Julia muistelee pitkää lounasta

Julia poistui töistä niin pian kuin se oli mahdollista, vartin yli kolme. Hulkko ei ilmaissut mitään erityistoiveita sihteerilleen iltapäiväksi. Johan niitä oli ollutkin ruokatunnilla aivan ylitsevuotavasti. Juliaa hieman kadutti, että hän oli jälleen ollut niin myöntyväinen. Juliasta tuntui kuin hän olisi halpa likainen huora, vaikka sellainen hän ei todellakaan ollut, vaan oli antanut Hulkon tunkeutua valtavalla aisallaan ilmaiseksi puhtaaseen porsliiniin. Vai antaisiko loppujen lopuksi sittenkään? Hulkko oli laskenut täyden lastin suoraan hänen sisäänsä. Ilmeisesti johtaja oletti Julian käyttävän ehkäisypillereitä. Ja luotti siihen, että Julialla ei ollut tauteja. Mikä hullu mies, mutta toisaalta niin ihanan kova ja kestävä ikäisekseen. No yhtä hullu oli hänkin. Mistä sen tiesi mitä tauteja Hulkollakin olisi. Varmaan se oli penetroitunut aikojen saatossa vaikka minkälaiseen läpeen ja entä se B-rappu? Sitäkin Hulkko aina kinusi Julialta, mutta sen Julia oli saanut vielä varjeltua. Joka kerta Hulkko kolkutteli uhkaavasti portteja. Lopuksi Julia oli voihkinut spontaanisti ilman mitään teeskentelyä. Heti kotiinsa päästyä Julia päätti ottaa katumuspillerin. Hän ei todellakaan halunnut pamahtaa paksuksi Hulkolle.