Katsoin FST:ltä ohjelmaa norjalaisesta kirjailijasta Karl Ove Knausgård. Hän on vähän kuin Kalle Päätalo. Jopa nimissä on samankaltaisuutta. Knausgårdillakin (knaus=paljastuma) on erikoiskyky muistaa kaikki menneestä elämästään ja kirjoittaa sen pohjalta nopeasti laajoja omaelämäkerrallisia romaaneja. Tulevaisuudesta onkin paha muistaa mitään.
Lisäksi K sanoo paljastavansa totuuden rehellisesti, vaikka se tekeekin kipeää, vaimo sairastuu ja suku nostaa oikeusjuttuja. K kärsii kovasti paljastuksilla aiheuttamastaan mielipahasta elämänsä ihmisille. Hänellä kuten melkein kaikilla (mies)kirjailijoilla on vaikea isäsuhde, mikä pitää selvittää kirjoittamalla.
Toisaalta subjektiivinen totuus on usein muiden silmissä valhetta. Yleensä kirjailijat muuntavat omaelämäkerrallista ainesta ja todellisuuden henkilöitä ja tapahtumia enemmän fiktiiviseen suuntaan. Silloin kirja saattaa menettää todellisuudentuntua, mitä K ajaa takaa. Tai hän ajaa takaa rehellistä totuutta itseään eikä mitään tuntua, mikä taas on lukijan juttu.
Hän on siis kokeillut eri tapoja tuottaa merkityksellistä tekstiä ja huomannut tuollaisen raakatekstimäisen päiväkirjamuodon parhaaksi sillä hetkellä. Tulevaisuudessa hän aikoo kehittää metodiaan korkeakirjalliseen, tyylitellympään suuntaan.
Kuulostaa epäilyttävältä, mutta mistä sen tietää. Ei pelkkä tyylivalinta ja kirjoitustapa tee kenestäkään hyvää kirjailijaa. K on myös paitsi kärsivä Jeesus/Juudas-hahmo niin myös lahjakas kirjailija, jolla on substanssia ja sanottavaa. Saattaa olla, että hän pystyy hyvään tulokseen millä tahansa tyylillä. Hän asuu Ruotsissa kuin Saarikoski, vaikka on kansallista identiteettiä haikaileva norjalainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti