Metallien hinta on ilmeisesti saavuttanut sellaisen tason, että maailmalla missä peruskalliota on ja erikoisesti malmin rikastumisen kannalta otollisia alueita kuten vanhoja rakojuonia, laattasaumoja ja tulivuoriketjuja mm. Raahe-Laatokka vyöhykkeellä ja Lapissa ja etelässäkin, niin siellä varsin tiheästi saavutetaan kalliossa malmipitoisuuksia ja voidaan perustaa kaivoksia joka vesistön varrelle, jotka voidaan siten saastuttaa varsin perusteellisesti. Alhaiset pitoisuudet kasvattavat käsiteltävän kallioaineksen määrää, kaivosten kokoa ja saastuttamista. Siitä huolimatta Suomi on nyt kaivosalan kuuminta hottia kiitos ulkomaalaistenkin vapaasta pääsystä maaperän rikkauksiin.
Kalajokea saastuttaa ainakin Hituran kaivosalue. Jokia sieltä etelään päin uhkaavat monet Raution batoliitin ympäristön malmit. Pyhäjoen varteenkin lähelle Oulaisten ja Haapaveden kaupunkeja on paikallistettu monia kultapitoisia malmeja. Ja missä kulta siellä on yleensä myös uraani ja syaani. Siitä pohjoiseen vaarassa on ilmeisesti vain Vihannin ja Raahen - Pyhäjoen vesistöt.
Oulujoki on aika lailla turvassa, mutta Kiiminkijokea reunustaa useat louhintaa odottavat mineralisaatiot ja kalliolouhimoita toimiikin jo. Iissä on monia mahdollisuuksia kaivoksen perustamiseen etenkin Oijärven suunnalla heti kirkonkylästä lähtien.
Simo- ja Kemijoen varressa on useita malmioita ja onpa siellä jo tapahtunutkin kaivuutoimintaa. Uusimpana isona hankkeena on Suhangon platinavaltainen monimetallimalmio Rovaniemen itäpuolella. Kittilän ja Sodankylän suunnalla toimii jo isoja kulta- ja nikkeli ym.kaivoksia kuten Suurikuusikko, Keivitsa ja Pahtavaara eikä Kemirasta lohkaistun norjalaisille lahjoitetun Soklinkaan harvinaisen fosfaatti- ym. malmion avaaminen liene kaukana. Lapinkullan emäkalliokin odottaa vielä louhijaansa. Tornionjoki ja kaikki muutkin Lapin vesistöt ovat malmikriittisellä vaaravyöhykkeellä. Hannukaiseenkin ollaan avaamassa kaivosta uudestaan.
Kuusamon vesistöjä uhkaa kulta- ja uraaniesiintymien hyödyntäminen varsin laajasti. Sieltä etelään päin Itä-Suomessa toimii monia kaivoksia ja uusia ollaan avaamassa. Kaivoksia alkaa kohta löytyä melkein joka (suur)kunnasta ja suuret osat maastamme muuttuu kaivosalueiksi jätevuorineen ja laajalle ympäristöön leviävine myrkkyvaikutuksineen. Jo pelkästään radioaktiivisia aineita vapautuu ympäristöön suuria määriä aina kun peruskalliota rikotaan ja jauhetaan sekä prosessoidaan.
Suomen maaperän rikkaudet on annettu vapaasti monikansallisten ja erityisesti kanadalaisten kaivosyhtiöiden käyttöön. Suomalaisia käytetään vaan siirtomaatyyliin tyhmänä työvoimana, kun Suomesta ei löydy muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta omaa näkemystä eikä uskallusta riskinottoon kaivosten omistamisessa. Valtio palvelee yhtiöitä mm. rakentamalla infrastruktuuria ja myöntämällä luvat saastuttamiseen. Paikallinen väestö ja muut elinkeinot yrittävät sopeutua raiskattuun ja saastuneeseen ympäristöön.
Ehkä Suomen todella kannattaisi yrittää hieman hillitä menoa ja valtion pitäisi perustaa oma kaivosyhtiö GTK:n kylkeen sekä tukea suomalaisomisteista kaivostoimintaa muutenkin. Kunnon vakuusraha ympäristöriskejä vastaan olisi minimivaatimus. Kaivosverossa saattaa olla mahdollisuuksia samoin kuin kaivoslain uusimisessa maanomistajia hyödyttävästi. Tosin se saattaisi vain kiihdyttää ulkomaalaisten maanostoa Suomesta, mitä pitäisi ensin rajoittaa.
Outokumpukin on paljolta luopunut kaivosalasta Suomessa ja onkin tehnyt useana vuonna vain tappiota, kun taas sen yksi entinen kaivos, Pyhäsalmi, tuottaa vuositasolla voittoa melkein sata miljoonaa euroa. Monien esiintymien malmivarannot ovat arvoltaan miljardiluokkaa, mutta Katainen vaan näkee kaivosbisneksessä suurempia riskejä kuin lainarahan lahjoittamisessa Kreikkaan, Irlantiin, Espanjaan ... Se on selvä, että Kokoomuksen mielestä kansainvälinen pääoma saa vapaasti ja mielin määrin raiskata ja käyttää hyväkseen Suomi-neitoa kunhan Suomi pääsee eroon omistamisesta ja omaisuuksista "vailla riskiä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti