Kevyt kosketus

Minulle jäi Suomen jääkiekkomaajoukkueen pelityylistä sellainen mielikuva, että joukkue pelaa kovalla vauhdilla kevyellä kosketuksella laajalla alueella, mutta ei niinkään voimalla. Kiekko ei aina tahdo pysyä kovassa vauhdissa mukana tai se vain lyödään hyökkäyspäätyyn. Vastustajan puolustus pyrkii torppaamaan Suomen peliä aggressiivisilla kiekonriistoilla, kovuudella, kaksintaisteluilla, ylipäänsä tökkimällä kapuloita rattaisiin, tukkimalla parhaat maalintekosektorit. Vastustajan hyökkäykset taas ovat usein suoraviivaisia, voimakkaita ja nopeita. Suomen puolustus ei yritä suoraan taklata kiekonkuskaajaa tai riistää kiekkoa pois. Sen sijaan peräännytään helposti aina omalle maalille asti, jos trapit ei pidä. Tai sitten vastustajan hyökkäys on tavallaan hitaampi ja voimakkaampi muunnos Suomen pelitavasta, perustuen  kiekon pitämiseen "raskaalla kosketuksella" ja vapaiden laukaisupaikkojen hakemiseen ennalta sovittujen yksinkertaistenkin mutta toimivien pelikuvioiden mukaan. Suomen aika hyvä menestys kisoissa osoittaa, että pelityyli sopii aika hyvin joukkueelle, mutta ei useinkaan aivan riitä tiettyjä maita kuten Kanadaa, USA:ta tai Ruotsia vastaan, joiden peli on asteen verran suoraviivaisempaa ja enemmän kiekosta taistelevaa, ja kiinnipitävää sekä laukaisuvoimaista, kovempaa ja likaisempaa.