Idiootin päiväkäsky

(Mitä ei toteuteta. "Aina on helpompi kirjoittaa siitä mitä voisi tehdä kuin todella tehdä se".)

Tuli mieleen, että ihmiset usein kertovat harrastavansa esimerkiksi ulkoilua, metsästystä, kalastusta, urheilua (golfia), somea, bailausta, pelaamista, musiikkia ... Harvemmin kuulee, että harrastettaisiin mitään henkisempää tai edes ajattelua, vaikka tietenkin se on oleellinen osa monesta muusta toiminnasta tai vaikkapa puheesta tai keskustelusta, joissa itse olen toivottoman huono ja useimmat ihmiset niin hyviä. Alkujaan naivistisnarsistinen puhekone Enbuske taisi kiinnittää huomiota samaan asiaan, joskin hän tietenkin heikon koulutuksensakin takia joutuu korostamaan aina älykkyyttään tuossakin yhteydessä. Voi olla että ihmisistä suuri osa on ajatustyöläisiä, jotka vapaa-ajallaan mielellään heittävät aivot narikkaan ja harrastavat jotain fyysistä.

Ajattelulla tarkoitan lähinnä asioiden loogista prosessointia tai perinteistä filosofointia, mikä saattaa olla läheistä sukua ihmettelylle. Tai siis ihmettely voi olla yksi ajattelun lähtökohta. Ajattelu voisi  kirjoittamisen lajeista liittyä lähinnä esseeseen/asiakirjoittamiseen ja mielikuvitus fiktioon.
Minulla ei juurikaan ole mielikuvitusta joten en pysty kirjoittamaan esimerkiksi romaaneja. Jos taas kirjoitan omakohtaista synkkää ja valittavaa yksinpuhelua vaikkapa blogiin niin se ei todellakaan voi kiinnostaa ketään, ei edes itseäni. Ihmettelen miten Knausgård onnistuu siinä olemaan niin suosittu, tai Päätalo ja kumppanit. Ehkä he fuulaavat. Knausgård ei olekaan rehellinen tunnustaja ja paljastaja vaan sepitteellinen satusetä ja Päätalo ei olekaan ruumiillisen työn sankari vaan falski itsensä kehuja?
No, okei, menestyneillä oman elämänsä kertojilla on ihmissuhteita ja merkittävä elämä. Toiset ihmiset rikastuttavat heidän kertomuksiaan ihmeesti, heistä voi paljastaakin kaikenlaista. Siten "autofiktiosta" tulee myös juoruilua, mikä on suosittu genre.

Ajattelua muistuttavan toiminnan kokeilu tai yritys (blogissa) ei ainakaan juuri nyt tunnu minusta niin vastenmieliseltä kuin fiktiivisen tarinan kertominen. Tosin tulokset ovat yhtä laihoja kuin fiktiossakin. Logiikkaa voi yrittää korvata assosiaatioilla, vaikka mitään järkevää kokonaisuutta sillä keinoin tuskin saa mitenkään aikaiseksi. Kestävä ajattelu tuntuu ihmeeltä ja oikeastaan mahdottomalta sekin. Heikkokin ajattelu on kuitenkin parempi kuin ei lainkaan ajattelua. Tai miten sen ottaa. Pultti pois ja seksiä on myös hyvä vaihtoehto.

Historian siipien kapinaa

Olen odotellut viisasta inspiraatiota blogipäästöksi, mutta sitä ei näy tulevan, joten täytyy tyytyä tyhmään.

Finlandia-palkinto meni taas naiskirjailijalle, jonka romaani käsittelee Neuvostoliiton historiaa. Eipä taida miehiä paljoa kiinnostaa. No tuskinpa mikään muu kirja kuin auton korjausopas kiinnostaisikaan. Näin olisi ehkä voinut kirjoittaa joku ekspertti paperimediaankin 50-luvulla, mutta ei enää. Nykyään miehiä ei kiinnosta mikään kirjallisuus. Autonkorjaus on niin nähty ja tabletit eivät tarvitse käyttöopasta eri addiktioihin kuten pornoon ja pokeriin, tai e-kirjojen lukuun. Henry Miller here I cum.

Halkio heilahtaa

Pitkästä aikaa minut kutsuttiin työhaastatteluun. Tietenkin joukon jatkoksi mutta kumminkin. Epätoivoisia tilaisuuksia. Yritän sönköttää alussa korrektisti jotain, mutta pian menee hermot, kun tajuan miten huonosti haastattelu etenee. En saa kehuttua tarpeeksi hyviä puoliani enkä vähäteltyä huonoja puolia. Kuumenen liikaa ja alan viljellä itseironisia heittoja ja tunteellisia repliikkejä. Maalaan isolla pensselillä ilman kunnon argumentaatiota. Kiivailen päähaastattelijaa vastaan ja jätän esittelijän paitsioon. Esitän rajuja vastaväitteitä enkä komppaa tarpeeksi.Valituksi tulee taas kerran minihame heilahtaen nuori pätevä kaunokainen esimiesten iloksi. Tosiaan, en ole nuori vaan vanha, mutta syrjäytetty kumminkin. Ehkä presidentti lohduttaa, tai siis presidentin rouva. Hänellä saattaa olla yhtä hyvä isäsyndrooma kuin Jasminilla.

Enbuske ei katsonut taakseen

Istun kesäkauden avajaisiksi terassilla ja teen sosiologisia huomioita.

Mitä enemmän kallistelen lasia, sitä parempia tutkimusideoita saan ja sitä merkityksellisempiä havaintoja teen. Piankin ymmärrän yhteiskunnan ja ihmisten toiminnasta jotain uutta, mitä tieteen valokeila ei ole vielä valaissut. Televisio-ohjelmia ja YouTube-videoita tai blogeja ei tässä yhteydessä lasketa mukaan.

Pimeiden pisteiden löytäminen ja läpivalaisu saattaa olla avuksi kun hakee apurahoja tai tavoittelee lukijoiden suosiota skuupeista juorulehteen puhumattakaan, vaikka ratkaisevaa on tietenkin muutamat muut sosiologiset ilmiöt. Itse olen suuntautunut stereotypiaan ja binäärilogiikkaan dialektiikan eli diaesitysten ohella.

Muukalaisia parveilee nykyään keskustan kaduilla enemmän kuin ennen. Tai oikeastaan alan itse olla muukalainen ja omituinen relikti, vaikka en ole täällä syntynyt. En ole mistään kotoisin.

Kun ihmiset kävelevät toisiaan vastaan ja jatkavat matkaa toistensa ohi, tapahtuu joskus jotain postitiivistakin, ei siis pelkkää kiireistä askellusta lappu silmillä keskipäivällä tai ruhjovaa väkivaltaa pikkutunneilla. Tietenkin populaatio-otos ja konteksti vaikuttaa käyttäytymiseen.

Useinkin mies, vanha tai nuori, kääntää päänsä ja katsoo kauniin naisen perään. Ja kävelee eteensä katsomatta lyhtypylvääseen. No sentään aika harvoin. Tuollainen mies ei kuitenkaan ole homo, vaan sika, vaikka hänen käytöstään ohjaa estetiikka.

Jos taas mies ei katso hottiksen perään, niin voidaan epäillä, että hän on homo tai hyvinkasvatettu ja hyperkorrekti tai akuutin naissuhteensa lamaannuttama tai vähintään resenttisesti valvoma. Yleensä naiset eivät katso miesten perään,jos kyseessä ei ole joku kuninkaallinen tai muu julkkis eli jääkiekkoilija kesälomalla, Brad Pitt.

Loppupäätelmänä voidaan todeta, että naiset on luotu katsottaviksi ja miehet katsojiksi. Naistutkijat puhuvat tässä yhteydessä subjektista ja objektista. Käsittääkseni objekti on niskan päällä sata nolla kuten huomattava subjekti Jippukin laulaa. Jos nainen katsoo tuntemattoman naisen perään hän on lesbo, tai muotibloggari.