Naamiot putoavat

Hauska tappa vanha tuttu, sanoin äskeiselle miellyttävälle aamupalakaverille, joka oli muuttunut kireästi sähiseväksi raivottareksi. Läpsin naista pari kertaa poskelle ja sanoin painokkaasti: rauhoitu, hiljaa, ole hiljaa. Nainen hyökkäsi kimppuuni nyt ei suinkaan paljain käsin vaan hän heilautti jostain esiin taikomaansa stilettiä, tai ainakin arvioin sen stiletiksi, salakavalasti kohti mahaani. Koppasin ranteesta kiinni ja puristin kaikin voimin vääntäen kättä niin, että stiletti kirposi onnekkaasti  irti ja kopsahti lattialle.

Olin heilahtanut naisen taakse ja hän oli nyt tiukasti kiinni edessäni. Hän jatkoi rimpuilemista ja potkimista, mutta rauhoittui lopulta. Raahasin hänet olohuoneen sohvalle ja istahdin laiskanlinnalleni häntä vastapäätä osoittaen naista hänen omalla aseellaan.

Kalsea herätys

Aamun reippailu alkoi vaikuttaa jo liialliselta ja päätin painua hetkeksi takaisin pehkuihin. Jos ei kaksin niin sitten yksin. Heräsin siihen kun kuulin ikävän naksahduksen ja tunsin kylmän teräksen koskettavan takaraivoani. Arvioin siis sen olevan terästä eikä muovia. Päiväsi ovat luetut saasta, sähisi kliseisesti takanani kireä ääni, joka kuulosti oudon tutulta. Refleksinomaisesti tein tähän tilanteeseen kehittämäni harhautukset ja liikkeet ja säilyin kuin säilyinkin vielä hengissä. Kuulin laukauksen tupsahtavan vaimeasti tyynyyn, jolla vielä äsken lepäsi uninen pääni. Minulla oli nyt oikealla kädellä ote pyssystä ja väänsin sen irti hysteerisenä huutavan naisen kädestä niin, että useammilta laukauksilta vältyttiin.

Nuori lempi leiskuaa

- Tapasimme Seurahuoneella?
- Etkö muista?
- Jotenkin pätkii.
- Tanssitit minua ja valomerkin jälkeen suostuttelit luoksesi jatkoille?
- Jaha, hauskaa että suostuit.
- Mistä tiedät, kun et muista mitään.
- No, se on suhteellista. Luksusta ainakin katsoa aamupöydässä kaunista suihkunraikasta naista.
- Ja miestä.
- Mutta ei kaunista.
- Ehkä komea on sopivampi sana.
- Sanot vaan. Vetäydymmekö pienelle tupluurille?
- Okei, kulta.

Vieras nainen tuli suihkuun

Heräsin aamulla omasta vuoteestani. Suussa maistui eilinen. Vieressäni nukkui outo nainen. Ajattelin hiipiä vähin äänin suihkuun, mutta nainen heräsi ja tarrasi kovalla otteella kiinni ranteeseeni.
- Hei, aiotko vaihtaa maisemaa?
- Olen menossa suihkuun.
- Okei, mä tuun mukaan. Voin pestä sun selän.
- Hyvä homma.
Suihkun jälkeen tarjosin yövieraalle pientä aamupalaa. Nainen katsoi ulos ikkunasta. Säleverhoista siivilöityvä valo toi esille naisen hienostuneen profiilin.

Kevyt kosketus

Minulle jäi Suomen jääkiekkomaajoukkueen pelityylistä sellainen mielikuva, että joukkue pelaa kovalla vauhdilla kevyellä kosketuksella laajalla alueella, mutta ei niinkään voimalla. Kiekko ei aina tahdo pysyä kovassa vauhdissa mukana tai se vain lyödään hyökkäyspäätyyn. Vastustajan puolustus pyrkii torppaamaan Suomen peliä aggressiivisilla kiekonriistoilla, kovuudella, kaksintaisteluilla, ylipäänsä tökkimällä kapuloita rattaisiin, tukkimalla parhaat maalintekosektorit. Vastustajan hyökkäykset taas ovat usein suoraviivaisia, voimakkaita ja nopeita. Suomen puolustus ei yritä suoraan taklata kiekonkuskaajaa tai riistää kiekkoa pois. Sen sijaan peräännytään helposti aina omalle maalille asti, jos trapit ei pidä. Tai sitten vastustajan hyökkäys on tavallaan hitaampi ja voimakkaampi muunnos Suomen pelitavasta, perustuen  kiekon pitämiseen "raskaalla kosketuksella" ja vapaiden laukaisupaikkojen hakemiseen ennalta sovittujen yksinkertaistenkin mutta toimivien pelikuvioiden mukaan. Suomen aika hyvä menestys kisoissa osoittaa, että pelityyli sopii aika hyvin joukkueelle, mutta ei useinkaan aivan riitä tiettyjä maita kuten Kanadaa, USA:ta tai Ruotsia vastaan, joiden peli on asteen verran suoraviivaisempaa ja enemmän kiekosta taistelevaa, ja kiinnipitävää sekä laukaisuvoimaista, kovempaa ja likaisempaa.

Eurovisio

Jääkiekon MM-kisojen sarjasysteemiä pitäisi kehittää. Nyt liikaa ratkaisee alkusarjan jälkeinen yksi pudotusottelu. Euroviisut pitäisi ainakin tuolla nimellä lopettaa. Eihän markkaviisujakaan ollut. Eurossa ei ole paljoa hurraamista, vaikka Ruotsi rulettaa ja määrää mitä muut äänestää, vaikka ei edes ole mukana koko eurossa. Huono visio. Lisäksi Latvian ja Sveitsin putoaminen oli niin väärin. Onneksi jääkiekossa tapahtuukin ainakin yksi muutos. Sveitsistä tulee maailmanmestari.

Raja railona aukeaa

Panu Rajala on lomaillut (tai mitä lie) kulttuurin ja pubien merkeissä huhtikuun Edinburghissa WSOY:n residenssissä. Skotlanti suunnittelee itsenäistymistä. WSOY aloitti toimintansa vuonna 1860 tai 1884. Se siirtyi ruotsalaisen Bonnier suvun omistukseen 2011. Bonnier omistaa myös MTV3:n. Sen myi eteläsuomalaisomisteinen Alma Media, joka aikoo nyt lopettaa Lapin Kansan kirjapainon Rovaniemellä. Bonnier jatkaa ruotsalaisen siirtomaavallan perinteitä Suomessa. Suomen talouselämä on valumassa takaisin ruotsalaiseen omistukseen. Siitä ovat osoituksena myös Stora Enson ja TeliaSoneran fuusiot. Myös Danske Bank osti Suomelta Sammon ja Merita loppui 2002 Nordeaan. Meritahan syntyi 1995, kun KOP ja SYP yhdistyivät. Suomen Sokeri tai Cultor fuusioitui aikoinaan tanskalaiseen Daniscoon, joka myi sokerinvalmistuksensa saksalaiselle Nordzuckerille. Daniscon puolestaan osti monikansallinen kemian jätti DuPont. Tyypillistä että sokeripussien teksteissä on säilynyt Daniscon välivaihe, mutta ei Suomen Sokerin originaali brandi Suomessa. Samoin harmillista oli kuin Valio myi jäätelönvalmistuksen ja valiojäätelöbrandin Nestlelle. Suomessa on vielä jonkin verran Suomessa kehitettyä sokeriin liittyvää kuten entsyymiteollisuutta. Kansainväliset firmat siis ostavat Suomesta tietotaitoa, kun täällä ei riitä omistushalukkuutta. (Vähitellen tuotantokin siirretään muualle) Samaahan tekevät kehittyvien maiden tietyt tahot maailmanlaajuisesti osin teollisuusvakoilun ja internethakkeroinnin avulla. Klinge kuitenkin ylistää aina eteläisempiä rikkaita keskuksia ja halveksii pohjoista ulottuvuutta.

Suomentajan päiväkirja

Viime vuonna ilmestyi taas jotain uutta Saarikoskelta. Siis itse Pentiltä. Suomentajan päiväkirja, jota Saarikoski kirjoitti selvittyään hengissä 60-luvun deliriumista rauhallisen perhe-elämän kukoistaessa säännöllisen kääntämistyön ohessa 70-luvun alkupuolella.

Varoitus: kirjoitus paljastaa juonta!

Kirjassa on varsin vähän seksiä. Seuraavia mielenkiintoisia katkelmia huomasin pikaisella selailulla, hieman vapaasti yhdisteltynä (vrt. kääntämisen Saarikoski-syndrooma). Valitettavasti en löydä enää sitä kohtaa, missä Saarikoski yritti panna Kaisa Korhosta huonolla menestyksellä jotenkin.

Tuula toi pullon koskenkorvaa. Iltapäivällä Tuula viekotteli minut naimaan. Haavikko soitti. Maailmankatsomus on se miten te ilmaisette itsenne, ei suhteenne Jeesukseen tai Leniniin. Ihmisen olemassaolon tarkoitus on kulttuurin luominen. Siihen tarvitaan yksimielinen kansa ja kommunismi. Turha on esittää viisasta Välitalon tai Haavikon tavalla, se on teatteria. Välitalolle kaikki on vain taloutta.

Anhava saattaa sanoa: Pekka Tarkka on lahjaton. Tuomas Anhava itse runoilijana on mitätön. Luin Hollannin radioon yhden uusista runoistani. Russel pyrkii aina olemaan oikeassa, mutta paljon tärkeämpää on huomata olleensa väärässä kuin olleensa oikeassa. Asiat eivät ole niin kuin niiden sanotaan olevan, mutta eivät myöskään niin kuin minä luulen niiden olevan.

Ojaharju on liian laiska kuvauksiin ja tyhmä analyyseihin. Matsonin arkkitehtoninen rakenne romaanissa on täyttä paskaa. En minä voi mihinkään uskoa. Minä hyväksyn tai en hyväksy. Teoksesta tekee taideteoksen sen loogisuus.

Tuula sanoi, että lopettaisiko hän pillerien ottamisen kun minä en kuitenkaan viitsi naida. Minä yritän selitellä sitä miksi kyrpä ei seiso vaikka haluaisin. Huomenillaksi tulee Mukka kylään. Timo K. Mukka juo hirvittäviä määriä. Juuso Wallden pistäytyi ryypyllä ja vaikutti kummalliselta.

Televisiosta tuli Mauri Sariolan haastattelu: onko hän todella niin helvetin tyhmä, vai pelkästään valehtelija? En minä ikinä voisi sillä lailla nuoleskella yleisön persettä. Voisin ainakin sen verran kirjoitella juttuja että saisin omat alkoholimenoni sillä maksetuksi: 400-500 markkaa kuussa. Antti Tuuri on hyvää käyttökirjallisuutta keskiluokalle?

Markku Lahtela kirjoittaa, että äidin hellyys on lapselle yhtä tärkeää kuin äidin maito. Hän on moralisti, leipäpappi, joka on etsinyt uuden keppihevosen loppuun kalutun pasifismin jälkeen. Linkola on parempi kirjoittajakin.

Taisin puhua Taaniloiden kanssa liikaa. Hannu on mukava, iloinen ihminen, jonka reippautta kestää yhden illan hyvin. Naiset hämmästelivät saunassa sen isoa kyrpää. Kosmoksessa olivat Timo K. Mukka, Hans Selo Ella Erosen kanssa, Hannu Taanila ja kaikki. Lähetystössä juttelimme Kalervo Siikalan kanssa, joka esitti jonkinlaista kyynikkoa. Minä en kestä huonoja näyttelijöitä.

Jörn Donner on yhdistelmä lahjattomuutta ja kunnianhimoa. Kirjoittaa hän ei osaa. Itse jos yritän kirjoittaa asiatekstiä nykyisin, se muuttuu heti jonkinlaiseksi parodiaksi.

Turhaa on tämä kirjoittaminenkin kun en koskaan kirjoita aivot kirkkaina. Minä pakenin Paasiravintolaan, join itseni känniin ja annoin turkulaisen ex-rouvan kiskoa minut viereensä yöksi.

Tarkka koko

En tiedä onko koolla väliä, mutta ainakin sitä voi mitata. Ensin tarkastellaan tämän hydrostaattisen mysteerin teoriaa yleisesti. Seurataanpa Arkhimedeen jalanjälkiä eli lakia hah hah. Vaa'alle pannaan vesilasi, jossa on vettä sopivasti kappaleen upotukseen. Nollataan paino jonka jälkeen vaaka näyttää 0. Sitten vesilasin veteen upotetaan esimerkiksi sormi tai pihdeillä kiinni pitäen tietyn tilavuuksinen kappale kokonaan, mutta ei lasketa sitä lasin pohjalle. Vaaka näyttää painon lisääntyvän. Luulisin että vaa'an lukema lisääntyy sen verran kuin on mitattavan kappaleen syrjäyttämän vesimassan paino ja siten saadaan myös koekappaleen tilavuus ja tiheys laskettua sen perusteella.

Jotain mystistä kokeessa tuntuu olevan. Paino lisääntyy, vaikka kannattelen lisäpainoa itse. No se saattaa johtua hydrostaattisen paineen lisäyksestä pohjalla, kun vesipatsaan korkeus lisääntyy. Lisäpainon kannattelu ei vaikuta punnitustulokseen. Se on sama vaikka upotettu lisäkappale kuten sormenpala leikattaisiin irti ja jätettäisiin kellumaan veteen. Jotenkin erikoiselta tuntuu jo se, että vesilasiin painettu sormi lisää vesilasin ja veden painoa. Painon luulisi johtuvan paitsi tukipisteestä niin vesimäärästä, jota ei koko aikana lisätä, vaikka paine pohjalla johtuisikin vain vesipatsaan korkeudesta.

Eräänä käytännön sovellutuksena kokeelle on upottaa tissi/tissit vaa'alla olevaan vesivatiin, jolloin saadaan suoraan vaakalukemana tissien tarkka tilavuus ja tilavuuspaino, tai minkä muun hyvänsä (ruumiin) ulokkeen, joita en nyt viitsi tässä ruveta sen tarkemmin luettelemaan.


Abstract

I do not know whether the size of the matter, but at least it can be measured. First, look at the mystery of the hydrostatic theory in general. Let's follow the footsteps of Archimedes' law, ha ha ha. The scale will be a glass of water with a water submersion object appropriately. Zero by the weight of the scale will then display 0. Then immersed in a glass of water in water such as a finger or a pair of pliers in keeping with a displacement line completely, but do not count on it in the glass. The scale displays the weight increase. I presume that the balance reading is increased beyond the minimum dimensions of the body of water displaced by the mass of the weight and thus is also obtained of the specimen volume and density calculated on that basis.

Something seems to be a mysterious experiment. Weight increases, although supported by the additional weight of the self. Well it may be due to the increase in hydrostatic pressure on the bottom when the height of the water column increases. Holding the additional weight does not affect the weighing result. It is the same even if embedded in an additional copy of a piece such as a finger cut off and left to float in the water. Somehow I feel strange in the fact that a glass of water printed on the finger more water glass and water weight. You would think the weight attributed to both the support point as the amount of water that is not the whole of the increase, even though the pressure on the base if only due to the height of the water column.

One practical embodiment, the assay is to embed tit / tits weigh in the ascites, which is obtained directly from weighnumber, the exact volume and density, or any other costs (of the body), the cantilever, which I do not come on here to start closer to list.

Uusi vuosi, vanha kuosi

Ahaa, vuosi on vaihtunut, vaikka sitä epäiltiin. Toisiko uusi vuosi jotain uutta blogiinkin? Kuljemme valoon päin. Ehkä uusi postaus näkee päivänvalon. Tämä näin. Metaa mutta kumminkin. Blogille tyypillistä on, että siinä kirjoitetaan, mitä pitäisi kirjoittaa.

Ulkoasua voisi kohentaa ja pörssipeliä vähentää. Lisää pseudotiedettä. Tai pikemminkin paluu takaisin fiktion ja kuvataiteen pariin. Blogin kivijalka tai siis sivupalkki varmaan jatkaa omituista höpötystään. Muuten teen aina toisin kuin suunnittelen.

Blogi on harvoille (hakusana)kävijöilleen epätyydyttävä pettymys, harhaisku. Haettuja aiheita vain sivutaan marginaalissa. Tähän on vaikea saada parannusta, koska kattavaan ensyklopediaan saati uutis- tai kuvapankkiin ohuessa ja harvoin päivittyvässä yleisblogissa ei ole resursseja. No, ehkä saan lisättyä linkkejä. No tuskin yhtään tähän.