Pakko nyt pikkuisen rostata tv:tä ja sen julkkiksia, joita esiintyy ylenmäärin tv:n uusissa K18 leikkiohjelmissa lapsille ja lapsenmielisille. Itse en ole kumpaakaan, paitsi että muumeja ja Peppi Pitkätossua katselisin mieluusti, mutta en ykkösinhokkiani Sami Hedbergiä todellakaan missään muodossa. Myös vaikkapa Mikko Kuustonen, Kari Ketonen, Jenni Pääskysaari, Cheek, räppärit yleensäkin, Palsanmäet, Mikko Leppilampi, Duudsonit, Saariluoma, Ali, Rasila, Rostedt ja kumppanit aiheuttavat ruutuun ilmaantuessaan välittömän oksennusreaktion ja kanavan vaihdon, josta tosin ei useinkaan ole apua: samat tyypit mellastaa joka kanavalla. Yllättäen pystyn vielä joten kuten sietämään Janne Katajaa, Niina Lahtista ja jopa joka paikan Riku Niemistä. Kahdella viime mainitulla on niin tavanomainen nimi, että jopa sen muistaminen tuottaa vaikeuksia, mikä hidastaa naaman kulumista.
Siis ihmettelen syksyn tv-ohjelmien uustarjontaa. Luulevatko imbesillit tuottajat ja johtajat todellakin, että joku haluaa katsoa samojen tv-julkkisten meluamista ja kohkaamista jokaisessa älyvapaassa peliohjelmassa. Missä ovat filosofiset ja parapsykologiset katsaukset ja keskustelut, minä kysyn vaan hah hah. Yle Puheen Perttu Häkkinenkö on median ainoa häikäisevä soihtu, joka valaisee infantiilin pimeyden.
Täysipainoista suomalaista pitkäaikaisempaa kirjallisuusohjelmaakaan ei ole nähty televisiossa sitten Tuula-Liina Variksen Kirja A&Ö lopetuksen, vaikka paras sellainen oli tietysti legendaarisen Timo Hämäläisen luotsaama Lukulamppu. Myöhemmät kirjallisuusohjelmien laimeat vetäjät kuten Palmgren, Tulusto, Itkonen, Korhonen ja varsinkin Harakka, Kortelainen ovat täydellisiä limboja. Osittain se johtuu ohjelmiin väkisin ympätyistä ulkokirjallisista yleisöä aliarvioivista, näkemyksettömän suosiontavoittelun asetelmista. Pitäisi luottaa kirjojen, kriitikkojen, lukijoiden ja kirjailijoiden, jopa toimittajien, omaan voimaan. Henkilövalinnoissa annan mielelläni apua.
