen toistaan huonompia nimiä blogille. Jotain päivitystä sekin. Tähän astihan blogin nimi oli Laiskan kirjallisuuden päivät, koska Huonon kirjallisuuden päivät on jo varattu tavallaan. Vein siis uutuuskirjat takaisin kirjastoon. Aika tyhmää ruveta niitä arvostelemaankaan muutamalla puolivillaisella ja rajoittuneella mielipiteellä. Ehkä kuitenkin listaan niitä vielä tänne. James Ellroyn yhtä dekkaria vilkaisin kaupassa. Jostain syystä en innostunut. Olisiko se ollut liian ikävää ja väkivaltaista, ei juuri seksiä. Jee jee itse olen ikävä ja nega. Melenderin Ranskalainen ystävä olikin aika alavireinen kirja, tai en oikein muista muuta kuin yksinäisyyttä, ikävää, rikollisuutta. Liian vähän seksiä. Flaubert-intoilukin tuntui päälleliimatulta. Meinasin muuten muuttaa blogin nimeksi Tissi kirjallisuuden päivät tai Seksi kirjallisuuden päivät, mutta niiden muodosta ei saanut kieliopillisesti oikeaa hah hah. Yhdys sanat ei oikein käy. Tam tam.

Nilikki on yllättävän hyvä

Olen lukenut joitakin kirjoja, uutta ja vanhaa proosaa, lähinnä kotimaista. En viitsi niistä kyllä ainakaan vielä sen kummempaa analyysia kehittää. Ehkä Liimatan Nilikki on tuntunut yllättävän hyvältä. Hyvä lause ja kerronta vaikka aihe ja painotukset outoja tai postmodernin pelkistettyä, toimii. "Siitä pojasta vielä kuullaan." Jack Kerouac: Turha mies Duluozista, todellakin turha, "oikein huono, oikein huono", etupäässä pelkkää amerikkalaista jalkapalloa. William Burroughsin Nisti on aika hyvä, ei mitää keekoilua kielellä tai tyylillä, ei postmodernistisia repeämisiäkään kuten kai Alastomassa lounaassa on, rankka elämä on hyvä aihe, lukijalla säilyy mielenkiinto siitä, miten päähenkilö selviää päivästä päivään vai selviääkö. Juha Hurmeen Puupää on ihan luettava pätkittäin, samoin Melenderin Ranskalainen ystävä, jonka nimi tuo mieleen erittäin huonon Ranskalaisen testamentin ja elvistelyn eurooppalaisella kulttuurilla, vaikka toisaalta siinäkin on puolensa. Sen lukeminen on vielä kesken ja saattaa jäädäkin. Mauno Saaren Haavikko-niminen mies on mielenkiintoinen mutta sekava, koska siinä ei ole kronologiaa. Jaakko Yli-Juonikkaan Valvoja on jotenkin liian rakennetun ylijuonikas minun makuuni, lause on paikoin varsin postmodernistista. Yritin juuri äsken lukea Jaakko Yli-Juonikkaan ilmeistä oppi-isää: Thomas Pynchton: Huuto 49. Takakansiteksti: postmodernismia, tarkkaa ajankuvaa (USA 1965). Teksti ei siis ole niin vetävää kuin vaikkapa Nilikissä. Saattaa johtua siitä, että Nilikissä päähenkilönä on raitis mies, kun taas Huudossa huumeisiin ehkä sortunut? kotirouva. Pynchtonin Huuto 49 ei siis täytä lukukriteeriäni: en jaksa lukea sitä läheskään loppuun, pari sivua alusta riittää, ja mahdollisten seksikohtausten tarkistus selailemalla. En löytänyt kuin yhden ja sekin oli varsin suppea sekä viitteellinen, vähemmän viihteellinen. Valvojaa ja Nilikkiä ajattelin ensin hieman samaan genreen kuuluvina, beat/pulp. Mutta ne olivat aivan erilaisia, joskin postmodernismia molemmat. Nilikki on minusta tekstin ja kuvauksen tasolla lukukelpoisempaa, perinteistä. Vaikka sanasto ja aforismit voivat olla kekseliäitä ne eivät vaikuta niin omituisilta kuin Yli-Juonikkaalla. Sisältö Nilikissä ei tietenkään ole aivan perinteistä. Päähenkilö on aika negatiivinen ja pelkistetty, toiminta suppeaa mutta tarkoin kuvattua. Osittain kirja lienee siis minimalistinen mutta tekstin ja kuvauksen tasolla myös rikas. Tarkistin tuota Haavikon Yritystä omaksikuvaksi, se on tietenkin aika lailla esseemäinen myös, aforistinen; ja myöskin raaka. Pitäisi nyt ryhdistäytyä ja lukea kaikki lainatut kirjat loppuun ja raportoida niistä tänne. Se olisi varsin tärkeää sekä ihmiskunnan että minun kannalta, luulisin. Kirjoittiko Haavikko päässään tekstit valmiiksi vaiko vasta naputellessaan? Siinäpä yksi kysymys, johon tuskin saan vastausta. Ainakaan hän ei mainosta sitä siinä määrin kuin sitä, että ei ole kirjailija. Toisaalta hän naputteli valmista osaksi jättiläistuotantoaan lauantaisin aamupäivällä. Luulisi että se vaati myös etukäteiskypsyttelyä. Entä miten Haavikko toteutti seksitarpeitaan, kun vaimo asui niin pitkään erillään, vai oliko hänellä niitä enää siinä vaiheessa? Tämä sama kysymys jokaisen ihmisen kohdalla saattaa olla selventävä. Mitä muita samantapaisia kysymyksiä voisi olla? Yksi mikä harmittaa niin se, että julkkiksistakaan harvoin ilmenee mistään täsmällinen pituus. Miehen mitasta korkeintaan viisastellaan.