Antti ja Sofi, Finlandia.

Antti Hyry, narri muina miehinä ilman vaatteita. Sofi Oksanen, magnarobotti joka käyttää suomen kirjakieltä.

Okei, en ole lukenut kumpaakaan. Hyry tekee aitan ja uunin kerran kymmenessä vuodessa ja kirjoittaa siitä kuivan monotonisen kirjan. Nerokasta, tai mielipuolista. Sofi nyt vaan on niin nuori ja feministi, tai jotain.

Pensselitulostin

Ajattelin maalata, jos ylipäänsä maalaisin, mutta kun en, öljyväreillä jotain realistista. Valokuvasta käsin jäljentäen se voisi onnistuakin, mutta mitä mieltä siinä on? Ota kuva kameralla, käsittele ja tulosta. Se proseduuri on paljon taiteellisempi, nopeampi ja parempi. (Sääli että en enää käytä skanneriakaan. Säälin vanhoja koneita joita en enää viitsi käyttää. Yleiskonetta voisin kyllä käyttää, mutta se ei anna hah hah.) Toisaalta sanotaan, että kun valmista taulua katsotaan, ei sen tekotapa vaikuta enää loppuarvostelussa. Miksi arvostella? Vai sanoiko noin kukaan paitsi minä nyt. Luulisin että sanoi, vaikka tietenkin korkealla tyylillä, kieliopillisestikin oikein. Ihminen voi kuitenkin olla myös pelkkä tulostin, juuri pensselitulostin. Siinäkin voi olla tarpeeksi taiteellista lisäarvoa, mikä oikeuttaa maalauksen eksistenssin verrattuna valokuvaan. Osaako mustesuihkutulostin matkia inhimillistä pensselinjälkeä yhtä hyvin? Ehkä ei, mutta laser varmaan jo osaa. En osaa ajatella muuta kunnon aihetta kuin naisen tai maiseman. Kirkkoveneasetelma? Ehkä pilakuva, mutta se vaatisi oivallusta. Maisema ilman konnotaatioita on vähän tylsä, ja nainen on liian perverssi perheelliselle heh heh. Ehkä jos olisin poikamies, voisin päällystää seinät omin käsin maalatuilla pornokuvilla. Sallitaanko työpaikoilla nykyään pornokuvia seinällä paremmin kuin kovalevyillä? Tuskinpa. Jopa konepajoissa käy naisia, joiden silmiä pitää säästää. Suomalainen nainen, ateisti vaiko muslimi? sai säästettyä italialaisia silmiä krusifikseilta. Häpeällistä. Kun tarpeeksi näitä mietin, saatan pian ollakin yksin asuntovaunussa enkä todellakaan Pariisissa. Vai mistä saisin seinän? Tosin seinähullu ei sitä ansaitse, vaan se annetaan kuin Tapille lisäliksa pukukomerossa myrskyn jälkeen. Miksi en maalaisi jotain pyhää, mieltä ylentävää? Turneria? No koska en keksi mitään sellaista, enkä edes osaisi toteuttaa vaikka keksisin. Tietenkin voisin matkia, mutta toisaalta inhoan keskiajan uskonnollisia maalauksia jopa enemmän kuin sosialistista realismia, joka ei todellakaan ollut realismia vaan propagandaa ja idealismia, kai.

Huono, oikein huono

Todellakin, jo kirjakaupan lapsi (Kemppinen) on nykyisilläkin mittareilla mitattuna ollut ikänsä hyvässä asemassa, mitä tulee kirjojen saatavuuteen luettavaksi. Kirjastosta ei saa niin hyvin uusia kirjoja, joista kaikki puhuvat juuri nyt kuin painotalosta tai kirjakaupasta tai omasta (arvostelu)kirjastosta. Kemppiseltä siis tuo ajatus. Haavikolta otan muistinvaraisesti jotain sellaista, että hän näkee kirjasta pian onko se lukemisen arvoinen vaiko ei. Siinä mielessä melkein jokainen on yhtä hyvä asiantuntija omilla mittareillaan mitattuna, kenties. Luulisin että jopa minä onnistuisin siinä. Ja sama pätee muihinkin taideteoksiin. Mantegnan perspektiivilyhennetty Jeesus on hyvä kun taas suurin osa senkin ajan taiteesta on "huonoa", jolla on lähinnä vain uskonnollista tai kulttuurihistoriallista yms. arvoa hah hah. Samoin kun radiosta kuuluu Jipun versio Tuonelan joutsenesta, se viehättää heti korvaani aivan toisella tavalla kuin Kotiteollisuuden alkuperäinen versio, sinänsä päinvastoin kuin yleensä ajatellaan ja tässä tapauksessa aivan toisin kuin tuo merkillinen hevikansa arvostaa. Voisi siis ajatella, että kirjoista näkee jo Hesarin julkaisemista alkulauseista, mistä on kysymys. Nykymaalareiden uudet teokset lienevät hankalammin saavutettavissa netistä mutta muutamia poikkeuksiakin löytyy joten niihinkin voisi tyytyä. YouTubesta saa näkyviin ja kuuluviin kaiken muun tarpeellisen. Tässäpä on siis tehtävää ja kategoriaa tällekin blogille ainakin teoriassa riittämiin. Todellisuudessa on varmaan hyvä, jos saan tältä pohjalta väsättyä vaivoin pari postausta, tai tämän yhden. No ei se mitään koska olen ainoa lukija myös.

Onni on iso ase

Olen taas katsonut tv:n myötavaikutuksella jonkin verran rikosylikonstaapeli Callahanin toilailuja. Dirty Harry -elokuvien estetiikka, juoni ja moraali näyttävät yksinkertaisen, jopa miehisen selkeiltä, monien mielestä varmaan vanhanaikaisen tylsältä miesviihde stereotypialta. Poliisileffoja on tehty miljoonia ja taas miljoonia hieman eri painotuksilla huumoriin, autokaahailuun, ammuskeluun, väkivaltaan, huumeisiin, mafiaan jne. päin. Clint lähestyy asiaa lännenfilmien suunnalta. Dirty Harryissa ei minusta ole sellaista häiritsevää mafiamachopsykologiaa kuin yleensä yhtä hitaissa ja tietyssä mielessä aivan katsottavissa Robert de Niro-tuotannoissa eikä niin perverssiä tai "koskettavaa" väkivallalla mässäilyä kuten nuoremman polven silmissä katu-uskottavalla Tarantinolla tai astetta epätaiteellisemmissa tavan Bruce Willis- tai Al Pacino-rikosleffoissa. Harry ei juurikaan näytä tekevän mitään teknistä tai haastattelututkimustakaan. Jotenkin vain tapahtumat soljuvat luonnollista tietä eteenpäin niin, että syyllinen saa surmansa loppukohtauksessa jossakin korkealla paikalla Callahanin kanssa. Isokaliiberinen pistooli, vähintään S&W M29 .44 Magnum, riittää ratkaisemaan kaikki ongelmat. Tutkinnallisena taktiikkana on se, että Callahan vierailee myöhässä rikospaikoilla ja toimii houkutuslintuna tai kärpäspaperina rikollisille, jotka yrittävät pistää Callahanin pois päiviltä, mutta joutuvat itse Callahanin ampumana kukin vuorollaan oikosääristen pataljoonaan. Konnat hyökkäävät väijytyksestä Callahanin kimppuun tämän tästä ahkerasti vähintään konepistooleilla ja pommeilla, mutta osumatarkkus on ihmeen huono. Hissi tai auto tulee täyteen luodinreikiä, mutta jotenkin luodit vain eivät osu läpiammuttavan maalitaulun sisällä olevaan sankariin. Vain Callahanin poliisipari saattaa saada siipeensä. Autoja romuttuu tasaiseen tahtiin. Aikaisemmin Callahankin sai jossain välissä pahasti turpiinsa jäädessään konnien vangiksi, mutta viimeisessä Likainen Harry -elokuvassa Clint ei viitsi enää alentua sellaiseenkaan stereotypiaan. Callahan saa ampua seurauksitta kaikki konnat eikä joudu siitä pahemmin tilille, vaikka voi vähän saadakin moitetta komisariolta ja joutua virallisesti hyllytetyksi joksikin aikaa tehtävistään, mutta roistothan eivät noudata virka-aikoja tai -määräyksiä vaan jatkavat Callahanin jahtaamista tämän vapaa-aikoinakin eli vastaavasti Harry voi harventaa rikollisten rivejä kaiken aikaa myös epävirallisesti. Hieno systeemi mutta toimii vaan elokuvissa. Yhtä onnekkaita ja tehokkaita poliiseja ei taida olla oikeasti olemassa. Ja jos olisikin niin holhousyhteiskunta ja kierojen lakimiesten paratiisi ei antaisi heidän toimia. On kuitenkin muistettava, että Likainen Harry ei sorru virka-asemansa laittomiin ylilyönteihin, ota lakia omiin käsiinsä esimerkiksi panemalla "tuomioita" omavaltaisesti täytäntöön. Hän vain puolustaa demokraattisesti ja laillisesti isolla pyssyllä itseään ja samalla koko yhteiskuntaa tehden maailman muualla kuin välittömässä läheisyydessään ehkä hivenen paremmaksi paikaksi elää, vaikka ongelmia ja rikollisia tuleekin aina vaan lisää. Se lienee Likaisen Harryn painava yhteiskunnallinen sanoma. Ainakin muutama katutason pahis saa palkkansa.

Tuottelias toisinajattelija on poissa

Jaaha nyt se sitten tapahtui. Veikko Huovinenkin vaihtoi kortteeria. Muistelen yhtä tv-ohjelmaa, missä hän källäili pihallaan ja meinasi, että on sääli jättää rakennuksia oman onnensa nojaan, kun kuolee. No joo. Siitä saisi joku ulkomaan elävä aihetta ihmettelyyn suomalaisesta kansanluonteesta, mitä ei kai tiukan tieteelliseltä kannalta ole olemassakaan sen paremmin kuin muitakaan kansanluonteita, tai edes luonteenpiirrettäkään. Huovinen oli kuitenkin kansanomainen toisinajattelija, tai itsenäinen ajattelija, miten vain. Luulisin että hän arvosti luovaa laiskuutta jopa enemmän kuin vaikkapa Kalle Päätalo? Eino Säisästä tai Heikki Turusesta en olisi aivan varma. Itse asiassa Huovinen olisi itseoikeutettu alustaja Laiskan kirjallisuuden päivillä, ja saattaahan hän vielä alustaakin, tai edeltää, tai jotain.

Jippu

Kirjaan tähän alustavaa fanitusta (ennen kuin se loppuu, no joo, Jipusta joko pitää tai sitten inhoaa). Tyypillistä tosiaan, että Jippu herättää mielipiteitä niin laidasta laitaan. Aivan alussa seisoin Jipun erikoisen persoonan ja käytöksen harhauttamana ehkä noiden lukuisien epäilijöiden, pilkkaajien ja kadehtijoiden joukossa, mutta se meni pian ohi kuunneltuani juutuubista Jipun tuotantoa: erinomaista kaikki tyynni minusta, varsinkin Enkelten kaupunki of course. Jippuhan kirjoittaa"päiväkirjassaan" lauseen loppuun usein vastaavan anglismin että jee. Minusta Jippu on toistaiseksi ollut naispuoliseksi songwriteriksi erittäin lahjakas, tuottelias ja vakuuttava, suorastaan jo johtava sellainen Suomessa. Mielessäni olen verrannut häntä jopa sellaisiin suuruuksiin kuin Joni Mitchell, Bob Dylan, Neil Young, Leonard Cohen, J. Karjalainen tai Juice heidän aloitellessa uraansa. Jippu vaikuttaa kuitenkin hämärältä ja arvaamattomalta tyypiltä, joka voi tehdä jatkossa aivan jotain muutakin kuin noita subjektiivisia, pienimuotoisia laulelmia, koskettavia taideteoksia. Ehkä hän vahvistaa laulajan roolia biisintekijän kustannuksella, mene ja tiedä. Seurustelu tuollaisen "huonon isähahmon" kuten Jussi Lammen kanssa saattaa olla vaara originaalille luovuudelle. Minusta Jipun ääni on tehokkaan kaunis ja ilmaisukykyinen, hänen käytämänsä fraseeraus ja tehostukset sekä ajoittain yltiöpäinen tulkinta, jopa tietty rosoinen kompleksisuus ja intensiivisyys, välillä naivius, kaikki ihastuttaa ja sopii mun korvaan ja taidemakuun. Useimmat muiden naislaulajien levytykset vaikuttavat Jippuun verrattuna ylituotetuilta, sliipatuilta, laimeilta, yksinkertaisilta, pinnistetyiltä, yksittäisiltä... Jippu on tosiaan subjektiivinen nero, jonka biisit ja laulu, niin ne vaan toimii aina, vaikka kuinka moitittaisiin iskelmällisyydestä, lukihäiriöstä, lapsellisuudesta, epäpuhtaudesta ym. muusta toisarvoisesta. Jippu on kuin jatkuva virta tunnetta ja kauneutta, Suuri Taiteilija Jumalan armosta. Tietenkin sen takana minkälaisena kuin hiomattomana timanttina hänet nyt tunnemme saattaa paradoksaalisesti olla jossain määrin levyfirman ja kanssamuusikoiden salaliitto? Netistä ei aivan helposti näytä löytyvän, missä määrin hän säveltää biisinsä täysin itse, esimerkiksi. Ilmeisesti pääosan ja pääosin. Ehkä Jipun huolimaton päiväkirjatekstikin on vain osa imagonrakennusta heh heh. Vaikea kyllä uskoa. Todennäköisesti levy-yhtiötä pitää vain onnitella, että se antaa Jipun lahjakkuuden ilmetä aidosti eikä syyllisty liialliseen tuottamiseen ja kaavamaisuuteen, hiomiseen. Tosin Jippukin on sanonut jossain, että usein hän fuulaa vaan. Siis laulajana hän onkin parhaimmillaan Celine Dion eikä JJ Cale? No, molempi parempi. Jippu on live-esiintymisissäänkin välillä ainutlaatuisen voimakas ja koskettavan tunteellinen heittäytyjä.Tähän asti nimi Jippu on minusta kaikessa subjektiivisuudessaan ja spontaanisuudessaan ollut laadun tae, joo joo. Jokainen Jipun biisi on minulle hitti, ihmeellistä. Jipun laulutekstejä moni pitää liian outoina, angstisina, itseään toistavina, lapsellisina, epäloogisina ja hetken mielijohteina yms. mutta siinä onkin tietenkin osaltaan niiden voima ja viehätys. Jippu on aina kimpale puhdasta (tai likaista, no joo siis paljastavaa) tunnetta. Toivotan onnea ja menestystä myös jatkossa!

Suunniteltu juttu

- Katoppas vain, Jukka pysyy hyvin käsikirjoituksessa ja roikkuu kärjen mukana.
- Mutta miksi hän pomppii tasajalkaa, nuo muuthan juoksevat vuorotahtia.
- Kukin taaplaa tavallaan. Ei juoksussa jaeta tyylipisteitä.
- Kunhan ei vaan diskata sääntöjen rikkomisesta. Voi voi, nyt Jukka tippuu kyydistä.
- Se on suunniteltua. Kannattaa aina noudattaa suunnitelmaa eikä hötkyillä sinne tänne.
- Vai niin minä luulin, että tuolla juostaan kilpaa eikä vaan aikaa. Tai mitä pomppimista tuo Jukan puolelta sitten onkin.
- Te naiset ette oikein ymmärrä estejuoksun hienouksia.
- Emme tosiaan.
- No niin hienoa, Jukka teki sen. Tuli kahdeksantena maaliin aivan kevyesti.
- Niin, kyllä kannattaa harjoitella hullun lailla vuosikausia, että parantaa sijaa yhdellä. Parinkymmenen vuoden päästä Jukka on jo mitaleilla.
- Älä kuule sinä ollenkaan vähättele Jukan saavutusta. Hurraa, hurraa hurraa!
- Hiljaa, nyt tulee haastattelu.
- Onneksi olkoon Jukka, juoksuhan meni juuri niin kuin suunniteltiin.
- Kyllä, se on tärkeintä.
- Mutta jotain dramatiikkaakin siihen liittyi.
- No joo, tuli sidottua molempien kenkien nauhat yhteen niin että oli pakko pomppia tasajalkaa koko matka, mutta tuskin se vaikutti mitenkään sijoitukseen. Ristokin vaan muisti, että niin se pitää tehdä, vaikka parempi varmaan olisi ollut, jos olisin sitonut parilla umpparilla yhteen saman kengän nauhat enkä eri kenkien nauhoja. Mutta tällasta sattuu. Seuraavissa kisoissa sitten laaditaan toinen suunnitelma, mitä seurataan.
- Aivan niin, onneksi olkoon kun tärkein saavutettiin ja pysyit suunnitelmassa. Ensi kerralla ehkä on hyvä saada konsulttiapua Lasseltakin eikä vain Ristolta.
- No niin.

Kohtalon siipien havinaa

Sikainfluenssassa on jotain omituista. Se on minun aikanani ensimmäinen tappava pandemia. Sellaista ei uskoisi tapahtuvan. Mutta se tapahtuu eikä kukaan voi mitään, ei ainakaan Suomen valtio, joka yrittää estää lääkitystä, kun moni muu maa tekee päinvastoin. Minusta lääkettä pitäisi jakaa kaikille ja jopa ennalta ehkäisevästi. Ja eristystäkin olisi voinut yrittää pitempään. Tällaisena tauti lamauttaa. En viitsi enää oikein tehdä saati sauhuta mitään. Aika apaattista se on kyllä ollut jo pitkään. Luulen että moni läheiseni kuolee tähän tautiin. Ehkä itsekin kuolen. Jos olisin rikas tai sinkku, menisin jonnekin erämaahan. Omituista tämä mediankin hyssyttely. Kaikki yrittävät olla niin positiivisia tai hiljaa.

PS
Ilmankos sikaflunssasta onkin monia salaliittoteorioita. Se on lääkefirmojen keksintöä, tai Illuminatin keino harventaa maapallon väestöä. Rokotus on vaarallisempi kuin virus jne.?

Mediasta muistiin

Aamulla katsoin jotain Aaron Spelling -tuotantoa. Siinä oli paljon huomionarvoista. Isä otti osaa perheen jäsenten asioihin enemmän kuin perheen äiti. Lapset olivat yhtä viisaita kuin vanhemmat. Se johtuu ehkä siitä, että käsikirjoittaja on aikuinen myös heidän osaltaan. Perheen nuorin sanoi, että tunnetko rakkauden, oletko katsonut Leijonakuningasta: katso tuossa on veljesi, rakasta häntä. Okei en muista miten hän sanoi, mutta ajatus oli sinnepäin.

Kävin kirkossa

Kuvittelen vaikka että olen joku. Kävelen kaupungilla. On kylmä niinku on aina jos ei ole kesä. Kävelen vaikka Kirkkokadulla. Menen sitten varmaan kirkkoon. Siellä istuu pari nunnaa jossain keskivaiheilla kirkkoa. Äh, menen pois. Olisin tietenkin voinut tehdä lähempää tuttavuutta. Mutta sitten olisi tullut hätiin vähintään suntio ja olisin saanut turpaan. No ehkä olisin voinut puolustautua jotenkin, mutta sitten olisi paikalle kutsuttu poliisi. Olisin joutunut putkaan ja saanut sakkoja. Ei hyvä.