Tätä toistui kymmeniä kertoja.
- Ei helevata sentään, nyt on jo juotu koko koppa eikä tunnu missään.
Vai vaikuttaako kellään, mulla ei ainakaan?
- Ei mitä nyt vessaan pitää taas lähteä.
- Kato vähän mitä sä juotat meille. Täähän on ihan litkua: 3,5 %.
- Ihan tosi, niinpä on. Emmä tienny tämmöstä kaljaa olevankaan. Tää on petosta.
- Niin on, sä oot pettäny meitä ja nyt sä saat köniin.
- Hei älkääs käsittäkö väärin. Minä tässä olen kärsivä osapuoli.
- Niin tosiaan olet, sanoi Hakala.
Kaverit nousivat ylös ja alkoivat uhkaavasti lähestyä minua ympyränmuotoisessa muodostelmassa. Ei siinä auttanut muu kuin katsoa heikoin lenkki ja rynnätä siitä läpi ja täyttä vauhtia pakoon. Se oli kyllä viimenen kerta, kun erehdyin pilsneriä ostaan saati kavereille sitä juottaan. Vaikka eihän lahjahevosen suuhun ole katsomista. Mutta en ehtinyt selittää sitä kavereille. Harmi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti