Voiko tämä olla totta

Tuskin. Ja mikä on totta? Mutta siis saisikohan kulttuuritasoaan nostettua pelkällä ylimielisyydellä? Ehkäpä, ei sitä koskaan tiedä. Toisaalta miksi sitä pitäisi nostaa? Pääasia että jotain vielä nouseekin. Aina aamuisin, kun seison pyyhe kourassa ja katson suoria tapetteja, vaikka tuolit on viety. En enää jaksa lukea dekkareita tai jännitysviihdettä, ehkä en ainakaan ulkomaista viihdettä ollenkaan? Se tuntuu liian sepitetyltä ja lapselliselta, turhalta. Ulkomaiset nimet ärsyttävät. Parempi lukea muistelmia. Yhtään Remestä en ole lukenut, en Dan Brownia, Ellroyta, Marklundia tai Larssonia. Ehkä minusta on tullut viimeinkin ja huomaamatta korkeakirjallinen laatuyksilö, eliitin kannattaja, establishmentin tukipylväs? Tässä aivokuolion vaiheessa. No hyvä on, tunnustettuja laatukirjoja luen sitäkin vähemmän, muita kirjoja kyllä, jonkun verran. Elokuvina viihdekin menettelee, ei kuitenkaan juurikaan toimintaviihde, mikään väkivalta, edes Bondit yms. Porno jossa on jotain juonen tynkääkin tai taidetta (Sig!) on aina poikaa, jopa Alaston piilokamera menettelee. Esiin pongahtavien tissien lumo kestää sijaiskatsojien reaktioiden ylinäyttelynkin. Vaikka porno on todellista toiston pakkoa, stereotypian juhlaa. Hm, voisin yrittää "käsikirjoittaa" erittäin huonoja pornoclippejä. Olen siis sittenkin edelleen juntti. Minä vain nukun. Fyysisesti liian vähän, mutta henkisesti koko ajan, sanoisi Inkinen tai Kallinen.