Kalsea herätys

Aamun reippailu alkoi vaikuttaa jo liialliselta ja päätin painua hetkeksi takaisin pehkuihin. Jos ei kaksin niin sitten yksin. Heräsin siihen kun kuulin ikävän naksahduksen ja tunsin kylmän teräksen koskettavan takaraivoani. Arvioin siis sen olevan terästä eikä muovia. Päiväsi ovat luetut saasta, sähisi kliseisesti takanani kireä ääni, joka kuulosti oudon tutulta. Refleksinomaisesti tein tähän tilanteeseen kehittämäni harhautukset ja liikkeet ja säilyin kuin säilyinkin vielä hengissä. Kuulin laukauksen tupsahtavan vaimeasti tyynyyn, jolla vielä äsken lepäsi uninen pääni. Minulla oli nyt oikealla kädellä ote pyssystä ja väänsin sen irti hysteerisenä huutavan naisen kädestä niin, että useammilta laukauksilta vältyttiin.