Kirjaankin pannaan sanoja peräkkäin, huomasi Kalle Päätalo. Pitää vaan valita oikeat sanat ja sanajärjestys sekä naputella ne. Hm, tai valita alkuasetukset ja muut lähtötiedot ja antaa jonkun sovelluksen hoitaa hommat puolestasi. Markku Sarastamo teki niin jo 80-luvulla. Reseptiä ja tyyliä saattoi rukata mieleisekseen. Luukanen sen sijaan kirjoitti itse automaattisanelusta. En muista kenen. Jonkun kummituksen tai humanoidin kai. Monenmoisia kirjoitusrobotteja ja puppusanageneraattoreita kuten blogia kirjoittava Veijo tai postmoderni tekstirobotti on ollut jo pitkään, mutta ilmaisversiot ovat olleet toistaiseksi liian yksioikoisia, jotta niillä olisi vakavaa kirjallista käyttöä. Mutta ehkä tarkistan jatkossa tilannetta. Okei, katsotaan jo pikkuisen sanoi tohtori. Veijo ei näytä toimivan enää.
Puppulausegeneraattori tuottaa tällaista: Ei tarvita syvällistä ymmärtämystä sen käsittämiseen, että vanha kunnon sosialismi yksinkertaistaa järjestelmän ulkopuolelle jääneitä epäonnistuneita prosesseja.
Vanha kunnon postmoderni kone toimii edelleen: “Reality is fundamentally elitist,” says Sontag; however, according to Drucker[1] , it is not so much reality that is fundamentally elitist, but rather the defining characteristic, and some would say the economy, of reality. Finnis[2] holds that the works of Eco are an example of self-justifying nationalism. Therefore, the subject is interpolated into a deconstructivist predialectic theory that includes sexuality as a paradox.
Lähde: Maalainen. Eli siellä on lisää muutamia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti