Esa Saarinen painottaa Jörn Donneria käsittelevässä kirjassaan, että myös ns. epäkirjailijat ovat mitä suurimmassa määrin kirjailijoita. Muut kuin kaunokirjallista tekstiä tuottavat kirjailijat ovat joutuneet heidän mielestään pahasti paitsioon, pois kaanonista. No, nykyäänhän blogien ja kolumnien (epä)kirjoittelu on räjähtänyt pilviin. Kuitenkin haluan täällä fiktiivisillä kirjallisuuden päivillä kantaa korteni tässä mielessä kekoon ja laatia myös (pseudo)tieteellisiä tai dokumentaarisia artikkeleita tai niiden tynkiä, joissa esitän tieteellisesti merkittäviä kannanottoja, öhöm.
Routanousukokeilla on osoitettu, että ns. routimattomatkin maalajit, jotka eivät sisällä lainkaan hienoainesta routivat hieman huonoissa pakkas- ja kuivatusolosuhteissa, ja että jos halutaan olla jokseenkin varma, että maa-aines ei ole routivaa ominaisuuksiensa takia eli jos halutaan maa-ainesvalinnalla estää routimista, niin aines ei saa sisältää hienoainesta (raekooltaan alle 0,06 mm) kuin korkeintaan prosentin verran.
Näin ollen esimerkiksi uudet InfraRyl -vaatimukset ovat aivan liian lieviä routivuuden kannalta. Rakennekerroksiin käytetään materiaalia, mikä on routivaa. Yleisimmin käytetyt kantavan kerrokset murskeet ovat perinteisestikin arvioituina routivia. Eristyshiekasta on tie- ja katurakennuksen IfraRyl-vaatimuksissa kokonaan luovuttu ja suodatinhiekalle sallitaan hienoainespitoisuuksia, mitkä selvästi voivat aiheuttaa routimista. Aina kuivatusjärjestelyt eivät onnistu ja routimisherkät rakennekerroksetkin todella routivat, kun pakkasta on tarpeeksi. Tämä on näkynyt selvästi Suomen maanteillä ja rautateillä tänä keväänä. Urakoitsijat säästävät ja kansa kärsii tai maksaa ja kärsii.
Lievennettyjen eli lämpimämpiin maihin sovellettujen rakennusvaatimusten takia sitomattomien kerrosten ongelmat lisääntyvät ja pahenevat, jos normaalitalvet jatkuvat. Myös asvaltin pakkaskestävyyttä voisi ehkä kehittää.
Dynaaminen analyysi ilmiöstä on nähdäkseni seuraavan suuntainen. Tieteen uudet saavutukset laajentavat routivien ainesten piiriä: perinteisesti teoriassa routimattomina pidetyt ainekset saattavatkin todellisuudessa routia ja jopa ns. routimattomat ainekset routivat sopivissa olosuhteissa. Ilmasto saattaakin joinakin talvina pysyä entisellään tai jopa taantua. Rakennekerrosten vaatimukset ovat lieventyneet varsinkin routivuuden suhteen. Lopputuloksena on, että routavauriot todennäköisesti lisääntyvät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti