Sitä saa mitä tilaa

eli "Satuja Suomen kansalle"

Kurki saattaa nokkia ruokkivaa kättä ennen kuin suo jäätyy. Se ei halua Kreikan tielle (kts. Noin viikon uutiset).

Toisaalta moniko pitkän lomaoikeuden hankkinut poliisi tai muu julkisen alan työntekijä äänestää seuraavissa vaaleissa porvareita? Äänestäjäkin sai mitä tilasi. (Ja blogisti vasta saakin.) Väkivaltainen hallitus tarvitsee väkivaltakoneistonsa. Mutta sahaako se nyt omaa oksaansa minkä päällä lepuuttaa paksua takamustaan?

Hallitus aikoo kaventaa raskaasti äänestäjiensä elinoloja. Samaan aikaan hallitus päästää maahan rajattomasti uusväestöä, jolle luvataan vähintään sama entisen kansan verovaroin kustantama elintaso kuin entisille kansalaisille. Hallitus ei välitä siitä, että rajaton maahanmuutto ei ole kauaa mahdollista. Yksi pieni maa ei pysty toimimaan koko maapallon sosiaalitoimistona, vaikka se on tyhmyyksissään siihen hallituksen mielestä sitoutunut.

Osa kansasta haluaisi kumma kyllä käyttää järkeä ja ratkaista ongelman sulkemalla rajat ja yksinkertaisesti lopettaa ongelman paisuminen. Kansa raivostuu viranomaisille, kun he eivät sitä tee. Jos kansa haluaa sulkea rajat ja hallitus ei halua, niin vastuulliselle kansanosalle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin ottaa  valta omiin käsiinsä ja yrittää itse ratkaista ongelma. Panna raja itse kiinni tms. Asialla on kiire. Jokainen tunti ilman rajapuomia velkaannuttaa maata niin ja niin paljon. Globaalille kehitykselle alistetut viranomaiset vastustavat muutenkin kansan pyrkimyksiä ja yhteentörmäys on väistämätön. Hallitus ja kansa ovat pahasti törmäyskurssilla. Seuraa kapina ja vallankumous. Sen pituinen se.

Kirjamessuilla

Julkaisen poikkeuksellisesti fragmentin myöhästyneestä reportaasista sieltä jostain, missä esiintyy tuntematon kirjailija.

- Te olette aika vanha aloittelevaksi kirjailijaksi.
- Olen myös aika vanha aloittelevaksi ihmiseksi kuten näette mikäli ette ole sokea.
- Miksi ette alkanut kirjailijaksi jo nuorena.
- En tiedä. Kaikella on aikansa. Rukoilin koko elämäni, että Herra antaisi minulle tekstin ja viimein se toteutui. Se oli suuri yllätys. Herra otti, Herra antoi.
- Tarkoitatteko että olette alkoholisti ja hihhuli?
- En, mistä te oikein puhutte? Kerran alkoholisti, aina alkoholisti. Mutta se en ole minä. Pois se minusta. Skål!
- Kippis! Puhun Teistä.
- Ai että maanteistä ja rautateistä, yleisistä teistä ja yksityisistä teistä. Niin minäkin sikäli kuin kyse on kirjojeni henkilöiden elämänvalinnoista tai sen puutteesta.
- Puutteesta, vai niin. Oletteko kirjoittanut jo useamman kirjan?
- En, mutta saatan kirjoittaa.
- Ahaa, mistä aiheesta tai sen puutteesta aiotte kirjoittaa seuraavan romaanin.
- Sitä ei ole tapana sanoa ennen kuin se on valmis.
- Kenellä ei ole tapana?
- Kenelläkään.
- Saanko sanoa, että te olette kirjailijaksi harvinaisen kryptinen ja vähäsanainen. Ette oma-aloitteisesti mitenkään auta haastattelijaa tuomaan esille oikeaa sanomaa teistä.
- Saatte. En. Minulla ei ole mitään sanottavaa. Päinvastoin kuin joka mediasta esiin tunkevilla standup-koomikoilla, jotka esiintyvät nykypäivän älymystönä, intellektuelleina eli donnereina joskin vailla filosofista tai tieteellistä koulutusta ja paasaavat opportunistisia mielipiteitään uutisista ja luulevat, että se on huumoria.
- Vai niin, olen ymmärtänyt, että esikoiskirjassanne on paljonkin sanomaa. Mikä teidän koulutustasonne on?
-Ha haa sanon aina tuohon että maisteri. "Sanoma" on kuvitteellista, tiedättekö? Fiktiota. Ja minä en todellisena henkilönä ole mitenkään tärkeä enkä kiinnostava, vaikka luomani romaanihenkilöt toivottavasti ovat.
- Anteeksi mutta tuo kuulostaa lievästi tekopyhältä ja jostain lainatulta.
- Vai niin, niin se kuitenkin on.
- Ette siis seiso kirjassanne esitettyjen mielipiteiden takana? Ne ovat vain keksittyä satua?
- Seison toki, ainakin joidenkin. Kirjassanihan esiintyy yllättäen sekä pahiksia että hyviksiä, ja jotain siltä väliltä olevia henkilöhahmoja, ja esitetään kokonainen kirjo mielipiteitä laidasta laitaan.
- Mutta oletteko samaa mieltä maailmasta kuin päähenkilönne?
- Tässä tapauksessa jonkin verran. Täytyy kuitenkin erottaa kirjailijan ja hänen ympäristönsä todellisten ihmisten todellinen elämä ja todelliset mielipiteet kirjaan ilmestyneistä fiktiivisistä henkilöhahmoista ja heidän mielipiteistään. Kirjalla saattaa kuitenkin olla selvä agenda tai teema ja motiivi ja niin pois päin.
- Mikä se sitten on?
- Lukija voi itse kuvitella miksi sen haluaa tai olla kuvittelematta.
- Annatte lukijalle siis täyden vapauden.
- Näin on. Ajatella. Kyllä he varmaan ovat nyt tyytyväisiä ja kiitollisia minulle.
- Kiitos Teille haastattelusta.
- Kiitos itsellenne. Tämä oli minulle suuri ilo. Palvella lukijoita. Samalla sain nerokasta lisävalaistusta itsestäni,itseltäni itselleni.

Takaa-ajo keskeytyi

Kohde ajoi lujaa vauhtia jonnekin, mutta minulla ei ollut vaikeuksia seurata pistettä kartalla. Lisäsin näytölle myös oman autoni. Pisteet hieman lähenivät toisiaan. Välillä jäin jälkeenkin, kun piti pysähtyä liikennevaloissa, mutta en huolestuttavasti. Sitten tuli mieleeni, että seuraakohan joku vastaavasti minua. Panin skannerin päälle ja aikansa eri aallonpituuksia kokeiltuaan se havaitsi vieraan sirun autossani. Kappas vain, samaa leikkiä voi leikkiä moni. Kytkin skannerin häirintämoodiin, mutta liian myöhään. Joku pöljä kaahasi risteyksessä vauhdilla oikealta kolmion takaa autoni kylkeen ja meno loppui siihen.

Aamu on iltaa viisaampi

Ajaessani ihmettelin oliko nainen todella hullu. Saattoi ollakin. Käytös oli aika vakuuttavaa. Nainen olisi voinut helposti ampua minut jo yöllä, kun makasin taju kankaalla.

Hieroin kipeää päätäni ja tajusin, että minut oli huumattu kapakassa. Olin mennyt vanhanaikaiseen houkutuslintuansaan kuin typerä hölmöläinen. Minkäpä mies heikkouksilleen voi. Nainen ei sittenkään ollut hullu, tai sitten hän oli hullu ja palkkamurhaaja samaan aikaan. Miksi minua ei ollut kolkattu jo illalla vessassa tai kadulla tai puistossa jne. ja miksi minut oli tuotu kotiini? Juttu vaikutti kovin hämärältä. Siihen oli saatava jotain selkoa. Purin hammasta ja painoin kaasua.

Ajolähtö

Seurasin ikkunasta kun nainen poistui pihasta. Menin tietokoneelle ja sain näkyviin kaupungin kartan, jossa näkyi piste, joka liikkui lujaa vauhtia kohti koillista. Naisella oli ollut auto lähettyvillä ja hän tosiaan näytti ajavan pois eikä jäävän kyttäämään murha mielessä jonkin nurkan taakse. Siru tuskin pysyisi kauaa hänen rintaliiviensä takanauhassa mihin olin sen survaissut tappelun tiimellyksessä. Se näytti toimivan kuitenkin toistaiseksi. Piilotin naiselta saamani stiletin ja pistoolin salalokerooni jättäen sormenjäljet pyyhkimättä. Ehkä niillä olisi vielä jotain käyttöä joskus, vaikka mieluummin olisin jo pyyhkinyt niistä omat jälkeni. Puin luotiliivit ja asevyön takin alle ja ryntäsin autolleni, minkä navigaationäyttöön sain vielä näkyviin saman pisteen. Lähdin kaahaamaan täyttä vauhtia naisen perään.

Vapautus

Puntaroin tilannetta. Kyseessä oli tyypillinen sana sanaa vastaan tilanne. Näissä mies on heikoilla. Aseesta saattaisi olla apua oikeudessakin, mutta sitä ei tiedä miten se käännähtäisi. Minun pitäisi ilmeisesti nyt ampua nainen tai tulla piakkoin itse ammutuksi.
- Aiotko vieläkin kostaa minulle, jos päästän sinut menemään, kysyin naiselta. Vai täytyykö minun ampua sinut nyt tähän paikkaan omalla aseellasi, tai lähdemmekö ajelulle?
- En mä enää tee sulle mitään. Mä lähden kotiin.
Nainen nousi pystyyn ja käveli pois kuin horkassa. Annoin hänen mennä, toivottavasti hänet oli nyt riittävästi riisuttu aseista. Ihmeesti mies joutuu katsomaan oman henkensä kaupalla läpi sormien naisten ja muiden rikollisten uhkailuja.

Kuulustelu

- Tässä pistoolissa taitaa olla useampiakin panoksia joten älä liikahdakaan, jotta en poraa sinua täyteen pieniä sieviä reikiä. Lopputulos on kuitenkin kaukana sievästä. Miksi aioit teloittaa minut? Oletko palkkamurhaaja? Kuka on työnantajasi tai pomosi?
- Minulla ei ole ketään pomoa. Halusin kostaa sinulle kaiken mitä teit minulle viime yönä. Äänet sanoivat niin.
- Jaha, vai niin. Muistaakseni en kyllä tehnyt yöllä mitään. Olet siis hullu.
Nainen ryntäsi kimppuuni, mutta sain potkaistua hänet takaisin sohvalle tarvitsematta turvautua vielä järeämpiin aseisiin.
- Pysy aloillasi ettei minun tarvitse ampua sinua.

Naamiot putoavat

Hauska tappa vanha tuttu, sanoin äskeiselle miellyttävälle aamupalakaverille, joka oli muuttunut kireästi sähiseväksi raivottareksi. Läpsin naista pari kertaa poskelle ja sanoin painokkaasti: rauhoitu, hiljaa, ole hiljaa. Nainen hyökkäsi kimppuuni nyt ei suinkaan paljain käsin vaan hän heilautti jostain esiin taikomaansa stilettiä, tai ainakin arvioin sen stiletiksi, salakavalasti kohti mahaani. Koppasin ranteesta kiinni ja puristin kaikin voimin vääntäen kättä niin, että stiletti kirposi onnekkaasti  irti ja kopsahti lattialle.

Olin heilahtanut naisen taakse ja hän oli nyt tiukasti kiinni edessäni. Hän jatkoi rimpuilemista ja potkimista, mutta rauhoittui lopulta. Raahasin hänet olohuoneen sohvalle ja istahdin laiskanlinnalleni häntä vastapäätä osoittaen naista hänen omalla aseellaan.

Kalsea herätys

Aamun reippailu alkoi vaikuttaa jo liialliselta ja päätin painua hetkeksi takaisin pehkuihin. Jos ei kaksin niin sitten yksin. Heräsin siihen kun kuulin ikävän naksahduksen ja tunsin kylmän teräksen koskettavan takaraivoani. Arvioin siis sen olevan terästä eikä muovia. Päiväsi ovat luetut saasta, sähisi kliseisesti takanani kireä ääni, joka kuulosti oudon tutulta. Refleksinomaisesti tein tähän tilanteeseen kehittämäni harhautukset ja liikkeet ja säilyin kuin säilyinkin vielä hengissä. Kuulin laukauksen tupsahtavan vaimeasti tyynyyn, jolla vielä äsken lepäsi uninen pääni. Minulla oli nyt oikealla kädellä ote pyssystä ja väänsin sen irti hysteerisenä huutavan naisen kädestä niin, että useammilta laukauksilta vältyttiin.

Nuori lempi leiskuaa

- Tapasimme Seurahuoneella?
- Etkö muista?
- Jotenkin pätkii.
- Tanssitit minua ja valomerkin jälkeen suostuttelit luoksesi jatkoille?
- Jaha, hauskaa että suostuit.
- Mistä tiedät, kun et muista mitään.
- No, se on suhteellista. Luksusta ainakin katsoa aamupöydässä kaunista suihkunraikasta naista.
- Ja miestä.
- Mutta ei kaunista.
- Ehkä komea on sopivampi sana.
- Sanot vaan. Vetäydymmekö pienelle tupluurille?
- Okei, kulta.

Vieras nainen tuli suihkuun

Heräsin aamulla omasta vuoteestani. Suussa maistui eilinen. Vieressäni nukkui outo nainen. Ajattelin hiipiä vähin äänin suihkuun, mutta nainen heräsi ja tarrasi kovalla otteella kiinni ranteeseeni.
- Hei, aiotko vaihtaa maisemaa?
- Olen menossa suihkuun.
- Okei, mä tuun mukaan. Voin pestä sun selän.
- Hyvä homma.
Suihkun jälkeen tarjosin yövieraalle pientä aamupalaa. Nainen katsoi ulos ikkunasta. Säleverhoista siivilöityvä valo toi esille naisen hienostuneen profiilin.

Harmaapartainen mies chattailee

Multa sulle, katso säkin, niin riisun mäkin, paan päälle vaan mikin.

- Luulen että tämä muuttuu kohta avoimeksi vain maksaville jäsenille. Maksamattomia vieraita alkaa olla liian paljon. Vapaamatkustajat vain tirkistelevät luihusti muiden kustannuksella eivätkä tunne mitään vastuuta siitä pysyykö paikka pystyssä vaiko ei. Saavatko mallit tarpeeksi vaivan palkkaa, jotta jaksaisivat jatkaa pyyteetöntä ruumiinsa ja sielunsa paljastamista? Tuskin.
- Pyyteetöntä tosiaan. Kuule, tuo on vanhanaikaista ajattelua. Vieraatkin ovat alttiita mainoksille, joita kanava näyttää. Mainostuloilla nämä nettipalvelut pyörivät.
- Hah hah, luuletko että ne nilikit hyödyttävät enempää mainostajia kuin artistejakaan.
- Mutta ei mainostajat sitä tiedä. Mitä enemmän kävijöitä sivustolla on, sitä enemmän se voi saada mainostuloja.
- Kohta kaikille valkenee, että vierailijoiden hyöty muille on yhtä tyhjän kanssa. Myös mainosrahat loppuu. Ja mallit lyövät kinttaat naulaan.
- Aivan, siitähän artistit saavat tippiä.
- Mutta siihen se loppuu.
- En usko. Halukkaat mallit ja kinttaat tuskin loppuu maailmasta.
- Kyllä pää tulee vetävän käteen.
- Sanonko minä mitä siihen käteen tulee.
- Ei ainakaan puhtaana käteen yhtään mitään.
- Äläs nyt, suihkukuvaukset ovat oikein suosittuja.
- Nyt saat multa suihkukomennuksen.
- Okei hani, vaikka et tipannut taas senttiäkään. Ihanaa rypeä mudassa ja sitten pestä se pois. Jäätkö katsomaan siipiveikko?
- No olkoon menneeksi. Noi muut höntit maksaa sentään jotain.
- Urpo,häivy jo.
- Ite oot Urpo.
- Voi hyvä Luoja.
- Sanos muuta.
- On sillä rinnat, täytyy antaa täydet pinnat.
- Jep.

Harmaapartainen mies päättelee

Uutisissa sanottiin, että hakukoneen käyttö tyhmistyttää ihmiset. Samaa sanottiin aikanaan jo laskukoneesta ja tottahan se varmasti on. Joskus harmaapartainen mies oli käyttänyt sitäkin. Vastapainoksi hän harrasti tikanheittoa ilman laskukonetta. Nykyään hän arveli tyhmistyvänsä jos mahdollista etenkin sen takia, luonnollisten syiden lisäksi, että ei ole pitkään aikaan pystynyt seuraamaan uutisia, koska ne on niin ikäviä. Jotain pientä ristiriitaa tuossa tuntui olevan, mutta hän ei millään keksinyt mitä. Eipä tuolla ollut väliä. Pääasia että pääasia tuli selväksi, harmaapartainen mies päätteli ja risti kätensä.

Jutta soittaa aamutuimaan Paavolle

- Terve, Jutta täällä, kuule ajattelin haastatella sinua tietokoneen ilmaisohjelmista meidän lehteen.
- Mitä ihmettä? Tämäpä yllätys. En minä niistä tiedä juuri mitään. Minä niin köyhä ole. Vaan köyhempi heh heh.
- Minä olen kuuullut aivan toista. Sinä olet kuulemma oikein guru tietokonehommissa.
- Mitä, johan pomppas. Kuka niin on sanonut?
- Aika monikin, Hilkka viimeksi.
- Jaa, tuota, hmph.
- No niin, minäpä alan lateleen näitä kysymyksiä. Miksi käytät ilmaisohjelmia?
- Miksi en käyttäisi. No niin no, lataaminen on kyllä nykyään jotenkin vaikeampaa kuin ennen. Meinaan en pääse enää MikroPiitin lataussivuille prkl. Ja lehmäosaston Suomen sivut on lopetettu. Ja MekaUplaadillekin kävi niin kuin kävi.
- Jaaha, aivan outoja minulle, mutta varmaan uusia latauspaikkoja avautuu kaiken aikaa.
- Voi olla, en ole seurannut.
- Ymmärränkö oikein, että olet vähän niin kuin pudonnut kärryiltä? No mitä vanhoja ilmaisohjelmia olet käyttänyt ja miksi. Ja koska ja kenen kanssa?
- Noo noo, ihan noita yleisimpiä. Enkä ole missään kärryillä koskaan ollutkaan. Ja aika vähän olen käyttänyt muita kuin selaimia. Vaikka tuleehan sitä kaikenlaista imuroitua ja asennettua, mutta harvaa ohjelmaa on aikaa opetella käyttämään. Ne menee yhä vaan vaikeammiksi ja monimutkaisemmiksi. Niissä on niinku eri logiikka kuin minulla heh heh. Kaikki aika menee surffailuun oopperaa, kettua, kromia, eksikaattoria jne. Pelkkää klikkailua. Sitä niinku kiinnittää huomiota sisältöön eikä tekniikkaan.
- Pääasia ettei Kikkailua kuitenkaan. Oletko saanut paljon viruksia kylkiäisinä. Kuulostaa aika huolettomalta tuo sinun touhuilu.
- Itse olet kevytkenkäinen, toivottavasti. Saisinko tarjota sinulle pullakahvit nyt kahvitunnilla. Jatketaan siellä tätä haastattelua. Sujuu paremmin nokakkain kuin näin luurin kautta.
- Sanos muuta. Hyvä kun viimein hoksasit. Tavataan Riimulassa yhdeksän aikaan.
- Selvä.

Enbuske ei katsonut taakseen

Istun kesäkauden avajaisiksi terassilla ja teen sosiologisia huomioita.

Mitä enemmän kallistelen lasia, sitä parempia tutkimusideoita saan ja sitä merkityksellisempiä havaintoja teen. Piankin ymmärrän yhteiskunnan ja ihmisten toiminnasta jotain uutta, mitä tieteen valokeila ei ole vielä valaissut. Televisio-ohjelmia ja YouTube-videoita tai blogeja ei tässä yhteydessä lasketa mukaan.

Pimeiden pisteiden löytäminen ja läpivalaisu saattaa olla avuksi kun hakee apurahoja tai tavoittelee lukijoiden suosiota skuupeista juorulehteen puhumattakaan, vaikka ratkaisevaa on tietenkin muutamat muut sosiologiset ilmiöt. Itse olen suuntautunut stereotypiaan ja binäärilogiikkaan dialektiikan eli diaesitysten ohella.

Muukalaisia parveilee nykyään keskustan kaduilla enemmän kuin ennen. Tai oikeastaan alan itse olla muukalainen ja omituinen relikti, vaikka en ole täällä syntynyt. En ole mistään kotoisin.

Kun ihmiset kävelevät toisiaan vastaan ja jatkavat matkaa toistensa ohi, tapahtuu joskus jotain postitiivistakin, ei siis pelkkää kiireistä askellusta lappu silmillä keskipäivällä tai ruhjovaa väkivaltaa pikkutunneilla. Tietenkin populaatio-otos ja konteksti vaikuttaa käyttäytymiseen.

Useinkin mies, vanha tai nuori, kääntää päänsä ja katsoo kauniin naisen perään. Ja kävelee eteensä katsomatta lyhtypylvääseen. No sentään aika harvoin. Tuollainen mies ei kuitenkaan ole homo, vaan sika, vaikka hänen käytöstään ohjaa estetiikka.

Jos taas mies ei katso hottiksen perään, niin voidaan epäillä, että hän on homo tai hyvinkasvatettu ja hyperkorrekti tai akuutin naissuhteensa lamaannuttama tai vähintään resenttisesti valvoma. Yleensä naiset eivät katso miesten perään,jos kyseessä ei ole joku kuninkaallinen tai muu julkkis eli jääkiekkoilija kesälomalla, Brad Pitt.

Loppupäätelmänä voidaan todeta, että naiset on luotu katsottaviksi ja miehet katsojiksi. Naistutkijat puhuvat tässä yhteydessä subjektista ja objektista. Käsittääkseni objekti on niskan päällä sata nolla kuten huomattava subjekti Jippukin laulaa. Jos nainen katsoo tuntemattoman naisen perään hän on lesbo, tai muotibloggari.

Antikliimaksi

Komisario Lyötty apulaisineen suoritti muutamia pidätyksiä ja kutsui koolle tiedotustilaisuuden, missä hän sanoi, että piti juttua ratkaistuna, mutta että ei voinut antaa lähempiä selvityksiä ennen oikeuden istuntoja. Kaupungilla huhuttiin, että Viraston ylitarkastajan surma olisi johtunut kostosta kielteiseen ympäristöpäätökseen koskien erästä kaivoshanketta.

Läpimurto

Komisario Lyötty meni pitkästä aikaa työpaikalle. Hän oli kuluttanut vanhoja lomiaan pois keskittymällä rästiin jääneisiin kotitöihin, lähinnä tyydyttämään omaa nestevajausta ja Nooraa. Jorma Hulkon tapaus oli edelleen ratkaisematta. Lyötyllä oli kyllä oma valistunut arvauksensa ja siinä globalisoituneella bisneksellä oli keskeinen osa. Hulkko oli varmaan asettunut virkamiehenä jonkun suunnitelmien eteen eikä ollut ottanut lahjuksia tai ei ollut pitänyt lupauksiaan. Oli olemassa yksi kaivoshakemus, jonka ympäristösuunnitelmat Hulkko oli lähettänyt bumerangina takaisin ja asettanut siten hankkeen jäihin. Hulkon tiedossa olevilla pankkitileillä ei kylläkään näkynyt epäilyttävää rahaliikennettä firmasta päin. Lyötty oli tutkinut asiaa henkilökohtaisesti sondeeraamalla lähituntumassa Hulkon sihteeriä, Juliaa. Seuraavaksi Lyötty päätti lähteä kuulustelemaan firman paikallisia edustajia. Hän tilasi virka-auton, kuljettajan ja pitkän apulaisensa lähtövalmiiksi välittömästi. Lyötty avasi asekaappinsa ja puki päälleen luotiliivit ja pari virka-asetta.

Lyötty palaa kehiin

Lyötty kokeili ovea. Se oli auki. Hän työntyi sisään asuntoon. Tavaroita lojui hujan hajan siellä täällä. Julia näytti kuitenkin yhtä upealta kuin ennenkin. Hän istui lyhyessä mekossa sohvalla, kittasi kaljaa ja töllötti teeveetä. Oletko yksin, Lyötty kysyi. Julia katsahti häneen ja sanoi, kyllä jepari, mä olen aivan yksin. Jimi lähti lätkiin. Miksi? Emmä tiiä, kai se kyllästyi minuun. Jaha se on aivan ymmärrettävää. Miksi olet deekiksellä? En ole. Et ole käynyt töissä viikkoon, etkä ole ilmoittanut sinne mitään. Se alkaa olla syy irtisanomiseen. Huomenna mä otan itse loparit. Miksi? Mä en jaksa enää sitä p...a virastoa. Millä ajattelit sitten elää vai onko sulla säästöjä? Voi v...u, mitä mun raha-asiat poliisille kuuluu. Alan jakaa vaikka p...ulloa. Vai niin, se kuuluu kyllä huoltopoliisille aika kiinteästi. Mutta ei se mitään. Voisit alkaa mun jalkavaimoksi. Paljonko maksat? Kolme kymppiä kuussa. Pimeenä? Pimeenä. Kiinni veti. Aletaanko heti hommiin? Aletaan vaan. Mut mä vaadin etumaksun. Paljonko? Kybän. Selvä, tässä on. Lyötty kaivoi taskuaan ja laski setelin Julian käteen. Julia näytti vähän pöllämystyneeltä. Hän pujotti rahan rintojensa väliin ja poistui takahuoneeseen. Pian Lyötty kuuli veden lorinaa. Lyötty päätti itsekin mennä suihkuun ja kiiruhti Julian perään. Hän vilkaisi ennen riisuutumistaan Juliaa vaahtosuihkussa ja se kuva painui hänen mieleensä kuin olisi poltinraudalla poltettu naudan vuotaan.

Ylösnousemuksen toivossa

- Hei sääkö olet niin vanaha, niin tiedäks sää miten kannattaa elää.
- Ite oot vanaha.
- No niin mutta sää olet vielä vanahempi.
- Jotkut elää enemmän vaikka kuolevat nuoreena. Ja me molemmat vanahennutaan niin perusteellisesti täsä koko ajan aivan turhas puuhas.
- Eihän me mittä puuhata ny.
- Niin juuri ja niin aina sun kanssas.
- Mut vastaa ny kysymykseen äläkä takerru lillukanvarsiin.
- Kyl mää sulle varret näytän sinä sen vapaaherra von Wartburg. Mut täsä varmaan päädyttiin jo johonkin olennaiseen: Kyse on optimaalisesta ajankäytöstä, mut kyl se tahtoo ain tavallisel jannul mennä vähemmän optimaalisesti. Eli joka päivän muuttaasin pois, tai ainakin joka toisen, mää ainakin. Vaikka ei se mittää hyöryttäs, sama lail tai vähän toisel lail pieleen se menis se toinenki kerta, vaik toista kertaa ei tulekaan aivan samanlaisena. Sää et astu koskaa uudestaan samaan veteen. Aika virtaa eteen päin.
- Ai jaa sää vanaha pessimisti vaan horiset noita vanahoja iankaikkisia. Noista ei paljoa enää kostu. Virta on muuttanut uomaansa.
- Näinhän se on kullakin etsikkoaikansa, ja varmaan sen olis jokainen voinut paremminkin käyttää, mutta eipähän käytä. Toisaalta on jo aika paljon, jos pysyy hengissä.
- Elämä on ihmisen parasta aikaa, sanoi se mäkihyppääjäfilosofi, Nuekaenen hueueppaeae.
- Mistä se sen tiesi?
- Kai se on niin monta kertaa noussut ylös.
- Aivan, korkealta näkee kauas.

Tilaustyö

Vapaa-ajallani harrastan silloin tällöin muotokuvamaalausta. Silti työteliääseen tapaani en silloinkaan unohda tyystin asiakaspalvelua ja rahantekoa vaan teen tilaustöitä. Tässä yhtenä aurinkoisena päivänä huomasin, että eräskin tilaus oli puolisen vuotta odottanut täyttymistään. Niinpä aloin siirtää vaimean heikkomielisesti mallista napsauttamaani valokuvaa kankaalle. Jotkut vanhanaikaiset tyypit näkevät tuollaisessakin käsityössä tai sen lopputuloksessa jotain mieltä. Prosessi tuottaa siis heidän mielestään lisäarvoa lähtökohtaan. Se johtunee suuressa määrin virheistä verrattuna malliin. Taide on virhe. Formalistit sanoivat sitä outoudeksi. Oudoltahan tuo kuulostaa. Virheitä tuottavia prosesseja arvostetaan ja niistä maksetaankin joskus yllättävän paljon. No minä teen ehkä liikaa pieniä virheitä, koska olen nauttinut vain pieniä muodollisia korvauksia, joissakin poikkeustapauksissa jopa stripteasea, vaikka kyseessä silloin onkin virallisesti vain prosessin alku.