Noora kuului tulevan kotiin. Komisario Lyötty sulki selaimen ja näytön poistettuaan historian. Lyötty kipaisi eteiseen ehtiäkseen ottamaan vastaan Nooran. Tervetuliaisiksi hän suuteli Nooraa suoraan suulle.
- Oho, mistäs nyt tuulee.
- Voi rakas, olen jo odottanut sinua.
- Vai niin, miten ihmeessä kerkisit ennen kotiin kuin minä.
- Katsos olen kehittynyt töiden delegoinnissa muille.
- Kotonahan sinä oletkin jo delegoinut kaiken minulle.
- Sinä olet niin hyvä kaikessa. Vaatimaton päivällinen odottaa sinua kuitenkin. Lihapullia ja ranskalaisia.
- Jotenkin minä arvasin. No hyvä kun edes jotain.
- Niin, meidän ei tarvitse aina hienostella ruuan kanssa, laihduttaa ja karpata. Pääasia että panostamme juomiin.
- Joo, me voimme syödä roskaruokaakin ja kitata vettä aivan vapaasti vaikka joka päivä.
- Niin rakas.
- Huomenna kyllä syödään ulkona, jos tulet yhtä aikaisin kotiin.
- Selvä. Minä tulen, minä tulen. Mutta nyt minun taytyy mennä hakemaan juomat. Ne jäivät autoon. Kata pöytä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti