Juoksukaljaa

- No niin poijjaat, otetaas taas, näitähän riittää.
Tätä toistui kymmeniä kertoja.
- Ei helevata sentään, nyt on jo juotu koko koppa eikä tunnu missään.
Vai vaikuttaako kellään, mulla ei ainakaan?
- Ei mitä nyt vessaan pitää taas lähteä.
- Kato vähän mitä sä juotat meille. Täähän on ihan litkua: 3,5 %.
- Ihan tosi, niinpä on. Emmä tienny tämmöstä kaljaa olevankaan. Tää on petosta.
- Niin on, sä oot pettäny meitä ja nyt sä saat köniin.
- Hei älkääs käsittäkö väärin. Minä tässä olen kärsivä osapuoli.
- Niin tosiaan olet, sanoi Hakala.
Kaverit nousivat ylös ja alkoivat uhkaavasti lähestyä minua ympyränmuotoisessa muodostelmassa. Ei siinä auttanut muu kuin katsoa heikoin lenkki ja rynnätä siitä läpi ja täyttä vauhtia pakoon. Se oli kyllä viimenen kerta, kun erehdyin pilsneriä ostaan saati kavereille sitä juottaan. Vaikka eihän lahjahevosen suuhun ole katsomista. Mutta en ehtinyt selittää sitä kavereille. Harmi.

Halkio heilahtaa

Pitkästä aikaa minut kutsuttiin työhaastatteluun. Tietenkin joukon jatkoksi mutta kumminkin. Epätoivoisia tilaisuuksia. Yritän sönköttää alussa korrektisti jotain, mutta pian menee hermot, kun tajuan miten huonosti haastattelu etenee. En saa kehuttua tarpeeksi hyviä puoliani enkä vähäteltyä huonoja puolia. Kuumenen liikaa ja alan viljellä itseironisia heittoja ja tunteellisia repliikkejä. Maalaan isolla pensselillä ilman kunnon argumentaatiota. Kiivailen päähaastattelijaa vastaan ja jätän esittelijän paitsioon. Esitän rajuja vastaväitteitä enkä komppaa tarpeeksi.Valituksi tulee taas kerran minihame heilahtaen nuori pätevä kaunokainen esimiesten iloksi. Tosiaan, en ole nuori vaan vanha, mutta syrjäytetty kumminkin. Ehkä presidentti lohduttaa, tai siis presidentin rouva. Hänellä saattaa olla yhtä hyvä isäsyndrooma kuin Jasminilla.

Liian myöhään?

Harmaapartainen mies lähetti vanhasta tottumuksesta tuhannesseitsemässadasyhdeksänkymmentäkolmannen samanlaisen työpaikkahakemuksen, joista mikään aikaisempi ei ollut aiheuttanut mitään toimenpiteitä kenenkään taholta. Hän hämmästyi suuresti, kun hänelle ilmoitettiin, että hänet on valittu hakemaansa työpaikkaan. Harmaapartainen mies joutui ilmoittamaan, että ei voi ottaa työtä vastaan, koska hänellä ei ollut enää pätevyyttä turhan pantiksi vuosikymmeniä sitten opiskelemaansa ammattiin. Pahempi myöhään kuin ei milloinkaan. Hänen täytyi kuitenkin ottaa työ vastaan, koska työpaikalta vastattiin, että nykyään pelkkä titteli riittää. Niin on miltä näyttää.

Pahan päivän varalle

Harmaapartainen mies kuuli uutisista, että euro saattaa lakata olemasta. Niinpä hän käveli pankin tiskille ja vaati kaikki rahansa puhtaana käteen Norjan kruunuina. Sitten hän maksoi niillä laskunsa. Taskun pohjalle jäi muutama kolikko. Palvelumaksuihin ja vaihtotappioihin kului aika penni, mutta vara ei venettä kaada ja aina roiskuu kun rapataan.

Pankkineiti näytti aivan Kaisa Valalta.

Puolet ei ole mitään

Harmaapartainen mies avasi sähkötolpan luukun ja painoi lämmitysjohdon töpselin pistorasiaan. Valitettavasti hän unohti johdon toisen pään makaamaan maahan eikä kiinnittänyt sitä auton lokilämmittimen liitäntään. Puoliksi tehty on sama kuin ei tekisi ollenkaan. Kun oli lähdön aika, auton kylmäkäynnistys epäonnistui.

Nokkapokkaa

-Hei onko sulla taskulaskinta lainata?
-Mitäs sää semmosella?
-Mitäs utelet?
-No ei mulla oo ku taskupuhelin.
-Jaa, no lainaa sitä.
-Ää, en mä lainaa puhelinta edes eukolle.
-No sen ymmärtää mutta voithan sää lainata silti mulle.
-Ai siksi kun oot homo?
-Mitä prkl, kuule mun seksuaalinen identiteetti ei kuulu yhtään sulle. Ite oot homo.
-No kuuluu se vähän jos meinaat vaikka iskeä mua.
-Okei kohta mä tinttaan ja kunnolla.
-Ai jaa oliko tuo uhkaus ja onko tämä siis ryöstö vaiko raiskaus.
-Tää lopputulos kuule riippuu ihan susta.
-Taidat olla niitä karhuhomoja.
-Minä sinulle karhun kuule näytän. Tästä näin ja näin.

Ja niin vanhat joskin etäiset perhetuttavat joutuivat tappeluun, joka päättyi kuitenkin sivistyneesti ratkaisemattomaan suhteellisin vähin vammoin. Nenästä verta valuen ja hampaita suusta sylkien he poistuivat toisiaan sadatellen takavasemmalle. Eivät kuitenkaan sovintoryypylle kapakkaan lämpimästi halaillen, edes kapakan ilolintua. Jotain saattoi vielä jäädä hampaankoloon. Virallisista syytteistä toisiaan vastaan he pidättäytyivät, mikä varmasti olisi ollut seurauksena tuntemattomien välienselvittelystä. He eivät halunneet sotkea aviopuolisoitaan jupakkaan. Aikaa myöten he pääsivät hammaslääkärin vastaanotolle ja saivat maksaa kalliit kipurahat.

Lyötty yllättää

Noora kuului tulevan kotiin. Komisario Lyötty sulki selaimen ja näytön poistettuaan historian. Lyötty kipaisi eteiseen ehtiäkseen ottamaan vastaan Nooran. Tervetuliaisiksi hän suuteli Nooraa suoraan suulle.
- Oho, mistäs nyt tuulee.
- Voi rakas, olen jo odottanut sinua.
- Vai niin, miten ihmeessä kerkisit ennen kotiin kuin minä.
- Katsos olen kehittynyt töiden delegoinnissa muille.
- Kotonahan sinä oletkin jo delegoinut kaiken minulle.
- Sinä olet niin hyvä kaikessa. Vaatimaton päivällinen odottaa sinua kuitenkin. Lihapullia ja ranskalaisia.
- Jotenkin minä arvasin. No hyvä kun edes jotain.
- Niin, meidän ei tarvitse aina hienostella ruuan kanssa, laihduttaa ja karpata. Pääasia että panostamme juomiin.
- Joo, me voimme syödä roskaruokaakin ja kitata vettä aivan vapaasti vaikka joka päivä.
- Niin rakas.
- Huomenna kyllä syödään ulkona, jos tulet yhtä aikaisin kotiin.
- Selvä. Minä tulen, minä tulen. Mutta nyt minun taytyy mennä hakemaan juomat. Ne jäivät autoon. Kata pöytä.

Salainen agentti

Komisario Lyötty ajoi töistä kotiin kaupan kautta. Hän jätti ostoskassin auton takakonttiin, koska naapurit parveilivat pihallaan. He olisivat vamaan joko ilmiantaneet Lyötyn pomolle tai tulleet itse osille. Sisälle päästyään Lyötty sulki sälekaihtimet ja avasi internetin. Jossain vaiheessa naapurit väsyisivät puuhiinsa ja Lyötty pääsisi vaivihkaa käymään autollaan.

Audio

- Luulin, että oli hiljaista kunnes tajusin, että en vain kuullut sitä.
- Ai että mitä?
- No todellisuutta.
- Todellisuus on yliarvostettua.
- Voi olla, mutta sekin on joskus hauska kuulla.
- Nythän kuulit.
- Vain melua.
- Siitä on hyvä alkaa.
- Siihen se loppuu.
- Aika on alkaa ja aika on lopettaa.
- Ei ole mitään aikaa, kun kaikki loppuu.
- Ehkä ei sinulla, mutta minulla on.
- Pian loppuu myös sinun aikasi.
- Sitä ei koskaan tiedä.
- Tietää sen joskus.
- Tai sitten ei.
- Niin jos vaikka nukahtaa.
- Herra varjelkoon nukahtamasta.
- Sanos muuta.

Komisario Lyötyn nukahdus

Komisario Lyötty tunsi väsymystä jo ennen yhtätoista ja asettui makaamaan selälleen täysin velttona. Oli niin kuuma, että hänellä ei ollut päällä muuta kuin radio. Noora teki pian seuraa yhtä vähäpukeisena. Hän kumartui Lyötyn puoleen ja silitti häntä varovasti. Lyötty tunsi Nooran samettisen pehmeiden huulien kosketuksen. Se olikin hänen viimeinen muistikuvansa. Komisario nukahti syvään uneen.