Katsotaanpa paria vanhaa kirjaa: toisinajattelijan, itseoppineen Keijo Parkkusen: Sadan vuoden harha-askel (1984) ja valtavirtatieteen popularisoijan geologi Marjatta Koiviston Jääkaudet (2004). Kirjassaan Parkkunen yritti kiistää koko jääkausiteorian. Vuosiluvut osoittavat, että tarkasteluasetelma ei ole aivan tasapuolinen, mutta en ole huomannut, että Parkkunen olisi saanut vielä päivitettyä jääkauden kiistävää teoriaansa ainakaan kirjan muodossa.
En tosin tiedä onko enää olemassakaan jääkausiteorian vakavaa epäilyä, mutta kuvittelen että on ja hyökkään kerettiläisten kimppuun koko tieteen, eli Koiviston kirjan, valtavalla painolla. No joo heh heh. Kerrankin näinkin päin. Ennakkoon ajatellen olen vahvemman puolella. Eikun siis olen täysin objektiivinen ja viaton sivustatarkkailija.
Parkkunen esitti kirjassaan mm. seuraavia seikkoja jääkauden vastaperusteena epämääräisessä järjestyksessä lueteltuina (perässä oma kommenttini eli selitykseni jääkausiteoriaa mukaillen:S):
-hiidenkirnujen syntymekanismin huono selitys: vesipyörre sorvinkivineen ei vakuuta ja hiidenkirnuista löytyy eksoottisia kiviä sen lisäksi, että ne ovat muutenkin täynnä kiviä ja lohkareita. S: Sulavesiteoria on kuitenkin uskottavampi kuin Parkkusen esittämä. Lisäksi olen itsekin edellisessä postauksessa kehitellyt monia teorioita, joissa korostuu jään osuus. Hiidenkirnujen kivien eksoottisuus taitaa sulaa käteen lähemmin tarkasteluna. Pisteet 1-1.
-pirunpeltojen syntyteoriat ontuvat. S: Ne kuitenkin voivat syntyä jääkausityönä, rantahuuhtoutumina ja roudan vaikutuksesta. Pisteet 1-1.
-nuorehkoja (2000-5000 vuotta vanhoja) puita löytyy maakerroksista ja turpeista osoittaen sen aikaista katastrofia. S: Tämä seikka ei oikeastaan taida osoittaa mitään puoleen eikä toiseen. 0 p.
-Siperian jäättömyys jääkausiaikana. S: Hm jaa tämä osoittaa toisaalta jääkausitieteilijöiden objektiivisuutta jos myöntävät tämän. Itse en ole selvittänyt asiaa. Koiviston kirjan kuvissa Siperia näyttää tosiaan olevan aika pitkälle jäästä vapaa, mikä vaikuttaa hieman kummalliselta. 1-1.
-Antarktiksen reunojen väitetty jäätyminen vasta 6000 v.s. Tälläinen marginaaliasia, minkä todenperäisyyttä en ole tarkastanut, ei osoita mitään vakavaa argumenttia jääkautta vastaan. Vastikään venäläiset kairasivat keskemmällä 4 km jäätikön läpi Vostok-järveen, joka on ollut kuulemma jään alla eristyksissä 14 miljoonaa vuotta. 1-1.
-mammuttien äkillinen syväjäädytys elävältä. S: Tämä vaikuttaa tosiaan omituiselta. 1-0 Parkkuselle.
-Lapin louhoksenomaisen särmikkäät kivirakat. S: Syynä pakkasrapautuminen suurelta osin, ei jäätikön liukueroosio tai sulavesitoiminta, koska seutu oli jäänjakaja-aluetta, missä jää ei paljoa liikkunut pohjastaan eikä harjujakaan juuri syntynyt. 1-0 Koivistolle.
-uurteiden ja harjujen vallitseva luoteinen eikä pohjoinen suunta. S: Tämä johtuu Skandinavian vuoriston jäätikkövaikutuksesta. 1-0 Koivistolle.
-Parkkusen katastrofiteoria (vesikehän syöksyminen navoilta alas, siitä aiheutuva shokki-isku maanpinnalla ja samanaikaisiin myrskyihin liittyvä ankara salamointi ja avaruuden absoluuttisen kylmyyden hetkellinen ja paikallinen tunkeutuminen maanpinnalle) on hänen mielestään parempi selitys monille ilmiöille kuin jääkausi. S: Jääkauden jälkien selittäminen vedenpaisumuksella ja sähköiskuilla ei taida onnistua, kun kerrostumia yms. tutkitaan tarkemmin. Jääkausitieteilijöiden teoria on yksinkertainen, mutta tuottaa tutkimustulosten yksityiskohdissa ja kokonaisuudessa lähes aukottoman systeemin. Jokin plasmateoria ja sähköinen universumi saattaisivat selittää joitakin erikoisia detaljeja? Hiidenkirnutkin voisivat kuulua näihin, vaikka se ei vaikuta kovin todennäköiseltä. 2-1 Koivistolle.
Yksi vastatodiste vähitellen edenneelle jääkaudelle on siis yhtäkkiä jäätyneiden mammuttien suuri määrä Siperiassa. Se tuntuisi viittaavaan välittömään jäätymiseen eikä jäätikön hitaaseen etenemiseen alueelle. Eli arvuuttelijan pitäisi ehkä selvittää tarkemmin mistä niitä mammutteja oikein on löytynyt ja onko ne alueet olleet ilmeisesti vain paikallisten jäätiköiden alueella vaiko pelkästään ikiroudassa. Jääkausitieteilijät ovat ilmeisesti selittäneet mammuttien äkkituhoa ainakin äkillisenä putoamisena jäätikkörotkoon. Itse lisäisin siihen vaikkapa suuren sulavesitulvan, mikä olisi jäätynyt pian katastrofaalisen purkautumisensa jälkeen. Purkaus olisi tapahtunut alkujaan vaikkapa muutaman hiidenkirnumaisen reiän kautta läpi reunamoreenin yllättäen padon takana laiduntavat mammutit hah hah. Mutta kieltämättä voi olla, että jäätikkö ei tarjoa parasta mahdollista selitystä äkilliselle syväjäädytykselle. Sellainen voisi liittyä sähköiseen universumiin, plasmateoriaan jne. tai Parkkusen vesikehäteoriaan, mihin liittyisi kai vesikehän syöksy maan pinnalle napojen kautta ankarien salamien iskiessä tai ainakin pohjoisnavan kautta ja avaruuden kylmyyden pääsy maahan samassa yhteydessä. Parkkusen teorioita olisi hieman helpompi hyväksyä, jos mullistukset ajoitettaisiin maapallon historian alkuhämäriin, mutta Parkkunenhan ilmeisesti kreationisteja seuraten ajoittaa katastrofinsa noin 6000 vuoden päähän, mitä on varsin vaikea todistaa oikeaksi vastoin useimpien tieteenalojen kiistattomia tukimustuloksia.
Jääkausiteoriaa tai -faktaa tukee ylivoimaisesti suurempi ja parempi todistusaineisto kuin mitä sitä vastaan on esitetty. Eihän se muuten olisikaan tieteen valtavirtaa. Suppean vertailun Koivisto - Parkkunen pistesaldoksi muodostui edellä siis 8-6 eli tieteen valtavirta voitti niukasti mutta selvästi vastaväittäjän.
Jo 1800-luvun keskustelussa jääkausikäsityksen vakiinnuttaessa kannatustaan esitettiin varmaankin keskeiset seikat. Nykyäänkin on napajäätiköitä ja vuoristojäätiköitä. Tuntuu varsin uskottavalta, että ne voivat edetä ilmaston kylmetessä ja toisaalta lumisateen lisääntyessä. Mannerjäätiköiden syntyä, leviämistä ja häviämistä on myös mallinnettu matemaattisesti uskottavasti, vaikka Parkkunen ei usko, että lunta voisi sataa niin paljon eikä jäätä myöhemmin sulaa niin nopeasti. Fysiikka, matematiikka ja keinoäly puhuvat puolestaan. Jäätikön liikettä on suoraan mittauksilla tutkittu vuosikymmeniä ja havaittu, että liikettä tosiaan tapahtuu ja aika vauhtiakin toisinaan. Yksi selvimmistä todisteista ovat uurteet ja jopa ristiuurteet sekä muut kallion eroosiomuodot. Niitä ei oikein tulvateorialla voi selittää. Myös moreenia voidaan havaita kerrostuvan nykyisten jäätiköiden reunamilla ja samanlaisia maakerroksia kaivetaan esiin melkein kaikkialta jäätiköityneiltä alueilta. Moreenin kivien suuntaus vastaa varsin hyvin kallioiden uurteiden suuntauksia. Samoin hiekkaa ja soraa nähdään kerrostuvan nykyisten jäätiköiden sulamisvesivirroista. Jäätikköjokikerrostumat eli harjut muistuttavat jokikerrostumia. Salpausselät ja muut reunamuodostumat ovat kerrostuneet joksikin aikaa pysähtyneiden jäätikköloobien eteen ja muodostavat rinnakkaisia kaaria, joita tulvateoria ei oikein pysty selittämään. Jäätikön edustan vesialtaisiin kerrostuu tälläkin hetkellä lustosavea. Samanlaista savea on havaittu laajasti Suomestakin alavilta alueilta jne. Aivan kuten Koiviston Jääkaudet -kirjastakin voidaan lukea.
Yksi seikka on myös huomioitava. Jääkausisyklejä on ollut useita, ellei useita kymmeniä. Kukin kylmä vaihe on yleensä kerrostanut vähintään yhden moreenipatjan, joka usein on tullut hieman eri suunnasta kuin edellinen tai myöhempi. Moreenipatjojen välistä on löydetty lämpimämpien vaiheiden sedimenttejä ja orgaanista ainesta. Nuorimmat välikerrokset on voitu ajoittaakin radiohiiliajoituksilla. Vastaavasti pitäisi olla Parkkusen vesikehän alassyöksyjäkin kaikkiaan reilusti yli kymmenen. No ehkä hänen teoriansa antaa tuollaiseen syklisyyteen mahdollisuuden, vaikka en ole huomannut hänen itsensä sitä esittäneen.
Jukka Nieminen antaa ymmärtää, että suomalaiset glasiaaligeologitkaan eivät enää allekirjoita Koiviston kirjan ns. satuja koululaisille, vaan uudempi oppirakennelma on jo pystytetty, mutta vielä odotellaan mitä tuleman pitää. Selvästi ei sanota koskeeko uusi oppi koko geologiaa vaiko vain hiidenkirnujen syntyä. Luulenpa että jääkausitiede esiintyy Koivistonkin kirjassa jo niin valmiina, että sitä ei voida perusteiltaan syrjäyttää, mutta ainahan tiede nytkähtelee eteen päin ja tiedot tarkentuvat. Se sovelletaanko jotain plasmateoriaa tai sähköistä universumia tai muuta fysiikan uutta teoriaa myös geomorfologiaan ja erityisesti hiidenkirnujen syntyyn on sitten jo eri asia. Mannerjäätikköä Suomenkin maaperämuotojen sanoisiko teknisenä aiheuttajana tuskin voidaan koskaan syrjäyttää. Jääkauden kiistämisessä Parkkunen ja kumppanit ovat selvästi väärässä.
Lähdeluettelo
Kirjat:
Keijo Parkkunen (1984): Sadan vuoden harha-askel.
Marjatta Koivisto (2004): Jääkaudet.
Internet:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti