Syys loka marras

Katesta julkaistut topless-kuvat antavat niin huonon kuvan kohteestaan, että hovin on julkaistava paremmat otokset itse.

Baumgartner menetti hetkeksi hyppynsä hallinnan, mutta vain hetkeksi. Ihme juttu ja ihme mies!

Hm, katselin hetken aikaa vaaliohjelmaa pienpuolueista. On ne paljon parempia kuin suurpuolueet. En ymmärrä miksi ihmiset äänestävät suurpuolueita kun voisivat äänestää pienpuolueita hah hah.

Vaikka useinhan ei voi kun pienpuolueilla on niin vähän ehdokkaita. Sinänsä kunnallisasiat vaikuttavat helposti tylsiltä.

Puhutaan esimerkiksi vanhusten asiasta tai terveydenhuollosta. Kaikki on kuulemma niin huonosti ja paljon pitäisi parantaa, mutta kukaan ei tiedä miten eikä siitä kai mitään koskaan tule.

Minuun uppoaisi kyllä aivan hyvin väite, että Suomessa kaikki asiat on hyvin ja yritetään vaan pysyä tässä mitä on. Ei muuteta mitään. Huonommaksi se kuitenkin menee.

Ajatellaan vaikka Nokiaa, meni muuttamaan käyttöjärjestelmää, ja kaikki tietää miten siinä kävi.

Jos muutoksia halutaan välttämättä tehdä, niin hyväksyn vain sellaiset muutokset, jotka olen itse ehdottanut.

Suomen olisi pitänyt muka päästä turvallisuusneuvostoon. Miksi ihmeessä, ongelmia siitä vaan tulisi ja lisää työtä presidentille.

Maailman ongelmia ei pidä ratkaista, vaan pysyä niistä erossa hah hah.

Pitäisi palata fiktioon. Mutta olen unohtanut, missä se on.

Toisaalta miksi pitäisi? Oikeastaan en voi koskaan tehdä sitä mitä haluaisin. Täytyy aina tehdä ensin jotain muuta.

Taitaa olla yleinen ongelma.

Vaikka ei vain ongelma.

Päivitän hitaasti mutta sitäkin huonommin.

Tuo on myös huono lause.

Hän oli mies, jolla oli huono lause.

Islanti-operaatio se vasta pelleoperaatio onkin.

Oho, lipsahti taas antieskapismiin, tai miten sen ottaa.

Pluraalinen eskapismi on kuitenkin virallinen linja.

Poliittistaloudellisesti olen lähellä talousdemokratiaa hah hah.

Rahanhankintani perustuu Kenoon, takakenoon ja takatukkaan.

Joskus myös etukenoon.

Ja lyhyeksi myyntiin.

Tämä template on minusta muuten käyttökelpoinen, mutta präntti on turhan pientä. Voin siis suositella 125 % suurennosta, joopa joo.

Sitä ainakin itse käytän, kun en viitsi muuten säätää.

Pörssi romahti kun Obama voitti.

Hexin sulkiessa DJI oli tasolla 12 933. Taitaa nousta siitä lopussa, joten olisi pitänyt ostaa Fortumia tai Metsoa alimpaan hintaan tänään.

Eli noin hintoihin 14 ja 27 reik reikä.

Heh tojen perrään, samahan se on mistä boksissa höpöttää, vaikka sitten pörssistä. Se tosin jos mahdollista alentaa humanistista statusta.

Joo, ei mahdollista. Tasoa ei siis ole.

Nomia olisi saanut ainakin hintaan 4,60. Se saattaa kohta raketoida ihan mihin suuntaan vaan.

Äsken DJI oli jo 12,937.56! Hm, voisin perustaa pörssiradion tai oikeastaan videolähetyksen minkä kuvan sieppaisin MFC:n lähetyksistä.

Selostaisin vaan mitä tapahtuu eli kurssikäyrien liikkeitä joopa joo.

Elämä lyhyt pörssi pitkä, sanoi Paasilinna.

Outsa jo nousi ja laski uutisten ja Obaman myötä aika kivasti.

Samaa voi olla luvassa huomenna mutta laimentuneena.

Pörssikanavan voisi automatisoida: kuva MFC ja tekstitys troolista.

Mutta enhän sitä tee, koska en ole piraatti, valitettavasti. Muuta kuin joskus vähän.

Jaaha, pörssiradio näyttää olevan tunnin etuajassa.

Täytyykin tästä siirtyä MFC neuvotteluihin.

DJI päätyikin samalle tasolle kuin mitä oli HEXin sulkeuduttua. Kaipa alavire jatkuukin vielä torstaina. No Talvivaara korjaa vuodon ja ilmoittaa kvartaalitappionsa.

Pörssimeklarit kuulemma pelkäävät verotuspommia (Fiscal cliff) tammikuussa, mutta eiköhän Obama ilmoita, että veronkorotuksia taas siirretään vuodella.

12,909.66 Eli kai nyt alkoi jonkinlainen laskukausi porssissa, tai sitten ei.

Miksihän Jari Tervo ei pitänyt Punavyöstä?

Lähden vielä etsimään Runebergin lähdettä. Tuskin löydän.

No enpä tosiaan. Sen sijaan löysin itseni. Olen täysin vastakkainen olio verrattuna ajanmukaiseen sivistyneistöön.

Lopetus 12,811.32 . Näinä päivinä dji rykäisee lopussa alas, vaikka joku aika sitten se teki päinvastoin. Hexissäkin pitäisi olla siis huomenna laskupäivä, jos ei lopussa DJI vedä hexiä ylös.

No niin, ennustukset piti paikkansa, kun sopivasti tulkitaan. Hexissä oli laskua mutta nyt DJI nousee ja veti hexiäkin mukaansa. Ja Nomi raketoi ylöspäin, kun kultaa tuotettiin 87 kg viime kuussa.

Nomi voi nousta vielä ensi viikollakin. Ihmeempiäkin on nähty.

No myös Veikkaus Oy huijaa nettipeleillään rahat pois kansalta.

No, nyt ei kerkiä edes blogissa höpöttää, kun pitää ennakoida käyrän kulkua.

DJIA 12,570.95 (-1,45 %) päivän lopuksi. Selkeää laskua, mutta keskivälissä luulin että voi rykäistä ylöskin. Mutta laskutrendi vetäisee tietenkin lopun alas.

Kaipa se on huomenna kylmää kyytiä Pohjolassakin.

Tänään Nokia ja Talvivaara pitivät hexin pystyssä.

No joo, yritän lopettaa pelihöpötykset ja keskittyä Finlandiaan. Vodkaan siis joopa joo.

Autosta pitäisi saada sammumaan turvatyynyn varoitusvalo.

Jospa sekin sammuisi itsekseen.

Jesse voitti. Ennen vanhaan vanhat hitit diskattiin. Merkillistä.

Finlandia-palkinnon saanee yllättäen Ari Ollikaisen Nälkävuosi.

Kilpailun naiset eivät ole tarpeeksi matkalla Pietariin.

Filmlandiassa kaikki hyvin. Olli Saarelalla on jälleen tyttöystävä/näyttelijä Nykissä.

Markku Lahtela on tosiaan Markku eikä Markus. Sirkus (1978) ainakin alkaa mielenkiintoisesti.

Sirkus on siis parempi kuin Hallitsija.

Hotakaisen Jumalan sana (2011) vaikuttaa oikein huonolta, sekava välityö, yhdenpäivänromaani missä on liian vähän eskapismia eikä ollenkaan seksiä. Onneksi oli välityö eikä lopputyö.

Sirkuksessa mainataan jo äiti, jolla oli kolme rakastajaa.

Ainakin siis. Fred nimisiä.

Aviomies oli mustasukkainen, mutta kommentoi vain yleisesti asiaa: muinaisen Egyptin kulttuurin tuhosivat naiset, joille yksi mies ei riittänyt.

Hän ei kai ollut egyptiläinen ja kärjistin hieman lainattua ilmaisua.

Mitä tarkemmin selitän sitä sekavammaksi menee.

Sirkuksen isän tarkoitus oli havainnoida kaikki nykymaailman asiat jälkipolville kirjoittamalla ja piirtämällä. Silloin ei ollut vielä keksitty digikameraa ainakaan yleiseen käyttöön.

Keskityn siis sisältöön.

Tosin sisältö taitaa olla salassapidettävää hah hah. Jottei paljastu juoni tai jotain. No tuskinpa siitä on vaaraa täällä.

Selailin Sirkusta eteenpäin, mutta en edennyt, ainakaan vielä. Saattaa olla, että teos on kiinnostavampi muotonsa puolesta eli sen puolesta, miten se on tehty kuin sisältönsä suhteen?

Sisältö on paljolta fiktiivisen suvun esittelyä ja maailman ja oman tilan filosofointia. Muotokin siinä taitaa jähmettyä paikalleen. Lievästi postmodernia kumminkin. Okei, voi olla että aika hidastuu lukiessa enkä pääse enää pitemmälle.

Intellektuelleja hahmoja ja/tai heidän teorioitaan lienee jonkin verran muunnettu fiktioksi. Sirkuksen onkin sanottu olevan pseudoautobiografiaa ja koomista kaunokirjallista filosofiaa, jopa nietzscheläistä.

Konrad Lorenz ja Herman Hesse esitellään perheystävinä, jotka lausuvat mielipiteitään suvun henkilöille yms. Oidipus-kompleksia ei mainita nimeltä, mutta esitetään sen ilmeneminen suvun henkilöissä.

Luulen että tämä näppis vaan on huono tässä boksissa ja muutenkin.

Hyvät ja huonot uutiset -ohjelma ei puutu itse ongelmaan eli siihen, että pääuutiset ovat ainakin 90 % huonoja eli negatiivisia ja masentavia.

Ei ihme että niin moni masentuu ja että arvostettu nykyproosa on niin ikävää.

Ahkerat kirjailijat ja lukijat jopa kuolevat nuorempina kuin toiminnan ihmiset. No joo, pelkkää mutua. Ehkä ajatteleminen on liian raskasta ihmiselle? Tai ainakin monelle.

Mikä sitten on eri addiktioista kärsivien keskimääräinen elinikä? Kuolevatko pörssimeklarit nuorina? Ainakin Warren Buffet elää vanhaksi: jo 82 vuotta, 50 mrd, eturauhassyöpä.

Peli- ja nettiriippuvuus saattaakin laskea keskimääräistä elinikää tulevaisuudessa.

Talvisota on komea ihanteellinen ja positiivinen elokuva todella huonosta ajasta.

Parikkakin kuoli aika pian sen tehtyään.

Parikka on siitä tyypillinen kameran takana -henkilö, että hänestä ei ole Googlessa kuin yksi kuva.

Tosin Googlen kuvaetsintä lienee astetta heikompaa kuin sanaetsintä.

Parikka kuitenkin teki ainakin 500 ohjaustyötä. Ohjasi jopa Spedevisiota.

DJI on toipunut ennalleen: 13,009.68 Nov 23 - Close.

Luovuuden lähde

Eli ihan pihalla kuten Dick olisi sanonut Punavyölle.

Tämä on spontaani ja pintaa raapaiseva, ei siis sydäntä riipaiseva, joskin dementtinen kommentti häiriöklinikan menneeseen kirjallisuuskeskusteluun. Tässä maallikko kuvittelee millaista olisi olla opettava kirjailija, OK. Tässä ei ole käytetty hakukonetta eikä tutustuttu hakutuloksiin (ennen vanhaan puhuttiin viitteistä vai mitä ne oli), vaikka se nykyään yleensä on välttämätöntä, jotta saisi aikaan edes jossain suhteessa relevantin repliikin, jos ei ole jo ennakkoon kaikkien alojen asiantuntija kuten Rane, Sven tai Kemppinen.

Mitä tarkoittaa kirjallisuudessa sisältö tai sen opettaminen? Onko sisältö substanssia? Ei kai sentään sitä sanottavaa? Tarina taas on jotain muuta kuin sisältö vai onko? Oikeastaan en ymmärrä varsinkaan käsitettä tarina. Ehkä siksi että minulla ei ole tapana kertoa tarinoita. Miten tarina eroaa vaikkapa juonesta? No juoni on ehkä sitä muotoa ja tarina sisältöä, ainakin enemmän.

Mitä on kiinnostava sisältö? No se voisi olla esimerkiksi paljastuksia pintatodellisuuden takaa. Kirjoittaja paljastaa ihmisen tai jopa todellisuuden todellisen olemuksen. Eräs muoto siihen liittyen on avainromaani, paljastusromaani tai kostoromaani.

Dekkarissa yritetään selvittää murhia. Porno- tai seksikirjassa kuvataan seksiakteja. Rakkauskirjoissa rakkautta eli kahden tai useamman ihmisen rakkaussuhteita, juonikuviona voi olla vaikkapa kolmiodraama.

Kirjojen sisältö voi olla adjektiiveilla ilmaistuna tervettä, arkista, pientä, suurta, kaunista, rumaa, kovaa, herkkää, suojattua, rankkaa, sairasta, mielipuolista, ahdistavaa, kauhistuttavaa jne. tai kaikkia yhtäaikaa tai vuorotellen.

Opettaja voisi sitten ehkä opettaa, mitkä eri tyyppiset sisällöt tai sisältöreseptit voisivat muodostaa nautittavia kokonaisuuksia. Tuntuu kyllä aika banaalilta ja mahdottomalta ruveta valitsemaan kortta heinäsuovasta.

Mutta eräs lähestymistapa olisi tutkia erilaisia ja eri genren kirjoja, mitä muotoja ja sisältöjä sieltä löytyy, mutta se onkin sitten kokonainen tieteenala tai useampi tieteenala. Tuollainen analysoiva lähestymistapa ei ehkä ole kuitenkaan paras. Se vie helposti ulkokohtaiseen stereotypiaan ja kaavaan?

Ehkä on parempi, että opettaja selostaa omaa luomisprosessiaan, miten se vaikuttaa sisältöön. Sisältö on kai aika lailla alitajuista, tai en tiedä, ehkä jotkut kirjailijat vain kohottavat statustaan korostamalla, että tarina ja sanat ikään kuin annetaan heille, tekstiä vaan tulee jostain ilman kovinkaan suurta sommittelua ja tietoista pähkäilyä.

Ehkä tuo voisi kuitenkin selittää sitä, että kirjailijoiden, ja taiteilijoiden yleensäkin, luovuus, kun se on saatu käyntiin, ei niinkään helposti lopu. Kirjailija on kuin meedio, jolla on yhteys luovuuden lähteelle. No, sama voidaan selittää opitulla sananikkarointitaidolla, tai sitten ei. Sehän tuottaisi hengettömiä teoksia? Mutta ehkä henkikin saadaan esiin hyvällä tekohengitystekniikalla?

Kuitenkin mestariteoksia putkahtelee esiin jatkuvasti, vaikka media asettaa hirveät paineet menestyskirjailijalle. Luulisi että jokainen kirja on ennen ilmestymistään tavallaan kuin kirjoitettava puhtaalta pöydältä alusta aloittaen ja kaikki kirjailijat ja wannabekirjailijat ovat tekstin syntymisen kannalta samassa nolla-asemassa ennen kirjoitusta.

Mutta ei se niin näytä olevan, vaan tuotanto yleensä jatkuu hyvin, jos se on saatu käyntiin. Ehkäpä siinä on myös opetuksen ydin: miten saada tuotanto käyntiin? Miten löytää luovuuden lähde? Siinä saattaa auttaa yleispätevät ohjeet ja jopa säännöt, joskin myös vaikkapa laillistettu mari Coloradossa tai laillistamaton filosofien yössä Helsingin kaduilla (ennen puhuttiin liskojen yöstä).

No joo, kirjan tekeminen on varmaankin pitkäjänteistä puuhaa ja siihen liittynee monia vaiheita. Maallikkona luulisin, että tarvitaan esimerkiksi hyvä kokonaisidea tai alkuidea. Sitten tarvitaan perslihaksia ja aivotyötä, jotta jaksaa suunnitella muodon ja sisällön ja toteuttaa sen eli tuottaa tekstin. Jokainen lause tosin vaatii syntyäkseen myös luovuutta eli päätöksiä. Kokenut kirjailija voi varmaan hyvin opettaa tuota puolta myös sisällön suhteen. Miten kummassa hän keksi sen ja sen kirjoitusidean ja jopa tarinan ja miten työsti niistä toimivan kokonaisuuden. No joo kuka laupias samarialainenkaan paljastaisi hyviä ideoita muille hah hah.

Onko sitten puutetta enemmän hyvistä aiheista ja ideoista vaiko niiden toteutuksesta, vaikea sanoa. Aiheen keksimistä ja valintaa voi varmaan hyvinkin opettaa. Samoin työstöä. Kirjallisuus voi myös suorastaan jäljentää todellisuutta, todellisia tapahtumia ja todellisia henkilöitä. Tästä kirjailijan päätä vaaditaan usein vadille, mutta hän voi aina vetäytyä semantiikan taakse: kyse on vain fiktiosta. Mitä enemmän kirjailija jäljentää, jalostaa jne. ympäristöään sitä vähemmän hän tarvitsee varmaankin luovuutta hah hah.

Paasilinnaan täytyy tietenkin aina viitata (ja väärin) tässä yhteydessä: Kirjoittajan on hyvä elää sellainen elämä, että elämänkokemuksesta ja havainnoista voi ammentaa aineistoa ja jopa ideoita kirjoihin. Kyseenalaisia ideoita voi saada myös seuraamalla yleistä mediaa yleisistä asioista. Esimerkiksi Roban käsikirjoituksessa on käytetty paljon uutisia.

Juoksukaljaa

- No niin poijjaat, otetaas taas, näitähän riittää.
Tätä toistui kymmeniä kertoja.
- Ei helevata sentään, nyt on jo juotu koko koppa eikä tunnu missään.
Vai vaikuttaako kellään, mulla ei ainakaan?
- Ei mitä nyt vessaan pitää taas lähteä.
- Kato vähän mitä sä juotat meille. Täähän on ihan litkua: 3,5 %.
- Ihan tosi, niinpä on. Emmä tienny tämmöstä kaljaa olevankaan. Tää on petosta.
- Niin on, sä oot pettäny meitä ja nyt sä saat köniin.
- Hei älkääs käsittäkö väärin. Minä tässä olen kärsivä osapuoli.
- Niin tosiaan olet, sanoi Hakala.
Kaverit nousivat ylös ja alkoivat uhkaavasti lähestyä minua ympyränmuotoisessa muodostelmassa. Ei siinä auttanut muu kuin katsoa heikoin lenkki ja rynnätä siitä läpi ja täyttä vauhtia pakoon. Se oli kyllä viimenen kerta, kun erehdyin pilsneriä ostaan saati kavereille sitä juottaan. Vaikka eihän lahjahevosen suuhun ole katsomista. Mutta en ehtinyt selittää sitä kavereille. Harmi.