Feminismi jyrää

Jos ajatellaan "Vielä virtaa" - tv-sarjan parin fiktiivisen henkilön,  Noora Battyn ja rähjäisen naapurinsa Compon, ohjelmallista kehityskaarta, niin huomataan, että 70-luvun jaksoissa suhteen valta-akselilla miespuolinen henkilöhahmo on niskanpäällä. Parin kohtaamisten aikana Compo saattaa lievästi ahdistella seksuaalisesti Nooraa ja Noora on hätää kärsimässä ja yleensä perääntyy eikä kumauta harjanvarrella päähän. Myöhemmissä jaksoissa Noora on valtahierarkiassa selvästi ylempänä. Yhteiskohtauksissa Compo saa pitää varansa ja hän joutuu väistämään Nooraa. Tämä heijastaa yleisesti feminismin ja epätasa-arvon eteen päin menoa urbanisoituvassa yhteiskunnassa. Miehet ovat ns. länsimaissa jo pahasti alakynnessä.

Ehkä elän vain kerran

En yhtään tiedä, miten pitäisi elää. Ainakaan ei pitäisi kirjoittaa ensimmäistä lausetta, joka nojaa liikaa otsikkoon. Ehkä ei pitäisi mitään.

Kysymys on myös liian yleinen ja laaja, vaikea. Mutta jokainen ihminen ratkaisee sen jotenkin. Ainakin käytännössä. Kirjoitettuna aihe houkuttelee helposti pelkkään tyhmään joskin suppeaan viisasteluun.

Ihmettelen niitä, jotka sanovat, että päivääkään en vaihtaisi pois. He tuskin ovat anonyymeja. Jopa Samuli Putro väittää laulussaan niin.

Ymmärrän paremmin niitä, jotka sanovat, että elä elä niin kuin minä elän, vaan elä niin kuin minä sanon.

Ehkä kannattaa vaan maksimaalisesti hankkia onnea, menestystä ja vaikutusvaltaa kaikessa, tehdä oikeita valintoja juuri sitä silmälläpitäen.

Toisaalta elämä saattaakin tuntua pitemmältä, kun se on tylsää ja olematonta, merkityksetöntä ajan tappamista. Ehkä elämisen arvo on ihmiselle vakio. Lyhyt elämä vaikuttaa huonolta vaihtoehdolta kuten moni muukin, mutta harvoinpa sitä itse ehtii kovin paljoa murehtia. Ja jos murehtii, niin se lisää vaikutustehoa siltä ajalta yms.

Paskateoria

Kesken kirjallisen nousukiidon vuonna 2005 yllättäen kuollut kirjailija Arto Salminen on jälleen ajankohtainen nimi. Uusi kotimainen menestyselokuva Varasto pohjautuu hänen samannimiseen kirjaansa. Varmaan jatkoakin seuraa Salmisen suppeahkon mutta napakan tuotannon filmatisoinnissa.

Häntä on sanottu suomalaisen inhorealismin, ilkeilyn, inhottavuuden, paljastuksen, totuuden, rehellisyyden, mustamaalauksen, lakonisen tylyilyn ja tragikomiikan mestariksi. Muistan kun Salminen esiintyi noin 10 vuotta sitten televisiossa ja puhetta oli paskateoriasta. Valitettavasti täytyy tunnustaa, että nyt en muista, mitä se paskateoria oikein tarkoitti? Yksi Googlen puutteista, tai omista puutteistani taidossa käyttää hakukoneita, on mielestäni se, että en saa sitä kautta Suomesta vastausta kysymyksiin tyyliin "mitä tarkoittaa paskateoria". Hakukone löytää vain muutamia itse asiaa sivuavia heittoja.

Kustannustoimittaja Haanpää viittaa selvästi harhaan sivuhuomautuksellaan, että kirjan nimi tulee siitä, että alkuperäinen ajatus sijoittaa tapahtumat lähitulevaisuuteen oli paskateoria, mikä ei toiminut. Ja muistaakseni Salmisen kustannustoimittaja oli Touko Siltala, mutta ehkä hän oli Haanpään edeltäjä Salmisen kustantajana. Luultavasti kuitenkin itse paskateoria on ajateltu aivan toimivaksi.

Mutta mitä ihmettä se tarkoittikaan. Sitäkö että paska nousee julkisuudessa pintaan ja että iltapäivälehtiä kiinnostaa vain paska tai moska. Ei se niin voi olla. Tai olkoon toistaiseksi kunnes saan selville asian. Sitä ennen täytyy turvautua ennakkoluuloisesti ja epäkorrektisti paskateoriaan: Salminen eli sattumalta tai tietoisesti kansan pariin hakeutuen sellaisen elämän, että se poiki luonnollisesti esiin samanlaisen tekstin. Vaikka voi olla, että todellisuudessa hän kuuluikin yläluokkaan, ja vain flirttaili "roskaväen" kanssa. Tutkimusretki kuitenkin kävi liian raskaaksi ja aiheutti kirjailijan kuoleman ennnen kuin hän ehti kirjoittaa puoliakaan siitä, mitä oli kokenut.

Ylösnousemuksen toivossa

- Hei sääkö olet niin vanaha, niin tiedäks sää miten kannattaa elää.
- Ite oot vanaha.
- No niin mutta sää olet vielä vanahempi.
- Jotkut elää enemmän vaikka kuolevat nuoreena. Ja me molemmat vanahennutaan niin perusteellisesti täsä koko ajan aivan turhas puuhas.
- Eihän me mittä puuhata ny.
- Niin juuri ja niin aina sun kanssas.
- Mut vastaa ny kysymykseen äläkä takerru lillukanvarsiin.
- Kyl mää sulle varret näytän sinä sen vapaaherra von Wartburg. Mut täsä varmaan päädyttiin jo johonkin olennaiseen: Kyse on optimaalisesta ajankäytöstä, mut kyl se tahtoo ain tavallisel jannul mennä vähemmän optimaalisesti. Eli joka päivän muuttaasin pois, tai ainakin joka toisen, mää ainakin. Vaikka ei se mittää hyöryttäs, sama lail tai vähän toisel lail pieleen se menis se toinenki kerta, vaik toista kertaa ei tulekaan aivan samanlaisena. Sää et astu koskaa uudestaan samaan veteen. Aika virtaa eteen päin.
- Ai jaa sää vanaha pessimisti vaan horiset noita vanahoja iankaikkisia. Noista ei paljoa enää kostu. Virta on muuttanut uomaansa.
- Näinhän se on kullakin etsikkoaikansa, ja varmaan sen olis jokainen voinut paremminkin käyttää, mutta eipähän käytä. Toisaalta on jo aika paljon, jos pysyy hengissä.
- Elämä on ihmisen parasta aikaa, sanoi se mäkihyppääjäfilosofi, Nuekaenen hueueppaeae.
- Mistä se sen tiesi?
- Kai se on niin monta kertaa noussut ylös.
- Aivan, korkealta näkee kauas.